Pienten lasten ISIEN ketju!

[Timba79]

Tossa "neuvottelussa" on se jalo päämäärä, ettei muksut opi siihen, että isi/äiti kyllä hoitaa pukemisen, kun vähän naukuu. Tossa vähän nyt apinaa koijataan, kun suostut pukemaan niiden puolesta
Tosin en minäkään noissa asioissa ala neuvottelemaan, vaan heitän lapset sitten vaikka puolialastomina ulos, jos vaatteet ei ala mennä päälle. Lämpimillä keleillä tuo ei oikein toimi, mutta tuleepahan vähemmän pyykkiä.

Ja sitten joku naapuri soittaa lastensuojeluun niin nehän hakee pennut huostaan. Sinähän suorastaan pahoinpitelet niitä kun pistät ne kylmässä pihalle.

Ja sitten palataan taas arkeen ja otetaan maalaisjärki mukaan, pakkasella toimii varmasti paremmi kun kesälämpöisellä. Sadekin varmasti auttaa asiaan. ;)

Tää nykypäivän meno vaan on niin vammasta että jos mennään lakikirjan mukaan niin noinhan et saa tehdä, siitä voi jäädä ties mitä traumoja. Tosin vasta tulevaisuus näyttää mitä näistä tulee mitä on lakikirjan mukaan kasvatettu.

 

[Simba]

Tossa vähän nyt apinaa koijataan, kun suostut pukemaan niiden puolesta .

nyt heitit musta kyllä hasardin. minkä ikäsiä sun omat muksut on? ilmeisesti aika vanhoja? 2v 3kk ei ole millään tasolla kykeneväinen pukemaan itse yhtään mitään. Ei edes yhtä vitun sisäsukkaa. Eihän se herran jumala osa riisua itse edes sisähousuja. En usko että yksikään 2v 3kk vanha lapsi pystyy pukemaan itsensä. Niitä on tässä pihapiirissä seitsemän ja kaikki on tasan yhtä kykenemättömiä pukemaan itsensä. Joku neljä vuotias musta rupee olemaan siinä iässä että se voi itseään pukea. (korjatkaa ihmeessä jos joltain teistä löytyy tasan kaksi vuotias jolle voi sanoa että "laitatko kurikset, hanskat, takin niskaan ja solmit superfitit, ja muista kans laittaa kumpparit kenkien alle)

 

[Kas-vain]

nyt heitit musta kyllä hasardin. minkä ikäsiä sun omat muksut on? ilmeisesti aika vanhoja? 2v 3kk ei ole millään tasolla kykeneväinen pukemaan itse yhtään mitään. Ei edes yhtä vitun sisäsukkaa. Eihän se herran jumala osa riisua itse edes sisähousuja. En usko että yksikään 2v 3kk vanha lapsi pystyy pukemaan itsensä. Niitä on tässä pihapiirissä seitsemän ja kaikki on tasan yhtä kykenemättömiä pukemaan itsensä. Joku neljä vuotias musta rupee olemaan siinä iässä että se voi itseään pukea. (korjatkaa ihmeessä jos joltain teistä löytyy tasan kaksi vuotias jolle voi sanoa että "laitatko kurikset, hanskat, takin niskaan ja solmit superfitit, ja muista kans laittaa kumpparit kenkien alle)

Meillä nyt 2v6kk ja pukee osaksi itse vaatteet päälle. Eli housut, paita, sukat ja takki menee päälle ja pois päältä sutjakasti ja samoin kengät (tosin välillä vääriin jalkoihin). Ainoa jota ei osaa on vetskarin käyttö eli ei osaa laittaa kiinni tai avata oikein. Toki siinä pitää valvoa ja auttaa tarvittaessa ettei menen totaalisesti perseilyksi.

 

[Käikäle]

Poika täytti just 3 ja on vuoden verran pukenut itse päiväkodissa. Saappaiden ja talvikenkien kanssa on pitänyt auttaa. Kotona pukeutuminen ollut vaikeampaa mutta välillä vetää itse kaikki tamineet päälle.

