Meillä toi 2v3kk useimmiten häiriökäyttäytyy niin, että se rupeaa hakkaamaan jollain väärällä esineellä väärää paikkaa eli seinää tai peilikaappia tms. Sanon kaks kertaa ja sitten otan heti lelun tai tavaran pois kädestä. Mikään ei ole helpompaa kuin esineen vieminen taaperon kädestä. Se puhkeaa toki semmoseen draamaitkuun mutta tietää ihan hyvin miksi esine otettiin pois, niin itku laantuu minuutissa ja sit taas naurattaa. Ulkovaatteiden pukemisessa en neuvottele lainkaan. Lapsi syliin ja vaatteet niskaan. Yleensä se tempominen ja kiukuttelu laantuu jo toisen villasukan kohdalla, kun se tietää että ulos tässä kuitenkin päädytään tempoilin tai en. Muija harrastaa semmosta ihan vitun ärsyttävää "neuvottelua" ton taaperon kanssa jos se temppuilee esim. pukemisen kanssa. Esim. eilen kuuntelin tämmöstä:
- No ootko sä tulossa vai et?
- Äiti lähtee oikeasti vauvan kanssa nyt jos sä et laita vaatteita päälle :(
- Äiti lähtee nyt, hei hei, jää sinä sitten tänne!
- Ihan oikeasti, Äiti lähtee just nyt vauvan kanssa...
- No jäätkö sinä tänne vai tuletko mukaan?
- Hei hei, äiti menee nyt, nähdään parin tunnin päästä :( jne jne jne...
Mä olin siis ollut koko iltapäivän pojan kanssa, että saan sitten hyvällä omatunnolla keskittyä 1h 45min niihin formuloihin. Tota "neuvottelua" jatkui oikeasti joku vartti ja koko ajan tiesin että lopputulos on kuitenkin se että poika ei jää sisään vaan lähtee ulos vaatteet niskassa