Pienten lasten ISIEN ketju!

[Vensku123]

Joo en mäkään usko etteikö keiton lapset tottelisi, ei tota jankkaamista jaksaisi kukaan kuunnella.. Tosin se muksu varmaan toivoisi että löisi vaikka mielummin.

 

[SteveBerman]

Samat sanat :D

Onneks en ole sortunut moiseen, ainakaan täällä, enkä omasta mielestäni. Kiisselin Foorumihistorian 179 viestistä varmaan yli sata koskee vänkäämistä lapsiketjussa viikon sisään. Oisko aika käydä välillä pajalla?

 

[Mansikkakeitto]

Onneks en ole sortunut moiseen, ainakaan täällä, enkä omasta mielestäni. Kiisselin Foorumihistorian 179 viestistä varmaan yli sata koskee vänkäämistä lapsiketjussa viikon sisään. Oisko aika käydä välillä pajalla?

Mä tarkoitin nyt sun heittämiä onelinereita koskien mun sukupuolta ja sitä että mun jutut on tyhmiä. Näihin et kuitenkaan ole liiemmin jaksanut perusteita laittaa. Myös viestihistorian käyttäminen argumenttina on aika tylsää.

Myönnän kyllä, että projisoin tahattomasti muutaman muunkin nimimerkin rakentamattomat kommentit sinun nimiisi. Pahoittelut siitä.

Pyrin kuitenkin asialliseen keskusteluun. Voisitko kertoa, että millä tavoin minä keskustelen huonosti? Saatan ehkä kirjoittaa hieman provosoivasti. En kuitenkaan mielestäni jankkaa vaan vastaan esitettyihin kysymyksiin. Moni täällä jättää vastaamatta ja keskustelu jää niiltä osin siihen.

 

[Mansikkakeitto]

Joo en mäkään usko etteikö keiton lapset tottelisi, ei tota jankkaamista jaksaisi kukaan kuunnella.. Tosin se muksu varmaan toivoisi että löisi vaikka mielummin.

Tällaiset henkilökohtaisuudet on aika mauttomia. Jaksatko perustellusti, että mikä mun kirjoituksissa oikein ärsyttää?

Huomasin, että mehän ollaan vaihdettu viestejä aika montakin. Nimimerkit vähän vilisee niin joku väärinymmärryskin on saattanut osua matkalle.

 

[SteveBerman]

Mä tarkoitin nyt sun heittämiä onelinereita koskien mun sukupuolta ja sitä että mun jutut on tyhmiä. Näihin et kuitenkaan ole liiemmin jaksanut perusteita laittaa. Myös viestihistorian käyttäminen argumenttina on aika tylsää.

Myönnän kyllä, että projisoin tahattomasti muutaman muunkin nimimerkin rakentamattomat kommentit sinun nimiisi. Pahoittelut siitä.

Pyrin kuitenkin asialliseen keskusteluun. Voisitko kertoa, että millä tavoin minä keskustelen huonosti? Saatan ehkä kirjoittaa hieman provosoivasti. En kuitenkaan mielestäni jankkaa vaan vastaan esitettyihin kysymyksiin. Moni täällä jättää vastaamatta ja keskustelu jää niiltä osin siihen.

...juu ei kiinnosta iskeä sun koukkuun, lähden ennemmin treenaamaan. Siinä sulle perusteluita.

 

[Mansikkakeitto]

...juu ei kiinnosta iskeä sun koukkuun, lähden ennemmin treenaamaan. Siinä sulle perusteluita.

Sillä lailla.

 

[J.Jake]

Eiköhän tässä olla peikkoa syötetty aika kauan.

Mulle on pienempänä asetettu rajoja fyysisesti koska olen ollut vielä kykenemätön ymmärtämään normaaleja sosiaalisia käytösmalleja.
Risulla saanut perseelle kahdesti. Ekalla kerralla kiipesin talvella parkkipaikalla autojen päälle ja laskin persemäkeä katolta alas. Luisti muuten hyvin.
Toisella kerralla haukuin mutsin tekemää ruokaa paskaksi ja taisin sanoa huoraksi.

Olisihan siitä halaamallakin oppinut.

Jos joku ei ole nähnyt sitä Southpark jaksoa missä koirankouluttaja Cezar tulee Cartmanin hoitajaksi niin kannataa katsoa.
" ehei, ei tämä ole väkivaltaa, osoitan vain kuka on pomo. "

Kolmasluokkalainen jo huusi yksi päivä että haluaa muuttaa pois. Terve. Lastenkodista/sijoitusperheestä vaan pummaamaan kaupparahaa ja kännykkää. Saa valittaa ruoastakin.

Vittu, tää yhteiskunta holhoaa kaikenmaailma turhia valittajia muutenkin. Saa hoitaa mun skiditkin jos kokevat että hoitavat sen homman paremmin kuin minä.

Edit: Mulle on muuten nimenomaan kolmesti selitetty mun velvollisuudet kun olen käyny noi tunnustamassa.

Edit2: Kyllä mun käsittääkseni tämä maailma nimenomaan toimii niin että maksaja/omistaja päättää.

 

[tomps123]

Moni sitä kyseli ja itseäkin kutkutteli, niin ilmeisesti viestihistorian mukaan keitolla on siinä alta 4 ikävuoden oleva lapsi. Sen vertaa ei kiinnostanut, että olisin selvittänyt onko niitä useampia.

Kun kysyit keitto, että miten keskustelet huonosti, niin mä olen siihen kaiketi jo monesti vastannut. Sulla on sellanen teoriatasolla oleva varsin jämpti linja kasvatuksen suhteen, mutta käytännön asioista puhuessa sanot kuinka joudut tekeen kompromisseja, eli "fyysinen koskemattomuus pitää rikkoa jos oma tai toisten turvallisuus on uhattuna". Tai vastaavasti nämä sun puheiden perumiset milloin mistäkin.

Älä ymmärrä väärin, arvostan ihmistä joka kykenee uudelleen arvioimaan puheensa ja mielipiteensä ja tarvittaessa perumaan edelliset, jos tilanne omasta mielestä sen vaatii. Mutta fakta on se, että se kyllä pidemmän päälle nakertaa sun uskottavuutta.

Ristiriitaisuudet sun jutuissas aiheuttaa edellistä myös. Sun mielestä lapseen kohdistuu samat säännöt kodin irtaimiston suhteen kun aikuisellekin. Miksi näin toimitaan vain kodin irtaimiston suhteen? Tää nyt on ehkä se kysymys mihin mä haluun vastauksen tällä kertaa: kohtaako sun teoriasi kasvatuksesta käytäntöön teidän taloudessanne?

Alkuun puhuit siitä kuin se olisi päivänselvä asia, että antamalla huomioo ja ihokosketusta lapsesta tulee oikea enkeli. Onko sun lapsesi enkeli? Eikö kiukuta koskaan niin paljoa ettei se puhumalla mene ohi? Oletko eri mieltä siitä, että lapselle on hyväksi, mikäli hänelle tehdään selväksi että vanhemmat vie ja lapset ns. vikisee? Eli vanhempien auktoriteetti.

 

[Timba79]

Eiköhän tässä olla peikkoa syötetty aika kauan.

Mulle on pienempänä asetettu rajoja fyysisesti koska olen ollut vielä kykenemätön ymmärtämään normaaleja sosiaalisia käytösmalleja.
Risulla saanut perseelle kahdesti. Ekalla kerralla kiipesin talvella parkkipaikalla autojen päälle ja laskin persemäkeä katolta alas. Luisti muuten hyvin.
Toisella kerralla haukuin mutsin tekemää ruokaa paskaksi ja taisin sanoa huoraksi.

Olisihan siitä halaamallakin oppinut.

Jos joku ei ole nähnyt sitä Southpark jaksoa missä koirankouluttaja Cezar tulee Cartmanin hoitajaksi niin kannataa katsoa.
" ehei, ei tämä ole väkivaltaa, osoitan vain kuka on pomo. "

Kolmasluokkalainen jo huusi yksi päivä että haluaa muuttaa pois. Terve. Lastenkodista/sijoitusperheestä vaan pummaamaan kaupparahaa ja kännykkää. Saa valittaa ruoastakin.

Vittu, tää yhteiskunta holhoaa kaikenmaailma turhia valittajia muutenkin. Saa hoitaa mun skiditkin jos kokevat että hoitavat sen homman paremmin kuin minä.

Edit: Mulle on muuten nimenomaan kolmesti selitetty mun velvollisuudet kun olen käyny noi tunnustamassa.

Edit2: Kyllä mun käsittääkseni tämä maailma nimenomaan toimii niin että maksaja/omistaja päättää.

Odotan jo sitä päivää kun omat muksut "oppii oikeutensa" eli että iskä ei saa komentaa ja velipoika voi kuvata kamerakännykällä. Ilmoitan niille että tervemenoa sijaiskotiin kokeilemaan onko siellä parempi olla. Tuohon leikkiin en nimittäin lähde, mennään sitten vaikka lastenhuollon kautta tai ihan miten vain.

Meillä tätä muuttamita käyttää jo 6 ja 8 vuotiaatkin. Jostain ne sen on kuulleet ja oppineet. Joskus otettiin reppu esiin että rupeahan poika pakkaamaan tavaroita, aika nopeasti olikin sitä mieltä ettei se muuttaminen nyt ollutkaan niin hyvä idea. Sanoi että muuttaa naapuriin kaverin luokse yksi kerta, kysyin että meinasit sitten niivaan kävellä sisään ja meinasitko että minä otan tänne asumaan sun kaverin joka vaan "haluaa muuttaa tänne". Silloinkin väheni muuttohalut kummasti. Mutta en tiiä mistä ne nuo keksii vai puhuu noita keskenään koulussa/päiväkodissa? Toinen keksii tai kuulee jonkun niin velipoika oppii sen 3 sekunnissa.

Mutta ihan oikeasti, siihen ralliin en tule lähtemään että lapset alkaa uhkailemaan ja kiristämään vanhempiaan jollakin oikeuksillaan.

 

[Vensku123]

Tällaiset henkilökohtaisuudet on aika mauttomia. Jaksatko perustellusti, että mikä mun kirjoituksissa oikein ärsyttää?

Huomasin, että mehän ollaan vaihdettu viestejä aika montakin. Nimimerkit vähän vilisee niin joku väärinymmärryskin on saattanut osua matkalle.

En tiedä ärsyttääkö vaiko vaan huvittaa.
Mutta tuo kaikkitietävä asenne kertoo paljon, Teoriassa kaikki on todella helppoa käytännössä ei ja tätä sä et ymmärrä miltään kantilta. Ehkä eniten tykkäsin kommentistasi jossa totesit vaan yksinkertaisesti että jos lapsi tarvitsee huomiota sitä on annettava hänelle vaikka 24/7, viitsitkö nyt sitten vaikka tähän vastata miten tämä onnistuu?

Hyvin harvat ihmiset ovat tilanteessa jossa irtisanoutuminen töistä olisi mahdollisuus, Monilla myöskin on useampia lapsia, jätetäänkö muut lapset sitten kokonaan huomioimatta?

Ongelmana sun kirjoituksissa on lähinnä se että sulla on yksi lapsi joka ei ole vielä edes siinä iässä jossa noita ongelmia alkaisi tulemaan ja sun ammattitaito peilaa hänen kauttaan, myös ongelmanratkaisusi ovat olleet hivenen hauskoja esim: se että lapsen kanssa keskustellaan vaikka tunti että häneltä saadaan se tabletti pois, toimii taas jos on 1 lapsi jos niitä on useampia niin saat neuvotella joka jumalan päivä useampia tunteja ja sekään ei ole varmasti kenellekkään paras ratkaisu <- tämänkin tietäisit jos sinulla olisi useampia lapsia tai erikois lapsi.

Kirjoitusten perusteella tulee muutenkin mieleen sellainen neuvo sinulle, Älä yritä olla lapsesi kaveri vaan ole ISÄ vaikka siinä joskus joutuukin tuottamaan pahaa mieltä lapselle.

 

[vilho_kanuuna]

Miksi ihmeessä?

"Lattia on lasten lavitta!" sanoo jo pohjalainen sananlaskukin.

Emme itsekään syö sohvalla kun lapset on hereillä. Mutta ei lapsien tarvitse kaikkea saada tehdä mitä aikuistenkin. Syy olisi tosiaan hyvä kertoa. Pojat valitti kun isä saa syödä tikuilla thaikkua. Sovittin että pojatkin saavat heti kun saavat leegoukon pään pysymään tikuissa (tikkua ei saa työntää kaulareikään ) Tämä oli poikia tyydyttävä syy ja välillä yrittävät hommaa leegoukon päällä treenatakkin.

 

[Jami2003]

Kyllä mäkin oon sitä mieltä että säännöt on sääntöjä eikä kaikkea tarvitse olla aina selittämässä. Se helpottaa lapsen elämää sitten aikuisenakin kun on saanut kasvatuksen jossa sääntöjä totellaan vaikkei niitä ymmärrettäisikään.

Liikaa alkaa jo nykyäänkin olemaan aikuisia jotka ei yksinkertaisia sääntöjä ymmärrä. Minusta jo armeijassa oli helpompaa tehdä vaan niin kuin käskettiin eikä olla aina kyseenalaistamassa että miksi. Ihmetyttää tämä nykyinen auktoriteetti pelko. Auktoriteetteja saa ja pitää olla. Niin lapsille kuin aikuisille.

 

[vilho_kanuuna]

Kyllä mäkin oon sitä mieltä että säännöt on sääntöjä eikä kaikkea tarvitse olla aina selittämässä. Se helpottaa lapsen elämää sitten aikuisenakin kun on saanut kasvatuksen jossa sääntöjä totellaan vaikkei niitä ymmärrettäisikään.

Liikaa alkaa jo nykyäänkin olemaan aikuisia jotka ei yksinkertaisia sääntöjä ymmärrä. Minusta jo armeijassa oli helpompaa tehdä vaan niin kuin käskettiin eikä olla aina kyseenalaistamassa että miksi. Ihmetyttää tämä nykyinen auktoriteetti pelko. Auktoriteetteja saa ja pitää olla. Niin lapsille kuin aikuisille.

Tämä on totta. On jo ihan lasten oman turvallisuuden kannalta tärkeää että aikuista uskotaan. Kun auto kaahaa kohti niin palloa hakevalle lapselle ei ehdi selitellä mitään. Pelkkä PYSÄHDY pitää riittää. No tämä nyt oli vähän surkea esimerkki, mutta toivottavasti ymmärrettävä.

 

[Timba79]

Kyllä mäkin oon sitä mieltä että säännöt on sääntöjä eikä kaikkea tarvitse olla aina selittämässä. Se helpottaa lapsen elämää sitten aikuisenakin kun on saanut kasvatuksen jossa sääntöjä totellaan vaikkei niitä ymmärrettäisikään.

Liikaa alkaa jo nykyäänkin olemaan aikuisia jotka ei yksinkertaisia sääntöjä ymmärrä. Minusta jo armeijassa oli helpompaa tehdä vaan niin kuin käskettiin eikä olla aina kyseenalaistamassa että miksi. Ihmetyttää tämä nykyinen auktoriteetti pelko. Auktoriteetteja saa ja pitää olla. Niin lapsille kuin aikuisille.

Erittäin hyvä pointti!

Armeija mennyt jo ihan pelleilyksi ja koko ajan tuo pelleilylinja tuntuu laajenevan ja laajenevan. Ja mistähän sitäkään oikeasti kukaan TIETÄÄ että tuo olisi koskaan yksilölle hyväksi? Sitä nyt vaan on tutkittu vissiin ja sitten suuntaus on tämä... Ja joskus 30 vuoden jälkeen sen sitten nähdään että mihin tämä johti...

- - - Updated - - -

Tämä on totta. On jo ihan lasten oman turvallisuuden kannalta tärkeää että aikuista uskotaan. Kun auto kaahaa kohti niin palloa hakevalle lapselle ei ehdi selitellä mitään. Pelkkä PYSÄHDY pitää riittää. No tämä nyt oli vähän surkea esimerkki, mutta toivottavasti ymmärrettävä.

Sun pitää pysähytä neuvottelemaan että miksi nyt on pysähdyttävä eikä saa jatkaa matkaa. Jos on tähän opettanut niin sen on ihan sama mitä huutelet niin kukana ei kuuntele. Sitten ei tarvikkaan enää tän esimerkin tapauksessa neuvotella.

 

[D.Yates]

Sitä joskus kuvittelee että ihmiset ajattelee suurinpiirtein samalla lailla asioista. Nää keskustelut on ihan hyvä palautus maan pinnalle.

Miksi ihmeessä olisivat? Mun irtaimistoa se on eikä niiden.

Lapset oppii ensisijaisesti apinoimalla, jos ootte sattuneet huomaamaan. Jos raksata paukuttelet niin ne on pian vasaroimassa vieressä tai kiroilla päräyttelet niin johan kuuluu vittua pienenkin suusta. Nyt kun yritetään opettaa lapselle että syöminen tapahtuu pöydän ääressä ja sitten itse mutustellaan sohvalla, niin millaisen esimerkin lapsi siitä saa? Että sohvalla saa syödä ja se tulee sun viereen syömään. Tottakai voi koittaa sellaista taktiikkaa että itse tekee päinvastoin kuin opettaa, jokainen saa kokeilla ihan vapaasti.

Alan itse asiassa hiffaamaan tässä miksi joillain on niin valtavia kasvatusongelmia että lyöminen on pakollista...

 

[Mansikkakeitto]

Hyvää päivää rakkaat ystävät! Kiitos teille, jotka jaksoitte vastailla asiallisesti Tässä näyttää tapahtuvan se mitä usein kommunikaatiossa tapahtuu eli ihmiset luulevat olevansa eri mieltä, koska puhuvat eri asioista. Uskon kyllä, että osasta asioista olemme oikeasti eri mieltä.

Laitetaan tähän alkuun Mansikkakeiton viralliset (kunnes joku osoittaa näiden olevan paskaa) kasvatusprinsiipit:

1. Lapsen kouluttaminen, opettaminen tai rankaiseminen väkivallalla on aina väärin.

2. Kasvatuksen tulee olla lapsen tarpeista lähtevää, mutta aikuisen valvomaa.

3. Lapselle tulee taata turvallinen kasvuympäristö.

4. Tee aina tarkoituksenmukaisia ja perusteltuja ratkaisuja. (Lisäys venskun viestin pohjalta)

Saa esittää kysymyksiä tai tarkennuksia!

Moni sitä kyseli ja itseäkin kutkutteli, niin ilmeisesti viestihistorian mukaan keitolla on siinä alta 4 ikävuoden oleva lapsi. Sen vertaa ei kiinnostanut, että olisin selvittänyt onko niitä useampia.

Kun kysyit keitto, että miten keskustelet huonosti, niin mä olen siihen kaiketi jo monesti vastannut. Sulla on sellanen teoriatasolla oleva varsin jämpti linja kasvatuksen suhteen, mutta käytännön asioista puhuessa sanot kuinka joudut tekeen kompromisseja, eli "fyysinen koskemattomuus pitää rikkoa jos oma tai toisten turvallisuus on uhattuna". Tai vastaavasti nämä sun puheiden perumiset milloin mistäkin.

Mä olen yrittänyt korostaa, että se, että ei opeta tai uhkaile lasta fyysisellä kurinpidolla ei tarkoita sitä, että lapseen ei saisi koskea tai että lasta ei saisi komentaa. Kirjoitan näitä "fyysinen koskemattomuus pitää rikkoa jos oma tai toisten turvallisuus on uhattuna", jotta kukaan ei ymmärtäisi tahallaan tai tahattomasti väärin. En siis koe kompromissina sitä, että lapsi pitää kantaa kaupasta ulos (ks. prinsiippi 1).

Mä en muista, että olisin perunut puheitani muusta kuin nukkumisen aikaisen fyysisen kontaktin vaikutuksista (jonka perumisesta en enää ole 100% varma, mutta mulla ei oikein riitä asiantuntevuus siitä keskustelemaan). Olen kyllä tarkentanut sanomisiani, jos joku on osoittanut siihen olevan tarvetta.

Älä ymmärrä väärin, arvostan ihmistä joka kykenee uudelleen arvioimaan puheensa ja mielipiteensä ja tarvittaessa perumaan edelliset, jos tilanne omasta mielestä sen vaatii. Mutta fakta on se, että se kyllä pidemmän päälle nakertaa sun uskottavuutta.

Mun mielestä se rakentaa uskottavuutta, jos kykenee muuttamaan mieltänsä perusteluiden niin vaatiessa. Näkemyseroja.

Ristiriitaisuudet sun jutuissas aiheuttaa edellistä myös. Sun mielestä lapseen kohdistuu samat säännöt kodin irtaimiston suhteen kun aikuisellekin. Miksi näin toimitaan vain kodin irtaimiston suhteen?

Mä en nyt ymmärrä tätä. Mun mielestä sanoin, että näin toimitaan kodin irtaimiston suhteen enkä ole tähän mennessä ottanut kantaa muuhun. Missä tässä on ristiriita?

Tää nyt on ehkä se kysymys mihin mä haluun vastauksen tällä kertaa: kohtaako sun teoriasi kasvatuksesta käytäntöön teidän taloudessanne?

No siihen pyritään. Noi mun kasvatusprinsiipit kyllä toteutuu ja pyrin ihan tietoisesti miettimään, että miksi teen ja mitä teen.

Se että noi prinsiipit toteutuu ei tarkoita sitä, etteikö välillä vituttaisi ja puolison sanoin "tekisi mieli heittää lapsi ikkunasta ulos huutamaan". Eikä noiden prinsiippien toteutuminen tarkoita myöskään, että lapselle ei aseteta rajoja tai että pompitaan lapsen pillin mukaan. Välillä tosin tanssitaan huuliharpun tahdittamana :D

Alkuun puhuit siitä kuin se olisi päivänselvä asia, että antamalla huomioo ja ihokosketusta lapsesta tulee oikea enkeli. Onko sun lapsesi enkeli? Eikö kiukuta koskaan niin paljoa ettei se puhumalla mene ohi?

Mun mielestä en sanonut, että lapsesta tulee ihokontaktilla ja huomiolla enkeli, vaan että lapsi tarvitsee näitä asioita.

No tavallaan se mun lapsi on enkeli, mutta usein se on myös aivan vitun ärsyttävä uhmaikäinen perse. Jos taas tarkoitat enkelillä sitä, että se käyttäytyy jotenkin eriskummallisen hienosti niin ei todellakaan. Harva noin pieni käyttäytyykään.

Tarkoitatko, että kiukuttaako lasta joskus niin paljon, että ei mene ohi? Toki. Nykyisin peruskuvio on seuraava: 1. tapahtuu jotain (yleensä vaikka kielletään joku lapsen mielestä kiva asia), josta lapsi keksii sitten loukkaantua, 2. lapsi lähtee itkemään/huutamaan makuuhuoneeseen, 3. seuraan perässä, ja selitän tilanteen nopeasti/tai kysyn mikä hätänä, 4. yleensä lapsi ei suostu tulemaan pois, tai sanoo minulle, että mene pois, 5. menen pois ja sanon, että tulee itsekin olohuoneeseen kun on valmis, 6. lapsi on hetken makkarissa, ja sitten pyytää joko hakemaan hänet sieltä tai tulee itse pois, 7. leikit jatkuu normaalisti.

Tähän menee aikaa riippuen tapauksesta 3-10 minuuttia, jossa aktiivista minun osaltani on ehkä 2 minuuttia.

Oletko eri mieltä siitä, että lapselle on hyväksi, mikäli hänelle tehdään selväksi että vanhemmat vie ja lapset ns. vikisee? Eli vanhempien auktoriteetti.

Olen samaa ja eri mieltä. Lapsi saa osallistua niihin päätöksiin, joihin on ikätasonsa mukaisesti kykenevä. Esimerkiksi hän saa päättää millaisen palikkatornin rakentaa, mutta ei saa päättää, että saako sitä palikkatornia rakentaa keskellä yötä. Eli lapset päättää niistä asioista, joihin on kykenevä, ja aikuiset päättää loput. Ehkä tätä voi kuvailla niin että vanhemmat vie ja lapset vikisee, mutta kyseisestä ilmaisutavasta tulee mieleen, että lapsella ei olisi oikeastaan oikeutta päättää mitään.

En tiedä ärsyttääkö vaiko vaan huvittaa.
Mutta tuo kaikkitietävä asenne kertoo paljon, Teoriassa kaikki on todella helppoa käytännössä ei ja tätä sä et ymmärrä miltään kantilta.

Mä ymmärrän ihan joka kantilta teorian ja käytännön eron. Mä en ole kovinkaan paljoa mistään teorioista puhunutkaan vaan lähinnä käytännöstä. Vai olenko?

Ehkä eniten tykkäsin kommentistasi jossa totesit vaan yksinkertaisesti että jos lapsi tarvitsee huomiota sitä on annettava hänelle vaikka 24/7, viitsitkö nyt sitten vaikka tähän vastata miten tämä onnistuu?

Hyvin harvat ihmiset ovat tilanteessa jossa irtisanoutuminen töistä olisi mahdollisuus, Monilla myöskin on useampia lapsia, jätetäänkö muut lapset sitten kokonaan huomioimatta?

Mä taisin tuossa 24/7-kommentissa sanoa, että jos lapsi tarvitsee huomioita niin paljon niin sitä olisi sitten pyrittävä antamaan. Joskus se ei ole mahdollista jos vaikka ei rahat riitä elämiseen jne. Tämänkin taisin sanoa jo siellä alkuperäisessä viestissä. Korjaa jos olen sanonut jotain muuta.

Ei kai se niinkään ole, että jos lapsella olisi tarve juuri sinun läsnäoloosi hänen vierellään 24/7 niin et pyrkisi kaikin tavoin tätä toteuttamaan mahdollisimman hyvin (huomioiden tietysti mahdolliset muut lapset jne)?

...myös ongelmanratkaisusi ovat olleet hivenen hauskoja esim: se että lapsen kanssa keskustellaan vaikka tunti että häneltä saadaan se tabletti pois

Mä taisin sanoa, että siitä voi neuvotella vaikka sen tunnin, mutta siinä se homma alkaa kääntyä itseään vastaan. Ja että hyvä toimintatapa on ottaa se tabi pois ja nopeasti selittää miksi. Veikkaisin kyllä, että se neuvottelulähestymistapa voi toimia, koska se lapsi oppii kyllä, että neuvottelun tulos on jo tiedossa ja neuvottelut jää lopulta hyvinkin lyhyiksi.

Se ensimmäinen viestini aiheesta oli kyllä epäselvä, joten korjattakoon tässä ettei jää epäselväksi enää. Jos se lapsi ei suostu antamaan sitä tabia pyynnöstä niin sitten se otetaan siltä pois. Selitykset tulee oikeastaan jo tehtyä siinä kun pyytää sitä tabia. Tarpeen mukaan täytyy sitten joskus selittää vielä poisoton jälkeen uudestaan.

Ongelmana sun kirjoituksissa on lähinnä se että sulla on yksi lapsi joka ei ole vielä edes siinä iässä jossa noita ongelmia alkaisi tulemaan ja sun ammattitaito peilaa hänen kauttaan ... toimii taas jos on 1 lapsi jos niitä on useampia niin saat neuvotella joka jumalan päivä useampia tunteja ja sekään ei ole varmasti kenellekkään paras ratkaisu <- tämänkin tietäisit jos sinulla olisi useampia lapsia tai erikois lapsi.

Äh. On joo yksi lapsi eikä mitenkään vammainen tms.

Ylempänä jo vastailin tähän keskusteluratkaisun kritiikkiin. Mä oon yrittäny liittää mun sanomisiin disclaimereita, että niitä ei ymmärrettäisi väärin. Mä kyllä tiedän ihan ilman useampia olevia lapsia, että useamman lapsen kanssa pitää säätää niitää ratkaisuja, mutta edelleen ne perusprinsiipit pätee. Lisään nyt vielä yhden uuden prinsiipin: 4. Tee aina tarkoituksenmukaisia ja perusteltuja ratkaisuja. Joskus se tunnin juttelu on tarkoituksenmukaista ja joskus ei.

Kirjoitusten perusteella tulee muutenkin mieleen sellainen neuvo sinulle, Älä yritä olla lapsesi kaveri vaan ole ISÄ vaikka siinä joskus joutuukin tuottamaan pahaa mieltä lapselle.

Niin. En yritäkään. Pyrin olemaan turvallinen aikuinen enkä kaveri.

Kyllä se lapsi saa antibioottipiikin vaikka se ei sitä haluaisikaan ja vähän itkettää. Lääkkeitäkin joutuu hengittämään kahteen kertaan päivässä vaikka harmittaa. Nukkumaan pitää mennä vaikka haluais vaan leikkiä.

Mutta siis hyvä neuvo kuitenkin

 

[Timba79]

Sitä joskus kuvittelee että ihmiset ajattelee suurinpiirtein samalla lailla asioista. Nää keskustelut on ihan hyvä palautus maan pinnalle.



Lapset oppii ensisijaisesti apinoimalla, jos ootte sattuneet huomaamaan. Jos raksata paukuttelet niin ne on pian vasaroimassa vieressä tai kiroilla päräyttelet niin johan kuuluu vittua pienenkin suusta. Nyt kun yritetään opettaa lapselle että syöminen tapahtuu pöydän ääressä ja sitten itse mutustellaan sohvalla, niin millaisen esimerkin lapsi siitä saa? Että sohvalla saa syödä ja se tulee sun viereen syömään. Tottakai voi koittaa sellaista taktiikkaa että itse tekee päinvastoin kuin opettaa, jokainen saa kokeilla ihan vapaasti.

Alan itse asiassa hiffaamaan tässä miksi joillain on niin valtavia kasvatusongelmia että lyöminen on pakollista...

Itte oon täysin samaa mieltä tuosta esimerkistä, esim. syömisen suhteen joka on yksi elämän perusasioista.

Mutta jos taas itse vaikka pelailet pleikkaa jonkinverran, niin ei se tarkoita sitä että sun pitää antaa lasten pelata sitä samanverran tai pelata niiltä piilossa. Ei lapset väkivaltaleffojakaan saa katsoa ja ainakin meillä nyt kun ovat "isoja" niin joskus katotaan joku leffa ja lapset leikkii huoneessaan tai kattoo siellä jotain omaansa. Ei saa tulla katsomaan aikuisten elokuvaa koska aikuisten.

Itse pelailen jonkinverran CoC:tä tabletilla. Pojat tykkää katella sitä ja näytänkin niille parhaita hyökkejä. Tuota on hyvä käyttää myös kurinpidon välineenä. Jos iltapala ja iltatoimet osataan suorittaa ilman riitelyä ja härväämistä, pääsee katteleen iskän peliä ja ehkä vähän kokeilamaan, jos ei onnistu niin sitten suoraan sänkyyn ilman mitään pelailuita. Mutta en minä myöskään koe että mun pitää mennä kaappiin pelaamaan peliä vain siksi etten anna vielä pienten lasten pelata sitä aikaa mitä itse pelaan.

Että tässäkin pitää kyllä joku roti olla, ettei lapset saa tehdä ihan kaikkea apinoimalla aikuisi koska aikuiset vs lapet.

Meillä syödään sohvalla jotain sipsiä ja poppareita kun katotaan leffaa. Yleensä se onkin sitten imurikeikka sen jälkeen, senverran ne sotkee itelläänkin. Mitään perus iltapaloja ja välipaloja ei ikinä syö lapset sohvalla, enkä oikeastaan minäkään kuin äärimmäisen harvoin. Vaimo taas äärimmäisen harvoin syö missään muualla kuin sohvalla, mutta se nyt on äidin etuoikeus ja tuntuu sen muksutkin tajuavan. Joskus tuosta tuli mutinaa tyyliin miksi äiti saa ja me ei. Siihen sitten että jos äiti sotkee niin äiti siivoo, jos sinä sotket niin siinä on sulle sitten imuri ja moppi. Ei halunnut syödä sohvalla. Ei tuosta oikeastaan ole tarvinnut edes veivata sen enempää.

Mutta en minä vaimolleni täysiä pisteitä siitä anna että on ihan helvetin pakko siinä sohvalla syödä, mutta tää nyt on tätä. Kaukana täydellisestä esimerkistä olen itsekin. Jokaisessa meissä on hyvät ja huonot esimerkit.

 

[D.Yates]

Että tässäkin pitää kyllä joku roti olla, ettei lapset saa tehdä ihan kaikkea apinoimalla aikuisi koska aikuiset vs lapet.

Toki, tuskin muutamaa kovinta vänkäriä lukuunottamatta kukaan pokalla inttäis että lapset saa ajaa autoa koska vanhemmatkin. Mutta keskimäärin pääsee helpommalla kun näyttää itse hyvää esimerkkiä.

Vaimo taas äärimmäisen harvoin syö missään muualla kuin sohvalla

Meillä sama! Mikähän tossakin on ettei voi olla ihmisten lailla. :D

 

[Vieraissa]

Meillä sama! Mikähän tossakin on ettei voi olla ihmisten lailla. :D

Ootteko ottaneet lautasen pois ja selittäneet,
ettei saa syödä sohvalla, koska ...

Tai jos vaan käskis, eikö muka meinaa uskoa?
Luulis että tajuavat, kun lapsetkin tajuavat

Tai sitten kantoliinaan.

 

[Vensku123]

Tota muuten näkee todella paljon ihan kaupoissa päiväkodeissa ja kaikkialla miten hienoa toi neuvottelu on lapset vetää joka narusta ja vanhemmat sietää, Kaikkein hauskin mitä itse nähnyt on se kun tuttavaperheen isä maaritteli 5v tyttöään 50min meidän pihalta pois.,

Totakin näkee että ihmiseten pitää tehdä asioita salassa just pelailla ja (herkutella) ym ettei lapselle tule paha mieli, en oo tätäkään koskaan tajunnut meillä on ihan normia että mä esim vedän jädeä lasten edessä, eikä siit 'ätule mitään ongelmia riitti että selitti miksi toimin näin, tiedän tosi monta lasta joiden kanssa toi ei vaan toimisi millään.