Pienten lasten ISIEN ketju!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Timba79

Vois kyllä kokeilla tota huoneeseen laittamistakin. Sen huoneessa kun ei käytännössä ole mitään mihin ei saisi koskea, että sen puoleen vois pistää sinnekin "jäähylle". Mutta taas toisaalta tulee mieleen, että jos omaa huonetta käyttää jäähypaikkana ja siellä myös pitää nukkua, niin voisiko tässä mennä joku vikaan? Eli että rupeis liikaa pitämään huonetta rangaistuspaikkana ja tulisi nukkumisen kanssa ongelmia? Voi olla että haen jo turhan kaukaa, tuli vaan mieleen.

Hyviä pointteja tuli esille kyllä, kiitos siis niistä.
Tämä on aika hyvä huomio, se on yksi syy, miksi se jäähypenkki on hyvä ratkaisu. Ideahan siinä on, että silloin kun ollaan jäähyllä, ei voi tehdä mitään kivaa (niin kuin huoneessa ehkä voisi) eli rangaituskeinona siis tehokkaampi. Meillä töissä ovat oppineet erityslapsetkin tuohon jäähypenkin käytäntöön. Eli aikuinen antaa luvan kun jäähy loppuu. Ja monesti lapset osaavat itsekin mennä jäähylle, kun keittää yli:D "olen tässä nyt vähän rauhottumassa" niin kuin yksikin poika totesi.
 
SUPER WHEY ISOLATE (3,9 kg) -24%
Toki tuon muun mielenkiintoisen tekemisen antaminen toimii, välillä. Mutta ei tuo todellakaan toimi silloin kun pikkuinen tahtoo vain toteuttaa itseään.
Tuota muun tekemisen antamista ei ainakaan kannata käyttää aina. Kyllä lapsen pitää oppia tottelemaan, että kun isi tai äiti komentaa, niin silloin on toteltava. Tuolla muun tekemisen antamisella lapsi ikäänkuin välttyy kohtaamasta sitä tosiasiaa, että toteltava on. Vähän sama juttu kuin se, että sillä kasvatuslinjan tiukkuudella ei sinänsä ole paljoakaan väliä, kunhan on olemassa jokin selkeä linja mitä noudatetaan.
 
Tuota muun tekemisen antamista ei ainakaan kannata käyttää aina. Kyllä lapsen pitää oppia tottelemaan, että kun isi tai äiti komentaa, niin silloin on toteltava. Tuolla muun tekemisen antamisella lapsi ikäänkuin välttyy kohtaamasta sitä tosiasiaa, että toteltava on. Vähän sama juttu kuin se, että sillä kasvatuslinjan tiukkuudella ei sinänsä ole paljoakaan väliä, kunhan on olemassa jokin selkeä linja mitä noudatetaan.

Totta, tämä kävi minullakin mielessä tänään. Ja lapsi voi nopeasti oppia käyttämään tätä jopa hyväkseen. Tuskin ne vanhat "mielenkiintoset tekemiset" kovin pitkälle riittää...aina siis pitäisi keksiä jotain uutta.

Täytyy kokeilla jonkun aikaa tota "syyliin rauhottumaan" taktiikkaa ja katsoa millasta tulosta se antaa. Vähän vanhempana sitten jäähypenkki käyttöön, se kuulostaa kuitenkin kaikin puolin hyvältä, mutta vielä ton ikänen (siis 1 v ja 8 kk) ei siitä tajua yhtään mitään.
 
Vaimolle sanoin aropupun kommentista missä lapsi lukitaan pimeään huoneeseen. Vaimo kertoi että heidän töissä eräs asiakas lukitsi lapsensa kaappiin ja sosiaaliviranomaiset ottivat lapsen huostaan.
 
Kiva vääntö on välillä syömisestäkin. Joskus vaan ei suostu ottamaan lusikallistakaan ruokaa. Jos saa sen lusikallisen suuhun, niin sehän on kiva pärskäyttää sieltä pihalle. Tässäkin on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa, joko taistella niinkauan kuin ruoka on syöty, tai sitten odottaa kiltisti nälkäisenä seuraavaan ruokailuun. Just on poika päikkärillä ja lopulta lähti päikkärille ilman ruokaa, ei vaan puolen tunnin taistelun jälkeen mennyt yhtään ruokaa alas. No hyvin nukahti kuitenkin ja luulis ruoka maistuvan kun päikkäriltä herää. Yleensä tuo pahin pelleily liittyy väsymykseen ja jos ois kauemman yrittäny, ois pikkukaveri lopulta hyytynyt syöttötuoliinsa.

