Pienten lasten ISIEN ketju!

[Jäykkä J]

Harvoin itteä netissä luetut niin koskettaa mut nää edelliset viestit kyllä kosketti. Helvetisti tsemppiä sinne.

 

[Tartsan]

Tilanne on edennyt siihen pisteeseen että eilen piti soitella itkuisia puheluja lähisukulaisille, ja varoitella tilanteesta. Miehetkin siis näköjään itkevät.

Olen pahoillani puolestasi. Sanattomaksi vetää.

 

[SteveBerman]

Ei kaikki ole vielä menetetty, taistelu jatkuu. Mut aika pienillä marginaaleilla mennään tunti kerrallaan.

 

[Dr.Faustus]

Toivotaan että vielä kääntyy. Täällä kanssa pidetään peukkuja pystyssä. Tiedän jotain siitä miltä tuntuu. Itsekin saanut oman lapsen selviämistä sairaalassa jännittää. Se joka iltainen jännittäminen, että onko lapsi seuraamana aamuna vielä meidän kanssa.

 

[futhermucker]

Cried like a baby.

Ei perkele. Eipä näistä nimettömistä kliseiden toivotteluista mitään hyötyä ole, mutta kun ei sitä oikein muutakaan osaa sanoa, ja tunne on että jotain pitää sanoa, niin sanotaan nyt että voimia nyt kovasti.

Kenenkään ei pitäisi tommosta kokea, vähiten sen jota sairaus riivaa.

 

[SteveBerman]

Ei täältä ole enää mitään hyvää kerrottavaa. Viime viikolla oli pojan lähtö hiuskarvan varassa mutta saatiin tila vielä lääkepommituksella stabiiliksi. Tuo sen tauti iski kaikella voimalla keuhkoihin ja ne on nyt jokseenkin tuhoutuneet, vain pieniä osia on vielä toiminnassa. Niihin ei ole edes parannuskeinoa eikä elinsiirtoa voi perustaudin takia edes ajatella, eli kyllä se nyt menoa on. Odotellaan vaan kuinka kauan pieni poika jaksaa vielä taistella. Lääkitys on onneksi kunnossa joten kivut saadaan pidettyä hallinnassa.Hän on pari tuntia päivässä hereillä ja onhan tämä melkoisen kovaa hommaa saattaa ainoaa rakastaan pois luotamme, pystymättä tekemään mitään. Miten minä hajoankin tuhansiksi palasiksi kun viimeinen päivä koittaa. Tänään tai kuukauden päästä, sitä ei voi tietää.

Kiitos vielä kaikille tsempeistä ja voimantoivotuksista, olette kuitenkin oikeassa myös siinä ettei tähän tilanteeseen ole sanoja, eikä tarvitsekaan olla.

 

[risumies]

^ Tekee ihan fyysisestikin pahaa lukea nuita, edes uskaltamatta/pystymättä ajatellakaan omalle kohdalle. Jaksamista kuiten täältäkin päin isolla kädellä!

 

[no-body]

Ei täältä ole enää mitään hyvää kerrottavaa.

Jaksamista.

Muuta en osaa sanoa ja tuokin sana on tyhjä ja hyödytön, mutta jotain oli silti minunkin pakko sanoa.

 

[Zarniwoop]

Ei täältä ole....

Kovasti voimia ja jaksamista täältäkin. Pari viikkoa sitten näin sattumalta foorumin etusivulla, että tähän ketjuun oli tullut viesti ja klikkasin auki. Sitten pitikin selata koko tarina taaksepäin ja kyllä oli pidätteleminen kyynelissä. Voimia!!

 

[Vieraissa]

^^^^ Elämän kovin paikka. :(

 

[Tukezu]

Voimia! Surullista luettavaa.

 

[Deleted member 43228]

Näin kylmienväreiden saattelemana toivotan voimia ja jaksamista.

 

[Janne87]

Tätä seuranneena ei pysty ymmärtämään mitä kaikkea olette joutuneet käymään läpi. Todella paljon voimia ja jaksamista koko perheelle!

 

[narunpätkä]

Ei edes pysty lukemaan isänä mistä on kyse mutta jokatapauksessa voimia.

 

[SilverHawk]

Omat ongelmat alkoivat tuntua pieniltä tähän verrattuna. Tsemppiä sinne !

 

[kiivi3]

Vaikkei edes pysty käsittämään miltä siellä tuntuu, niin Isosti voimia ja jaksamista ja hyviä hetkiä sinne..

 

[SteveBerman]

No nyt se on ohi. Poika nukahti ikiuneen tänään aamulla. Onneksi hän sai viettää loppuaikansa ilman kipuja, niin ainakin luulen. Sai lähteä isin kainalossa ja hyvä niin. Isi ei voi nyt hyvin, mutta ehkä tämä vielä tästä.

 

[cybershaman 2.0]

Otan osaa. Jaksamista asianosaisille.

 

[HarryG]

Voimia, kauhea paikka.

 

[Deleted member 131583]

Osanotot täältäkin, ei voi kuin kuvitella miltä tuntuu. Huomenna on oman tyttären kitalakihalkioleikkaus, hyvin pieni juttu tähän verrattuna, mutta osaa jotenkin tämän kautta vähän samaistua, JOS jotain menisi pieleen niin kuin nukutuksessa aina vaaransa on.