 

[J.Jake]

Samaa mietin, kysyin oikein puolisoltakin.
Kyllä noi jo siinä päälle kahden kovasti osasivat olka avuksi pukeutumisessa...
Hanskoja, kuminauhoja kengän alle, vetoketjuja jne toki piti olla auttamassa.

Lisäys: Halutessaan osasivat.

 

[SteveBerman]

Meidän jatkä on seittemän eikä suju pukeminen, ei.

- - - Updated - - -

Poika täytti just 3 ja on vuoden verran pukenut itse päiväkodissa. Saappaiden ja talvikenkien kanssa on pitänyt auttaa. Kotona pukeutuminen ollut vaikeampaa mutta välillä vetää itse kaikki tamineet päälle.

En usko!

 

[Käikäle]

En usko!

On siinä itelläkin ollut ihmettelemistä kun kotona pukeminen on sata kertaa vaikeampaa.

 

[von pam]

Mulla poika 2v1kk osaa itte riisua ainoastaan takin, ja pistää kengät jalkaan. En millään jaksa uskoo että edes puolen vuoden sisään osais ITE pukee yms.

 

[Tartsan]

Meillä on neljä lasta (2,4,6 ja 7-vuotiaat) ja eihän noista yksikään ole vielä kaksivuotiaana ollut täysin kykeneväinen pukeutumaan itse (napit, vetoketjut, kumisaappaat, hanskat liian vaikeita). Ja huonona päivänä pukemisen taito unohtuu noilta vanhemmiltakin..
Paljoa ei tietenkään kaksivuotiaalta voi vielä vaatia, mutta siinä iässä oppii jo kaikkea hyödyllistä, kunhan vain olosuhteet ovat otolliset.

 

[Kas-vain]

Kehityksen hajonta 2-3 vuotiailla on niin suurta että ei voi oikein verrata. Toiset vielä harjoittelee konttaamista ja toiset pelaa futista. Molemmat on vielä "normaalin" rajoissa.

 

[Käikäle]

Kehityksen hajonta 2-3 vuotiailla on niin suurta että ei voi oikein verrata. Toiset vielä harjoittelee konttaamista ja toiset pelaa futista. Molemmat on vielä "normaalin" rajoissa.

Meillä poika jätti konttauksen väliin ja rupesi kävelemään 7kk iässä ja juoksu sujui jo 1-vuotiaana. Tyttö taas oppi kavelemään vasta 1v 2kk iässä.

 

[Kaitsu79]

No nyt! Minua saa virallisesti kutsua tuhkamunaksi. Vähän jomottaa nivusista mutta muuten ihan ok. huomisen särkyä odotellessa.

Ainut miinus että vaimo ei nähtävästi ollut "ymmärtänyt" mitä tapahtuu, vaikka itse minulta kysymättä varasi sen ensimmäisen lääkäriajan öpaut 5kk sitten, mikä johti siis itse operaatioon.
sairaalassa sai mielettömät raivarit ja nyt on muuten hiljaista meidän taloudessa.
ei kuulemma olla juteltu aiheesta ollenkaan, eikä hän ole saanut yhtään aikaa sulatella asiaa.
Vain itseäni ajattelin siis kun yhtäkkiä tällaisen tempun menin tekemään.

En nyt kyllä osaa muuta tehdä kun nauraa. pikkasen pitää yrittää peitellä naurua jos meinaan saada ton mussukan vielä leppymään.

siis kävikö naapuri tai postimies myöntämässä tekosensa? ja sinä kävit nipsasemassa piuhat poikki :D tässä sen näkee millasia naiset on, itse varaa ajan ja sitten sekoaa ja syyttää miestä :D ennustan eroa kahden vuoden sisällä.....:(

 

[Samo]

en jaksa kahlata ketjua läpi joten voi olla, että asiasta onkin jo keskustelu. mites muitten ykkösluokkaiset pojat ja uhma käyttäytyy. jumaliste, että meillä kuvitellaan olevan niin isoa poikaa jo. hirveetä vänkäämistä vastaan asioissa, huutamista, sisaruksilleen ilkeä, herkästi lyö siskojaan jne. kimpaantuu aivan olemattomista asioista ihan ykskaks. perkele, että tekis mieli välillä pölläyttää ja kunnolla, hermo menee. onko muilla vastaavia kokemuksia?