EDIT: Ja varmaan se lapsen pelleily vielä yltyy kun itsellä alkaa pinna palamaan. Vaikkei sanos yhtään mitään, eikä tekis yhtään mitään, niin näkyy se jo naamasta kun oikein keittää kun yks vaan pelleilee ja pitää hauskaa. No ehkä sitä ajan kuluessa oppii tämänkin tekemään rauhallisemmin, pitkäpinnaisuus kun ei ole mikään meikäläisen suurin positiivinen ominaisuus. ;)
 
Taisi olla Timba joka kysyi, miten alle 2v. saa kuriin kun uhmailee.

Aikuisen on vaikea käsittää sitä energian määrää, jota tuon ikäisellä on suhteessa siihen, miten vähän lapsi keksii paikkoja, joihin sitä purkaa.

Eli mun yksinkertainen ohje: kanavoi lapsen huomio ja energia. Lapsi haluaa huomiota, palautetta ja osallistua.

Esimerkki 1: Ripustat pyykkiä. Mukula vie tavaraa vessanpönttöön, näppäilee pesukoneen ohjelmia tai roikkuu jalassa ja huutaa kuin sireeni.
Ratkaisu: laita se ojentamaan niitä ripustettavia pyykkejä. Käske sen hakea taaperokärry, lastaatte siihen kuivuneita pyykkejä ja viette ne sillä kärryllä kaappiin. Heitä seuraavaksi koneeseen menevät pyykit lattialle ja pyydä täyttämään pesukone. Kehu koko ajan oikein tekevää lasta.

Esimerkki 2: Laitat ruokaa. Lapsi duunailee keittiön ulottuvuudessa vastaavia juttuja kuin esimerkissä yksi.
Ratkaisu: kun kuorit perunaa, lapsi kerää kuoret ja laittaa erilliseen astiaan. Kun paloittelet perunaa, lapsi nostelee paloja kattilaan jne. Kehu koko ajan oikein tekevää lasta.


Joku kirjoitti lapsen eristämisestä. Sanon heti alkuun, että uskon vakaasti, että "terve yhteiskuntakelpoinen lapsi" kasvaa monilla malleilla, eikä ole sitä yhtä oikeaa. Eli lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kunnollinen kasvatus on sitä, että lapsi saa elää normaalin perheen arkea ilman mitään korkealentoisia kasvatusteorioita. Mutta eristämisestä siis... en kuitenkaan lähtisi sille tielle. Se on todella ahdistavaa lapselle. Teet väärin ja seuraus on se, että isä ja äiti katoavat näköpiiristä? Parempi on keskeyttää evilit duunit, yrittää selittää tilanne ja jos lapsi on edelleen täynnä pirullista energiaa... noi esimerkit 1 & 2 eli kanavoikaa energia.

Täytyy kuitenkin muistaa, että osalla meistä tämänkin topicin isistä voi olla lapsi, jolla ei ole kaikki kohdallaan. Eli erityislapsi. Silloin on kyse erityisistä kasvatusratkaisuista. Ne ovat eri juttu.
 
Kyllähän tuo energian kanavoiminen toimii tiettyissä tilanteissa, mutta niin kuin joku aiemmin kirjoitti niin oppiiko lapsi tässä mikä on sallittua ja mikä ei?

Esimerkki tältä illalta: Poitsu innostui leikeissään ja kielloista huolimatta roudasi ison läjän leikkikalujaan omasta huoneesta eteiseen. Pyysin viemään leikkikalut takaisin omaan huoneeseen, muttei ottanut kuuleviin korviin joten sovelsin. Piirsin sormella viivan eteisen ja oman huoneen kynnyksen kohdalle ja sanoin vieväni kaikki väärällä puolella olevat rojut roskiin. Otin tietysti pari autoa malliksi käteen :D Johan alkoi leikkikalut löytää omaan huoneeseen ja innostuttua raivasi vielä kaikki kamat lattialta hyllyyn. Tuli sitten naama virneessä esittelemään miten reipas poika oli ollut. Ja poika oli hetken poissa äitin ja isän näköpiiristä, iik!

