Pois Suomesta thread...maybe forever!!!

[Sapo]

^Jeps tätä mä meinasin, että mulla saattoi tulla hieman ruusuisempi kuva em. syystä.

Tuli pyörähdettyä tuolla muuallakin [kuin Budapestissä] ja todellakin voi sanoa että aikasta paljon eri meiningillä mennään. Jossain koillisessa mm. mustalaiset kävi kimppuun kadulla.

Työkaveri pahoinpideltiin ja ryöstettiin kolmen (3) hengen voimin illalla kun oli kävelemässä pienessä hiprakassa hotellille. Oikein sitten kunnolla. Poliisi epäili että kyseessä olisi ollut egyptiläisiä tai vastaavia. Kuulemma aiheuttavat ongelmia kyseisellä tavalla.

Paikallinen ruoka on oikeasti aika järjetöntä. Rasvaa ylettömästi ja salaattia ei juuri lainkaan. Reilun parin euron hintaan saa tuon tehtaan ruokalasta 1300 kcal. Annoksissa aina ilmoitetaan tuo kalorimäärä jostain syystä. Samaa vehnämössöä jonka päälle pieni nippu täysin luokatonta lihaa ja kaikki upotetaan kovaan rasvaan. Onneksi vieressä on korealainen vaihtoehto vaikkakin lähes nelinkertainen hinta. En silti kahta kertaa mieti kumpaan menen.

Voisihan täältä laittaa kauniita valokuvia ja hehkuttaa. Todellisuus ei kuitenkaan ole se. Onko se niin, että mitä etelämpään mennään niin sitä vähemmän on ihmisillä motivaatiota yrittää? Koittivat(/koittavat?) ajaa tänne Unkariin siestaakin iltapäivälle mutta en tiedä tuliko kansanäänestyksestä läpi. Se varmasti nostaisi BKT:n ja pari muuta huippuunsa . Onneksi maksan verot suomeen sillä muuten ne olisivat täällä lähellä 44-46% ja se menisi myös päivärahasta. :down:

 

[Dymond]

Mustalaisista:

Jännä homma, miten joka paikassa niitä on ja aina ne aiheuttaa jonkinlaisia hankaluuksia. :D Mutta tuosta nukkumaan läväyttämisestä; yleensä ei kannata, koska niitä saattaa olla muutama lisää kyttäämässä tilanteen kehittymistä (näin kävi meillä) ja siinähän sitten oot useamman mustalaisen kanssa joilla melko todennäköisesti on puukot tms. kättä pidempää.

Ulkomailla ollaan kuitenkin aina rosvojen pelikentillä ja ne tekee sitä hommaansa ainakin puoliksi ammatikseen, joten kotikenttäetu on melkonen. Vaikka sitä ekaa tai pariakin ekaa pystyiskin kouluttamaan niin ei paljon lämmitä jos tuloo puukkoa selkään siinä niitä hutkiessa.

edit: Pikku vinkki, kun vieraassa kaupungissa ei pimeän jälkeen liiku enää ketään ns. kunnollisen näköistä ihmistä niin ne on varmaan ihan hyvästä syystä menneet himaan...

 

[Thesis]

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2007/09/564064

 

[Henkäys]

Tunnen jonkin verran ihmisiä, jotka kuvittelevat tulevansa onnellisemmiksi jos vain pääsevät asumaan ulkomaille. En tiedä miksi heillä on tällaisia käsityksiä. Sama pää se on siellä ulkomaillakin, ja useimmissa tapauksissa se onnellisuus on ihan omasta ajattelutavasta kiinni. Aika ironista sinänsä, että suomalaiset hinkuvat maihin, joiden asukkaat maksaisivat enemmän kuin mihin heillä on varaa päästäkseen tänne.

 

[esa67]

joo on paljon niita jotka asiasta jauhavat, ja eivat ikina lahde. Mulle tuollainen tyyppi on sellainen perusurputtaja.
Elama on nailta osin aika yksinkertaista. Pistat miinukset ja plussat paperille, sitten kun tulee omasta mielesta liikaa miinust, niin nostaa vaan kytkinta.

 

[Huppe]

Mun mielestä jo threadin aloittaja aika yksinkertaisesti ilmaisi tuon että miksi sinne tahdotaan. Itseäni (myös) vituttaa tämä ilmasto täällä Suomessa mutta olen tällä hetkellä ihan onnellinen, ainoastaan toi ilmasto oikeastaan mikä vituttaa. Jos sen voisi vaihtaa, kuten sen voikin, lentolippujen hinnalla, niin voihan sitä sitten koittaa että onko se elämä sitten niin täydellistä ;)
Aina pääsee takaisin.

