Pienten lasten ISIEN ketju!

[teri]

Ostin 6-vuotiaalle tyttärelleni Samsungin halvimman älypuhelimen. Hurjalla tahdilla ton ikäiset oppivat noita vehkeitä käyttämään. Päivittäin n. 100 Whatsapp-viestiä...

 

[tomps123]

Eiköhän noita järjestetä melkein jokaisessa isossa kaupungissa ja tämä auttaa :Google ;)

Noiden päiväkotien henkilökuntavajaus nyt varmaan on kaikkien tiedossa niin miksei jengi laita muksujaan perhepäivähoitajalle , niitä kun on kunnallisia sekä yksityisiä ja niissä sopivan kokoiset ryhmät lapsia/hoitaja.
Meidän mukulan hoitajalla on jäähypenkki käytössä hoitolapsille ja aika usein siellä yksi hoitolapsist kuulemma istuu. Tämä tapaus aika usein mukiloi muita lapsia ja jotenkin tullut sellainen kuva että kotoa ne ongelmat juontuu.
Useamman kerran meidän muksulla naamassa jälkiä kun milloin on lyöty lapiolla ja milloin jollain muulla. En itse ainakaan vielä ole asiasta stressannut kun hoitaja kuitenkin puuttuu asiaan. Olen kyllä sanonut jo että takasin saa antaa.

Hyvän pph:n löytäminen ei aina ole itsestäänselvyys. Itsellä on se ajatus, että myös me vanhemmat ollaan hoitopaikan asiakkaita. Oltiin hetken aikaa uudella paikkakunnalla paikallisella pph:lla, ja mulla meni sukset täysin ristiin sen tädin kanssa. Suurin sanaharkka tuli ehkä siitä, kun puhuin aamulla hakevani lapsen 15:30 maissa. Olinkin vasta 16:00 maissa, koska toimistolla tuli se "katotaan tää nopsaan" juttu joka kestikin ajateltua pidempään. No poikahan oli talvihaalareissa eteisessä istumassa kun ovesta astuin sisään, oli kuulemma siinä jo hyvän aikaa istunut.

Aloin sitten tivaamaan, että puoli tuntiako tuossa on haalarit päällä hikoiltu, niin vastaus oli melko eleettömästi että "puolelta sanottiin haettavan". Tässä vaiheessa pitää mainita, etten koskaan käytä tarkkoja aikamääreitä puheessani, koska en niihin koskaan pysty 100%:sti osumaan. Viikko tämän jälkeen pääsimme päiväkotiin, johon alkuperäisesti haimmekin. Tää pph ei oikein halunnut sisäistää sitä, että jos maksan pph:sta saman rahan kuin päiväkotipalveluista, niin oletan myös saavani samat palvelut kuin päiväkodista. Ei sinne tartte minuutilleen ilmoittaa koska tullaan eikä tartte kuulla vittuiluja jos oon pari minsaa myöhässä. Tämä suun soitto minuuteista oli siis melko jatkuvaa.

Kerran vaimo sai täyslaidallisen paskaa niskaan kun pääsikin lähtemään pari tuntia aiemmin ja päätti hakea lapsemme pois pph:sta. Soitti vielä, että lähden nyt ja olen 15min päästä hakemassa. Ei kuulemma ollut oikein koska oli sovittu aamulla eri aika. Aika ocd-meininkiä omaan korvaan, tietty pph:lla voi olla eri näkemys asiasta.

Mutta, en myöskään kiellä etteikö pph toimisi. Naapurimme on jo pitkään kehunut heidän pph:ta, kuinka joustava hän on ja kaikki aina toimii hänen kanssaan. Ehkä tää nyt oli vaan kusipää joka meille osui (lopetti muuten koko pph-touhut alle 2kk siitä kun meidän lapsi sieltä poistui, joten ehkä oli jotain muutakin taustalla). Oma mielipaha nyt ehkä tuli siitä, että haluttiin päiväkotiin ja päiväkodin palvelut, koska oma työkin on sellainen ettei minuuttiaikatauluun yksinkertaisesti kykene.

 

[SteveBerman]

Hyvän pph:n löytäminen ei aina ole itsestäänselvyys. Itsellä on se ajatus, että myös me vanhemmat ollaan hoitopaikan asiakkaita. Oltiin hetken aikaa uudella paikkakunnalla paikallisella pph:lla, ja mulla meni sukset täysin ristiin sen tädin kanssa. Suurin sanaharkka tuli ehkä siitä, kun puhuin aamulla hakevani lapsen 15:30 maissa. Olinkin vasta 16:00 maissa, koska toimistolla tuli se "katotaan tää nopsaan" juttu joka kestikin ajateltua pidempään. No poikahan oli talvihaalareissa eteisessä istumassa kun ovesta astuin sisään, oli kuulemma siinä jo hyvän aikaa istunut.