Tässä tilanteessa jos olisin alkanut kanavoimaan energiaa esim. johonkin taaperokärryleikkiin niin 100% varmasti kamat olisi ollut kohta takaisin eteisessä levällään ja isin olisi pitänyt leikkiä kärrykeikki uusiksi.
 
Piirsin sormella viivan eteisen ja oman huoneen kynnyksen kohdalle ja sanoin vieväni kaikki väärällä puolella olevat rojut roskiin. Otin tietysti pari autoa malliksi käteen :D Johan alkoi leikkikalut löytää omaan huoneeseen ja innostuttua raivasi vielä kaikki kamat lattialta hyllyyn.
Eikös tuo ole sitä kanavoimista, kanavoit muksun käyttämään evilenergian siivoamiseen! Hienosti kanavoitu !! :rock:
 
Eikös tuo ole sitä kanavoimista, kanavoit muksun käyttämään evilenergian siivoamiseen! Hienosti kanavoitu !! :rock:

Joo tuota mietin itsekin, mutta erona oli etten mennyt itse siihen mukaan. Jos olisin mennyt leikin varjolla siivoamaan rojuja pojan kanssa se olisi ollut loputon suo ja poika ei olisi tiennyt rajaa minkä yli rojuja ei tuoda. Kohta olisi taas ollut rojut eteisessä ja leikki olisi alkanut alusta.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Hah, tuli mieleen noista mukuloiden syömisistä...sisko on kerennyt pyöräyttään pari penskaa (poikia...), toinen jotain 5v ja toinen pari vuotta. Vanhempi tapaus on ollut ajoittain varsinainen ongelmatapaus mutta kyllä siitä kovalla kurilla tuntuu jotain syntyvän. Viime aikoina vanhempi on tykännyt olla ruuan suhteen vähän ronkeli eikä sapuska aina mukamas maita, pitäis olla jotain "hyvää", ihan normimeininkiä uskoisin. Tää on vähän ollut meikäläisen perään ja sille pitää aina vähän hauista näyttää ja vähän painia. Sitten se innostuu jostain hakeen käsipainot ja esittelee kuinka vahva on...:D lol No enivei, jos ei ruoka maistu ja satun oleen kyläilemässä niin sanon sille aina ettei sun pitää syödä paljon tai et kasva isoksi vaan jäät heikoksi pikkupojaksi, kummasti alkaa ruoka maistumaan ;)
 
Hah, tuli mieleen noista mukuloiden syömisistä...sisko on kerennyt pyöräyttään pari penskaa (poikia...), toinen jotain 5v ja toinen pari vuotta. Vanhempi tapaus on ollut ajoittain varsinainen ongelmatapaus mutta kyllä siitä kovalla kurilla tuntuu jotain syntyvän. Viime aikoina vanhempi on tykännyt olla ruuan suhteen vähän ronkeli eikä sapuska aina mukamas maita, pitäis olla jotain "hyvää", ihan normimeininkiä uskoisin. Tää on vähän ollut meikäläisen perään ja sille pitää aina vähän hauista näyttää ja vähän painia. Sitten se innostuu jostain hakeen käsipainot ja esittelee kuinka vahva on...:D lol No enivei, jos ei ruoka maistu ja satun oleen kyläilemässä niin sanon sille aina ettei sun pitää syödä paljon tai et kasva isoksi vaan jäät heikoksi pikkupojaksi, kummasti alkaa ruoka maistumaan ;)
Itsellä töissä päiväkodissa on periaate, että kaikkia ruokia maistetaan, mutta jos ei tykkää, niin ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi. Monen ruuan kohdallahan on, että vaatii hieman totuttelua ennen kuin maistuu. Joka ikisen lapsen kohdalla lähes poikkeuksetta toimii tapa, jolloin jaan ruuan esim. puoliksi ja sanon että syöt puolet ja puolet SAAT jättää...sitten kovin ylpeinä ja tyytyväisenä toteavat, että "nyt olen syönyt" (joskus jopa lautasen tyhjäksi:D).
 