Tuo paskan jauhaminen tosiaan ärsyttää, jengi puhuu miten ihanaa ois päästä muuttamaan mutta sitten ostetaankin rivitalo Espoosta, farmarivolvo, kultainen noutaja ja hankitaan 1.63 lasta. Edelleen valitetaan että kun pääsisi pois. Tahallaan kuitenkin hankkiudutaan velka ym. -vankeuteen ja silti valitetaan. Suomalaisen perusolemus on olla ikuinen valittaja kuka ei tee sen valittamansa asian eteen YHTÄÄN MITÄÄN! :curs:

Itse olen nyt valittanut ilmastosta varmasti 15-20 vuotta ja nyt se loppuu. Koskaan en elämässäni tule saamaan yhtä hyvää tilaisuutta muuttaa paikkaan jonne (juuri tällä hetkellä) tahdon eniten muuttaa, käytännössä ei edes tarvitse luopua mistään. Itse koen vain saavuttavani jotain suurta ja haluamaani.

 

[Brad]

Mun mielestä jo threadin aloittaja aika yksinkertaisesti ilmaisi tuon että miksi sinne tahdotaan. Itseäni (myös) vituttaa tämä ilmasto täällä Suomessa mutta olen tällä hetkellä ihan onnellinen, ainoastaan toi ilmasto oikeastaan mikä vituttaa. Jos sen voisi vaihtaa, kuten sen voikin, lentolippujen hinnalla, niin voihan sitä sitten koittaa että onko se elämä sitten niin täydellistä ;)
Aina pääsee takaisin.

Tuo paskan jauhaminen tosiaan ärsyttää, jengi puhuu miten ihanaa ois päästä muuttamaan mutta sitten ostetaankin rivitalo Espoosta, farmarivolvo, kultainen noutaja ja hankitaan 1.63 lasta. Edelleen valitetaan että kun pääsisi pois. Tahallaan kuitenkin hankkiudutaan velka ym. -vankeuteen ja silti valitetaan. Suomalaisen perusolemus on olla ikuinen valittaja kuka ei tee sen valittamansa asian eteen YHTÄÄN MITÄÄN! :curs:

Itse olen nyt valittanut ilmastosta varmasti 15-20 vuotta ja nyt se loppuu. Koskaan en elämässäni tule saamaan yhtä hyvää tilaisuutta muuttaa paikkaan jonne (juuri tällä hetkellä) tahdon eniten muuttaa, käytännössä ei edes tarvitse luopua mistään. Itse koen vain saavuttavani jotain suurta ja haluamaani.

Haha, paskanvitut.

Oot luonteeltasi tuommoinen valittaja. Ensinnäkin, jos on niin nyhverö, että valittaa jostain ilmastosta, on myös semmoinen henkilö joka valittaa kaikesta. Kyllä se siellä Thaimaassakin keksit jotain valitettavaa. Voit sitten samalla tuntea itsesi niin maailmanmatkaajaksi kun olet sentään valittamassa Thaimaassa, etkä täällä kylmässä ja masentavassa Suomessa.

Olen itsekin sitä mieltä, että kannattaa matkustaa ja nähdä paikkoja. Ties vaikka muuttaisinkin opiskelujen jälkeen muualle asumaan, sen näkee vaihtovuoden jälkeen. Mutta se on naurettavaa kun aletaan dissaamaan näitä "perisuomalaisia", jotka eivät ikinä matkusta jne. Hehän ansaitsevatkin dissausta, koska ovat niin juntteja, että haluavat asua rivarissa ja ajaa volvolla, vitun pellet.

Hauskaa tässä on se, että varmaan jossain Thaimaalasessa nettiyhteisössä on jengiä, jotka dissaavat muita juntti-thaikkuja siitä, että he asuvat koko elämänsä jossain Aasian kanarialla eläen paskapalkalla, kun taas maailmanmatkaajat-thaikut haluavat nähdä maailmaa ja muuttaa Skandinaviaan, jossa saa paljon enemmän rahaa ja jossa on jopa neljä erilaista vuodenaikaa. Siellä ne kieroavat muita thaikkuja, kuinka he vain valittavat, että pitää tehdä töitä paskapalkalla, eikä ikinä pääse näkemään maailmaa. Asuvat jossain metsässä bambumajassa 5,68 lapsen kanssa ja ajavat paskalla 20 vuotta vanhalla skootterilla.

Pellet.

 

[puuma]

Mutta se on naurettavaa kun aletaan dissaamaan näitä "perisuomalaisia", jotka eivät ikinä matkusta jne. Hehän ansaitsevatkin dissausta, koska ovat niin juntteja, että haluavat asua rivarissa ja ajaa volvolla, vitun pellet..

Olen lukenut tätä ketjuu alusta saakka ja mun mielestä kamalasti ei ole dissattu sellaisia ihmisiä, jotka haluavat asua ko. tavalla. Sen sijaan ihmisten, jotka vaan "ajautuvat" perhehelvettiin ja siinä sitten kituvat ja valittavat eivätkä tee asioille yhtään mitään muttaakseen olosuhteitaan, kantsis miettiä, voisko elämäänsä muuttaa tekemällä jotain eikä vain valittamalla miten pyllystä kaikki on. Siis nämä on 2 eri asiaa ja 2 eri ihmistyyppiä. Sä sekoitat ne.

 

[Huppe]

No itse en saanut kiksejä uudesta Bemarista, 300ke rivari-asunnosta ja kauheasta läjästä lainaa. Mieluummin ajan -89 vuoden Nissanilla ja asustelen halvemmin ja kiertelen sitten maailmaa. Kai se on sitten tuollaiselta perussuomalais-juntti Bradilta jollain pervolla tavalla riistetty pois kun kerron mitä minä elämälläni teen.

Tosiasia tuossa kirjoituksessa on se että Thaikut valittavat kun eivät tykkää ilmastostaan, siellä on liian kuuma, tosin sitten kun ilma on 25-30, pistävät he toppatakin päälle ja valittavat että on liian kylmä. Valivalivali, ihmisen luonne on valittaa kaikesta, oli hän sitten kuka tahansa ja asui missä tahansa.
Toisaalta en ole kertaakaan kuullut jonkun thaikun valittavan kohtaloansa jos mies on kuollut, on joutunut esim. yksinhuoltajaksi töihin baariin, tekee työtä 100e/kk palkalla, aina jaksetaan hymyillä ja olla iloinen ja vieläpä tarjoillaan 50x enemmän tienaavalle turistille (sekä hänen vaimolleen) drinkkiä omaan piikkiin. Mun suomalainen mutsi taas on valittanut "surkeaa" kohtaloansa jo 31 vuoden ajan.

 

[Metalviking]

Itse olen tyytyväinen omaan taloon maalla, vajaan 2 hehtaariin plänttiä (joista n. puolet mustaa viinimarjaa), oma ranta, sauna jne..mikäs täällä vaimon ja pojan kanssa ollessa. Työmatkaa on lähes 15 km, mut ei se mitään.

Ulkomaille en edes halaja. Yleensä kun siellä on moni asia enempi vitullaan ja ne höpöttöjöt ei puhu suomea ;)
mutta ymmärrän kyllä toisin ajattelevia, jokaisella on mieltymyksensä.

Naapurin vaimo on thaikku by the way, joten tässähän ollaan jo pikkasen kosmopoliitteja ;)

 

[Topah]

Mun on pakko kirjoittaa omakohtaiset kokemukset. Ehkä monilla on se peiliin ja omaan sisimpään katsominen kaikesta vaikeinta. Kaikki heijastuu niin paljolti muitten tekemisen kautta: "Naapurin Pentti sanoi sitä ja Liisa tätä". Jos mä olisin kuunnellut kaikkia "varoituksia" ja jäänyt Suomeen aikoinaan, niin en nyt viettäisi elämäni parasta aikaa muualla kuin Suomessa.

Mulla oli jossain vaiheessa sellainen vaihe, että vähättelin ja naureskelinkin hieman muille ihmisille. Ajattelin kuinka hemmetin fiksu ja tietäväinen olen kaikesta maailmaan liittyvästä, vaikken oikeastaan ollut edes maailmalla paljoa matkustellut. Oli siis kaikenmaailman käsityksiä tullut tuonne pikkuaivoihin. Se mistä nämä mielipiteet ja asenteet olivat mieleen tulleet on varmasti aika monimutkainenkin prosessi. Suomessa on moni asia hyvin. Voit siis saavuttaa sen perusmätön jo reilusti alle kolmekymppisenä ja tätä perusmättöä ei saavuta monikaan köyhimmissä maissa. Talous ok, kotiteatteri olkkariin ison LCD:n kanssa, tyttö-/poikaystävä, pari etelän matkaa vuodessa, omakotitalo sinne mihin rahat riittää jne. Lista on aika basic kaikilla, eikä se oikeastaan muutu miksikään asui sitten missä maailmankolkassa tahansa. Mutta pointti onkin jossain hieman muualla.

Kyse voi olla kolmenkympin kriisistä, tai mistä tahansa. On kuitenkin enemmän masentavaa kuin ilahduttavaa huomata jo alle kolmekymppisenä että on saavuttanut periaatteessa kaiken mahdollisen mikä perinteiseen "onnellisuus"- kaavaan kuuluu. Huppekin varmasti haki tätä sillä Volvo-vertauksella. Ei munkaan mielestä ole kiva kitua Suomessa loppuelämää jossain työ-,laina-, tai perhevankeudessa. Koen sen ahdistavana. Suomeen voin tosin palata koska tahansa jos tulevaisuudessa tunnen aivan mieletöntä kaipuuta synnyinmaatani kohtaan. Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan asuvani Suomessa. Tavoitteet ovat jossain muualla. Ehkä uudet haasteet ja mahdollisuus menettää kaikki ja aloittaa uudestaan haasteellisessa ympäristössä ovat niitä asioita jotka saavat vaihtamaan maisemaan. Ilmasto on kuitenkin todistettavasti monelle ihmiselle terveydelle vaaraksi ja Suomen ilmasto on kaikkea muuta kuin ihanteellinen.

