Ja tuossa kohtaa minä tuon argumenttina esille myös vanhemman oman elämän. Kyllä oikeasti sääliksi käy tuttuja vanhempia joiden lapset vielä 5 vuotiaanakin vaatii nukuttamista kun ne on tähän OPETETTU. Olet kylässä ja nukutat sitten lasta sen tunnin illalla kun se ei suostu yksin menemään nukkumaan.
Meillä on aina pistetty nukkumaan isekseen ja enemmänkin on aina niin että tulevat aamulla hetkeksi viereen kun heräävät tai kun herätetään jos kouluaamu. Saavat tässä sitä läheisyyttäkin mitä ihan varmasti kaipaavat ja jota ainakin vanhempanakin kaivaa. Kiva se on kun pikkumiehet kömpii viereen kertomaan mitä unta ne näki ja pyytämään selän rapsutusta jne. Mutta ei ollenkaan kiva jos pitäisi joka ilta tyyliin puoltuntii viiva tunti maata siellä lapsen vieressä selkää rapsuttamassa jotta nukahtaa. Silloin on ihan ok kun on esim. kipeenä.
Perustelen tämä näkemyksen ihan jo sillä että omakin jaksaminen on tärkeää.
Katos vaan. Me ollaan jossain määrin samaa mieltä jostain
Totta kai oma jaksaminen on tärkeää, koska ei sitä läheisyyttä voi antaa, jos ei jaksa. Tässä pitääkin tasapainoilla erilaisten kompromissien kanssa.
Nukuttamiseenkin on monia tyylejä. Toiset jättää lapsen yksikseen, toiset rapsuttelee yms kunnes lapset nukahtaa, toiset taas voi olla paikalla mutta ei tee erityisiä nukutustoimia muuta kuin perseilyn eston. Tiedän yhden tapauksen, jossa vanhempi antaa lapsen olla itse vastuussa siitä milloin menee nukkumaan jne mutta samalla pitää huolen, että tarvittavat asiat tulee tehtyä. Lähestymistapa sekin.
Mansikkakeitto nyt on sitä mieltä että kaikkien pitäisi käyttää kantoliinoja koska tutkimus. Paitsi tietty jos toinen vanhempi on väärässä ja toinen ei, niin silloin toinen opettaa toista. Paitsi että mun mielestä vanhemmuudessa ei ihan hirveästi olla oikeassa tai väärässä (no okei, ei sinne vitun pesukoneeseen nyt lapsia laiteta), vaan kasvatukselliset asiat on kunkin omia, parhaaksi katsomiaan mielipiteitä.
Mun mielestä on hyvä, että vaihtelevuus kasvatuksellisissa asioissa tulee ilmi, mutta mansikkakeitonkin olisi hyvä vetäistä henkeä ja huomata, että täällä on perusjunttia suomalaisisää joita ei kiinnosta puhua kantoliinan käytön takana olevista syistä. Eikä sitä voi muuttaa. Alkaa olla uskonnollisia piirteitä tossa, ja mua ainakin vituttaa kun jotain hierotaan mun naamaan, oli se jeesys kristys tai kantoliina tai vaikka molemmat.
Itse asiassa olen sitä mieltä, että varhainen vuorovaikutus on tärkeää, koska tuhat ja sata tutkimusta sekä käytännön kokemukset. Se on ihan sama toteutatko sä sen kantoliinalla vai avaruusaluksella. Riippuu hieman miten vanhemmuuden määrittelee, mutta itse olen sitä mieltä, että joku voi kasvattaa lastaan väärin vaikka kuinka yrittäisi hyvää.
Mun mielestä "perusjunttius" ei oikeuta ketään olla ottamatta asioista selvää, ja tekemään perusteltuja valintoja. Voi olla tietty, että ketään ei vaan kiinnosta puhua vanhemmuuden tästä puolesta vaan halutaan keskittyä enemmän tekemiseen mikä on siis sinänsä ihan ok. Minua taas henkilökohtaisesti kiinnostaa myös mopojen yms lisäksi hieman "syvällisemmät" asiatkin. Ei taas jooko herneitä
Tuohon uskontokeskustelukommenttiin vielä. Tätähän voisi ajatella myös toisin päin. Eli ateisti (kantoliinisti :D) esittää perusteltuja väitteitä siitä miksi kantoliina voisi olla kätevä. Tähän sitten uskis (perusjuntti) vastaa huutelemalla, että ootkohan sä joku nainen vai miks tähän muka jotain perusteluja tarvitsee. Huom. en kuitenkaan koe itseäni kantoliinistiksi, koska se viittaisi siihen, että kokisin kantoliinan itseisarvona enkä vain välineenä toteuttaa onnistunutta varhaista vuorovaikutusta. Ja edelleen sen voi toteuttaa onnistuneesti varmaankin myös esim traktorilla jos niikseen tulee.
