Pitkä äijä, huonot tulokset, mistä lähetään parantamaan?

[SivariKing]

Pakko muuten heittää anekdoottia kehiin, kun jengi puhuu kehonpainon tärkeydestä. Eli oma broidi treenasi salilla aikoinaan ehkä joku 3v, ja nosti oman kehonpainonsa syömällä tossa ajassa n.80kg - 120kg ( pituus 188cm ). Eli ihan järjetöntä bulkkaamista suht lyhyessä ajassa ja vähillä treenivuosilla. Tuliko massaa ja voimaa? Lihasmassaa tuli huomattavasti, tietty iso osa fläsää ja nestettä, mutta se on odotettavaa noin radikaalilla bulkilla. Eli massaa tuli, check. Entäs voimaa? Täytyy sanoa, että en tiedä tarkkoja tuloksia, mutta voimaa tuli kehonpainoon nähden tosi heikosti.

Eli tästä voi päätellä, että kun ne "perusmassat" on ensin hankittu, niin se "eat though the sticking point" -mentaliteetti ei välttämättä jokaiselle YKSILÖLLE toimi niin hyvin. Voimaan vaikuttaa monet tekijät, joihinkin voi itse vaikuttaa, toisiin taas ei. Mutta sellaista se elämä on, sen voi joko hyväksyä, tai taistella kynsin ja hampain vastaan, ja sen jälkeen silti hyväksyä, tai sitten katkeroitua Tietty jos lihasta haluaa, niin homma on selkeä: lihas ei voi kasvaa, jos ei tule tarpeeksi kaloreita, eli tästä ollaan aika yksimielisiä. Tietty recomp on myös mahdollista..

 

[-Wolf-]

Olen itsekin funtsinut viime aikoina, että pitäiskö noi testot käydä mittauttamassa. Tällä hetkellä selkeästi on mennyt treenit volyymin puolelta yli, mutta näin se tuppaa menemään itsellä: kun homma skulaa, niin se skulaa vähän liiankin hyvin.. Sitten tulee lasku.. Varsinkin, kun mulla on tapana hoitaa masennusta ja ahdistusta purkamalla se salilla. Tämä ei aina johda

Käy ihmeessä. Itselläni masennus ja ahdistus johtui osaltaan alhaisista testoista. Salillahan niitä syitä ahdistukseen tai masennukseen ei käsitellä, vaan ne tunteet ikään kuin turrutetaan siellä, mikä johtaa juuri tuollaiseen kierteeseen. Itsekin kävin salilla liikaa juuri siksi, koska se oli ainut tapa tuntea hyvää oloa ja unohtaa hetkeksi käsittelemättömät asiat.

 

[SivariKing]

Käy ihmeessä. Itselläni masennus ja ahdistus johtui osaltaan alhaisista testoista. Salillahan niitä syitä ahdistukseen tai masennukseen ei käsitellä, vaan ne tunteet ikään kuin turrutetaan siellä, mikä johtaa juuri tuollaiseen kierteeseen. Itsekin kävin salilla liikaa juuri siksi, koska se oli ainut tapa tuntea hyvää oloa ja unohtaa hetkeksi käsittelemättömät asiat.

Okei, kuulostaa vähän turhankin tutulta. Yksi syy, miksi en ainakaan itse aina tiedosta omia olotiloja, on juurikin kun ne ovat kummitelleet niin pitkään taustalla. Jostain n. 10v skidistä saakka musta on aina tuntunut samanlaiselta. Sekaan on mahunut hyviä jaksoja, mutta mulle se "normaali" tila, mihin on tottunut on juurikin sellainen lattea ja epämääräisen ahdistunut. Yksi syy, miksi en testoja ajatellut ekana oli juuri siksi, kun masennus alkoi oireilla ensimmäistä kertaa jo ennen murrosikää. Kiitos vastauksesta!

