- Liittynyt
- 12.10.2005
- Viestejä
- 166
Moro,
Oma poika on nyt 2vkoa vanha, eli kasvatuksellisesti aika perusasioita: ruokaa, syliä ja kuivaa päälle...
Kohta kuitenkin edessä on liikettä ja puhetta. Yhtä asiaa olen miettinyt tuohon puhumiseen liittyen. Lässytättekö tai annatteko muiden lässyttää lapsellenne? Itse kyllä muutan äänenpainoa ja esim. en koskaan (ainakaan tässä vaiheessa) korota ääntä tms. Mutta kirjaimet äännän niin kuin kuuluu ja käytän aika normeja, hieman yksinkertaistettuja, lauseita. Tällähän nyt ei tietenkään ole tässä vaiheessa mitään suurempaa merkitystä, mutta toisaalta, miksi pitäisi lässyttää? Jotenkin tuntuisi hullulta puhua "sontasuomea" lapselle, joka on kielen suhteen äärimmäisen vastaanottava. Pitävätkö suvun tädit mua ihan natsina, jos pyydän niitä tarkistamaan artikulaatiotaan lässytysvimman iskiessa?
Toinen kysymys kasvatukseen liittyen. Miten paljon olette joutuneet vaimojen kanssa vänkäämään yhdessä sovittujen sääntöjen noudattamisesta? Olen aika paljon funtsinut tuota kurinpitopuolta ja tullut siihen tulokseen, että kaikkein tärkeintä on johdonmukaisuus. Huutamiset ja kuritukset voinee välttää aika hyvin johdonmukaisuudella. Välillä kaameeta katsoa vierestä, kun vanhemmat arpoo kympillä lapsen kasvatuksen ja "ohjeistuksen" osalta ja toiminta on kuin tuuliviirillä. Lapsi ei tietenkään ole kone, mutta kun rajat asetetaan, on niitä noudatettava, vaikka lapsi saisi minkälaisen kohtauksen tahansa. En esimerkiksi tajua, miten vaatteiden pukeminen/syöminen on niin tajuton ongelma muutamassa tuttavaperheessä. Kumpikin on täysin pakollista toimintaa ja niissähän on lapsella kaksi vaihtoehtoa: tehdä mukavasti itse tai epämukavasti pakotettuna.
Omasta ja pikkusiskon lapsuudesta muistan, ettei tollasten perusjuttujen kanssa ollut koskaan mitään vääntöjä (eikä ollut siis vanhempienkaan mukaan). Lapsihan vänkää pääasiassa asioista, joissa sen kiukuttelulla voi olla jotain vaikutusta. Jos vänkäämisellä ei koskaan saavuta mitään, niin aika vähäiseksi se jäänee.
Oma poika on nyt 2vkoa vanha, eli kasvatuksellisesti aika perusasioita: ruokaa, syliä ja kuivaa päälle...
Kohta kuitenkin edessä on liikettä ja puhetta. Yhtä asiaa olen miettinyt tuohon puhumiseen liittyen. Lässytättekö tai annatteko muiden lässyttää lapsellenne? Itse kyllä muutan äänenpainoa ja esim. en koskaan (ainakaan tässä vaiheessa) korota ääntä tms. Mutta kirjaimet äännän niin kuin kuuluu ja käytän aika normeja, hieman yksinkertaistettuja, lauseita. Tällähän nyt ei tietenkään ole tässä vaiheessa mitään suurempaa merkitystä, mutta toisaalta, miksi pitäisi lässyttää? Jotenkin tuntuisi hullulta puhua "sontasuomea" lapselle, joka on kielen suhteen äärimmäisen vastaanottava. Pitävätkö suvun tädit mua ihan natsina, jos pyydän niitä tarkistamaan artikulaatiotaan lässytysvimman iskiessa?
Toinen kysymys kasvatukseen liittyen. Miten paljon olette joutuneet vaimojen kanssa vänkäämään yhdessä sovittujen sääntöjen noudattamisesta? Olen aika paljon funtsinut tuota kurinpitopuolta ja tullut siihen tulokseen, että kaikkein tärkeintä on johdonmukaisuus. Huutamiset ja kuritukset voinee välttää aika hyvin johdonmukaisuudella. Välillä kaameeta katsoa vierestä, kun vanhemmat arpoo kympillä lapsen kasvatuksen ja "ohjeistuksen" osalta ja toiminta on kuin tuuliviirillä. Lapsi ei tietenkään ole kone, mutta kun rajat asetetaan, on niitä noudatettava, vaikka lapsi saisi minkälaisen kohtauksen tahansa. En esimerkiksi tajua, miten vaatteiden pukeminen/syöminen on niin tajuton ongelma muutamassa tuttavaperheessä. Kumpikin on täysin pakollista toimintaa ja niissähän on lapsella kaksi vaihtoehtoa: tehdä mukavasti itse tai epämukavasti pakotettuna.
Omasta ja pikkusiskon lapsuudesta muistan, ettei tollasten perusjuttujen kanssa ollut koskaan mitään vääntöjä (eikä ollut siis vanhempienkaan mukaan). Lapsihan vänkää pääasiassa asioista, joissa sen kiukuttelulla voi olla jotain vaikutusta. Jos vänkäämisellä ei koskaan saavuta mitään, niin aika vähäiseksi se jäänee.