Piirtäminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja ZweCCo
  • Aloitettu Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Voin kuvitella sitä tuskaa olla jossain asennossa 3 tuntia putkeen.... :kramppeja:
Menet peilin eteen ja piirrät itses samalla... :D
 
Turun piirustuskoulu on aika kaukana klassisesta kuvataiteesta tai mistään tehokkaasta piirtämisen treenaamisesta. Sry ei ole tarkoitus olla töykeä :(
Lähimpänä mitä Suomesta löytyy. Hiilellä ym. alastonmallia ja kipsiveistoksia. Nimenomaan esittävää. maalauspohjat tehdään itse kankaasta, puusta, jänisliimasta, pellavaöljypohjustukset jne. Pigmentit löytyy jauheena jos haluaa itse sekoitella öljyvärinsä. Loistavaksi piirtäjäksi oppiminen on kuitenkin itsestä kiinni, ajankäytöstä ja lahjakkuudestakin. Sulla noita tunteja tuntuu kertyvän:thumbs: Tuon viestisi perusteella sinulle ei kelpaa opettajaksi kuin muutama ihminen koko maailmassa. Aika ylimielinen asenne, kun ottaa huomioon ettei nuo sinun piirustuksesi ole sen kummoisempia kuin mitä piirustuskoulussa väännetään eka luokalla. Ja ei munkaan ole tarkoitus olla töykeä.:(
 
Voin kuvitella sitä tuskaa olla jossain asennossa 3 tuntia putkeen.... :kramppeja:
Malleillakin on lakisääteiset:D
20 min putkeen ja sitten tauko, muistaakseni 10 min. On se silti puuduttavaa, jotkin asennot on pahempia kuin toiset.
 
Voin kuvitella sitä tuskaa olla jossain asennossa 3 tuntia putkeen.... :kramppeja:

No ei siinä tarvi koko aikaa patsastella samaa posea ;) jos joutuu niin sillon kyllä en näe asiassa mitään järkeä.

Itseasiassa itseäni ihmetyttää tuo elävän mallin ylistäminen piirtelyasiassa. Riittävästi fotoja niin kyllä 3D muotoutuu oikein ja se kyllä riittää normipotretteihin jos referenssikuvat on edes sinnepäin.

Jos oikeasti pitäisi panostaa elämää suurempiin juttuihin niin pitäisi seurata vieressä jotain henkilöä vuosien ajan että tietäisi millä ilmeellä reagoi asioihin ja mikä on se juttu mistä hänet tunnistetaan. Mutta se taas menee aika vaikeaksi käytännön kannalta. Mitä ilmeisimmin ainoastaan ne kuvat mitkä tehdään omasta itsestä, sisaruksista tai frendeistä sisältävät sen latauksen mikä on subjektiivisesti ottaen merkityksellistä ja johtaa fotoa parempaan lopputulokseen. Kaikki muu hetkellisestä mutta absoluuttisesta valoinformaatiosta poikkeava tulkitsemistapa perustuu subjektiivisesti värittyneeseen näennäistodellisuuden tarjoamaan sisällöllisesti kapeaan ja rajattuun informaatioon joka on suodattunut toisarvoisten aspektien kautta. Mitä mieltä? ;)
 
Lähimpänä mitä Suomesta löytyy. Hiilellä ym. alastonmallia ja kipsiveistoksia. Nimenomaan esittävää. maalauspohjat tehdään itse kankaasta, puusta, jänisliimasta, pellavaöljypohjustukset jne. Pigmentit löytyy jauheena jos haluaa itse sekoitella öljyvärinsä. Loistavaksi piirtäjäksi oppiminen on kuitenkin itsestä kiinni, ajankäytöstä ja lahjakkuudestakin. Sulla noita tunteja tuntuu kertyvän:thumbs: Tuon viestisi perusteella sinulle ei kelpaa opettajaksi kuin muutama ihminen koko maailmassa. Aika ylimielinen asenne, kun ottaa huomioon ettei nuo sinun piirustuksesi ole sen kummoisempia kuin mitä piirustuskoulussa väännetään eka luokalla. Ja ei munkaan ole tarkoitus olla töykeä.:(

Se on itsestä kiinni, mutta hyvä ohjaus on yleensä tarpeen. Suurin osa nykypäivän realistisen taiteen mestareista on ollut tosiaan jossain ateljee ympäristössä jonkun mestarin alaisuudessa harjoittelemassa.

Mulle kelpaa opettajaksi sellainen joka taitaa ton homman. Oikeasti toi ei ole paljoa vaadittu, se on aika perus oletus jos hakee opettajaa tai jotain opetusympäristöä, niinkuin atelier kouluissa.

Voisit linkittää vaikkapa niitä piirustuskoulun töitä tänne? Olen nähnyt useita sieltä valmistuneita, eivätkä ne ole ollenkaan vakuuttaneet mua. Oikeasti todella huonoilla periaatteilla tehtyjä töitä.

Mä en ole löytänyt sellaisia suomalaisia jotka olisivat suomalaisten koulujen harjoitus ajalla / ohjauksella, tehneet kovinkaan ihmeellistä työtä. Jos nyt niin että suomessa sittenkin on näitten ihme diipa daapa koulujen pohjalta joku ponnistannut jonnekkin, niin voi laittaa vapaasti niitä linkkejä niihin töihin. Mikään pari tuntia päivässä sinne tänne tai 1-2 viikossa ilman mitään kunnon periaatteita kipsien ja nopeitten elävänmallin asentojen piirtäminen. Ei johda juuri mihinkään. Jos pyritään tähän lopputulokseen:
http://www.jacobcollinspaintings.com/
http://www.adriangottlieb.com/gallery
http://www.danielgraves.com/
http://www.douglasflynt.com/postindex.html
http://www.tonyryder.com/
http://www.jussipoyhonen.com/
http://www.burdicklyon.com/2006scottBurdick.htm
http://www.artrenewal.org/asp/database/art.asp?aid=2742
http://www.richardschmid.com/gallery2_page.htm

Tässä vielä muutamia esimerkkejä:

Tossa on florence academyn opettajien duuneja:
http://www.florenceacademyofart.com/Faculty.htm

Tossa on valmistuneitten töitä:
http://www.florenceacademyofart.com/Alumni Gallery.htm

Tossa on oppilaitten töitä jotka on tehty koulussa:
http://florenceacademyforum.com/gallery/index.php?cat=2

Grand Central Academyn opettajien töitä:
http://grandcentralacademy.classicist.org/instructors.html

Tossa on oikeasti aika taitavasti tehtyjä töitä. Eipä ole suomessa näkynyt mitään vastaavaa missään. Toi on se taso mitä vaaditaan, jos oikeasti lähdetään hakemaan elantoa klassisella taiteella.



Sanon että olen todella tosissani tämän asian kanssa, ja tässä mun loopu elämän taidot, tulot jne. kiinni. Enkä sano nyt mitään mutu tuntumalla, vaan olen kääntänyt suunnilleen koko netin ympäri ja olen keskustellut satojen ihmisten kanssa, saadakseni nämä tiedot mitä tässä puhun.

Jos suomesta siis teidän mielestänne löytyy todella klassisia periaatteita opettavia kouluja (jotakin muita kuin Kotkan Repin juttu siis) ja jos täälä jotkut tekevät todella hienoja elävänmallin, kipsimallin jne. piirroksia/maalauksia suomalaisissa kouluissa, niin laittakaa ihmeessä vaan LINKKEJÄ NIIHIN TÖIHIN?
 
Tuossa work-in-progress, aika finaalissa taitaa olla. Muutaman vuoden takaa.

deskph.jpg
 
No ei siinä tarvi koko aikaa patsastella samaa posea ;) jos joutuu niin sillon kyllä en näe asiassa mitään järkeä.

Itseasiassa itseäni ihmetyttää tuo elävän mallin ylistäminen piirtelyasiassa. Riittävästi fotoja niin kyllä 3D muotoutuu oikein ja se kyllä riittää normipotretteihin jos referenssikuvat on edes sinnepäin.

Jos oikeasti pitäisi panostaa elämää suurempiin juttuihin niin pitäisi seurata vieressä jotain henkilöä vuosien ajan että tietäisi millä ilmeellä reagoi asioihin ja mikä on se juttu mistä hänet tunnistetaan. Mutta se taas menee aika vaikeaksi käytännön kannalta. Mitä ilmeisimmin ainoastaan ne kuvat mitkä tehdään omasta itsestä, sisaruksista tai frendeistä sisältävät sen latauksen mikä on subjektiivisesti ottaen merkityksellistä ja johtaa fotoa parempaan lopputulokseen. Kaikki muu hetkellisestä mutta absoluuttisesta valoinformaatiosta poikkeava tulkitsemistapa perustuu subjektiivisesti värittyneeseen näennäistodellisuuden tarjoamaan sisällöllisesti kapeaan ja rajattuun informaatioon joka on suodattunut toisarvoisten aspektien kautta. Mitä mieltä? ;)


Mun mielestä valokuvasta tekeminen ja elävästä mallista tekeminen on sinänsä kaksi eri asiaa. Ja minä haluan tehdä elävästä mallista sen takia koska:

- Valöörit ovat usein vääristyneet valokuvissa.

- Kamera näkee vain yhdellä silmällä ja ihminen näkee kahdella.

-Tunnen että elävää mallia on helpompi "yleistää" (tehdä valintoja ääriviivojen ja kolmiulotteisten muotojen suhteen) kolmiulotteisemmaksi.

- Mun mielestä usein valokuvat sisältävät liikaakin informaatiota, jotta voisin kokea ne kauniina ja tunnen että varsinkin varjot ovat jotenkin niin vääristyneet että en osaa enää poimia oikeita kohtia, jotta saisin siitä itseni mielestä kauniin yksinkertaistetun.

http://www.conceptart.org/forums/showthread.php?p=862983#post862983
Tossa on Carl Dobskyn mielipiteitä valokuvauksesta ja elävästä mallista piirtämisestä / maalaamisesta. Sinänsä tosi hyviä pointteja.

Kuitenkin lyhyesti. Mun mielestä valokuvista piirtäminen/ valokuvaaminen on eri asia kuin klassinen taide joka tehdään ainoastaan elävästä mallista (tietty muutamat maalarit käyttävät silloin tällöin valokuvaa, mutta heillä on jo tuhansien tuntien kokemus elävästä mallista). Niitä ei sinänsä ole mielekästä verrata toisiinsa. Sen verran eri asioista on kyse.
 
Vuosisadan lause MHK:ltä:

"Kaikki muu hetkellisestä mutta absoluuttisesta valoinformaatiosta poikkeava tulkitsemistapa perustuu subjektiivisesti värittyneeseen näennäistodellisuuden tarjoamaan sisällöllisesti kapeaan ja rajattuun informaatioon joka on suodattunut toisarvoisten aspektien kautta"

:D
 
Sanon että olen todella tosissani tämän asian kanssa, ja tässä mun loopu elämän taidot, tulot jne. kiinni. Enkä sano nyt mitään mutu tuntumalla, vaan olen kääntänyt suunnilleen koko netin ympäri ja olen keskustellut satojen ihmisten kanssa, saadakseni nämä tiedot mitä tässä puhun.

Jos suomesta siis teidän mielestänne löytyy todella klassisia periaatteita opettavia kouluja (jotakin muita kuin Kotkan Repin juttu siis) ja jos täälä jotkut tekevät todella hienoja elävänmallin, kipsimallin jne. piirroksia/maalauksia suomalaisissa kouluissa, niin laittakaa ihmeessä vaan LINKKEJÄ NIIHIN TÖIHIN?
Tässä on mun luokkakaverin tekemä öljypotretti 2. vuosikurssin alussa:
image020.jpg


Suurin osa ei halua niitä potretteja ja asetelmia jäädä tekemään, ja moni joka olisi niissä kehittynyt todella taitavaksikin, on sitten myöhemmin opinnoissa päätynyt haluamaan jotain muuta. Lopputyönäyttelyä tehdessäkin porukalla on vaan hirveä kiire saada gallerian/museon seinät täyteen, eikä pääse edes näyttämään sitä osaamistaan (ne joilla sitä ehkä on). Itse suuntauduin loppujen lopuksi veistoon, vaikka alunperin olin varma että minusta tulee maalari.

Hienoa että olet noin tosissasi, mutta jos nyt ensialkuun kartutat niitä taitoja vaikka siellä piirustuskoulussa ja suuntaat sitten ulkomaille, Firenzeen tai jenkkilään tai missä sitten sinun mielestäsi onkin paras paikka.

MHK:lta taas loistava piirustus!
 
..
- Kamera näkee vain yhdellä silmällä ja ihminen näkee kahdella.
...
..ja kangas tai paperi on kaksiulotteinen ja maailma kolmiulotteinen..

Jos haluaa tehdä kaksiulotteiselle pinnalle mahdollisimman kolmiulotteisen esim. maiseman tai interiöörin, on silloin myös määriteltävä tarkkaan maalauksen/piirustuksen ripustuksen korkeus, katsontaetäisyys ja sekin miltä korkeudelta katsotaan. Paperi nyt vaan on aina paperi. Sikäli se valokuva tässä kohtaa ei ole niin huono lähtökohta (vaikka muuten olikin hyviä pointteja olla käyttämättä). Valokuvassa on se hyvä puoli että se pysyy samana. Oikeissa tilanteissa jos on luonnonvaloa, tilanne muuttuu koko ajan. Mallin käyttö omalla ajalla ja rahalla tulee myös kalliiksi, jos ei löydy esim. tyttöystävää poseeraamaan.
 