Kyllähän tuo energian kanavoiminen toimii tiettyissä tilanteissa, mutta niin kuin joku aiemmin kirjoitti niin oppiiko lapsi tässä mikä on sallittua ja mikä ei?
.

En tarkoittanutkaan sitä korvaavaksi tavaksi opettaa oikean ja väärän eroa vaan keinoksi selvitä arjesta siten, että lapsi ei tunne olevansa syrjäytetty, kun vanhemman on pakko välillä laittaa ruokaa, siivota jne. Samalla lapsi oppii tekemään niitä juttuja, joita kotona tehdään.

Toki on varmasti hyvä pysäyttää evilit mielessä kulkeva lapsi ja kertoa, että nyt teet väärin... ja sitten tehdäänkin jotain, mikä vie lapsen mielenkiinnon pahoista puuhista rakentaviin hommiin.

Mutta kuten jo kirjoitin, olen sitä mieltä, että on varmasti monta tapaa hoitaa nämä kuviot. Kukin tavallaan. Varmasti lopputulos on riittävä... on meidät isitkin varmaan jokainen kasvatettu eri tavalla ja ok:sti tässä tuntuu kullakin menevän.
 
Itsellä töissä päiväkodissa on periaate, että kaikkia ruokia maistetaan, mutta jos ei tykkää, niin ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi. Monen ruuan kohdallahan on, että vaatii hieman totuttelua ennen kuin maistuu. Joka ikisen lapsen kohdalla lähes poikkeuksetta toimii tapa, jolloin jaan ruuan esim. puoliksi ja sanon että syöt puolet ja puolet SAAT jättää...sitten kovin ylpeinä ja tyytyväisenä toteavat, että "nyt olen syönyt" (joskus jopa lautasen tyhjäksi:D).

Tutun kuuloinen taktiikka :) Tossa siskonpojan tapauksessa on pienenä kuriositeettina se että ne safkat mitkä mukamas ei nyt kelpaa on aiemmin kelvannut ja tuon härnäämiseni jälkeen ruokakin on maittanut. Ja kyllä se ne aina loppujen lopuksi on syönyt nurkumisen jälkeen mutta penska pitää pientä showta että sais ennemmin jotain lempiruokaansa.

Niin juu, eikös tuo "saa jättää puolet" taktiikka aiheuta paljon jätettä mutta kai se sikalatkin saa siitä osansa :D Itse henkilökohtaisesti en periaatteen vuoksi kannata lautaselle jättämistä.
 
Niin juu, eikös tuo "saa jättää puolet" taktiikka aiheuta paljon jätettä mutta kai se sikalatkin saa siitä osansa :D Itse henkilökohtaisesti en periaatteen vuoksi kannata lautaselle jättämistä.
Tämä toimii siis niissä tapauksissa, joissa lapsi ei suostu syömään ruokaa ollenkaan, vaikka ei olisi siis aikaisemmin maistanutkaan ko.ruokaa...lapsilla on monesti kovat ennakkoluulot tiettyjä ruokia kohtaan;) Toinen keino on tietenki aina, että jälkiruokaa ei tipu ennen kuin "oikea" ruoka on syöty.
 
En tarkoittanutkaan sitä korvaavaksi tavaksi opettaa oikean ja väärän eroa vaan keinoksi selvitä arjesta siten, että lapsi ei tunne olevansa syrjäytetty, kun vanhemman on pakko välillä laittaa ruokaa, siivota jne. Samalla lapsi oppii tekemään niitä juttuja, joita kotona tehdään.

Toki on varmasti hyvä pysäyttää evilit mielessä kulkeva lapsi ja kertoa, että nyt teet väärin... ja sitten tehdäänkin jotain, mikä vie lapsen mielenkiinnon pahoista puuhista rakentaviin hommiin.

Mutta kuten jo kirjoitin, olen sitä mieltä, että on varmasti monta tapaa hoitaa nämä kuviot. Kukin tavallaan. Varmasti lopputulos on riittävä... on meidät isitkin varmaan jokainen kasvatettu eri tavalla ja ok:sti tässä tuntuu kullakin menevän.

Kyllä tämä kehittävän tekemisen antaminen on ihan järkevä tapa. Meilläkin poika kantaa lehtiroskat lehtiroskien laatikkoon ja tavalliset roskat nostaa keittiön roska-astiaan. Vähän toki saa olla tarkkana, kun joskus se roskis on kiva tyhjentää ja joskus pojan mielestä voi ihan mikä tahansa esine olla roska. Mutta pääsääntöisesti tuo "roskat roskiin" leikki toimii hyvin ja tekee sitä erittäin mielellään. Jos ei muuta, niin tekee sanomalehdestä suikaleita joita se saa kantaa roskiin.

Että kyllä tämä Luumun taktiikka toimii ihan varmasti. Paitti silloin kun lapsi on väsynyt, eikä keskity tasan muuhun kuin tuhoamiseen.
 
Juu, toki pitää zoomailla, mistä se riehuminen johtuu. Äkkiähän omistaan oppii tunnistamaan mikä on vialla. En minäkään tietenkään väsynyttä ala osallistamaan vaan vien nukkumaan.

Usein isät eivät juuri juttele kasvatusmetodeista. Aihe taidetaan kokea jotenkin neitimäiseksi. Silti jokaisella isällä metodit ovat, tunnistipa niitä tai ei. Usein jos ei tunnista, ne ovat ne samat, joilla on nähnyt kasvatettavan eli omaa isää ja äitiä matkitaan. Ja toisaalta ei tarvitsekaan tiedostaa, jos homma toimii. En itsekään halua liiaksi teoretisoida kasvatusta vaan pyrin vain pääasiassa luomaan tervehenkisen perheympäristön. Uskon, että lapsi oppii ja saa paljon, kun saa elää perheen arjessa mukana. Se on se "elämisen malli", jonka me jokainen välitämme.
 
Juu, toki pitää zoomailla, mistä se riehuminen johtuu. Äkkiähän omistaan oppii tunnistamaan mikä on vialla. En minäkään tietenkään väsynyttä ala osallistamaan vaan vien nukkumaan.

Usein isät eivät juuri juttele kasvatusmetodeista. Aihe taidetaan kokea jotenkin neitimäiseksi. Silti jokaisella isällä metodit ovat, tunnistipa niitä tai ei. Usein jos ei tunnista, ne ovat ne samat, joilla on nähnyt kasvatettavan eli omaa isää ja äitiä matkitaan. Ja toisaalta ei tarvitsekaan tiedostaa, jos homma toimii. En itsekään halua liiaksi teoretisoida kasvatusta vaan pyrin vain pääasiassa luomaan tervehenkisen perheympäristön. Uskon, että lapsi oppii ja saa paljon, kun saa elää perheen arjessa mukana. Se on se "elämisen malli", jonka me jokainen välitämme.

Ja kun osiaa oikein pysähtyy ajattelemaan, mikä on enää suloisempaa kuin pieni ihminen sähläämässä jaloissa yrittäen auttaa koko ajan.

Kyllä mä ainakin pyrin ottamaan selvää myös kasvatusasioita ja mikäs siihen onkaan parempi tapa kun vaihtaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien tai lähiaikoina olleiden kanssa.
 
Mites joululahjat, onko hanskassa jo? Ite ostin äsken ipanoille kolme lego settiä, tytöille prinsessapuvut, poitsulle autosetin ,yhteiseksi kiipeilyvaljaat. Toi saa riittää ettei ne opi liikaa tavaroitten perään.
 
Ja kun osiaa oikein pysähtyy ajattelemaan, mikä on enää suloisempaa kuin pieni ihminen sähläämässä jaloissa yrittäen auttaa koko ajan.

Kyllä, nimenomaan.
Oma poika, vajaa 1,5, osallistui (tai yritti osallistua) pelkästään viime viikonloppuna roskien vientiin, leivontaan, ruuanlaittoon, seinän hiontaan, maalaamiseen ja tapetointiin. ;) Sekä näytti tietenkin uusavuttomalle kaupunkilaisisälleen, miten traktoria ajetaan (eno vähän auttoi)..
 
Zone-sarja -42%
Back
Ylös Bottom