 

[bjanne77]

194cm 130kg(läski) 39v
Tuloksia:
kyykky 177.5 kg
etukyykky 142.5 kg
penkki 125kg
Mave 230kg (menis enemmänki mutta tekniikka hajoaa)
pystypunnerrus 75kg
push press(mikä lie suomeks) 95kg
rinnalleveto 110kg
tempaus 75kg
cooper 2990m (115kg)
puol mara 1.53 (115kg)
puol ironman 5h 25 min (115kg)

18 vuotiaana painoin 150kg, jolloin aloin treenaamaan enemmän ja "laihduttamaan", paino jojoillu 100-150 väliä nyt 20v, treenaan crossfit boxilla koska sielä saman henkisiä tyyppejä joten hauskaa sielä treenata, kesällä olisi aikomus triathloneita juoksu ja estejuoksukisoja kierrellä, painoa noin 30kg liikaa taas kerran :( ihmetyttää kovasti se että jollain voi olla vaikeeta nostaa painoa, kaikilla meillä on eri ongelmia näköjään. Testoa tietenkään ei oo juuri ollenkaan kropassa.

Olen jo hyväksynyt että mulla tulee aina olemaan painon kanssa ongelmia, mutta yks on varma kaikki mun ennätykset on helposti rikottavissa.

 

[SivariKing]

194cm 130kg(läski) 39v
Tuloksia:
kyykky 177.5 kg
etukyykky 142.5 kg
penkki 125kg
Mave 230kg (menis enemmänki mutta tekniikka hajoaa)
pystypunnerrus 75kg
push press(mikä lie suomeks) 95kg
rinnalleveto 110kg
tempaus 75kg
cooper 2990m (115kg)
puol mara 1.53 (115kg)
puol ironman 5h 25 min (115kg)

18 vuotiaana painoin 150kg, jolloin aloin treenaamaan enemmän ja "laihduttamaan", paino jojoillu 100-150 väliä nyt 20v, treenaan crossfit boxilla koska sielä saman henkisiä tyyppejä joten hauskaa sielä treenata, kesällä olisi aikomus triathloneita juoksu ja estejuoksukisoja kierrellä, painoa noin 30kg liikaa taas kerran :( ihmetyttää kovasti se että jollain voi olla vaikeeta nostaa painoa, kaikilla meillä on eri ongelmia näköjään. Testoa tietenkään ei oo juuri ollenkaan kropassa.

Olen jo hyväksynyt että mulla tulee aina olemaan painon kanssa ongelmia, mutta yks on varma kaikki mun ennätykset on helposti rikottavissa.

Joo, se on joskus vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan, kun mailmaa on tottunut katselemaan omasta vinkkelistä. Mutta toisaalta tämä on täysin luonnollista, ei kenelläkään ihmisellä ole kokemusta siitä, minkälaista jonkun toisen kropassa ja päässä on. Parhaimmillaan voi yrittää arvata, ja verrata omia kokemuksia toisten kanssa. Luulen, että omalla kohdalla alipainoisuus liittyi osaltaan ruumiinrakenteeseen ja nopeaan aineenvaihdintaan, ja toisaalta taas masennukseen ja syömishäiriöön. Joo, miehilläkin voi olla anoreksiaa. Luulen, että anoreksia vaihtui omalla kohdalla jonkinlaiseen bigorexiaan, eli aina kokee olevansa liian pieni/laiha/heikko jne. Tämä on vähän ongelmallista, koska voimaillessa sitä voimaa kuitenkin yritetään kasvattaa nykytilanteesta suuremmaksi, joten tietynlainen keskeneräisyys kuuluu harrastukseen. Omalla kohdalla tätä on vaikea kestää, vaan mä haluaisin mieluiten ne tulokset nyt heti, koska sitten voisi vihdoinkin olla "tyytyväinen itseensä".

 

[Mikki77]

kyllä se pituus aika huono tekosyy on.

Omituinen kommentti. Olisko lukion laajan fyysikan kertaus paikallaan? Sopivalla geometrialla (paksu rinta + lyhyet) varustettu kaveri nostaa 200kg penkistä koska nostomatka on 5cm. Tarvittava energia 200kg *9.8m/s2 * 0,05 = 98 joulea. Huonolla geometrialla nostomatka on 20cm ja tarvitaan energiaa 392J. Jaetaan vielä ajalle 2s per nosto jolloin saada teho joka voidaan konvertoida vaikka hevosvoimiksi.

Kyllä se pituus on aikamoinen kirous voimailuhommissa. Siksi vahvamiesmaailman huipullakin on niin lyhyttä porukkaa. Eiku...

Noissa on kyse nostoista joissa suortus ei ole suhteessa oman kehon geometriaan vaan nostomatka on kaikille sama. Esim. nosta 100kg kuula halkaisijaltaan 1m 2m korkeuteen. Tässä lyhytraajainen sintti ottaa aina turpaan. Pitkä kaveri pärjää myös penkissä jahka kaikille hyväksytty nostomatka on se 5cm mikä hyväksytään lyhytraajaiselle.

 

[Jerkku]

@Mikki77 Tutustuppas biomekaniikkaan vähän ton fysiikan lisäks.

Selitäppäs miten Eddie Hall on vetäny suurimmän määrän rautaa maasta, vaikka 191cm pitkä? Tai Brian Shaw vetää +400kg maasta vaikka on 203cm pitkä. Tai miten Kirill Sarychev on yksi kaikkien aikojen kovimmista penkkipunnertajista, vaikka äijä on karvaa vaille 2 metriä pitkä?

 

[Mikki77]

@Mikki77 Tutustuppas biomekaniikkaan vähän ton fysiikan lisäks.

Selitäppäs miten Eddie Hall on vetäny suurimmän määrän rautaa maasta, vaikka 191cm pitkä? Tai Brian Shaw vetää +400kg maasta vaikka on 203cm pitkä. Tai miten Kirill Sarychev on yksi kaikkien aikojen kovimmista penkkipunnertajista, vaikka äijä on karvaa vaille 2 metriä pitkä?

Massa on voimaa mutta olisko pituuden ja massa välillä joku optimisuhde? Voimailija mitoilla 170/90 on parempi kuin 190/90. Sitten kun mennään massoihin 170/130 ja 190/130 niin 190 lienee parempi.

 

[no-body]

Massa on voimaa mutta olisko pituuden ja massa välillä joku optimisuhde? Voimailija mitoilla 170/90 on parempi kuin 190/90. Sitten kun mennään massoihin 170/130 ja 190/130 niin 190 lienee parempi.

Eiköhän kyse ole vain siitä, että mitä enemmän lihasta runkoon saadaan pakattua ilman sellaista määrää läskiä, että ko. henkilön lajikohtainen suorituskyky kärsii, niin sitä enemmän on potentiaalia voimantuottoon. Tuossa 170/90 varressa, jos oletetaan että paino on pitkälti lihaksen muodossa, on helvetinmoinen määrä pihviä nostamassa sitä rautaa, kun 190/90-henkilöön ei tuohon painoon kovin paljoa lihasta mahdu. 170/130-kokoluokassa taas painon on pakko olla suureksi osaksi ylimääräisenä rasvana, koska sinnepäinkään tiukkakuntoista ihmistä noissa mitoissa ei tietääkseni ole nähty eikä varmaan tulla heti näkemäänkään ja kymmenet ylimääräiset kilot ovat vain haitaksi. 190/130 on taas raskaan sarjan voimailijalle ihan hyvä suhde, jossa ylimääräistä rasvaa on parhaimmillaan vielä melko vähän ja lihasmassaa paljon.

 

[beginner]

Noissa on kyse nostoista joissa suortus ei ole suhteessa oman kehon geometriaan vaan nostomatka on kaikille sama. Esim. nosta 100kg kuula halkaisijaltaan 1m 2m korkeuteen. Tässä lyhytraajainen sintti ottaa aina turpaan. Pitkä kaveri pärjää myös penkissä jahka kaikille hyväksytty nostomatka on se 5cm mikä hyväksytään lyhytraajaiselle.

Eli nostomatkan perusteella lyhyiden pitäisi viedä tai olla tasaväkisiä pidempien kanssa ainakin seuraavissa lajeissa:
- maastaveto
- tukkipunnerrus
- apollon akseli
- sirkuskäsipaino
- farmarikävely
- merimieskävely
- rekan/lentokoneen ym. veto

Omituinen kommentti. Olisko lukion laajan fyysikan kertaus paikallaan? Sopivalla geometrialla (paksu rinta + lyhyet) varustettu kaveri nostaa 200kg penkistä koska nostomatka on 5cm. Tarvittava energia 200kg *9.8m/s2 * 0,05 = 98 joulea. Huonolla geometrialla nostomatka on 20cm ja tarvitaan energiaa 392J. Jaetaan vielä ajalle 2s per nosto jolloin saada teho joka voidaan konvertoida vaikka hevosvoimiksi.

Nostomatkassa on kyse myös ylempänä mainitusta biomekaniikasta, ei vain fysikaalisesta työmäärästä. Lihaksen supistusvoima on suurimmillaan lepopituudessa, ja mitä lähempänä noston liikerata pysyy tuota lihaspituutta, sitä parempi hyöty saadaan ulos, koska heikommilla lihaspituuksilla ei jouduta työskentelemään. Se, kuinka paljon pidemmän (ja painavamman) nostajan lähtökohtaisesti suurempi lihasmassa kompensoi epäedullismpia nivelkulmia on sitten toinen juttu. Jo pelkän rasvan kerääminen auttaa tuotakin kautta niissä lajeissa, joissa se lyhentää nostomatkaa. Ja tässäkin ketjussa on syömistä suositeltu kysyjälle aika lailla alusta asti. Se, että ison urheilijan on vaikeampi olla vahva suhteessa kehopainoon, on vain hyväksyttävä.

Massa on voimaa mutta olisko pituuden ja massa välillä joku optimisuhde? Voimailija mitoilla 170/90 on parempi kuin 190/90. Sitten kun mennään massoihin 170/130 ja 190/130 niin 190 lienee parempi.

Eiköhän kyse ole vain siitä, että mitä enemmän lihasta runkoon saadaan pakattua ilman sellaista määrää läskiä, että ko. henkilön lajikohtainen suorituskyky kärsii, niin sitä enemmän on potentiaalia voimantuottoon. Tuossa 170/90 varressa, jos oletetaan että paino on pitkälti lihaksen muodossa, on helvetinmoinen määrä pihviä nostamassa sitä rautaa, kun 190/90-henkilöön ei tuohon painoon kovin paljoa lihasta mahdu. 170/130-kokoluokassa taas painon on pakko olla suureksi osaksi ylimääräisenä rasvana, koska sinnepäinkään tiukkakuntoista ihmistä noissa mitoissa ei tietääkseni ole nähty eikä varmaan tulla heti näkemäänkään ja kymmenet ylimääräiset kilot ovat vain haitaksi. 190/130 on taas raskaan sarjan voimailijalle ihan hyvä suhde, jossa ylimääräistä rasvaa on parhaimmillaan vielä melko vähän ja lihasmassaa paljon.

Riippuu tietty lajista ja varmaan poikkeuksia löytyy puolin ja toisin. Shane Hamman (painonnosto) oli vuoden 2004 olympialaisissa 175/159 ja sijoitus 7. seitsemästätoista nostajasta. Samassa kisassa kolmantena Cholakov 198/161. Välissä mm. pari alle 130-kiloista ukrainalaista. Eli varianssia löytyy noinkin tehointensiivisestä lajista huipputasolla, tosin painonnosto on voimailussa siellä teknisemmässä päässä.

 

[jto]

mikki77: ei se mitään omituista ole. fysiikka, biomekaniikka ja muut suippokorvajutut on ihan tiedossa, mutta silti tää asia on ihan ja täsmälleen niinku sanoin: pituus on huono tekosyy! siinä ei ole yhtään mitään epäselvää.

eli ihan turha vedota mihinkään vipuihin tai niiden puutokseen, ellei homma toimi. voi voi ja lämmin leipä. pitkä voi olla äärimmäisen vahva ja se on tullut todettua suht älyttömällä kokemuksella viimesen 26v valmennusuranki aikana.

sama näkyy maailmalla kuten yllä mainittua. suurimmat raudat liikkuu suurilla miehillä. lähinnä mun kommentti nyt kuitenki liitty siihen, että selittelyt vähemmälle ja treenaamaan. siitä voi vallan hyvin vääntää teoriaa ja avaruutta kaarelle, muttei taatusti nouse gramman vertaa lisää rautaa, ellei asian eteen tee jotakin.

 

[Super5]

Ei saatana nyt ihan oikeesti. Fysiikan lakien lisäksihän hommassa ei olekkaan muita muuttujia :D

 

[SivariKing]

Eiköhän kyse ole vain siitä, että mitä enemmän lihasta runkoon saadaan pakattua ilman sellaista määrää läskiä, että ko. henkilön lajikohtainen suorituskyky kärsii, niin sitä enemmän on potentiaalia voimantuottoon. Tuossa 170/90 varressa, jos oletetaan että paino on pitkälti lihaksen muodossa, on helvetinmoinen määrä pihviä nostamassa sitä rautaa, kun 190/90-henkilöön ei tuohon painoon kovin paljoa lihasta mahdu. 170/130-kokoluokassa taas painon on pakko olla suureksi osaksi ylimääräisenä rasvana, koska sinnepäinkään tiukkakuntoista ihmistä noissa mitoissa ei tietääkseni ole nähty eikä varmaan tulla heti näkemäänkään ja kymmenet ylimääräiset kilot ovat vain haitaksi. 190/130 on taas raskaan sarjan voimailijalle ihan hyvä suhde, jossa ylimääräistä rasvaa on parhaimmillaan vielä melko vähän ja lihasmassaa paljon.

Mutta miksi 170cm/130kg tyypillä pitäisi olla enemmän rasvaa, kuin 190cm/130kg tyypillä? Ihmisten raamit ja mittasuhteet kun eroavat toisistaan muutenkin, kun vain pituuden osalta. Tätä ei juuri kukaan tunnu tajuavan. Isoon raamiin nyt vaan pystyy pakkaamaan enemmän pihviä, PITUUDESTA RIIPPUMATTA, kuin luonnostaan hoikempaan varteen. Ja tämä siis, kun puhutaan lihasmassan, ja sitä kautta voiman, kasvatuksesta. Olen mäkin syönyt itseni pari kertaa 97-100kg painoiseksi, mutta jostain syystä se paino ei tahdo "pysyä". Arvatkaapa miksi? No siksi, että fläsä ja neste eivät ole oikeaa, kiinteää painoa. Sen takia sen vaa'an lukemat eivät loppupeleissä merkkaa yhtä paljon, kun ei ole enää kyse aloittelevasta treenaajasta. Miksi eivät? Koska pitkään treenanneena ei yksinkertaisesti pysty kasvattamaan lihasta samaa tahtia, kuin aloittelijana. Lisäksi treenivolyymit ovat niin paljon korkeampia, ja niitä pitää kumuloida monen kuukauden ajalta, jotta kehitystä alkaa näkyä, että jonkun kehonpainon päivästä päivään tapahtuvat, luonnolliset heittelyt eivät kokonaisuuden kannalta merkkaa läheskään yhtä paljon, kuin aloittelijana.

Lisäksi koska pitkään treenanneena voimatasojen kasvu ei enää voi olla lineaarista, niin miksi sen kehonpainon kanssa pitäisi olla yhtään eri juttu? Samalla tavalla kun mavetulokseen ei enää joka viikko pysty lisäämään 2,5kg, kun ollaan 215kgx3 raudoissa, vrt. 185kgx3, niin ei se kropan massakaan kasva lineaarisesti ( siis lihaksen muodossa, fläsää on helpompi kerätä ), tietyn pisteen jälkeen. Kyllä mäkin tunnen tyyppejä, jotka ilman treeniä ovat jotain 190cm/90kg. Siis ilman treeniä, eli kavereilla on raamia omasta takaa ihan v*****i. Jos toi on lähtötilanne, niin totta helvetissä sitä massaa voi kerätä varmaan johonkin 100-115kg lukemiin helposti. Mutta se ei muuta sitä, että noi kilot ovat juuri sitä helppoa "aloittelijan kehitystä". Riippumatta siitä, onko ihminen salitreenit aloittaessa 190cm/60kg, niinkuin itse, tai 190cm/100kg, niinkuin joku viikinki, niin sitten kun noi ekat 20-30kg massaa on saatu, niin se on, bye bye nopea kehitys. Ja tämä ei ole mikään tekosyy, mä en ole missään vaiheessa sanonut, että en voi esim. itse kehittyä. Enkai mä kävisis salilla, jos en uskoisi voivani kehittyä? Mitäs järkeä siinä olisi? Kehitys on siis vain sitä vaikeampaa, mitä pidempään on treenannut. Mutta tämän varmaan kaikki jo tiesivät muutenkin. Enemmänkin tuntuu jengillä olevan epäselvyyttä sen suhteen, mitkä "tulokset" ovat tarpeeksi "hyviä", jotta kehittymisen vaikeudesta on lupa julkisesti nillittää.

 

[Jerkku]

 

[toistaja]

Mutta miksi 170cm/130kg tyypillä pitäisi olla enemmän rasvaa, kuin 190cm/130kg tyypillä?

Niin kun jo aiemmin sanottiin, 170/130 mitoilla olevia kireitä ihmisiä ei ole olemassakaan, siksi niissä mitoissa olevalla ihmisellä on enemmän rasvaa. 190/130 mitoilla olevia suht kireitä ihmisiä on olemassa.

Kokonaisuus kuulostaa kaikin puolin haastavalta. Ihminen jonka henkilöhistoriasta löytyy anorexiaa, harrastaa voimailua ja koittaa väkisin nostaa painoaan ja sitten taas diettaa. Eikö terveyden pitäisi olla tärkein asia? Istu alas ja mieti mikä on parasta henkiselle hyvinvoinnillesi. Tuoko voimailu elämääsi rentoutta vai ahdistusta?

 

[SivariKing]

Kokonaisuus kuulostaa kaikin puolin haastavalta. Ihminen jonka henkilöhistoriasta löytyy anorexiaa, harrastaa voimailua ja koittaa väkisin nostaa painoaan ja sitten taas diettaa. Eikö terveyden pitäisi olla tärkein asia? Istu alas ja mieti mikä on parasta henkiselle hyvinvoinnillesi. Tuoko voimailu elämääsi rentoutta vai ahdistusta?

Olet oikeassa siinä, että voimailu ei välttämättä ole itselle se kaikkein luontaisin harrastus. Mutta se oli toisaalta just se syy, miksi aloin harrastamaan sitä. Kyllästytti ja vitutti olla laiha ja heikko + mä tiesin, että toi em. mainittu yhdistelmä on oikeasti terveydelle haitallinen. Ei sen takia, että alipaino itsessään olisi haitallista, vaan siksi, että kouluaikoina se nokkimisjärjestys määrittyi pitkälti fyysisen voiman perusteella. Mun kokemus ei ole tässä suhteessa varmaan mitenkään poikkeuksellinen, mutta silti turpaan saaminen niin henkisesti kuin fyysisestikin jätti sellaisen jäljen, että lupasin itselleni, että mä en anna sen toistua, jos voin itse siihen vaikuttaa. Enter the sali.

Eli omat motiivit voimailuun nousevat aika selkeästi todella syvällä olevasta epävarmuudesta, paranoista muita ihmisiä kohtaan, ja vihan tunteesta, mitä ei koskaan pystynyt avoimesti ilmaisemaan. Tai ei pystynyt ilmaisemaan niitä kaikkein suurimpia kusipäitä kohtaan, eli "paska valui alaspäin" ja ne päämulkut pääsivät vastuusta, koska olivat luokan suosituimpia tyyppejä. Tässä suhteessa mä olen toisaalta päässyt jo tavoitteeseeni, eli en ole enää niin heikko fyysisesti, että oikeasti tarvitsisi pelätä oman koskemattomuuden puolesta. Henkinen puoli onkin toinen juttu, fyysinen treeni ei ole ollenkaan vähentänyt henkistä pelkoa ja epävarmuutta. Tästä olenkin aika pettynyt. Mutta toi psyykkinen puoli onkin ihan eri eläin, enkä tiedä, onko siihen mitään yleispätevää kaavaa, mikä toimisi kaikille ihmisille.

Sanoisin, että voimailu on ajoittain aika ahdistavaa suorittamista, mutta toisaalta jos mä en treenaa, niin ahdistus kasvaa 10x. Eikä tämä johdu siitä, että mä potisin huonoa omatuntoa välipäivistä, vaan siitä, että mun perusolotila nyt vaan on sellainen. Treeni ja endorfiinit tuovat vaihtelua, vähän kuin jokin päihde. Yksi asia mikä tosin auttoi paljon, oli terapia, mutta mä käytin kelan tukemat 3 vuotta, enkä jaksanut alkaa anomaan lisäaikaa. En ole muuten ikinä treenin aloittamisen jälkeen ( 10v ) harrastanut minkäänlaista diettaamista, vaan haaste on ollut lähinnä siinä, miten saan tungettua itseeni tarpeeksi kaloreiata, jotta paino nousisi. Mulla ei edelleenkään ole luonnostaan mikään suuri ruokahalu, vaikka muuten olenkin taipuvainen kehittämään riippuvuuksia. Ne nyt eivät vaan satu kohdistumaan ruokaan. Huhuh olipa avutuminen, kiitos palautteesta!

 

[Jack Mullings]

Omituinen kommentti. Olisko lukion laajan fyysikan kertaus paikallaan? Sopivalla geometrialla (paksu rinta + lyhyet) varustettu kaveri nostaa 200kg penkistä koska nostomatka on 5cm. Tarvittava energia 200kg *9.8m/s2 * 0,05 = 98 joulea. Huonolla geometrialla nostomatka on 20cm ja tarvitaan energiaa 392J. Jaetaan vielä ajalle 2s per nosto jolloin saada teho joka voidaan konvertoida vaikka hevosvoimiksi.



Noissa on kyse nostoista joissa suortus ei ole suhteessa oman kehon geometriaan vaan nostomatka on kaikille sama. Esim. nosta 100kg kuula halkaisijaltaan 1m 2m korkeuteen. Tässä lyhytraajainen sintti ottaa aina turpaan. Pitkä kaveri pärjää myös penkissä jahka kaikille hyväksytty nostomatka on se 5cm mikä hyväksytään lyhytraajaiselle.

Täällä taas näitä oman elämänsä insinöörejä pätemässä. Pituus on varmasti maailman HUONOINPIA tekosyitä olla heikko. Maailman kovin penkkimies Kirill Sarychev on reilusti yli 190 pitkä. Riku Kiri pukkas 300 yli 190 senttisenä. Lähes kaikki voimamies kisoissa parhaiten pärjänneet on ollut huomattavan pitkiä ukkoja siinä sulle geometriaa. Noi nostomatkat ym on ihan turhia tekosyitä aina jollakin on paremmat välitykset johonkin, mutta se ei ole mikään syy olla heikko. Eli se siitä.

 

[Jyrsijä1]

Täällä taas näitä oman elämänsä insinöörejä pätemässä. Pituus on varmasti maailman HUONOINPIA tekosyitä olla heikko. Maailman kovin penkkimies Kirill Sarychev on reilusti yli 190 pitkä. Riku Kiri pukkas 300 yli 190 senttisenä. Lähes kaikki voimamies kisoissa parhaiten pärjänneet on ollut huomattavan pitkiä ukkoja siinä sulle geometriaa. Noi nostomatkat ym on ihan turhia tekosyitä aina jollakin on paremmat välitykset johonkin, mutta se ei ole mikään syy olla heikko. Eli se siitä.

Kuten Matt Rhodes vastasi kun häneltä kysyttiin, että miten pärjää pitkänä nostajana:

#1 - Stop crying about being tall. Life sucks - buy a helmet.

#2 - Become a great technician.

#3 - Get bigger. Anything less than 275 and you're just too small.

#4 - My bench training differs a little from the rest of the crew. I do a little more full range work. I think I need it so that I remember to push all the way thru to lockout.

#5 - Get bigger

 

[RSH]

Iso runko vaatii myös aikaa jos lähtökohta on hoikka, kuukausista ei kannata edes ajanyksikkönä puhua vaan pitää ajaltella vuosina/vuosikymmeninä.
Tosiasia on että harva treenaa oikeasti kovin järkevästi ensimmäisen 3-5 vuoden aikana kun hommaa vasta opettelee. Ja sitten kun alkaa asiat hahmottumaan oikeasti järkevien itselle sopivien treenivuosien kautta, tulee muita juttuja esim. se että millä päästiin 250kg vetoon tuskin tulee enää toimimaan 300 vetoon ja pitää löytää tarvittavat temput siihen että kehitys jatkuu joko itse tai valmentajan kautta.

 

[Musta Läski]

Miten voi olla noin iso epäsuhta maven ja kyykyn suhteen?
Ja 24kpl ihan oikeita leukoja omilla ei ole ainakaan minusta kovinkaan huono tulos millä mittapuulla tahansa?

Noita leukojakin on nähty kyllä monenlaisia sama kuin muissakin liikkeissä - en kommentoi mitään ennen kuin nään.