Eikä kyse mun kohdalla ole pelkästään maan nimestä. Oli maa vaikka Thaimaa tai Sierra Leone, pääasia että viihtyy ja saa herätä aamuisin todeten, että jokainen päivä on elämisen arvoinen. Haaveita pitää aina olla ja niiden takia oikeastaan eletään. Pelko katsoa peiliin ja uskallus tehdä isoja ratkaisuja on monelle suuri este. Usein kun astun lentokoneeseen mietin, että jos tämä kone vaikka tippuis atlantiin niin olen saavuttanut jo elämäni aikana niin paljon hyvää että kiitoksia sinne jonnekin vaan jo tästä kaikesta. Ainoastaan olo tulee surumieliseksi ajatellessani kaikkia muita ihmisiä koneessa ja varsinkin pieniä lapsia jotka eivät välttämättä ehtineet kokea niitä mahtavia asioita mitä maailma meille voi tarjota. Kaikki on ollut plussaa muutamat viimeiset vuodet. Se, että mietitään että "kyllä minäkin joskus" on hienoa. Haaveita kannattaa pitää yllä. Se tekeekö ne päätökset kolmekymppisenä, eläkeiässä, tai ei välttämättä koskaan on jokaisen oma asia. Voihan se Kanariakin olla jollekin hieno paikka. Mulle koko maapallo on hieno kokemus ja ois hieno nähdä niin paljon kuin mahdollista ennen kuin kuolo korjaa. Neuvoisin jokaisen itse henkilökohtaisesti miettimään omaa tilannetta ja sitä mitä siltä elämältään haluaa. Huppe ei ole sen enempää valittaja kuin me muutkaan. Mies uskaltaa ottaa elämänsä omiin käsiin välittämättä muista. Suomeen Huppe voi palata koska tahansa moni rikas elämänkokemus takanaan ja varmasti monet hienot kontaktit takataskussaan. Ei muuta kuin tsemppiä kaikille ja nautitaan siitä elämästä oli se sitten Suomessa tai muualla maailmalla. Ei Suomi sen huonompi paikka ole kuin muutkaan, jos siitä tykkää Mulle se oli ihan jees kokemus tiettyyn pisteeseen saakka. Nykyään ainoastaan maa muitten joukossa ja asuinpaikkana masentava.

edit: Ja pikkuasioista nauttiminen nuorena ja viriilinä on vielä joissain asioissa vaikeaa. Eikös alle kolmekymppisenä pidä katsoa ainakin pari kertaa kuolemaan silmiin, että osaa arvostaa pieniä asioita jne. Kunnon adrenaaliruiskeet ovat joskus paikallaan perusmätön mausteeksi. Jo vaikka yksin ulkomailla matkustelu ilman sen kummempaa vaaraa on aika jännää. Kannattaa kokeilla

 

[Inska]

...

Mä palaan edelleen tähän samaan asiaan; eikö siellä ulkomailla suomalaisen pidä tehdä töitä ollenkaan? Onko siellä ulkomailla jotenkin parempi ehkäisy, kun siellä ei ilmeisesti ole vaaraa joutua perhevankeuteen? Onko suomessa suurempi pakko ottaa asuntolaina ja ostaa asunto kuin ulkomailla? Ulkomailla asiat on ilmeisesti kovasti erilailla.. Ja minka ihmeen takia sinne ulkomaille olisi heti pakko muuttaa, jos haluaa avartaa maailmankuvaansa. Eikö voi asua suomessa, ja matkustaa sekä lomailla silloin kun siltä tuntuu. Mä luulen että ne ketkä valittaa kaikista asioista suomessa, tekee sitä myös yhtälailla ulkomailla, tosin ehkä eri asioista. Suomessa: "on niin kylmä, tulis kesä jo", lomalla etelässä: "On niin kuuma, olisinpa takaisin suomessa", "leipäkään ei maistu enää leivältä". Näitä on nähty :D Luulen että moni suomalaisista kuitenkin tajuaa sen faktan, ettei se ulkomaille muutto ole mitään lomailua, ja poista niitä arkisia asioita mitä suomessakin on pakko tehdä ja kohdata.

