On taas kaikenlaista sattunut meidän perheelle. Meidän pojallahan on tuo keskuslaskimokatetri rinnassa. Ollut jotain neljättä vuotta ja hyvin on toiminutkin, paitsi nyt toissa viikolla se sitten rupesi irtoamaan ja viikonloppu jännitettiin pysyykö se vielä hetken kiinni vai rupeaako roiskimaan verta. Hyvin pysyi ja viime viikolla Klinikalla sitten leikattiin uusi katetri toiseen rintaan. Kaikki meni suht mallilleen, lukuunottamatta lääkeaineallergiakohtausta nukutuksen jälkeen ja uudenlaisen katetrin toimimattomuutta jonka johdosta muksulle aiheutettiin tarpeetonta kipua pari tuntia. Mut näitä sattuu, eikä niille voi mitään. Ainakaan jälkikäteen.
Ongelmahan tässä nyt on sitten se että muksulla alkoi koulu tällä viikolla, siis eka luokka, ja muutenhan tuo oärjäisikin ihan hyvin mutta nuo välitunnit on vähän liian riskialttiita sille uudelle katetrille. Se ei kestä siis minkäänlaista fyysistä tälliä vielä muutamaan viikkoon ja tietäähän nuo nappuloiden riehat. Vaikka meidän muksu onkin yksi rauhallisuus ja osaa hienosti väistellä hurjimmat riehujat, mutta riski katetrin irtoamiseen on liian kova.
Muutenkin tämä kouluhomma on ollut keväästä asti melkoista virittelyä ja säätöä, mutta nyt näyttäisi ainakin toistaiseksi että ollaan saatu neuvoteltua aika sopiva paketti kasaan. Avustajahan tuohon välituntiongelmaan tietysti auttaisi, mutta se on vielä hiukan auki. Mukavahan täällä koululla on päivystää ja odotella välitunteja. Ainakin nämä muutamat päivät. Saapa mukelo aloittaa koulun samalta viivalta kuin muutkin.
Rankan kuuloista settiä siellä, tsemit sinne! Harmittaa kyllä kun tuollaisissa tapauksissa avustajan saanti on kovan väännön takana kun kunnan talous sitä ja tätä ja blaa blaa blaa, mutta sitten kaiken maailman narkkeja ja alkkiksia hyysätään vittu jatkuvalla syötöllä, ei mitään rajoituksia. Tai vanhukset! Tiedän erään kunnan kotihoidosta tapauksen, jossa vanhuksen keski-ikäiset lapset (3kpl) asuu vielä äitinsä luona, kaikilla skitsofrenia tms. aivotauti ja rasittavat sitä kotihoitoa niin paljon, että jopa kotihoidon johtaja (lääkäri) tekee niille erityiskeikkoja. Muut eivät tietenkään nauti vastaavasta etuudesta. Ja ihan vaan sen takia, kun ne on niin vitun hankalia ja soittelee ja valittaa.
Valittaa esim. siitä, kun tämä äiti yritetään kuulemma "tappaa" eväämällä unilääkkeet häneltä. Oikea syy eväämiseen: lääkäri kieltäytyi uusimasta reseptiä koska lääkkeitä menee 3 hlön verran. Niin suuriä määriä, että mummon pitäis kyllä olla vainaa jos se vetäis ne ite...
Mutta ei, sitten jos lapsella ja vanhemmilla olisi tarvetta yhteiskunnan tukeen, niin lasketaan kyllä saatanan tarkasti että mitä apua annetaan, jos annetaan.
Lapset pääsivät maistamaan ensi kertaa roiskeläppää -- eivät tykänneet. :hyvä: Itselle tulee paha olo pelkästä näkemisestä, joten ihan kiva ettei maistunut.
Meillä on kanssa kyllä niin kieroon kasvaneet lapset, etten tiedä kasvaako niille kohta sarvet vai hippiparta: ei maistu vohvelit/hampparit/pizza puhumattakaan vanukkaista sun muista jälkkärirahkoista. Tai pirtelö, tein kannullisen mansikkapirtelöä blenderissä ja ylpeänä isänä vein sen lapsille niin sitähän piti puoliväkisin kaataa kurkusta että edes maistoivat. Maistamisen jälkeen totesivat että ei ole hyvää. Vedä siinä kesädieetillä sitten keskenäs kannullinen pirtelöö kun ei juutalaisuuttaan viitti poiskaan heittää, meni sentään litra mansikoita sinne sekaan ja miltei koko paketti jädee.
Toisenlaisia pulmia, minkä ikäisten kanssa ette vielä menisi esim. leffateatteriin? Ajattelin meidän ens kuussa 4v täyttävän kanssa mennä katsoon sen uuden lentskarileffan 3D:nä, se niin tykkää niistä lentskareista ja metsäpalon sammutus vielä: ihan kympin settiä sille. Jaksaakohan se sen vajaa pari h istua siellä? Entäs eväät, ei varmaan limua viitti kauheesti ettei tartte kokoaika kusella ravata...? Ollaan kyllä menossa, kunhan kyselen vaan että osaan sitten itse varautua henkisesti