Aloin sitten tivaamaan, että puoli tuntiako tuossa on haalarit päällä hikoiltu, niin vastaus oli melko eleettömästi että "puolelta sanottiin haettavan". Tässä vaiheessa pitää mainita, etten koskaan käytä tarkkoja aikamääreitä puheessani, koska en niihin koskaan pysty 100%:sti osumaan. Viikko tämän jälkeen pääsimme päiväkotiin, johon alkuperäisesti haimmekin. Tää pph ei oikein halunnut sisäistää sitä, että jos maksan pph:sta saman rahan kuin päiväkotipalveluista, niin oletan myös saavani samat palvelut kuin päiväkodista. Ei sinne tartte minuutilleen ilmoittaa koska tullaan eikä tartte kuulla vittuiluja jos oon pari minsaa myöhässä. Tämä suun soitto minuuteista oli siis melko jatkuvaa.

Kerran vaimo sai täyslaidallisen paskaa niskaan kun pääsikin lähtemään pari tuntia aiemmin ja päätti hakea lapsemme pois pph:sta. Soitti vielä, että lähden nyt ja olen 15min päästä hakemassa. Ei kuulemma ollut oikein koska oli sovittu aamulla eri aika. Aika ocd-meininkiä omaan korvaan, tietty pph:lla voi olla eri näkemys asiasta.

Mutta, en myöskään kiellä etteikö pph toimisi. Naapurimme on jo pitkään kehunut heidän pph:ta, kuinka joustava hän on ja kaikki aina toimii hänen kanssaan. Ehkä tää nyt oli vaan kusipää joka meille osui (lopetti muuten koko pph-touhut alle 2kk siitä kun meidän lapsi sieltä poistui, joten ehkä oli jotain muutakin taustalla). Oma mielipaha nyt ehkä tuli siitä, että haluttiin päiväkotiin ja päiväkodin palvelut, koska oma työkin on sellainen ettei minuuttiaikatauluun yksinkertaisesti kykene.

Puoli tuntia= pari minsaa :D

Oon kyl itekin huomannut että nuo sosiaalikasvattajat elää ihan omissa maailmoissaan ja mikään poikkeava ei oikein käy. Vaikka luulis että juuri noissa ammateissa näkee kaikenlaista ja osais sen myötä sopeutua eri tilanteisiin. Meil on tuo hiukan vaativampi seiskavuotias ja yllättävän hyvin on meni päivähoito, ehkä senkin takia että oli kotihoidossa ihan omalla hoitajalla. Eskarissa sitten rupesikin jo olemaan vaikeampaa ja nyt ekalla luokalla koulussa saakin vääntää jo tosissaan opettajien ja erikoisosaamisihmisten kanssa. Itse ajattelee asiat lapsen parhaaksi ja koululaitos on pakotettu ajattelemaan kokonaisuutta byrokraattisin keinoin.

 

[vilho_kanuuna]

Puoli tuntia= pari minsaa :D

Oon kyl itekin huomannut että nuo sosiaalikasvattajat elää ihan omissa maailmoissaan ja mikään poikkeava ei oikein käy. Vaikka luulis että juuri noissa ammateissa näkee kaikenlaista ja osais sen myötä sopeutua eri tilanteisiin. Meil on tuo hiukan vaativampi seiskavuotias ja yllättävän hyvin on meni päivähoito, ehkä senkin takia että oli kotihoidossa ihan omalla hoitajalla. Eskarissa sitten rupesikin jo olemaan vaikeampaa ja nyt ekalla luokalla koulussa saakin vääntää jo tosissaan opettajien ja erikoisosaamisihmisten kanssa. Itse ajattelee asiat lapsen parhaaksi ja koululaitos on pakotettu ajattelemaan kokonaisuutta byrokraattisin keinoin.

En tiedä asiasta, eikä kommenttini tarvitse tähän välttämättä liittyäkkään. Mutta noiden opettajien ja erioisosaamisihmisten pitää miettiä myös muita lapsia ja niiden viihtyvyyttä.

 

[J.Jake]

Tuttu oli pph.

Sen työpäivä loppuu silloin kun olet ilmoittanut/sopinut hakevasi muksun.
Eli sopii omia asioitaan työpäivän jälkeen. Jos "sulle" tulee jotain niin kuset myös sen päivän. Kunnalliset saa ylityöt vapaana, yksityisistä en tiedä.

Aikaisemmin hakemisen ongelmaa en ymmärrä. Ellei oletettu lapsen olevan sieltä pphn kotoa haettavissa 15min päästä.

Valintakysymyksiä tietysti. Molemmin puolin.

Yksityisessä pphssa ongelma tulee hoitajan sairastuttua. Yksityinen ei ole velvollinen hommaamaan varahoitoa.
Kunnallisessa on varahoitopaikka. Tietysti aiheuttaa ongelmia sekin mutta paikka on kuitenkin.