 

[Simba]

Mitä ootte mieltä kun tossa pihassa huomattavan skrode 2v4kk muiluttaa joka päivä meidän prikulleen samanikäistä mutta huomattavasti hentorakenteisempaa poikaa. Muilutus on esim. tämmöstä: Juoksee täysii päin ja tuuppaa kumoon, kamppaa takaapäin, hakkaa paksulla kepillä päähän, heittää sählymailan naamaan, heittää hiekkaa naamalle. Poika rupeaa aina itkemään lohduttomasti moneksi minuutiksi vaikka otan heti syliin ja lohdutan.

Pojan äiti on sitä mieltä että hänen lapsensa käytös on normaalia rajojen hakemista. Reaktio on aina tapahtumaa vähättelevä "se maila vaan kimpos/ei sitä oikeesti noin kovaa sattunut". Poikaa pyydetään pyytämään anteeksi ja sitten se äidin sylissä semmoinen vittumainen virne naamallansa sanoo että anteeksi ja sitten kaikki on äipän mielestä taas hyvin. Yksi hänen kaverinsa joka on nyt kotona oleva puistotäti komppaa sanomalla käytöstä ihan normaaliksi ja nähneensä sitä tosi paljon puistoissa. Puistotädin oma lapsi yllättäen oli pienenä samanlainen muiluttaja.

Muiluttajan äiti on loukkaantunut minulle kun naamastani näkee että en pidä hänen lapsensa käytöksestä ja usein siinä iltastressissä varmaan sanon aika kipakasti lapselleni et tuus mennään pois ja käännän näille selän ja marssin himaan. Hän on loukkaantunut kun minä kehtaan vetää hernettä nenään näin pikkuisesta ja mitättömästä asiasta. Olen myös kuullut että kyseinen äiti on antanut ymmärtää että meidän poika on "itkupilli" joka ylidramatisoi muilutusta.

Musta ton ikänen tietää mitä se tekee. Eihän se juokse päin seinäkään vaan pysähtyy eikä lyö itseään kepillä päähän. Jos noi olis koiria olisi ok jos tuntisin pahaa mieltä, jos sen koira puris mun koiraa, mutta kun kyseessä on 2v4kk lapset olen pikkumainen kun en vain naura tilanteelle. Ahdistaa. Toki voin aina mennä isoon puistoon leikkimään mutta toi meidän sisäpiha on niin iso että mieluiten siihen jää ellei poika erikseen halua isoon puistoon.

Haluaisin sanoa sille jotain rakentavaa. En vaan keksi mitä. Kyseinen äipää on todella herkkä provosoitumaan. Kun sen skidi oli kuukausikaupalla terrorisoinut muskaria ja tehnyt siellä olemisen täysin mahdottomaksi oli kolme viikkoa raamatullisessa vihassa ja siirti lapsensa toiseen muskariin kun muskarin täti oli kehdannut sanoa että "oletko aivan varma että juuri tämä muskari joka on tämmönen aika rauhallinen temmoltaan on lapsellesi paras paikka". Tämän äipän mies on muuten ainoa taloyhtiön mies joka ei koskaan, ei siis absoluuttisesti koskaan ulkoiluta lastaan vaan jättää sen pelkästään äidin kontolle. Tämän voin sanoa 100% varmuudella koska itse olen kaikki illat pojan kanssa ulkona.

 

[Kas-vain]

Mitä ootte mieltä kun tossa pihassa huomattavan skrode 2v4kk muiluttaa joka päivä meidän prikulleen samanikäistä mutta huomattavasti hentorakenteisempaa poikaa. Muilutus on esim. tämmöstä: Juoksee täysii päin ja tuuppaa kumoon, kamppaa takaapäin, hakkaa paksulla kepillä päähän, heittää sählymailan naamaan, heittää hiekkaa naamalle. Poika rupeaa aina itkemään lohduttomasti moneksi minuutiksi vaikka otan heti syliin ja lohdutan.

Pojan äiti on sitä mieltä että hänen lapsensa käytös on normaalia rajojen hakemista. Reaktio on aina tapahtumaa vähättelevä "se maila vaan kimpos/ei sitä oikeesti noin kovaa sattunut". Poikaa pyydetään pyytämään anteeksi ja sitten se äidin sylissä semmoinen vittumainen virne naamallansa sanoo että anteeksi ja sitten kaikki on äipän mielestä taas hyvin. Yksi hänen kaverinsa joka on nyt kotona oleva puistotäti komppaa sanomalla käytöstä ihan normaaliksi ja nähneensä sitä tosi paljon puistoissa. Puistotädin oma lapsi yllättäen oli pienenä samanlainen muiluttaja.

Muiluttajan äiti on loukkaantunut minulle kun naamastani näkee että en pidä hänen lapsensa käytöksestä ja usein siinä iltastressissä varmaan sanon aika kipakasti lapselleni et tuus mennään pois ja käännän näille selän ja marssin himaan. Hän on loukkaantunut kun minä kehtaan vetää hernettä nenään näin pikkuisesta ja mitättömästä asiasta. Olen myös kuullut että kyseinen äiti on antanut ymmärtää että meidän poika on "itkupilli" joka ylidramatisoi muilutusta.

Musta ton ikänen tietää mitä se tekee. Eihän se juokse päin seinäkään vaan pysähtyy eikä lyö itseään kepillä päähän. Jos noi olis koiria olisi ok jos tuntisin pahaa mieltä, jos sen koira puris mun koiraa, mutta kun kyseessä on 2v4kk lapset olen pikkumainen kun en vain naura tilanteelle. Ahdistaa. Toki voin aina mennä isoon puistoon leikkimään mutta toi meidän sisäpiha on niin iso että mieluiten siihen jää ellei poika erikseen halua isoon puistoon.

Haluaisin sanoa sille jotain rakentavaa. En vaan keksi mitä. Kyseinen äipää on todella herkkä provosoitumaan. Kun sen skidi oli kuukausikaupalla terrorisoinut muskaria ja tehnyt siellä olemisen täysin mahdottomaksi oli kolme viikkoa raamatullisessa vihassa ja siirti lapsensa toiseen muskariin kun muskarin täti oli kehdannut sanoa että "oletko aivan varma että juuri tämä muskari joka on tämmönen aika rauhallinen temmoltaan on lapsellesi paras paikka". Tämän äipän mies on muuten ainoa taloyhtiön mies joka ei koskaan, ei siis absoluuttisesti koskaan ulkoiluta lastaan vaan jättää sen pelkästään äidin kontolle. Tämän voin sanoa 100% varmuudella koska itse olen kaikki illat pojan kanssa ulkona.

Tämä voisi olla kuvaus meidän herrantertun touhuista (siis tuo muiluttaja). Meillä poika siis on aika fyysinen ja pistelee menemään leikin tohinassa toisia kumoon ja myös kokeilee rajojaan aika paljon kotona niin suullisesti kuin fyysisesti. Vaimo on lastentarhanopettaja ja sekään ei saa sitä kunnolla "kuriin". Selkäsaunaakaan ei kehtaa jukisesti antaa (eikä yksityisestikään koska väkivalta ei ole kasvatusmetodi). Mitäs siinä sitten tekee kun puhe ja rajojen asettelu ei toimi 1minuuttia kauempaa. Toki jos on selkeästi heikompia vastassa niin en päästä edes leikkimään jotta ei tarvitse kuunnella korvat punaisena toisten äitien ja isien ohjeistusta meidän herrantertusta. Mennään sitten vaikka metsään etsimään "röllipeikkoa" tai jotain muuta jossa saa purkaa energiansa.

 

[vision]

Olen vastaavassa tilanteessa ottanut "oikeuden" omiin käsiin ja komentanut sitä muiluttavaa muksua. Karjasin ihan kunnolla "nyt loppu se vouhkaaminen". Vaikutus oli yllättävän tehokas, loppui se kiusanteko. Saattaapi olla, että sun rajoja se siinä kokeilee, ei niinkään omiaan. Kannattaa vaan varautua siihen, että se äiti rupee kiukuttelemaan, niin sille voi sanoa samalla tavalla. Sulla on ihan täysi oikeus puolustaa sun muksua, ja muksullehan se tärkeää on että kokee sun olevan siinä turvana.

Jos tosta kuvauksestasi jotain voi päätellä, niin mitään rakevataa on ihan turha yrittää sanoa. Ei se tule menemään jakeluun, koska lapsi on täydellinen. Äitikin on joko täydellinen, tai tunnistaa lapsessaan ne ongelmat mutta ei ehkä jaksa käsitellä niitä ja vaan hyväksyy tilanteen selittämällä itselleen, että käytös on normaalia.

 

[J.Jake]

Samo: Tuttua on. Tosin tyttö ja kolmannella. On ollu kyllä jo jonkin aikaa mutta pahemmaksi menee.
Ovat olevinaan niin isoja ja jos ei nyt aikuisia niin melkein. Käytöstä opitaan nykymusiikin videoista ja TVstä. Perkele. TVtä vielä
Voi yrittää rajoittaakin. Kotona. Musiikin kanssa vaikeampaa. Sit kun viedot ja kuvat on mileycyrusta ja rihannaa niin vittu.

Simba: Vähän samaa tossa meidän pihalla. Ei ehkä yhtä pahaa kuitenkaan. Ottaa pattiin kun pitää mennä ulos vahtimaan toisten muksujen käytöstä jos ei halua että oma tulee kohta jo sisälle. Asiaa ei helpota se että kiusaajan äiti on kotoisin kaukoidän lomakohteesta ja luulen poitsun saavan melko fyysisesti kuritusta. En ole asiasta lain kanssa samaa mieltä mutta luulen että tuolla mennään välillä hitusen rajan yli... Tämä sit näkyy pojan piha käyttäytymisessä.

Asiaan: Voisithan sä kysyä/sanoa sen kiusaajan äidille/isälle että komentaako ne vai sinä?

 

[Inska]

Mitä ootte mieltä kun tossa pihassa huomattavan skrode 2v4kk muiluttaa joka päivä meidän prikulleen samanikäistä mutta huomattavasti hentorakenteisempaa poikaa. Muilutus on esim. tämmöstä: Juoksee täysii päin ja tuuppaa kumoon, kamppaa takaapäin, hakkaa paksulla kepillä päähän, heittää sählymailan naamaan, heittää hiekkaa naamalle. Poika rupeaa aina itkemään lohduttomasti moneksi minuutiksi vaikka otan heti syliin ja lohdutan.

Pojan äiti on sitä mieltä että hänen lapsensa käytös on normaalia rajojen hakemista. Reaktio on aina tapahtumaa vähättelevä "se maila vaan kimpos/ei sitä oikeesti noin kovaa sattunut". Poikaa pyydetään pyytämään anteeksi ja sitten se äidin sylissä semmoinen vittumainen virne naamallansa sanoo että anteeksi ja sitten kaikki on äipän mielestä taas hyvin. Yksi hänen kaverinsa joka on nyt kotona oleva puistotäti komppaa sanomalla käytöstä ihan normaaliksi ja nähneensä sitä tosi paljon puistoissa. Puistotädin oma lapsi yllättäen oli pienenä samanlainen muiluttaja.

Muiluttajan äiti on loukkaantunut minulle kun naamastani näkee että en pidä hänen lapsensa käytöksestä ja usein siinä iltastressissä varmaan sanon aika kipakasti lapselleni et tuus mennään pois ja käännän näille selän ja marssin himaan. Hän on loukkaantunut kun minä kehtaan vetää hernettä nenään näin pikkuisesta ja mitättömästä asiasta. Olen myös kuullut että kyseinen äiti on antanut ymmärtää että meidän poika on "itkupilli" joka ylidramatisoi muilutusta.

Musta ton ikänen tietää mitä se tekee. Eihän se juokse päin seinäkään vaan pysähtyy eikä lyö itseään kepillä päähän. Jos noi olis koiria olisi ok jos tuntisin pahaa mieltä, jos sen koira puris mun koiraa, mutta kun kyseessä on 2v4kk lapset olen pikkumainen kun en vain naura tilanteelle. Ahdistaa. Toki voin aina mennä isoon puistoon leikkimään mutta toi meidän sisäpiha on niin iso että mieluiten siihen jää ellei poika erikseen halua isoon puistoon.

Haluaisin sanoa sille jotain rakentavaa. En vaan keksi mitä. Kyseinen äipää on todella herkkä provosoitumaan. Kun sen skidi oli kuukausikaupalla terrorisoinut muskaria ja tehnyt siellä olemisen täysin mahdottomaksi oli kolme viikkoa raamatullisessa vihassa ja siirti lapsensa toiseen muskariin kun muskarin täti oli kehdannut sanoa että "oletko aivan varma että juuri tämä muskari joka on tämmönen aika rauhallinen temmoltaan on lapsellesi paras paikka". Tämän äipän mies on muuten ainoa taloyhtiön mies joka ei koskaan, ei siis absoluuttisesti koskaan ulkoiluta lastaan vaan jättää sen pelkästään äidin kontolle. Tämän voin sanoa 100% varmuudella koska itse olen kaikki illat pojan kanssa ulkona.

Komennat sitä toista mukulaa ja vähät välität mitä mieltä joku naapuri on. Ehkä mulla on enemmän energiaa komentaa muiden lapsia kun näen omaa tytärtä harvoin. Komennan vaikka minuutin välein tarvittaessa.
'
edit: keväällä hiihtokeskuksessa sellaisessa karusellissa jotkut mukulat jatkuvasti repivät tytöltä sen aisan pois. Sanoin tytölle että kiellät jos yrittävät ottaa. Jos eivät totelleet tyttöä, niin kävin itse komentamassa ja uskoivat. Tuota tehtiin pitkään parin minuuutin välein mutta lopulta luovuttivat. Itse sain kuunnella muilta vanhemmilta huutoja "antaa lasten leikkiä", "relaa vähän" ja muuta vittuilua mutta pääasia että tytöllä oli mukava päivä ja niin oli mullakin.

 

[vilho_kanuuna]

Tämä voisi olla kuvaus meidän herrantertun touhuista (siis tuo muiluttaja). Meillä poika siis on aika fyysinen ja pistelee menemään leikin tohinassa toisia kumoon ja myös kokeilee rajojaan aika paljon kotona niin suullisesti kuin fyysisesti. Vaimo on lastentarhanopettaja ja sekään ei saa sitä kunnolla "kuriin". Selkäsaunaakaan ei kehtaa jukisesti antaa (eikä yksityisestikään koska väkivalta ei ole kasvatusmetodi). Mitäs siinä sitten tekee kun puhe ja rajojen asettelu ei toimi 1minuuttia kauempaa. Toki jos on selkeästi heikompia vastassa niin en päästä edes leikkimään jotta ei tarvitse kuunnella korvat punaisena toisten äitien ja isien ohjeistusta meidän herrantertusta. Mennään sitten vaikka metsään etsimään "röllipeikkoa" tai jotain muuta jossa saa purkaa energiansa.

Jaa-a. Aika usein näissä tapauksissa vanhemmet ei vaan halua tehdä tarvittavia kasvatustoimenpiteitä vaan ennemmin antavat muiden lasten kuin oman janipetterin kärsiä. Pääsee helpommalla kun sulkee hommalta silmät.

Ei muuta kuin tehdä vaan selväksi ettei muihin kajoaminen ole hyväksyttävää. Ensin kerrotaan asia lapselle ja sitten vaan ryhdytään poistamaan jokaisen perseilyn jälkeen lapselle tärkeitä asioita, esim. leluja, karkkipäiviä. Jos se ei auta niin sitten vaikka istutaan ulkona tuolilla ja annetaan katsoa kun muut leikkii ja tehdään selväksi ettei leikkimään pääse ennen kuin osaa käyttäytyä. Tämä tarkoittaa myös leikkimistä vanhempien kanssa.

Ei ole helppoa ja tämän takia monet vanhemmat valitsevatkin ennemmin muiden lasten kurjan olon ja pahimmassa tapauksessa jopa traumat.

 

[tomps123]

Simban tapaukseen mä käyttäisin armeijassa oppimaani (omasta mielestäni ihan helvetin hyvää) keinoa: eka kerta menee vahinkona, ja toinenkin vielä, eikä niistä sanktioo tule, mutta kolmas on jo tahallista ja/tai typeryyttä ja sillon saa imo huutaa sekä lapselle että vanhemmalle.

Oon tarhan pihassa koittanut sitä vierasta lasta hymyillen ja rauhallisella, lempeällä äänellä sanoa, että "äläs nyt lyö/potki/kamppaa janipetteri, ei niin saa toisille tehdä. Toiselle voi tulla paha mieli". Jos ei meni tippaakaan muutu, korotan ääntäni ja sanon "HEI!" ja otan merkitsevän katseen siihen lapseen. Yleensä tämä on yllättänyt vieraan lapsen täysin ja se lopettaa. Tästä olen kiittänyt lasta taas hymyillen. Onneksi on vielä totellut, en tiedä miten mun käytännössä olematon pinnani kestäisi :D Varmaan hakisin tarhan tädit paikalle ja ripittäisin niille sitä lasta kirosanoin ja uhkavaatimuksin :D

Näen noi asiat itse tosi vaikeina, toisaalta omankin lapsen on opittava, että itseä pitää puolustaa ja elämässä on pettymyksiä/epäreiluja tilanteita. Toisaalta taas ei se jatkuva kiusaaminenkaan kivaa ole. Ärsyttää kun meidän syksyllä 4v täyttävä poika on isojen ryhmässä tarhassa, paria lukuunottamatta kaikki on lähempänä viittä tai yli. Nehän opettaa millon mitäkin kusipääleikkejä pojalle ja nykyisin "tappelu" ja "ampuminen" on pop. Siinä on sitten opettamista, että kotona nää leikit ei ole ok alle 2v siskon kanssa.

Menee taas avautumiseks (vauvapalstameininkiä), mutta mites teillä isovanhempien kanssa on sovittu pelisääntöjä? Omat vanhemmat tuntuu hemmottelevan varsinkin tän esikoisen ihan pilalle. Jos poika menee mainitseen minkä tahansa asian/lelun, niin seuraavalla mummilakäynnillä se esine on hankittu. Ihan sama sopiiko se ton ikäsen pojan leikkikaluks. Esimerkkinä viimeisin hankinta: kalapakki, onki ja VAAPPUJA. Onhan se kiva, että pojalla omat on, mutta noi vaaput meni itsellä vähän harmaalle alueelle. Meillä tosiaan kun on alle 2v sisko ja pieni koira, jotka kiinnostuu ihan mielettömästi tollasista leluista. Nyt sitten itse saa kuulla pojalta porua kun en suostu ottaan vaappuja paketistaan. Koittanut selittää, että ne koukut on vaarallisia siskolle ja koiralle, kun ne ei niitä osaa varoa, mutta eihän 3v osaa sitä nähdä. Itkee vaan kun ei saa niitä paketteja avata.

Omat vanhemmat siis haluaa olla vaan maailman parhaita isovanhempia jotka aina kaikki ostaa, mutta mitään kasvatuksellista vastuuta ei haluta/osata edes miettiä.