Tässä on mun luokkakaverin tekemä öljypotretti 2. vuosikurssin alussa:
image020.jpg


Suurin osa ei halua niitä potretteja ja asetelmia jäädä tekemään, ja moni joka olisi niissä kehittynyt todella taitavaksikin, on sitten myöhemmin opinnoissa päätynyt haluamaan jotain muuta. Lopputyönäyttelyä tehdessäkin porukalla on vaan hirveä kiire saada gallerian/museon seinät täyteen, eikä pääse edes näyttämään sitä osaamistaan (ne joilla sitä ehkä on). Itse suuntauduin loppujen lopuksi veistoon, vaikka alunperin olin varma että minusta tulee maalari.

Hienoa että olet noin tosissasi, mutta jos nyt ensialkuun kartutat niitä taitoja vaikka siellä piirustuskoulussa ja suuntaat sitten ulkomaille, Firenzeen tai jenkkilään tai missä sitten sinun mielestäsi onkin paras paikka.

MHK:lta taas loistava piirustus!

Mun mielestä toi ei ole ollenkaan klassisilla periaatteilla tehty. Katso noita ylempiä linkkejä.

Toivon että tästä ei tule mikään vastakkain asettelu. En hae tässä nyt mitään piirustuskilpailua. En sano olevani ketään parempi tai mitään. Mutta mun mielestä toi ei vaan ole mitenkään järjestelmällisesti tehty.

Piirtäminen ei ole mitenkään kauhean yleistävää, vaan aika kiemurtelevaa ja ikäänkuin epäselvää. Ei ole yleistetty kauheasti mitään selviä viivan suuntia tai kaaria, vaan lähdetty ikään kuin tuntumalla vaan piirtämään. Valööritkin voisivat olla selvemmin tehdyt. Selvästi jaettu asiat valoon ja varjoon ja sen jälkeen lähdetty hakemaan pienempiä valööri muutoksia valon ja varjon sisästä. Jne.

Lyhyesti tuo ei ole sitä mitä haluan tehdä

http://www.gutenberg.org/files/14264/14264-h/14264-h.htm
Tossa on iso opus (varmaan paras kaikista piirustus oppaista) joka käsittelee ihan perus klassisia ja muutenkin yleisiä piirustus metodeja.

Olen sisällä siellä firenzessä. Lähdössä maaliskuun lopulla sinne 3 vuodeksi.


..ja kangas tai paperi on kaksiulotteinen ja maailma kolmiulotteinen..

Jos haluaa tehdä kaksiulotteiselle pinnalle mahdollisimman kolmiulotteisen esim. maiseman tai interiöörin, on silloin myös määriteltävä tarkkaan maalauksen/piirustuksen ripustuksen korkeus, katsontaetäisyys ja sekin miltä korkeudelta katsotaan. Paperi nyt vaan on aina paperi. Sikäli se valokuva tässä kohtaa ei ole niin huono lähtökohta (vaikka muuten olikin hyviä pointteja olla käyttämättä). Valokuvassa on se hyvä puoli että se pysyy samana. Oikeissa tilanteissa jos on luonnonvaloa, tilanne muuttuu koko ajan. Mallin käyttö omalla ajalla ja rahalla tulee myös kalliiksi, jos ei löydy esim. tyttöystävää poseeraamaan.

Puhut ihan totta tosta että se paperi on kaksiulotteinen ja maailma kolmiulotteinen jne. Se on yksi suuri dillemma aina.

Mallin käyttämisessä tarvitsee löytää aina jotain porsaan reikiä :), kuten juuri jonkun tuttavan käyttäminen tai jokin vastaava :) Koska se 10-15h tunti tulee pitkällä tähtäimellä aika kalliiksi :).
 
Mun mielestä valokuvasta tekeminen ja elävästä mallista tekeminen on sinänsä kaksi eri asiaa. Ja minä haluan tehdä elävästä mallista sen takia koska:

- Valöörit ovat usein vääristyneet valokuvissa.

- Kamera näkee vain yhdellä silmällä ja ihminen näkee kahdella.

-Tunnen että elävää mallia on helpompi "yleistää" (tehdä valintoja ääriviivojen ja kolmiulotteisten muotojen suhteen) kolmiulotteisemmaksi.

- Mun mielestä usein valokuvat sisältävät liikaakin informaatiota, jotta voisin kokea ne kauniina ja tunnen että varsinkin varjot ovat jotenkin niin vääristyneet että en osaa enää poimia oikeita kohtia, jotta saisin siitä itseni mielestä kauniin yksinkertaistetun.

Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta jos värkkäät juttua ja olet nähnyt objektin, oli se sitten valokuvasta tai live sessiosta, niin on mahdollista jatkaa renderoimista sisälle muodostuneen "3D-mallin" päälle. Sinänsä siis sourcella ei ole merkitystä jos kohde voidaan joka tapauksessa renderoida pään sisällä 3D-malliksi, sen jälkeen tulee mukaan vain valöörien kopiointi/muokkaus oletetussa valossa tulkitun objektin mukaisesti. Itse pintatekstuuri on eri asia, se on hyvä nähdä erittäin läheltä ja sitä pitää hypistellä että tulee vaikutelma kovasta/pehmeästä. Sekään ei ole erityisen olennaista mutta vaikuttaa siihen miten fokusoit pintatekstuurin ulkomuodon käsitetasolla. Mutta siitäkin voi muodostaa "filtteri" pään sisälle ja toistaa filtteriä aina jatkossa, se ei ole enää teoksen kannalta kovinkaan tärkeää jos perusvalöörit ja uskottava fokus ovat jo olemassa.

Eli periaatteessa komppaan sinua mutta en noin ehdottomasti. Itse heitän referenssifotot menemään heti kun saan pohjatonet sisään ja detailit kuosiin. Eli ei minunkaan piirrokset perustu 1:1 kopioimiseen fotoista. Ne kun yleensä eivät ole studiotasoa. Monet abstraktimmat jutut teen kokonaan ilman refejä. Jos refejä on käytössä niin ne on edestä, sivusta ja joskus joku googletettu tekstuuri samasta aiheesta.
 
Olen ihan samaa mieltä, mutta jos värkkäät juttua ja olet nähnyt objektin, oli se sitten valokuvasta tai live sessiosta, niin on mahdollista jatkaa renderoimista sisälle muodostuneen "3D-mallin" päälle. Sinänsä siis sourcella ei ole merkitystä jos se voidaan joka tapauksessa renderoida pään sisällä 3D-malliksi, sen jälkeen tulee mukaan vain valöörien kopiointi/muokkaus oletetussa valossa tulkitun objektin mukaisesti. Itse pintatekstuuri on eri asia, se on hyvä nähdä erittäin läheltä ja sitä pitää hypistellä että tulee vaikutelma kovasta/pehmeästä. Mutta siitäkin voi muodostaa "filtteri" pään sisälle ja toistaa filtteriä aina jatkossa, se ei ole enää teoksen kannalta iso asia jos perusvalöörit ovat jo olemassa.

Eli periaatteessa komppaan sinua mutta en noin ehdottomasti. Itse heitän referenssifotot menemään heti kun saan pohjatonet sisään ja detailit kuosiin. Eli ei minunkaan piirrokset perustu 1:1 kopioimiseen fotoista. Ne kun yleensä eivät ole studiotasoa. Monet abstraktimmat jutut teen kokonaan ilman refejä.

Hehe en tiedä meneekö se nyt ihan noinkaan :) ... mutta ...

Sellanen piiretään / maaltaan mitä nähdään metodilla tollanen ei oikeen onnistu. Ja suurin osa vanhoista mestareista ja myös nykypäivän klassisen taiteen mestareista piirsi ja maalasi vaan mitä näki. Tietenkin tehden aina muutamia valintoja kolmiulotteisen jäljen saamiseksi. Tietenkin muutama koulukunta piirtää ja maalaa enemmän kolmiulotteisten muotojen perusteella jotka sijoitetaan perspektiiviin, mutta en ole silti kuullut kenenkään ikinä onnistuvan vastaavassa. Mutta kaipa noinkin voi jotenkin tehdä. En ole kauheasti törmäillyt tollasiin.

Tietenkään mitään ei voi tehdä 1:1, niinkuin sanoit. Siinä mun mielestä piileekin juuri kaiken taiteen pointti, että valitsee äärettömän tarkasti juuri sen mikä kiinnostaa katsojaa ja mikä kiinnostaa itseä.
 
Tietenkään mitään ei voi tehdä 1:1, niinkuin sanoit.

Kyllä voidaan jos paperin koko on riittävä tai kynä riittävän terävä. Eri asia on jaksaako moni katsoa että detaili menee millilleen samaan paikkaan.

EDIT: yksi tuntemani frendi montrealista joka ei periaatteessa piirrä kuin kerran vuodessa kopioi Alicia Keysin foton 1:1 paperille ja sai bannit deviantartista koska pikselitasolla katsottuna modet näki sen olevan yksiyhteen referenssifoton kanssa. Oli muuten aito piirustus, todnäk ainoa täydellisen absoluuttisen sävysilmän omaava henkilö mitä olen koskaan nähnyt.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom