- Liittynyt
- 28.1.2007
- Viestejä
- 338
Tarina ulkomaille muutosta-muutin 7 vuotta sitten Afrikkaan eli tarkemmin Marokon Rabatiin.Muuton syynä ei ollut halu kokeilla ulkomailla asumista tai kyllästyminen Suomeen vaan yksinkertaisesti se että silloinen mieheni(marokkolainen) ei halunnut enään asua Suomessa(hän ei pitänyt kylmyydestä eikä monesta muustakaan asiasta).Ajattelin että on helpompaa jos asumme hänen kotimaassan niin loppuu ainainen valitus.Ajattelin tietysti myös että minähän toki helposti sopeudun uuteen maahan;olimme useasti lomailleet Marokossa ja muutenkin olin paljon matkustellut.No pieleen meni.Mulle olikin todella vaikeata sopeutua.Alkuhuuman (lue n.pari kuukautta)mentyä,kun koti oli sisustettu ja mies päivät(ja illat)töissä alkoi kaikki mättää.Nyt minä olin se joka valitti joka asiasta(roskia joka paikassa,liikenne kaaottinen,ihmiset ystävällisiä mutta pinnallisia jne.)enkä enään kyennyt näkemään niitä asioita jotka lomamatkoilla olivat ihastuttaneet.Asiaa ei oikeastaan auttanut yhtään että sain ystäviä;suomalainen lääkäri joka oli samassa tilanteessa kuin minä ja joukko ulkomaalaisia naisia joista useimmat olivat maassa miehensä työn vuoksi.Useita vuosia sitten pyörin näissä piireissä juosten kaiken maailman naisten kutsuilla ja aina valitellen kuinka kaikki on NIIN kauheeta.Mikään ei toimi,kaikki valehtelee ja varastaa jne.Suomessa tuli käytyä aina silloin tällöin ja oli aina yhtä ihanaa tulla takaisin Suomeen.Matkalaukussa lähti aina lehtiä,kirjoja ja suklaata joita ilman ei voinut olla.Mies kommentoi mun valituksia sillä että olen niin SUOMALAINEN että en voi asua ulkomailla:(Ilmaston kanssa oli myös ongelmia;lämmitykseen tottuneena oli järkytys kun tuli talvi ja vaikka ulkona oli lämmin +20 niin sisällä jäätävän kylmä.Siinä sitten sählättiin pattereiden kanssa ja saatiin tietysti kauheita sähkölaskuja.Toinen ongelma oli tietysti kieli;inhotti olla double stypid(ranska jota täytyy osata,olet siis sivistynyt ja arabia jota on hyvä osata niin selviät paremmin ostoksista,eikä huijata niin paljon).No menin sitten ranskan kursseille ja arabiaakin opin vähitellen ainakin ymmärtämään.
Kuitenkin pikkuhiljaa ehkä ihan huomaamatta aloin viihtyä ja olo alkoi tuntua kotoisalta.Kaupunki tuli tutuksi ja tutustuin uusiin ihmisiin ja ennen kaikkea opin toimimaan vieraassa maassa ja kulttuurissa yksin.No tässä vaiheessa tuli sitten aika lailla selväksi että eläminen miehen kanssa alkoi olla mahdotonta.Hänen elämän tapansa on niin kaukana siitä kuinka itse haluan elää että otin kamani ja lähdin.Niin ja en suinkaan takaisin Suomeen vaan vuokrasin oman asunnon ja etsin töitä.Olin löytänut oman Marokkoni:haart:Se on niin hassua että asiat joita joskus siellä inhosin ovat nyt minulle rakkaita;punainen multa ja se tuoksu jonka haistat kun astut ulos lentokoneesta,aamuinen rukouskutsu:hei vielä saa nukkua ja käännän kylkeä.Medina johon täytyy välillä päästä ostareiden jälkeen.Kirjotan tätä nyt Suomessa(töissä täällä kuukauden) ja on koti-ikävä.Mun elämä on nyt siellä;my grazy life.Suomi on kotimaa mutta mun koti on Marokossa,Rabatissa:haart:
Kuitenkin pikkuhiljaa ehkä ihan huomaamatta aloin viihtyä ja olo alkoi tuntua kotoisalta.Kaupunki tuli tutuksi ja tutustuin uusiin ihmisiin ja ennen kaikkea opin toimimaan vieraassa maassa ja kulttuurissa yksin.No tässä vaiheessa tuli sitten aika lailla selväksi että eläminen miehen kanssa alkoi olla mahdotonta.Hänen elämän tapansa on niin kaukana siitä kuinka itse haluan elää että otin kamani ja lähdin.Niin ja en suinkaan takaisin Suomeen vaan vuokrasin oman asunnon ja etsin töitä.Olin löytänut oman Marokkoni:haart:Se on niin hassua että asiat joita joskus siellä inhosin ovat nyt minulle rakkaita;punainen multa ja se tuoksu jonka haistat kun astut ulos lentokoneesta,aamuinen rukouskutsu:hei vielä saa nukkua ja käännän kylkeä.Medina johon täytyy välillä päästä ostareiden jälkeen.Kirjotan tätä nyt Suomessa(töissä täällä kuukauden) ja on koti-ikävä.Mun elämä on nyt siellä;my grazy life.Suomi on kotimaa mutta mun koti on Marokossa,Rabatissa:haart: