No niin.. Katsoin oikeudekseni ottaa pienen varaslähdön tähän trediin. En ole vielä isä, mutta tuleva sellainen :dance2: Vaimoni on 14. viikolla raskaana, aamulla käytiin ultrassa ja toukalla kaikki hyvin! Mieletön fiilis katsoa ruutua kun pikkuinen siellä viuhtoo niin maan perusteellisesti :D
Jotenkin vain on epätodellinen olo, kai se homma konkretisoituu viimeistään siinä vaiheessa kun saa sen nyytin syliin.. Epätodellisuus johtunee pitkälti siitä että tässä on lasta yritetty jo vuosia ja yksi keskenmenokin on takana. Nyt kun kaikki on mennyt hyvin tähän asti *koputtaa puuta*, on koko tilannetta vaikea käsittää. Varmasti tuttu tunne monelle isälle.
Asiasta toiseen. On välillä rieponut helvetisti ihmisten ajattelemattomuus/tietämättömyys lasten teon suhteen. Tarkoitan tilanteita, kun jotkut tuttavat taikka sukulaiset pökkivät kyynärpäällä ja kyselevät: "Nooh, koskas teille on tulossa perheenlisäystä?"
Tiedän ettei sillä pahaa tarkoiteta mutta paha mieli siitä itelle tulee kun vuosien yrittäminen on kerta toisensa jälkeen päättynyt epäonnistumiseen ja miltei luovuttamiseen. Joskus on tullutkin vastattua kysymykseen että "Ei koskaan". Kaikki jotka eivät ole samaa käyneet läpi, eivät tietenkään voi käsittää ettei niitä lapsia niin vain "tehdä".
Toinen verenpainetta nostattava aihe on "ei toivotut lapset". Tuttavapiiriin kuuluu pariskunta, jolla on kolme lasta joista yksikään ei ole suunniteltu. Kausina, jolloin ko. parilla menee huonosti, sälli valittaa että "voi kun ei olisi noita lapsia niin olisi niin paljon helpompi erota!" Voi elämä, onko ihmisen tyhmyydellä mitään rajaa?! :wall: Olisiko aika katsoa peiliin kun on tullut ei-toivottu lapsi, toinen ja vielä kolmas? Jessus, aikuiset ihmiset!
Olihan vuodatus.. sori :D
Äärettömän paljon tsemppiä ja voimia kaikille lasta yrittäville! Ja tietenkin onnittelut teille, jotka jo olette lapsen vanhempia!
