Heikki M. sanoi:
W = F x s. Keskimääräisesti pidemmällä kaverilla on pidemmät raajat. Nostomatka kasvaa pidemmällä ja näin ollen tehty työmäärä on suurempi. Jos otetaan kaksi eripituista ja samanpainoista henkilöä, joutuu pidempi tekemään enemmän työtä.
John R sanoi:
Yes! Jätkä on päivänselvä insinööri!? :D
Terävä huomio John R:ltä. (?)
Heikki, tarkoitatko, että koska pidemmän treenaajan lihas joutuu tekemään enemmän työtä, hän nostaa automaattisesti vähemmän kuin pieni mies?
Tässä insinööritiedettä:
Verrataanpa kahta olkavartta. Ensimmäinen on pituudeltaan 35 cm, toinen 60 cm (ihan hatusta). 50 kilon staattisen kuormituksen kohdistuessa kyynärniveleen raskaimmassa kohdassa olkanivelessä on 35 sentin olkavarrella n. 175 Nm ja 60 sentin olkavarrella n. 360 Nm momentti. Lihas taistelee tätä momenttia vastaan. Pitkän kaverin lihaksella on siis yli kaksinkertainen kuorma lyhyen kaverin lihakseen verrattuna. Mm. tästä syystä lyhyen matkan juoksijat ovat harvoin yli kaksimetrisiä.
Jos jatketaan analyysiä nopeusjuoksijoiden avulla, on selvää, että esim. pituus ja ilmanvastus kasvavat suhteessa. Niinpä voitaisiin ajatella, että jos on kaksi pituus/paino-suhteeltaan samanlaista pikajuoksijaa, joista ensimmäinen on 165 cm ja toinen 205 cm, tämä pitkän kaverin pitäisi geneettisesti lahjakkaampana (jos kerran pitkät kaverit ovat suhteessa riskimpiä kuin lyhyet kaverit) juosta nopeampaa kuin tämä lyhyt kaveri.
Miksi näin ei ole? Voisiko syy olla esimerkiksi siinä, että lyhyiden miesten lihakset olisivat oivallisempia nopeus-/voimatyyppiseen urheiluun (kuten esim. voimailu) ja pitkien miesten lihakset kestävyystyyppiseen urheiluun? Sitä tarina ei kerro.