Pitkä äijä, huonot tulokset, mistä lähetään parantamaan?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja ProVeli
  • Aloitettu Aloitettu

ProVeli

Liittynyt
17.7.2008
Viestejä
35
Morjens, alkuun tässä pari juttua:

Pituus: 196cm
Paino: 90kg
Ikä: 24

Reilu 7 vuotta tässä nyt reeniä alla, tulokset ei sitä myötäile juuri lainkaan. Kyykyssä 10x110kg, penkistä 105kg, mavesta 150kg, leukoja 24, olkapäät jääny vähän reenailematta. Noi ekat 5 vuotta meni aika paskoilla syömisillä, mut kuitenkin paino nousi 72 -> 94, nyt kun oli norovirus ni tipahti, nyt on taas tasottunut 90:een. Reeninä on tehty 5x5, voimaohjelmana 6x2 välillä, välillä pidempiä 4-5x10 settejä. Tavotteena olis kyykystä 2x oma paino, penkistä 1,5x oma paino, mavesta 2,5x oma paino, mutta toi ruoto on niin pitkä että on vittumaista koittaa saada siihen lihaa, ja pelkällä ruodolla on hankala lähtee vetelemään kovia rautoja. Onko tässä nyt ainoa mahis vaan koittaa safkata ittensä palloksi ja sitten massalla lähteä vetämään rautoja, tuntuu että tuo 90kg on mun mittasella kaverilla aika vähän. Myöskin jos huitoo painon satasen yli, niin nuo tulokset omaan painoon suhteutettuna karkaa aika infernaalisen kauas.

Myöskin se, että kannattaisko ehkä vaihtaa tuo maastavetotekniikka sumoksi, millasia kokemuksia jengillä on?
 
Vaikea tähän on kummempia sanoa kun ei tiedä enempää.

Onko tekniikat kunnossa? Teetkö liian raskaasti tai liian kevyesti? Syötkö tarpeeksi? nukutko tarpeeksi? huollatko kroppaa riittävästi? yms.

Kannattaako sumoon vaihtaa? Kokeilemalla selviää. Vaikka se ei olisikaan sinulle vahvempi tyyli, ei sen tekeminen välillä turhaa ole.
 
Miten voi olla noin iso epäsuhta maven ja kyykyn suhteen?
Ja 24kpl ihan oikeita leukoja omilla ei ole ainakaan minusta kovinkaan huono tulos millä mittapuulla tahansa?
 
Enpä tuossa kovin suurta epäsuhtaa näe. Kyykyssä annettu sarjamaksimi 10x110 kyykky antaa ykköseksi 147kg.
Penkin ja maven tulokset ilmeisesti ykkösmaksimeja.
 
ProVeli sanoi:
Morjens, alkuun tässä pari juttua:

Pituus: 196cm
Paino: 90kg
Ikä: 24

Reilu 7 vuotta tässä nyt reeniä alla, tulokset ei sitä myötäile juuri lainkaan. Kyykyssä 10x110kg, penkistä 105kg, mavesta 150kg, leukoja 24, olkapäät jääny vähän reenailematta. Noi ekat 5 vuotta meni aika paskoilla syömisillä, mut kuitenkin paino nousi 72 -> 94, nyt kun oli norovirus ni tipahti, nyt on taas tasottunut 90:een. Reeninä on tehty 5x5, voimaohjelmana 6x2 välillä, välillä pidempiä 4-5x10 settejä. Tavotteena olis kyykystä 2x oma paino, penkistä 1,5x oma paino, mavesta 2,5x oma paino, mutta toi ruoto on niin pitkä että on vittumaista koittaa saada siihen lihaa, ja pelkällä ruodolla on hankala lähtee vetelemään kovia rautoja. Onko tässä nyt ainoa mahis vaan koittaa safkata ittensä palloksi ja sitten massalla lähteä vetämään rautoja, tuntuu että tuo 90kg on mun mittasella kaverilla aika vähän. Myöskin jos huitoo painon satasen yli, niin nuo tulokset omaan painoon suhteutettuna karkaa aika infernaalisen kauas.

Myöskin se, että kannattaisko ehkä vaihtaa tuo maastavetotekniikka sumoksi, millasia kokemuksia jengillä on?
Click to expand...

Ymmärrän tuskasi, olen itse 190cm/90kg, ja aika työläältä touhulta voimailu/bodaus välillä tuntuu. Mun mielestä toi leukatulos on erittäin kova muihin nähden, tekniikassa saattaa olla häikkää muissa liikkeissä? Toi massan kerääminen on kieltämättä surkuhupaisaa touhua tän pituisille: joku 5-10kg nousu elopainoon vaatii aika jumalatonta mättämistä ja ruoan ahtamista kurkusta alas väkisin, mutta silmämääräisesti eroa tuskin edes näkee, kun paino "jakautuu" ympäri pitkää kroppaa.

Mitä tulee voimailuun, ja välityksiin, niin varmaan riippuu paljon kropan mittasuhteista ja raajojen pituudesta, miten suuri bulkkauksesta saatava hyöty loppupeleissä on. Itsellä on esim. kapeat solisluut ja pitkät kädet, mä en näillä välityksillä tule koskaan penkkamaan paljon, ihan sama, minkälaista "massakautta" alkaisin tekemään. Horkka tietenkin erikseen, LIHASMASSAN muodossa saatava painonnpousu kun on ihan eri asia, kuin pelkkä neste ja fläsä. Mutta mulla on 10v treeniä alla, lihasmassan kehitys on tässä pisteessä "hidasta".

Mä luulen silti kyllä, että sä pystyt 7v treenitaustasta huolimatta vielä reilusti parantamaan noita tuloksia. Kyykkyn ja vetoon saisi varmasti pelkkää tekniikkaa säätämällä helposti sen +20kg lisää rautaa. Tsemppiä!
 
Kohtalotoveri täällä:

192, 94kg ja 44v ikää, treeniä nelisen vuotta ja lähtöpaino varmaan 75-76. Kovasti tuntuu mullakin hidastuvan painonnousu 90 kg:n jälkeen. Omista tuloksista olen huono sanomaan mitään kun mulle nuo maksimiykköset ei oikein merkkaa mitään. Pääasia että teen jotain itselleni.

Mutta joo, pitkistä raajoista ei saa übernäyttäviä eikä lahjoja oikein tunnu löytyvän mihinkään voimailuun. Hauskaa hommaa silti.
 
kyllä se pituus aika huono tekosyy on. fiksu ja suunnitelmallinen treenaaminen vie eteenpäin taatusti. sunkaltasiakin ongelmia tulee ratkottua melko säännöllisesti. syöminen pitää myös olla isossa osassa, mutta kyllä sen treenin pitää perustua johonkin eikä vaan tehdä jotakin joskus.
 
Viittaatko jto tuolla "syömisen pitää olla kunnossa", että syömisellä pitää tähdätä massan nostoon noilla mitoilla? Itsellä on lähes identtiset mitat kuin ketjun alottajalla (sentti ja kilo vähemmän) ja olen miettinyt näitä eri voimastandardeja ja niiden saavuttamista paljonkin. Esimerkkinä 180kg kyykky tuntuu näillä raajoilla ja massalla hyvin kaukaiselta tavoitteelta. Olisiko 200kg kyykky sitten helpompi jos nostaisin oman painon sataan kiloon jne.?
 
Kyllä se pituus on aikamoinen kirous voimailuhommissa. Siksi vahvamiesmaailman huipullakin on niin lyhyttä porukkaa. Eiku...

Lihasten näyttävyyden kannalta tietysti pituudesta on "haittaa". Toisaalta pitkä ja oikeasti lihaksikas mies on aika paljon vaikuttavampi näky kuin pari päätä lyhyempi.
 
Täysiii! sanoi:
Kyllä se pituus on aikamoinen kirous voimailuhommissa. Siksi vahvamiesmaailman huipullakin on niin lyhyttä porukkaa. Eiku...

Lihasten näyttävyyden kannalta tietysti pituudesta on "haittaa". Toisaalta pitkä ja oikeasti lihaksikas mies on aika paljon vaikuttavampi näky kuin pari päätä lyhyempi.
Click to expand...

No eihän se pituus itsessään ole kirous, mutta kun siihen yhdistää pitkät raajat + kapeat nivelet, nopean aineenvaihdunnan ja pitkistä liikeradoista johtuvan, suhteessa isomman rasituksen hermostolle ja nivelille, vrt. esim. sopusuhtaiseen 170-180cm jamppaan, niin tilanne saattaa muuttua. Useilla voimamieskisaajilla on myös aika reippaasti massaa ( joku 130-140kg näyttäisi aika vakiolta 190cm miehelle ), aika harva pitkä kaveri yltää samaan pelkällä kaurapuurolla, vaikka olisi luonnostaan roteva, puhumattakaan hoikemmasta tyypistä. Ja tottakai näitäkin tyyppejä on siis olemassa, että ollaan 120kg+ ilman lääkeaineita, mutta näkisin, että he ovat poikkeus, eivätkä sääntö. Sen takia varmaan juuri kilpailevatkin ko. lajissa, kerta luontaiset ominaisuudet ovat noin edulliset.

Tän katkeran tilityksen tarkoitus ei siis ole sanoa, että luontaisesti pitkä ja hoikka kaveri ei voi treenaamalla saada voimaa ja lihaksia, tietenkin voi. Tilanteessa saattaa vain tyypistä riippuen olla haasteita, joita kaikille treenaajille ei samassa mittakaavassa tule vastaan ( vaikka kaikki joutuvat toki aloittelijavaiheen jälkeen treenaamaan fiksusti, kovaa ja pitkäjänteisesti, jos mitään näkyvää tulosta halutaan saada ). Ja vaikka itse valitin äsken paskaa penkkitulosta, niin oikeastaan asian voisi kääntää päälaelleen, ja sanoa, että kaikissa muissa perusliikkeissä, paitsi penkissä, on tullut treenauksen suunnitelmallisuuden puutteesta huolimatta yllättävän hyvää tulosta. Ihmisellä on vaan taipumus keskitttyä siihen, mitä hänellä ei ole, vrt. siihen, mitä on. Hassu juttu, kehonpainolla tehtävät yläkropan voimaliikkeet, kuten dippi ja leuat, ovat aina kehittyneet suht hyvin,vrt. penkki. En tiedä, mistä tämä johtuu.
 
Jos te pitkät kaverit haluatte kehittyä, niin unohtakaa nyt ensin se että pituus olis heikkous. Niin kauan kun selitätte itsellenne että pituuden takia hankala kehittyä, niin se kehittyminen on hankalaa. Henkinen puoli on todella suuressa roolissa kun halutaan kehittää voimantuottoa.

Yllipäätään omien geneettisten ominaisuuksien selittäminen itselle heikkouksina on vain haitaksi kehitykselle. Tietenkin pitää huomioida omat ominaisuudet ja työskennellä niiden mukaan, mutta ei niitä kannata heikkouksina pitää.
 
190+ täälläkin!
Nuoruudessa (ikää nyt 45) minullakin olin samanlaisia huolia. Paino luokkaa neuvolassa punnittava, kehitys oli hiiiiidasta ja voimatasot ei niin kehuttavat.
Sen olen huomannut, että voimanostajaa minusta ei tule. Lihasten kiinnityskohdat lähellä niveltä, pitkät raajat jne.

Minun neuvoni olisi, järkevää treeniä ja syömistä vain. Säännöllinen vaakalla käynti myös!

Järkevä treeni, mitäkö se sitten on. Riippuu ihmisestä. Jos on ihan oikesti Hard Gainer, kannattaa tutustua The Hardgainer Solution kirjaan ( Scott Abel). Joillakin se voi olla 5x5 syysteemi, Wendler tms.
Mutta, ALKÄÄ rikkoko paikkojanne. Paha reenata jos polvet ja selkä pipi. rohkeasti kokeilemaan uutta!

Syöminen yli kulutuksen mutta kohtuudella. Turha sitä läskiä on kerätä liikaa. Jos on Hard Gaineri, niin Abelin opuksessa enemmänkin juttua tästä.

Paras lääke tuohon on kuitenkin aika! Jaksakaa treenata ja hakekaa motivaatiota itse treenistä ja sen tuomasta hyvästä olosta myös.
 
Itse olen 190cm/102kg ja mielestäni vielä melko kuikelo. Kyykky (150kg) ja penkki (127.5kg) tulokset on mitä on, mutta mave sentään ihan ok (222.5kg). Tosiaan muillekin samaa lääkettä kuin itselle: maltillisilla plussilla tehdään hitaasti uutta lihasta ja kasvatellaan voimatasoja samalla. Välillä sitten raapaistaan ylimääräiset flädät pois järkevän dieetin avulla.
 
berkut: sen verran viittaan, että jos se kaloripuoli selkeesti tukee treeniä ja siitä palautumista, homma etenee yleensä aina paremmin. penkki varsinkin on selkein kärsijä kalorivajeesta ku aletaan yleistämään näitä pulmia.

sinne tänne haahuilu on monilla ongelma. jos noudatetaan prosenttiohjelmia tai muita tiukasti pitkälle ennaltamäärättyjä juttuja, ajaudutaan helposti umpikujaan ja pelästytään. sit hypätään samantien jonnekki muualle ja sama juttu. ja taas ja taas. senpäs takia se oman kropan kuuntelu ja tekemisen analysointi on ihan kaikille tärkee juttu, ku ajatellaan nousujohteista harjoittelua.

mä oon tehnyt työkseni todella erilaisten taustojen ja tavoitteiden analysointia ja harjoittelun suunnittelua hyvin pitkän aikaa. aina ja edelleen se yksilöllisyys on se tärkein merkitsevä tekijä motivaation jälkeen. ai niin ja vaatteet. ne on tärkeet :)
 
Juuh. En jaksanut lukea kaikkea, mutta tässä pari helppoa neuvoa toiselta pitkältä jätkältä - hanki massaa. Pituus ei ole heikkous, mutta raameja on pakko saada. Eli hyväksy se, että vipuvartta riittää ja, että ainoa tapa parantaa tilannetta edes hieman on kerätä rutkasti lihasta.

Toinen juttu - jos keskikroppa on pitkä, niin vatsojen ja alaselän vahvistaminen ei koskaan mene hukkaan, ainakaan oman kokemuksen perusteella.
 
Jyrsijä1 sanoi:
Juuh. En jaksanut lukea kaikkea, mutta tässä pari helppoa neuvoa toiselta pitkältä jätkältä - hanki massaa. Pituus ei ole heikkous, mutta raameja on pakko saada. Eli hyväksy se, että vipuvartta riittää ja, että ainoa tapa parantaa tilannetta edes hieman on kerätä rutkasti lihasta.

Toinen juttu - jos keskikroppa on pitkä, niin vatsojen ja alaselän vahvistaminen ei koskaan mene hukkaan, ainakaan oman kokemuksen perusteella.
Click to expand...

Okei, mutta jos lähtötilanne on kuten itsellä, eli 190cm/65kg, niin kuinkahan paljon tohon voi syömällä saada lisää lihasta? Eli 65kg luuta ja nahkaa, nykyään 90kg, eli jo lähemmäs 30kg on tullut lisää lähtötilanteeseen. Ja vaikka treeniä on 10v takana, toi radikaali painonnousu tapahtui käytännössä ensimmäisten 4 vuoden aikana. Sen jälkeen, eli viimeiset 6v, paino on satunnaisesta bulkkaamisesta huolimatta aina palannut takaisin lähelle 90 kiloa. Eli syömällä vielä lisää paino on käynyt 100kg tuntumassa, mutta tadaa, heti kun sikamättöä ei enää jaksa jatkaa, paino tippuu takaisin tohon "set-point" -lukemaan ( mistä Hulkkikin on puhunut, en siiis keksi tätä omasta päästä ).

Toi vatsojen treeni on kyllä tärkeetä. Harmittaa, että en tajunnut tota aikaisemmin, vaan vasta nyt, lihasepätasapainosta johtuvien ongelmien myötä. Itsellä korkea volyymi takakyykkyjä + mavea aiheutti alaselkään lordoosin, kun selänojentajat vahvistuivat suhteessa tosi paljon, kun taas syvät vatsat pysyivät yhtä heikkoina, tai jopa heikompina, kuin täysin treenaamattomalla ihmisellä. Vaikka myytit väittävät, että vapailla painoilla tehtävät raskaat levytankoliikkeet riittävät vahvan keskikropan saamiseksi, niin todellisuudessa toi on vähän samanlaista arpomista, kuin jos vetäisi 2 askia röökiä päivässä, koska Okinawalla elää joku 125v mummo, joka on röökannut koko ikänsä ilman terveyshaittoja. Eli meinaan siis riskiä alaselän nikamille ja välilevyille, jos tehdään raskaita kyykkyjä ja vetoja, eikä keskikropan hallintaan ja syvien vatsojen kuntoon kiinnitetä lainkaan huomiota, ko. liikkkeiden lisäksi.
 
SivariKing sanoi:
Okei, mutta jos lähtötilanne on kuten itsellä, eli 190cm/65kg, niin kuinkahan paljon tohon voi syömällä saada lisää lihasta? Eli 65kg luuta ja nahkaa, nykyään 90kg, eli jo lähemmäs 30kg on tullut lisää lähtötilanteeseen. Ja vaikka treeniä on 10v takana, toi radikaali painonnousu tapahtui käytännössä ensimmäisten 4 vuoden aikana. Sen jälkeen, eli viimeiset 6v, paino on satunnaisesta bulkkaamisesta huolimatta aina palannut takaisin lähelle 90 kiloa. Eli syömällä vielä lisää paino on käynyt 100kg tuntumassa, mutta tadaa, heti kun sikamättöä ei enää jaksa jatkaa, paino tippuu takaisin tohon "set-point" -lukemaan ( mistä Hulkkikin on puhunut, en siiis keksi tätä omasta päästä ).
Click to expand...

Ei kukaan kai ole sanonut, että homma olisi helppoa tai ei vaatisi joskus tarkkaakin seuraamista? Samalla lailla se paino tippuu ja voimat lähtee, jos ei jaksa treenata. Pakko kai se on hyväksyä, että kehittyminen vaatii joskus (melkein aina) molemmat, treenin ja syömisen? Millasella tahdilla olet painoa nyttemmin yrittänyt nostaa ja mitkä oli kalorimäärät, entä kuinka paljon kaloreita tiputit että paino alkoi taas laskea ja missä ajassa laski entiselleen? En väitä, etteikö painonlisäys olisi toisille erittäin epämiellyttävää puuhaa, mutta monesti se tahti säädetään jo kättelyssä sellaiseksi, ettei se ole pidemmällä aikavälillä järkevääkään eikä tuo haluttuja tuloksia. Pienillä säädöillä kohti pitkän aikavälin muutosta. "Satunnainen bulkkaaminen" ei terminä kieli kovinkaan harkitusta puuhasta.

Teillä pitkillä sentään on parempi sauma tulla absoluuttisesti voimakkaammaksi, koska potentiaalia isoon kehopainoon on paljon enemmän. Suhteellinen voima toki on isona aina hankalampi saavuttaa kuin pienenä.
 
Nyt siis ihan parina viime vuonna on lähtenyt homma ihan reippaasti paremmalle raiteelle syömisen suhteen, mutta ennen aika hyväkin mavetekniikka tuntuu nykyään ihan mahdottomalta. Tai sitten se on vaan se että on liian kriittinen kun näyttää hiukan erilaiselta kun lyhyemmän punttikaverin vedot. Velipoika sano reeniuran alussa että syöt vaan perkeleesti, ja nyt vasta tajusin että pitää oikeesti syödä ihan perkeleesti ja usein. Vaikka noita ongelmia tuntuu olevan paljonkin ni se on kyllä mieluinen maali että sitten ku on "valmis" (eihän kukaan ikinä ole) niin on sitten pitkä ja iso. Ja sentään voi vetää aika lailla mitä vaan paskaa ja kroppa polttaa kaiken. Yksi juttu mikä pitkäselkäsenä kyllä ottaa päähän on aika armottomalla kädellä jaettavat selkäongelmat, koska istumistyö jne jne. Mutta toisaalta kai se niin on, että jos haluaa niin kaikki ongelmat on selätettävissä.

Geenitkin pitäs olla kunnossa kun veli, joka on 5 senttiä lyhyempi ja 10v vanhempi vetää kuitenkin 250kg maasta, eli jotain toivoa on mullakin, kello käy :D
 
beginner sanoi:
Ei kukaan kai ole sanonut, että homma olisi helppoa tai ei vaatisi joskus tarkkaakin seuraamista? Samalla lailla se paino tippuu ja voimat lähtee, jos ei jaksa treenata. Pakko kai se on hyväksyä, että kehittyminen vaatii joskus (melkein aina) molemmat, treenin ja syömisen? Millasella tahdilla olet painoa nyttemmin yrittänyt nostaa ja mitkä oli kalorimäärät, entä kuinka paljon kaloreita tiputit että paino alkoi taas laskea ja missä ajassa laski entiselleen? En väitä, etteikö painonlisäys olisi toisille erittäin epämiellyttävää puuhaa, mutta monesti se tahti säädetään jo kättelyssä sellaiseksi, ettei se ole pidemmällä aikavälillä järkevääkään eikä tuo haluttuja tuloksia. Pienillä säädöillä kohti pitkän aikavälin muutosta. "Satunnainen bulkkaaminen" ei terminä kieli kovinkaan harkitusta puuhasta.

Teillä pitkillä sentään on parempi sauma tulla absoluuttisesti voimakkaammaksi, koska potentiaalia isoon kehopainoon on paljon enemmän. Suhteellinen voima toki on isona aina hankalampi saavuttaa kuin pienenä.
Click to expand...


Mun kokemuksen mukaan kyse ei ole koskaan pelkistä kalorimääristä, vaan siitä, että kroppa saadaan järkevän progressiivisella treenillä anaboliseen tilaan. Omalla kohdalla tunnistan tän tilan siitä, että yleensä kun treeniä on ensin joko kevennetty reilusti, pidetty kokonaan lepoviikko, tai vaihdettu täysin uuteen, aluksi vanhaa kevyempään ohjelmaan, niin kroppa alkaa yleensä n. 3-4 viikon jälkeen reagoimaan treeniin. Tämän huomaa sitten parempana treenimotivaationa, sarjapainojen kasvuna ja lisääntyneenä ruokahaluna. Se mikä itsellä tappaa kehityksen ja ruokahalun, on melkein poikkeuksetta pakonomainen junnaaminen liian isoissa painoissa. Mulla on tapana saada päähäni, että haluan vaikka etukyykyssä 160kgx2. Nyt olen jo 4 viikkoa jumittanut tossa 160kg:ssa, eikä mene kuin yksi toisto. Tämä on mullekin jo valmiiksi selvä merkki kevennyksen / ohjelman tuunaamisen tarpeesta. Ruokahalu tulee mulla yleensä itsestään takaisin, kun kroppa pääsee toipumaan monta viikkoa kestäneestä lievästä ylirasitustilasta.

Kiitos vastauksesta!
 
Juu tuo maksimirautatreeni harvoin optimaalista massan kannalta. Ainakaan silloin jos ei paukkuja jää voluumikamaan.

PS. ei sun vatsat ainakaan ihan onnettomat ole jos pystyt yli 190 senttisenä tekemään 160kgn etarin. :p
 
Back
Ylös Bottom