 

[Topah]

Mä palaan edelleen tähän samaan asiaan; eikö siellä ulkomailla suomalaisen pidä tehdä töitä ollenkaan? Onko siellä ulkomailla jotenkin parempi ehkäisy, kun siellä ei ilmeisesti ole vaaraa joutua perhevankeuteen? Onko suomessa suurempi pakko ottaa asuntolaina ja ostaa asunto kuin ulkomailla? Ulkomailla asiat on ilmeisesti kovasti erilailla.. Ja minka ihmeen takia sinne ulkomaille olisi heti pakko muuttaa, jos haluaa avartaa maailmankuvaansa. Eikö voi asua suomessa, ja matkustaa sekä lomailla silloin kun siltä tuntuu. Mä luulen että ne ketkä valittaa kaikista asioista suomessa, tekee sitä myös yhtälailla ulkomailla, tosin ehkä eri asioista. Suomessa: "on niin kylmä, tulis kesä jo", lomalla etelässä: "On niin kuuma, olisinpa takaisin suomessa", "leipäkään ei maistu enää leivältä". Näitä on nähty :D Luulen että moni suomalaisista kuitenkin tajuaa sen faktan, ettei se ulkomaille muutto ole mitään lomailua, ja poista niitä arkisia asioita mitä suomessakin on pakko tehdä ja kohdata.

Ulkomailla ei ole mitenkään parempaa ehkäisyä tuohon perusmättö "onnellisuus" -faktoriin muuten kuin elämänkokemuksien kartuttamisella ja uusien haasteiden hakemisella. Joillakin ihmisillä on joku ihmeellinen käsitys, että optimaalinen elämänilo saavutetaan sillä, että mennään täysin yhteiskunnan sanemilla ehdoilla.

Se mitä tuohon työntekoon tulee, jos kaikki menee niin kuin olen suunnitellut voin muutaman vuoden kuluttua olla jopa vielä onnellisemmassa tilanteessa ja tehdä tosiaan töitä ihan mistä maailmankolkasta tahansa ja niin kauan kuin haluan. Jos joku nainen on kumppanina koitan ottaa hänen tarpeensa huomioon, mutta alusta asti olen tehnyt selväksi että se on aivan turhaa koittaa saada mua pysymään paikoillaan loppuelämää jossain lähiössä, oli se sitten Suomessa tai ulkomailla. Joku kotipesä voi olla tms., mutta kyllä mies liidaa tällä kertaa . Tietynlaisen aseman saavuttaminen vaatii vaan helvetisti töitä. Perusmättö "onnellisuus" ei vaan yksinkertaisesti tällä hetkellä kiinnosta. Kai se on joku sodanjälkeinen standardi tai elämänkaava joka on meille ohjelmoitu jonka mukaan me tiedostamatta kuljemme. Sitten kun tajuaa siellä loska/paskan keskellä citymarketin pihalla työntäessä niitä ostoskärryjä, että "hitto onko tämä se elämä, jonka takia tänne synnyin". Jos vastaus on kyllä niin se on ihan okei, mutta mä sanoin, että EI HELVETTI ja reilu vuos täysillä hommia, rahat säästöön, ei yhtään baarireissua yms., kamat myyntiin ja kohti oikeata elämää. Kyse ei ole palmuista (pelkästään :D), vaan elämänasenteesta. Haistatetaan vitut koko kuplalle ja tehdään asioita jotta elämä ois enemmän elämää ja elämisen arvoista. Mutta enhän minä tarkoita, että jokainen kokee samoin. En halveksi ihmistä joka viihtyy omassa elinympäristössään. Halveksin ehkä sitä ilmastoa tms. Mutta haluan rohkaista niitä jotka miettivät kannattaisko vai ei. Ei elämä ja ihmiset ole sen ihmeellisempiä missään maailman kolkassa. Joka maassa tapetaan, raiskataan, hymyillään, juhlitaan jne. On hienoa kokea asioita jossain muualla kuin loppuunasti kolutussa Suomessa. Välillä on hemmetin hienoja hetkiä ja välillä on oikeinkin kuumottavia hetkiä. Mutta jokainen päivä tuntuu jotenkin enemmän elämisen arvoiselta mitä se tuntuisi perusmättökuviossa. Teen minäkin ihan raakaa työtä sen eteen että saavuttaisi asioita. Ei se pelkkää linnunlaulua ole.

Niin ja lomailu ja oikeasti kaiken taakse jättäminen on mielestäni kaksi eri asiaa. Kävin minäkin aikoinani pakettimatkoilla välimerellä. Oli ne ihan mukavia reissuja. Ryypättiin pari viikkoa, jonka jälkeen taas sorvin ääreen. Elämäni yksi vapauttavimmista kokemuksista oli se VB-tölkin avaus ja U2:n luureista kun eka kerran Ausseihin lensin. Ja yksin kun matkustaa ja on hyvä fiilis niin voi tutustua aivan käsittämättömän mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka jopa kutsuvat sinut aivan käsittämättömän hienoihin tilaisuuksiin, jossa on aivan käsittämättömän hieno fiilis. Suomessa en koskaan ollut sillä fiiliksellä, että haluaisin siinä parkkipaikalla tehdä parempaa tuttavuutta kenenkään kanssa, tai olisikohan ollut niin että morjensteluihin ei edes vastattu tms... Tiedä sitten...