Itse ajattelin joskus ryhtyä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi. Yksityinen saa valita asiakkaat. Luulisi että mies olisi
monelle ihan hyvä vaihtoehto. Varsinkin jos lapselta puuttuu isähahmo kokonaan.
Pitäsi vaan kirjoituttaa vastuuvapauslomakkeet varuiksi. Miesten leikeissä saattaa tulla helpommin mustelmia

 

[tomps123]

Puolta tuntia en käsitä "pariksi minuutiksi", pahoittelut huonosta ulostuonnista Tarkoitin sillä "suunsoitto minuuteista oli jatkuvaa", että jos olin 15:35 tai 15:15 paikalla, vaikka puolelta piti hakea, niin tuntui tädin päivän menevän pilalle.

J.Jake sepä se, siksi ei pph:ta haluttu koska pelkästään mun työmatkaruuhkien takia voin myöhästyä 15-30min. Ei mun mielestä ole mun ongelma, venyykö hoitajan päivä. Ei se tosin saa olla pp-hoitajankaan ongelma. Systeemi kusee imo. Pointtina se, että mä itse henk. koht. tarvitsen päiväkodin palveluita, koska lapsen voi viedä ja hakea 6:00-18:00 välillä ilman minuuttiaikataulua. Pph-järjestelyssä on omat ongelmansa (juurikin tämä sun mainitsema hyvä pointti) jonka takia se ei kaikille sovi. Siksi mua korpesi, koska haettiin päiväkotia mutta "jouduttiin" pph:lle ja sitten tietysti kärsittiin niistä lieveilmiöistä.

Tätä tulisi mielestäni enemmän ottaa mukaan kun hoitopaikkoja jaetaan. Pph sopii varmasti jollekin joka on esim. mahd. säännöllisessä työssä (8-16 tai 7-15:30) kotikunnassa, ts. mahd. lähellä pph-paikkaa.

Myös tuo mainitsemasi "ylityöt vapaana" on mun mielestä paska juttu lapsen ja vanhempien kannalta, koska kuten sanoit, se on aikamoista säätöä viedä sinne varapaikkaan lasta. Taaskaan ei ole pph:n syy, mutta yksi syy miksi itselle ko. hoitotapa ei sovi. Myöskin se, että ollaan "toisen kotona" korpesi itseä: piti aina olla ihan hiiren hiljaa aamuisin lasta viedessä, keskustelut hoidettiin kuiskaamalla koska pph:n yli 20v tytär teki yötöitä ja hän tarvitsi unensa aamuisin. Taas asia, mistä ei kärsi päiväkodin kanssa.

Mun mielestä pph on hyvä juttu joillekin. Silti näkisin, että siitä ei kunta voi vaatia samaa maksua kuin päiväkodista, koska vastaavanlaisia palveluita ei yksinkertaisesti ole mahdollista saada. Voisin kirjoittaa paljonkin asioita jotka itseä nyppii pph:ssa, mutta uskon sen olevan myös ihan toimiva juttu tietyissä tilanteissa.

 

[LazyJ]

Sepäs se, että kun hyvän pph:n löytää niin homma toimii. Mun mielestä tollaisten minuutti nipottajien ei pitäisi edes hommaan alkaa. Ehkä osa alalla työskentelevistä ei todellakaan ole niin lapsirakkaita kuin olettaisi heidän olevan vaan tekevän työtä ihan vaan sen takia ettei halua mennä oikeisiin töihin. Eli jos sulla omia muksuja niin voit ottaa siihen pari hoitolasta ja kas olet perhepäivähoitaja. No en tiedä käykö se ihan noin helposti, mut en ihan kelle vaan itse veisi lasta hoitoon.

Meillä sattui hyvä säkä hoitajan kanssa ja homma tuntui toimivan heti ensi vierailulta asti. Muutaman kerran on tullut mietittyä mikä on kun lapsi itkenyt hoitoon viennin takia monena päivänä putkeen ja asiasta ihan suoraan hoitajalta kysyinkin. En tiedä loukkaantuiko, mutta ainakin asiasta keskusteltiin. Edelleen välillä itkee ja ilmoittaa ettei halua hoitoon, mutta lähes joka kerta kun lasta hakee hoidosta on meidän muksu iloinen. Se riittää mulle tiedoksi, että lapsella hyvä olla hoidossa.
Meillä pph ei nipota vaikka heittelisi vienti/haku ajat kunhan pysyy siinä hoitoaikojen sisällä.

 

[tomps123]

No tuo itseäkin välillä korpeaa. Mä voin olla aika tuomitseva, mutta mun silmissä jos on omia pieniä lapsia ja ottaa siihen pari hoitolasta, niin silloin ei vaan halua itse mennä oikeisiin töihin.

Meillä on kanssa ton nelivuotiaan kanssa aika vaikeaa toisinaan tarhaan meno, mutta niin on kyllä sieltä lähteminenkin. Kai se on joku vaihe, että noi siirtymät jotenkin harmittaa..

Meni muuten kaverisynttärit ihan nappiin! Kaksi alkoi jopa itkeä ja kiukutella äideilleen kun eivät halunneet lähteä! Mission accomplished. Mahdottoman pieneen ne on kyllä tyytyväisiä, oli niitä hehkuvia "drinkkitikkuja" joista jokainen sai käteensä "korun" niin huhhuh kun siitä huudettiin suoraa kurkkua miten hieno se on. Sinne ne ahtautu 1,5m2 pimeeseen vessaan 7 lasta ja hirvee huuto vaan kuulu. Ohjattua tekemistä piti kyllä olla kokoajan, lähti ihan hanskasta jos hetkenkin saivat olla ns. omin päin. Pallonkin perhana potkasivat naapurin pihalle jossa pari koiraa sitä vahti :D

 

[vrds]

Onko jollain kokemusta lasten elareitten ja tapaamisten sopimisesta oikeudessa?? Paljon pitää varata rahaa oikeudenkäynti- ja lakimieskuluihin?

 

[J.Jake]

Mä voin olla aika tuomitseva, mutta mun silmissä jos on omia pieniä lapsia ja ottaa siihen pari hoitolasta, niin silloin ei vaan halua itse mennä oikeisiin töihin

Toisaalta nää on myös niitä ihmisiä jotka helpottaa muiden mahdollisuuksia oikeisiin töihin.
Kai jo valtionkin haluaa lapset keskitetysti hoitoon jotta loput voisi olla muissa töissä.

Meillä oli vanhin muksu puoli vuotta pphlla. Tosi tyytyväisiä oltiin. Omakotitalo jossa pihalla ja sisällä tilaa leikkiä.
Ei mulla tarhan toimintaankaan ole mitään sanomista. Ei olla joudutta vaihtelemaan niitä, onneksi, niin en oikein
tiedä mikä voisi olla erilailla? Varmaankin käyny tuuri.

vrds: Toisen käden tietona paljon kauhukertomuksia. Varaudu kaikkeen. Nainen jonka kanssa kiistelet on hyvin todennäköisesti kaukana siitä naisesta kenen kanssa päätit hankkia lapsia.
Älä ainakaan menetä hermojasi. Naisella se on merkki välittämisestä, miehellä milloin mistäkin. Yleensä epätasaisesta psyykeestä.
Kuitenkin. Varmasti on tapauksia missä asiat saadaan oikeasti sovittua oikeudenmukaisesti.

Itse nielen aika paljon kuraa koska en ole ihan varma viimeisestä...

 

[Green]

Itsekkin etsittiin PPH alkuun mutta paikat kaikki täynnä niin päiväkotiin. 3kk päästä soitettiin että PPH paikka olisi vapaana mutta juniori halusi jäädä päiväkotiin uusien kavereiden kanssa

Varmaan mennyt nämä asiat helpommin kuin usealla koska oma poika (3,5v) on ihan mahtava. Sosiaalinen, kokoajan iloinen ja saa helposti kavereita. Kai sitten kun murkkuiässä on yhtä tyhmä kun minäkin ;)

ps. lapsen käyttäytymiseen. Ongelmat voi kummuta monestakin asiasta mutta huomaa suoran suhteen meidänkin pihapiirissä lasten käyttäytymisestä siihen kuinka paljon aikaa niiden kanssa vietetään.

 

[LazyJ]

ps. lapsen käyttäytymiseen. Ongelmat voi kummuta monestakin asiasta mutta huomaa suoran suhteen meidänkin pihapiirissä lasten käyttäytymisestä siihen kuinka paljon aikaa niiden kanssa vietetään.

Ihan täysin ei varmaan ole siitä kiinni miten paljon lasten kanssa vietetään aikaa, kun lapset tuppaa olemaan jokainen omanlaisensa yksilönsä. Mutta uskon kyllä itsekin, että kun lapsen kanssa oikeasti vietetään aikaa , keskustellaan yms. se kantaa kyllä hedelmää jatkossa. Itse ainakin toivon, että oma muksu uskaltaa tulevaisuudessa kertoa ongelmista tai ihan mistä vaan mikä painaa mieltä ja voidaan yhdessä keksiä niihin ratkaisuja.

(Enkä tällä tarkoita, että lapsen kanssa pitää olla koko ajan tai antaa sille huomiota 24/7.)

 

[Simba]

Hejj...

Tänne tulee kirjoiteltua aina silloin tällöin. Nyt poika on 2v9kk ja tyttö on 9kk.

Mulla on semmonen muistikuva että olisin kirjoittanut tänne joku 5kk sitten ja voimakkaasti kyseenalaistanut totena kun joku isä kertoi täällä jossain yhteydessä että kyllä heidän noin 2,5 vuotias osaa pukea itse, kun mun oma ei osanut pukea silloin lainkaan ja näin sen ihan mahdottomana että 2,5v kykenisi. Sori.

Lapset menee nyt 5kk jälkiviisaana ihan gaussin käyrälle kuten kaikki muukin elämässä. Jos 90% ei osaa pukea 2,5vuotiaana niin löytyy se 10% joka osaa pukea. Aina löytyy 10% joka tekee asioita joita sen ikäisen ei pitäisi osata. Sama jatkuu aikuisiällä. Aina löytyy 10% jotka on älyttömän lahjakkaita jossain vaikka ne ei oo koskaan treenannu. Jokaiselta kirkonkylältä löytyy se yksi joka esim. yleisurheilussa vaan puhdasta lahjakkutta teki samoja tuloksia kun treenaavat.

Mitä olen oppinut.... ensin ekan ja nyt myös tokan kautta on se että on käsittämätöntä millaisin HYPPÄYKSIN näiden pienten ihmisalkujen kehitys menee. Ei toi kundi edelleenkään itseäänsä ilman apua pue, mutta osaa auttaa kauheesti, laittaa vetskarin kiinnni ja osaa riisua melkein kokonaan. Yksin se on käynyt suihkussa jo ainakin 4kk, ehkä jopa enemmän. Huutaa vaan välistä että VETTÄ KUUMEMMALLE". Saunassa käydän yhdessä miten olosuhteet sallii mutta on niin kova löylymies että isänsä pudottaa. No, mä oonkin tosi huono kestämään löylyjä.

Tosta hyppäyksin kehittymisestä: Puheen kehittymisessä ihan käsittämätöntä että siitä neljän sanan "isä äiti popo ninni" (ninni=juna) on muutamassa kuukaudessa kasvanut olio joka osaa nimetä 20 automerkkiä oikein, osaa lauserakenteen "en halua kuulla tätä, tämä on tylsä biisi", osaa vastata menneeseen/imperfektiin ts. "mitä te kerhossa teitte" jne jne.

Sitä mietin että onko toi meidän 2v 9kkkk jätkä edellä kehitystä vai normi, kun se osoittaa lukemiseen ja kirjaimiin ihan hysteeristä kiinnostusta. Kirjainpalikoilla osaa kirjoitaa auttamatta nimensä, siskon nimen, isän, äidin, auton, skodan, opelin jne. Tunnistaa ylipäätään aakkosista suurimman osan ja osaa nimetä ne oikein tyyliin "toi tossa on ällä, toi tossa on tee jne". Ja sen lempi leikki on sanoa että "Tule isä mennään kirjoittamaan sanoja" ja sit kirjoitetaan roska-autoa, bemaria jne...

Mut hyvin huomaa sen miten sensoriset jutut on erillään toisistaan kun jos heitän sille et "piirrä ässä" niin sit se on ihan kujalla vaikka tietää miltä se näyttää, ja osaa palikoilla laittaa se oikeaan paikkaan ja osaa sanoa että "toi tossa on ässä".

Tämä "lukemaan opettelu" vai miksi sitä pitäisi kutsu on täysin tosta pojasta lähtöisin, mulle on aivan sama vaikka se oppisi lukemaan vasta koulussa.

Oli joo hyvä idea tehdä lapset putkeen. Nimenomaan painolla OLI. "at the time it seemed like a good idea". Mä oon aivan romuna kun poika on tossa superpallo-huomio-raivarithetijoskaikkieimeejustkuntahtoo-iässä ja sitten toi 10kk tyttö ei osaa nukkua ollenkaan vaan valvoo ja haluu koko ajan huomiota. Vittu että väsyttää ja on huono omatunto kun välistä tekis vaan mieli sanoo perheelle et isi ei nyt jaksa vaan lähtee viikoksi etelään yksin lataamaan akkuja...

 

[Tartsan]

Hejj...

Tänne tulee kirjoiteltua aina silloin tällöin. Nyt poika on 2v9kk ja tyttö on 9kk.

Mulla on semmonen muistikuva että olisin kirjoittanut tänne joku 5kk sitten ja voimakkaasti kyseenalaistanut totena kun joku isä kertoi täällä jossain yhteydessä että kyllä heidän noin 2,5 vuotias osaa pukea itse, kun mun oma ei osanut pukea silloin lainkaan ja näin sen ihan mahdottomana että 2,5v kykenisi. Sori.

Lapset menee nyt 5kk jälkiviisaana ihan gaussin käyrälle kuten kaikki muukin elämässä. Jos 90% ei osaa pukea 2,5vuotiaana niin löytyy se 10% joka osaa pukea. Aina löytyy 10% joka tekee asioita joita sen ikäisen ei pitäisi osata. Sama jatkuu aikuisiällä. Aina löytyy 10% jotka on älyttömän lahjakkaita jossain vaikka ne ei oo koskaan treenannu. Jokaiselta kirkonkylältä löytyy se yksi joka esim. yleisurheilussa vaan puhdasta lahjakkutta teki samoja tuloksia kun treenaavat.

Mitä olen oppinut.... ensin ekan ja nyt myös tokan kautta on se että on käsittämätöntä millaisin HYPPÄYKSIN näiden pienten ihmisalkujen kehitys menee. Ei toi kundi edelleenkään itseäänsä ilman apua pue, mutta osaa auttaa kauheesti, laittaa vetskarin kiinnni ja osaa riisua melkein kokonaan. Yksin se on käynyt suihkussa jo ainakin 4kk, ehkä jopa enemmän. Huutaa vaan välistä että VETTÄ KUUMEMMALLE". Saunassa käydän yhdessä miten olosuhteet sallii mutta on niin kova löylymies että isänsä pudottaa. No, mä oonkin tosi huono kestämään löylyjä.

Tosta hyppäyksin kehittymisestä: Puheen kehittymisessä ihan käsittämätöntä että siitä neljän sanan "isä äiti popo ninni" (ninni=juna) on muutamassa kuukaudessa kasvanut olio joka osaa nimetä 20 automerkkiä oikein, osaa lauserakenteen "en halua kuulla tätä, tämä on tylsä biisi", osaa vastata menneeseen/imperfektiin ts. "mitä te kerhossa teitte" jne jne.

Sitä mietin että onko toi meidän 2v 9kkkk jätkä edellä kehitystä vai normi, kun se osoittaa lukemiseen ja kirjaimiin ihan hysteeristä kiinnostusta. Kirjainpalikoilla osaa kirjoitaa auttamatta nimensä, siskon nimen, isän, äidin, auton, skodan, opelin jne. Tunnistaa ylipäätään aakkosista suurimman osan ja osaa nimetä ne oikein tyyliin "toi tossa on ällä, toi tossa on tee jne". Ja sen lempi leikki on sanoa että "Tule isä mennään kirjoittamaan sanoja" ja sit kirjoitetaan roska-autoa, bemaria jne...

Mut hyvin huomaa sen miten sensoriset jutut on erillään toisistaan kun jos heitän sille et "piirrä ässä" niin sit se on ihan kujalla vaikka tietää miltä se näyttää, ja osaa palikoilla laittaa se oikeaan paikkaan ja osaa sanoa että "toi tossa on ässä".

Tämä "lukemaan opettelu" vai miksi sitä pitäisi kutsu on täysin tosta pojasta lähtöisin, mulle on aivan sama vaikka se oppisi lukemaan vasta koulussa.

Oli joo hyvä idea tehdä lapset putkeen. Nimenomaan painolla OLI. "at the time it seemed like a good idea". Mä oon aivan romuna kun poika on tossa superpallo-huomio-raivarithetijoskaikkieimeejustkuntahtoo-iässä ja sitten toi 10kk tyttö ei osaa nukkua ollenkaan vaan valvoo ja haluu koko ajan huomiota. Vittu että väsyttää ja on huono omatunto kun välistä tekis vaan mieli sanoo perheelle et isi ei nyt jaksa vaan lähtee viikoksi etelään yksin lataamaan akkuja...

Minä taisin olla yksi niistä "lapsi pukekoot itse"-vänkääjistä, mutta kuten todettua - ei asiat ole aina niin mustavalkoisia.
Koitas pinnistellä vielä muutama kuukausi, niin johan lapset leikkii sujuvasti keskenään ja isikin saa ottaa vähän iisimmin

 

[Kas-vain]

Hejj...

Tänne tulee kirjoiteltua aina silloin tällöin. Nyt poika on 2v9kk ja tyttö on 9kk.

Mulla on semmonen muistikuva että olisin kirjoittanut tänne joku 5kk sitten ja voimakkaasti kyseenalaistanut totena kun joku isä kertoi täällä jossain yhteydessä että kyllä heidän noin 2,5 vuotias osaa pukea itse, kun mun oma ei osanut pukea silloin lainkaan ja näin sen ihan mahdottomana että 2,5v kykenisi. Sori.

Lapset menee nyt 5kk jälkiviisaana ihan gaussin käyrälle kuten kaikki muukin elämässä. Jos 90% ei osaa pukea 2,5vuotiaana niin löytyy se 10% joka osaa pukea. Aina löytyy 10% joka tekee asioita joita sen ikäisen ei pitäisi osata. Sama jatkuu aikuisiällä. Aina löytyy 10% jotka on älyttömän lahjakkaita jossain vaikka ne ei oo koskaan treenannu. Jokaiselta kirkonkylältä löytyy se yksi joka esim. yleisurheilussa vaan puhdasta lahjakkutta teki samoja tuloksia kun treenaavat.

Mitä olen oppinut.... ensin ekan ja nyt myös tokan kautta on se että on käsittämätöntä millaisin HYPPÄYKSIN näiden pienten ihmisalkujen kehitys menee. Ei toi kundi edelleenkään itseäänsä ilman apua pue, mutta osaa auttaa kauheesti, laittaa vetskarin kiinnni ja osaa riisua melkein kokonaan. Yksin se on käynyt suihkussa jo ainakin 4kk, ehkä jopa enemmän. Huutaa vaan välistä että VETTÄ KUUMEMMALLE". Saunassa käydän yhdessä miten olosuhteet sallii mutta on niin kova löylymies että isänsä pudottaa. No, mä oonkin tosi huono kestämään löylyjä.

Tosta hyppäyksin kehittymisestä: Puheen kehittymisessä ihan käsittämätöntä että siitä neljän sanan "isä äiti popo ninni" (ninni=juna) on muutamassa kuukaudessa kasvanut olio joka osaa nimetä 20 automerkkiä oikein, osaa lauserakenteen "en halua kuulla tätä, tämä on tylsä biisi", osaa vastata menneeseen/imperfektiin ts. "mitä te kerhossa teitte" jne jne.

Sitä mietin että onko toi meidän 2v 9kkkk jätkä edellä kehitystä vai normi, kun se osoittaa lukemiseen ja kirjaimiin ihan hysteeristä kiinnostusta. Kirjainpalikoilla osaa kirjoitaa auttamatta nimensä, siskon nimen, isän, äidin, auton, skodan, opelin jne. Tunnistaa ylipäätään aakkosista suurimman osan ja osaa nimetä ne oikein tyyliin "toi tossa on ällä, toi tossa on tee jne". Ja sen lempi leikki on sanoa että "Tule isä mennään kirjoittamaan sanoja" ja sit kirjoitetaan roska-autoa, bemaria jne...

Mut hyvin huomaa sen miten sensoriset jutut on erillään toisistaan kun jos heitän sille et "piirrä ässä" niin sit se on ihan kujalla vaikka tietää miltä se näyttää, ja osaa palikoilla laittaa se oikeaan paikkaan ja osaa sanoa että "toi tossa on ässä".

Tämä "lukemaan opettelu" vai miksi sitä pitäisi kutsu on täysin tosta pojasta lähtöisin, mulle on aivan sama vaikka se oppisi lukemaan vasta koulussa.

Oli joo hyvä idea tehdä lapset putkeen. Nimenomaan painolla OLI. "at the time it seemed like a good idea". Mä oon aivan romuna kun poika on tossa superpallo-huomio-raivarithetijoskaikkieimeejustkuntahtoo-iässä ja sitten toi 10kk tyttö ei osaa nukkua ollenkaan vaan valvoo ja haluu koko ajan huomiota. Vittu että väsyttää ja on huono omatunto kun välistä tekis vaan mieli sanoo perheelle et isi ei nyt jaksa vaan lähtee viikoksi etelään yksin lataamaan akkuja...

Aika kova juttu toi kirjaimien tunteminen! Meidän poika joka oli yksi niistä 2v 5kk "osaa pukea" kaverista ei kyllä osaa vielä oikeasti lukea mutta nyt 3v osaa ulkomuistista "lukea" aivan tarkkaan 20-30 sivuisia satukirjoja (joissa sivuilla on joku 3-5 lausetta ja kuvia) useampia erilaisia. Ihan uskomattomalta tuntuu kun kuulo- ja kuvamuistin perusteella "lukee" niitä täysin oikein ja tietää esim. jos kääntää pari sivua kerralla mistä juttu jatkuu kuvan perusteella. On se muisti ihan älytön juttu noin pienillä!

 

[SteveBerman]

On se muisti ihan älytön juttu noin pienillä!

On. Ne ei ole vielä ryypänneet lähimuistiaan paskaan kondikseen niinkuin me vanhemmat.

 

[tomps123]

Varmaan vaikuttaa muistamiseen myös se, että tiedot on niin kovin rajalliset maailmasta/elämästä, joten pystyy sen kaiken kapasiteetin kohdistaan niihin muutamiin tiettyihin juttuihin. Olisi kyllä hieno jos saisi itsekin kohdentaa muistiaan tiettyihin osa-alueisiin

Mutta, "palstaillaas" omaa touhua viime ajoilta: meille syntyi tosiaan kolmas lapsi tuossa kuukausi sitten. Kyseessä oli melkolailla yllätys, sillä ihan luomuna ei aiemmat lapset tulleet. Kuten aina, niin tuli kyllä niin paskaan rakoon "elämäntilanteellisesti" tuo raskaus ja myönnettäköön, että ihan alkuun mietittiin jopa keskeytystä. Ollaan rouvan kanssa kuitenkin molemmat samaa mieltä siitä, että se olisi väärin joten päätettiin tsempata ja kestää elämän myrskyt.

On kyllä parasta touhua ikinä Helvetin raskastahan toi on, oma aika jää pakostakin sinne keskiyöhön ja silloinkin vauva heräilee/nukkuu levottomasti. Oman lisän tuo 4v esikoisen uhma, mutta ehkä se on nyt pikkuhiljaa hälvenemässä. Ainakin tulevat päivä päivältä enemmän ja enemmän toimeen kohta 2v siskonsa kanssa.

Saa nähdä mitä alkuvuosi tuo tullessaan, kun meikäläisellä alkaisi reissutyöt ja luultavasti olen viikot n. 200km päässä...

 

[IronMind]

On se muisti ihan älytön juttu noin pienillä!

Ja sinne sitten todellakin tarttuu ykkösellä ihan kaikki mahdollinen. Eilen pudotin vahingossa paskaisen vaipan lattialle ja lipesi "voihan vittu". Kuulolla ollut karvan päälle yksivuotias makusteli sitten sanaa seuraavat 10 minuuttia: "...uittu, vittu, uiittu, wittu...".

Irtoaa varmasti jatkossa mitä mielenkiintoisimmissa tilanteissa, nyt kun tuli hyvin treenattua.

 

[jompez]

Moi,

kysymystä vähän hankalammasta aiheesta. Meillä on yksi kouluikäinen ja sitten kohtapuoliin 2v täyttävät kaksoset. Ongelma on se, että mielestäni puolisoni kohtelee lapsia huonosti. Huutaa ja tiuskii päivittäin useita kertoja. Ratkaisee oikeastaan kaikki hankalat tilanteet ja lasten pienetkin oikuttelut huutamalla ja vaatii lapsilta todella paljon. Pinnan pituus on sellainen, että jos vaikka yönkin on ollut pois ja sitten tulee työpäivän jälkeen kotiin, niin ensimmäinen äänenkorotus voi olla jo vaikka viiden minuutin kuluttua. Myös ihmiset lähipiiristä on ihmetelleet puolisoni käytöstä ja minustakin se alkaa jo olemaan haitallista lapsille. Sen verran voisi sanoa vielä, että mielestäni puolison kuormitus ei ole mitenkään kohtuuton - kotityöt ja lastenhoito hoidetaan puoliksi. Itse olen ottanut yövalvomiset hoitaakseni. Harrastuksissa käydään molemmat jonkin verran.

Tähän mennessä olen puuttunut asiaan keskustelemassa aiheesta ihan vaan kahden kesken. Puoliso myöntää että toimii väärin, mutta keskustelulla ei tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta. Onko vinkkejä, miten tästä eteenpäin ja mistä voisi saada apua?

 

[SteveBerman]

Moi,

kysymystä vähän hankalammasta aiheesta. Meillä on yksi kouluikäinen ja sitten kohtapuoliin 2v täyttävät kaksoset. Ongelma on se, että mielestäni puolisoni kohtelee lapsia huonosti. Huutaa ja tiuskii päivittäin useita kertoja. Ratkaisee oikeastaan kaikki hankalat tilanteet ja lasten pienetkin oikuttelut huutamalla ja vaatii lapsilta todella paljon. Pinnan pituus on sellainen, että jos vaikka yönkin on ollut pois ja sitten tulee työpäivän jälkeen kotiin, niin ensimmäinen äänenkorotus voi olla jo vaikka viiden minuutin kuluttua. Myös ihmiset lähipiiristä on ihmetelleet puolisoni käytöstä ja minustakin se alkaa jo olemaan haitallista lapsille. Sen verran voisi sanoa vielä, että mielestäni puolison kuormitus ei ole mitenkään kohtuuton - kotityöt ja lastenhoito hoidetaan puoliksi. Itse olen ottanut yövalvomiset hoitaakseni. Harrastuksissa käydään molemmat jonkin verran.

Tähän mennessä olen puuttunut asiaan keskustelemassa aiheesta ihan vaan kahden kesken. Puoliso myöntää että toimii väärin, mutta keskustelulla ei tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta. Onko vinkkejä, miten tästä eteenpäin ja mistä voisi saada apua?

Tilanne on paljon helpompi, jos puoliso nimenomaan haluaa apua. Jos hän ei koe apua tarpeelliseksi tilanne onkin sitten vaikea.
Ainakin seuraavista instansseista löytyy tukea teidän perheen tilanteeseen.

Etusivu - MLL Mannerheimin lastensuojeluliitto

Palvelut vanhemmille - Väestöliitto Väestöliitto

Näiden lisäksi oman kunnan sosiaalityöntekijät varmasti neuvovat mielellään. MLL.n ja Väestöliiton sivuilta löytyy ainakin palvelevia numeroita, joista saa apua ja neuvoja ongelmatilanteisiin. Tietysti asiaa helpottaa jos itse ongelma tiedostetaan, että siihen osataan sitten löytää korjausavaimet. Jokuhan puolisolla nyt riivaa kun ei hermo pidä. Sinänsä vertaaminen omaan jaksamiseen on turhaa, kaikki kun olemme erilaisia jaksamiskyvyltään , eli vaikka jaatte arjen toimet mielestäsi hyvin, saattaa se silti ylittää puolisosi jaksamiskyvyn.