 

[Inska]

Täytyy todeta että tällä kertaa olen melko samaa mieltä useista asioista Topahin viestissä On kyllä totta että monelle lomailu ja matkustelu on yhtä kuin se viikon/parin pakettimatka josta ei muisteta mitään. Monella kun olisi mahdollisuus joka vuosi palkalliseen 4-5 viikon lomaan, ja päälle vaikka toinen kuukausi palkatonta, jonka sitten käyttäisi muuhun kuin dokaamiseen jossain tutussa lomakohteessa. Ehkei jotkut kaipaa matkustellessaan samoja asioita mitä esim. itse, mutta monesti pakettimatkoilla kuulee paluumatkalla joidenkin ihmisten suusta että "paska kohde". Ollaan oltu koko loma siinä hotellilla ja ei 'uskalleta' tehdä muuta ja kokea uutta. Onko asia niin, ettei haluta muutosta tai uusia asioita, vai ei edes kaivata niitä. Ehkä jotkut ovat tyytyväisiä siihen, samanlailla kuin elämäänsä suomessa. Tiedä sitten. Itse en tosiaan viihdy yleensä pakettimatkoilla, mutta useasti sellainen on tullut varattua halpojen suorien lentojen takia. Lomakohteessa on matka sitten monesti suuntautunut ihan muualle. osittain.

 

[Huppe]

Topahin viimeisin kirjoitus taas kerran loistava ja ajatukset käyvät yksiin aika kovasti.

Inska: Itse kaipaan tällä hetkellä Thaimaasta helvetin hyvää leipää, siis tarkennuksena, en Suomesta Thaimaassa. Siellä Pattayalla on siis eräs saksalainen herra joka pitää leipomoa. On muuten parasta (Tummaa) leipää mitä olen koskaan syönyt. Toiseksi parasta löytyy myös Pattayalta mm. Friendship Marketista :thumbs: Näin niitä korvaavia asioita löytyy ulkomailtakin, joiden vuoksi suomalainen kaipaa Suomea jo ennenkuin muuttaa ulkomaille, vaikka loppujen lopuksi moni asia onkin siellä muualla sitten parempaa!

Kuten sanottua, toinen pitää äidistä, toinen tyttärestä. Olen kuullut että moni dikkaa Oululaisen jälkiuunileivästä, siitä kuivasta mustasta paskasta.

 

[Bodypena]

Laiskoja, kitiseviä paskoja vaan olette kun ei tartte sit töitäkä tehdä oikein kunnolla :lol2:

 

[Topah]

Mun on pakko pistää pari pikkupätkää yhestä mun vastauksesta reppumatkailuun liittyen pakkotoiston foorumeilla. Hiton hauskaa oli lukea noita mun kommelluksia pitkästä aikaa ekareissulta amerikassa...

Tässä muutamia jutskia mitä pakettimatkoilta ei saa:


...Tapasin aiemmin Bostonissa ollessani yhden englantilaisen kaverin, jonka kanssa teimme suunnitelman, että tapaamme heinäkuun 1. päivä Washingtonissa. No otin junan Chicagosta Washingtoniin. Tais kestää joku 20 tuntia muistaakseni matka. Washington oli hieno mesta. Meidän piti tavata keskustan hostellissa, jossa tapasimmekin, mutta emme voineet jäädä hostelliin koska siellä oli sattunut vesivahinko. Saimme motellihuoneen Arlingtonista ja vitutus oli suuri, kun meidät heitettiin jonnekin suburbiin. No emme lannistuneet. Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin motellista taksilla Washingtonin juna-asemalla, josta otimme junan Philadelphiaan. Saavuimme itse pelipaikalle eli LIVE8-konserttiin. Olimme olevinamme ovelia ja saavuimme paikalle 5-tuntia etuajassa. 500000 muutakin ihmistä oli ajatellut samoin. Hehehhe! No puikkelehdimme ihmismassan läpi lähemmäksi lavaa ja pääsimmekin näköetäisyydelle. Koskaan en ole nähnyt ihmisiä niin paljoa samassa paikassa. Miljoona ihmistä arvioitten mukaan oli katsomassa konserttia. No oli sekin kokemus ja saa kertoa, että on käynyt. Ihmisiä liikaa mun makuun.

Illalla takaisin Washingtoniin ja 4th of July Washingtonissa. Ilotulitukset sun muut olivat mieleenpainuvia. Käytiin vielä museoissa ja esim. Arlingtonin hautausmaalla katsomassa JFK:n hautaa ja Iwo Jima muistomerkkiä. Käytiin myös Pentagonin nurkilla kuikuilemassa. Kaikki perusmättö valkoisine taloineen tuli kans katottua ja myös Manaaja-elokuvan portaat jne.

Washingtonista ajattelin lähteä Miamiin, mutta kaikki junat oli täynnä. Otin siis summanmutikassa Chicagon junan, mutta matkan varrella ajattelin jäädä Clevelandiin ja katsastaa Rock'n Roll Hall Of Famen. 12 tunnin junamatka ja orastava vatsakipu. Kello oli 3am saavuttuani Clevelandiin. Ei tietoa yöpaikasta tms. Soitin taksin lähimpään sairaalaan ja ajattelin että käytän matkavakuutusta ja esitän kipeetä, jotta pääsen yöksi. Nokkelaa...? Not...!!! Jouduin täyttämään kaavakkeita ja multa otettiin kaikenmaailman verikokeet ja suoneen pistettiin jotain särkylääkkeitä, en tiedä mitä. Juotettiin litrakaupalla jotain valkosta mömmöä. Kuskattiin ympäri sairaalaa röntgeneihin jne. Joku lääkäri kävi ja sanoi: "täytyy nyt katsoa olisiko tässä jotain leikkauksen tarvetta". Vittu!!! Pelkäsin, että kohta ne nukuttaa mut ja herään ilman toista jalkaa. Laskuttavat sitten miljoonia Suomeen. No painajaismaisen yön jälkeen lähes revin itseni kaavuista irti ja konttasin epätodellisin fiiliksin ulos sairaalasta. En tiennyt yhtään missä olin. No otin bussin jonnekin ja pääsinkin keskustaan. Kävin kattoo museot sun muuta. Opin että jenkeissä en mene sairaalaan ennen kuin vaikka toinen silma roikkuu rinnuksilla. Huih!!!

Clevelandista Chicagon kautta Memphisiin, jossa olin myös aika pihalla. Otin taksin jonnekin ja taksikuski kuskasi 30 dollarin edestä etelä-Memphisiin ja motellin pihaan. Huone oli ok. Ikkunasta katselin neonvaloja ja meininkiä. Huorat kävelivät kaduilla ja naapurissa oli paikka nimeltä Showgirls. Tämähän on kuin elokuvissa. Onneksi minuun otti yhteyttä yksi nettituttu Jim, joka kävi minut seuraavana päivänä noutamassa. Sain nähdä Sun studion, Bielestreetin, Gracelandin jne. Hauskaa oli. Livemusaa tuli käytyä kuuntelemassa ja syödä sain vaikka mitä. Liian rasvaista tosin.

...Sain pummattua autokyydin Memphisistä Nashvilleen Kenin ja Pegin kyydillä. Nashvillessä oli aivan mahtavaa ja tutustuin moniin ihmisiin...

Nashvillestä takaisin Memphisiin, jossa sain yöpyä Jimin luona. Mukavaa fiilistelyä ja hiton mukavia ihmisiä.

..Ajattelin jatkaa matkaa New Orleansiin. Missasin juuri 6:30 aamujunan ja olin sitten aivan pihalla, koska Jim oli lähteny Oklahomaan minut heitettyään juna-asemalle. No sain monen kiemuran kautta yöpymispaikan baptistikirkosta, jossa yövyin naisten vessan edessä olevalla sohvalla. Sain luettua päätökseen sinä iltana Jostein G:n Sophies Worldin. Kirjan olin saanut aiemmin Bostonissa samaiselta Johnilta, jonka kanssa olin Wahingtonissa ja Philadelphiassa. Tämä yö oli myrskyinen ja aika ihmeellinen yö. Mietiskelin omia kommelluksiani ja tapaamiani ihmisiä junissa, busseissa, hostelleissa jne. Olin kokenut paljon ja oppinut elämästä jotain uutta.

Seuraavana aamuna aikainen herätys ja nyt en myöhästynyt junasta. Jatkoin läpi Mississippin kohti New Orleansia. New Orleans on (oli) todella hieno kaupunki. Kävin yhdellä todella hienolla hautausmaalla. Olin ainoa ihminen koko isolla alueella. Ihmeellinen tunne. Mietiskelin kuolemaa jne. Ja sitten takaisin ihmisten joukkoon. Bourbon streetillä soi livemusa joka nurkassa. Kusi haisi myös. Yök!!! Joku vanha musta katumuusikko soitti kitaraa ja aloin kuvaamaan häntä. Äijä lopetti ja alkoi anomaan almuja. No annoin miehelle dollarin ja sanoin, että It's a long way to the top if you wanna Rock'n Roll. New Orleansin Street Carit ja museot olivat jees.

Viimeinen etappi kohti New Yorkkia. 1400 mailia junalla yhteen pötköön. n.24 tuntia kesti junamatka kaikkien kommelluksien jälkeen. Siinä puutuu perse kovemmaltakin jätkältä. No multa ei pahemmin. Tulihan kilometerejä parin kuukauden aikana noin 10000km. New Yorkissa ollessani sain kuulla, että Lontoossa oli ollut terroristi-iskuja. Madison Square Gardenin juna-asemalla oli sitten rynkkyjen kanssa aika joukko sotilaita...



Toi punaiselle laitettu kokemus on mun yks mieleenpainuvimmista ja yks koomikko Los Angelesista meinas kuolla nauruun kun kerroin sen sille. Mun mielestä matkustelu on just tollasta parhaimmillaan. Matkustellaan ilman mitään selkeää suunnitelmaa ja suunnitelmat voivat muuttua hetkessä. Vaikka matkustelin yksin, niin en kokenut oloani koskaan yksinäiseksi.

 

[Hugadelic]

Mua jotenkin häiritsee tässä ketjussa se, että täytyy olla vahva inho Suomea, sen ilmastoa tai ihmisiä kohtaan halutakseen muuttaa jonnekin muualle. Vaikka varmaan jokainen on maininnut niitä Suomen hyviä puolia, niin ne on lähinnä mainittu sivulauseessa, kun on ensin toitotettu niitä huonoja puolia. Mä arvostan Suomessa monia juttuja, ennenkaikkea korruption puuttumista ja sitä, että virallisten asioiden hoitaminen on täällä helpompaa kuin monessa muussa maassa. Tähän tietysti vaikuttaa myös se, että kun on täällä kasvanut, niin niihin tapoihin on tottunut. Mutta kyllä esimerkiksi mun Väli-Amerikasta olevat ystävät inhoavat heidän korruptoituneisuuttaan hekin, eli ei se pelkästä tottumuksesta ole kiinni.

Jotkut räntäsateet jne musta vaan nyt on yks osa jolle ei voi tehdä mitään. En mä erityisemmin pidä Cittarin pihalla loskassa kyntämisestä, mutta on se kauppakassien raahaaminen p***e hiessä tuskasta siinä +38'C:ssakin. Samoin kuin yli-ilmastointi kuumissa maissa: ulkona tulee hiki ja sitten sisällä palelee nihkeenä vielä enemmän.

Syyt miksi mä haluan asua muualla on ihan jotain muuta, kuin se, että mä en kestäis Suomen ilmastoa tjsp. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tulen asumaan Suomessa suurimman osan elämästäni, mutta ei sitäkään voi varmaksi sanoa.

Lomailua koskien mä komppaan Topahia ja Inskaa. Monelle lomailu on vaan kaljan kiskomista turistirysässä ja krääsäkojujen kiertelyä. Siinä ei ehkä niin avaudu muut tavat ja kulttuurit. Ehkä silloin täytyy kiskaista itsensä kokonaan eroon kaikesta tutusta ja lähteä reppu selässä maailmalle. Mutta lomailuakin voi harrastaa jopa sen lakisääteisen 4 viikon ajan muulla tavalla. Tosin viimeaikoina on ruvennut tuntumaan, että täytyykö sitä koko ajan hakea vaan niitä elämyksiä, joskus ihan pelkkä duunista irrottautuminen ja rennosti ottaminen auringossa vois olla ihan riittävää.

 

[VZ58]

Ihmeellinen käännyttämisen ja tuputtamisen tarve välittyy koko ajan näiden muutaman henkilön teksteistä. Minulla on ystäviä, jotka ovat kiertäneet maailmaa ristiin rastiin useita vuosia, useissa kymmenissä eri maissa ja kukaan ei ole vielä löytänyt parempaa paikkaa kuin suomi. Kotimaa pysyy siis tukikohtana ja reissuja heitetään silloin kun siltä tuntuu. Tällä samalla kaavalla reissaan itsekkin, mukava se on käydä pari kertaa vuodessa alpeilla yms. kivoissa aktiviteetti mestoissa, mutta en haluaisi lopullisesti muuttaa mihinkään. Voi olla, että joskus voisi pari vuotta kierrellä maapalloa, mutta ei todellakaan paiskia duunia pelkästään ja hikoilla jossain trooppisessa ilmastossa. Suomen kesäkin on jo liian kuuma. Tulisi nytten ne pakkaset ja lumet nopeasti, että pääsisi hiihtämään ja laskemaan mäkeä!

Monesti olen miettinyt, että olisi pitänyt hommata opettajan koulutus. Pitkät palkalliset kesälomat mahdollistaisivat vuosittain hyvät reissut ulkomaille ja kun rupeaa koti-ikävä painaa, voi tulla takas suomeen puhtaiden vesien äärelle rentoutumaan reissujen rasituksista. Suomen luonto on kyllä ylivoimainen millaista ei juuri muualta löydy. Syksyn ruskaretket luontoon, telttailu ja patikonti reissut ympäri vuoden, mökkeily kesällä sekä talvella, avantouinnit...näitä minulla tulisi älytön ikävä jo yhden vuoden aikana.

 

[Huppe]

Laiskoja, kitiseviä paskoja vaan olette kun ei tartte sit töitäkä tehdä oikein kunnolla :lol2:

Herra bodypena ei ole antanut ainoatakaan rakentavaa kommenttia yhteenkään threadiin. Pääsääntöisesti sinun kommenttisi on onneksi siivottu moderaattoreiden toimesta pois mutta siitä huolimatta jatkat dissata lähes joka threadissä muita.

Olet juuri tuollainen perus-suomalainen m***u keistä täältä tahdotaan eroon :curs: