- Liittynyt
- 20.5.2008
- Viestejä
- 2 254
Senverran töissä nähnyt vanhainkotien ym hoitolaitosten asukkaita, että sitä elämää en soisi kenellekkään. Parempi elää aktiivisena niin pitkään kun voi ja toivoa että päättyy elo ajallaan
Pidempään treenanneiden motivaatio
- Keskustelun aloittaja SMugU
- Aloitettu
Elämä pyrkii nujertaan jokasen. Täytyy vaan aktiivisesti pysyy virkeenä, ja pistää sille horolle hanttiin. Mä mietin vaan aina ku myötistelen näille mun ikäsille, jotka on olevinaan niin ikääntyneitä yhtä asiaa: jos oot oikeesti jo nyt vanha pökäle 30-vuotiaanaki, "parhaat vuodet" takana, ni mikähän helvetti sä oot 60+vuotiaana? Tai 90v
️
. Ennusmerkit on aika järkyttävät. Ilmeisesti mätänemisprosessi alkaa 25-vuotiaana, ja seuraavat keskimäärin 50 vuotta se on sitä samaa rumbaa, riutumista. Passaan kyllä, ja kova luotto omiin tsänsseihin. Standardit ovat vaan alhaiset, eikä niitä tarvii noudattaa.- Liittynyt
- 20.5.2008
- Viestejä
- 2 254
Mitä muuten teet työksesElämä pyrkii nujertaan jokasen. Täytyy vaan aktiivisesti pysyy virkeenä, ja pistää sille horolle hanttiin. Mä mietin vaan aina ku myötistelen näille mun ikäsille, jotka on olevinaan niin ikääntyneitä yhtä asiaa: jos oot oikeesti jo nyt vanha pökäle 30-vuotiaanaki, "parhaat vuodet" takana, ni mikähän helvetti sä oot 60+vuotiaana? Tai 90v
Kuljetusala. Sä?
- Liittynyt
- 20.5.2008
- Viestejä
- 2 254
Monensortin laitehuoltoja tullu tehtyä. Pointti ei ehkä niinkää ollu udella muuten, tuli vaan ajatus että onko sulla kenties työ joka ei oo ehtiny kuluttaa ja aiheuttaa vaivoja.
Päivääkään en oo tehny muuta ku fyysistä hommaa käytännössä. Muuttoja eniten, & pahimmillaan 15-20h päiviä aikoinaan. Mikä ei fyysisesti tuntunu missään, mut mielenterveydellisesti siinä ei ollu yhtään mitään järkeä. Mun mielestä nää on priorisointikysymyksiä pitkälti. Tollaset järkyttävät tunnit esim. ei todellakaan kuulu mun mielestä ihmiselämään. Varmasti saa ittensä ihan paskaks, jos tekee tarpeeks kauan.
Fyysinen ikä on yks juttu. Henkinen toinen, ja ovat ihan liitoksissa toisiinsa. Mulla on kavereita, jotka on 25-vuotiaina jo jauhanut jtn naurettavaa settiä kuinka "sillon nuorena jakso". Ei mitään uraputkia, eikä 5 lasta kuormittamassa. Ohan tollanen nyt todella pessimistinen näkemys, ku oot eläny nipin napin 33% elämästäs.
- Liittynyt
- 20.1.2010
- Viestejä
- 2 763
36v, 4 muksua, terve. Olin alle kolmekymppisenä paljon väsyneempi ja vittuuntuneempi kun nykyään. Paskemmat duunipaikat joissa tuli roikuttua aivan liian pitkään ja ylipäätään vitun negatiivinen asenne kaikkeen kuluttaa tosi pahasti. Jälkimmäisestä se on eniten kiinni.
Nään elämän monelta kantilta näännytystaisteluna, kestävyysurheiluna. Kiteyttää kaiken olennaisen aiheeseen liittyen aika hyvin. Aikaa ei saa ikinä takas, mut sen voi käyttää erilailla.
Deleted member 131115
State of mind. Itsellä oli vähän huonompia hetkiä yhdessä välissä. Lopulta nyt huomannut, että kaikki päästä kiinni. Tietysti oli myös uupumusta ja sellaista, ne pitää tietysti hoitaa kuntoon. Me eletään täällä kerran, se pitää muistaa joka päivä.
Sali hommiin itsellä motivaatio löytyy haasteista kavereiden kanssa ja omien ennätysten lyömisestä.
Jos löytyy kumppani, niin hänen iloksi myös mukava treenata. Itse ainakin tykkään kysyä vaimolta, mitä treenaan. Sit voi aina tuloksilla flexailla parin kuukauden päästä.
Heh, vasta kävi niin, että tyttökin sanoi vessassa, että "Isi sulla on patti kasvanut."=D- Liittynyt
- 24.3.2013
- Viestejä
- 2 582
Kyllä sen motin on saanu tähän mennessä kohtuudella kaivettua vähintään sen 3 kertaa viikkoon sinne salille, vaikka ei aina oikein kulkisikaan. Lähinnä kai se tympäsy tulee siitä, et ku on vuosien saatossa tottunut touhuamaan tietynkokoisten romujen kanssa ja tietyin suoritus odotuksin, niin kyl se välillä pistää motin matalaksi, kun on pakko kuunnella kroppaa ja jättää asioita tekemättä. Esim tällä hetkellä lantio/lonkka/pakara-akseli ei liiemmin perusta raskaista vedoista ja sit kun tuolle osastolle antaa hiukan lepoa niin johan alkaa olkapäät kiristymään ku työntäviin panostaa
Toki näiden salitouhujen osalta on jo tovi sitten siirretty painotus enemmän lihaskunnon ylläpitoon/hitaaseen kohentamiseen. Pääasia on, et ois selkeästi paremmassa kondiksessa kuin se keskimääräinen suomalainen mies, nyt ja jatkossa.
Mut joo, arjen/työn aiheuttama uupumus on jotain joka ei taida lopullisesti poistua kuin lottovoiton kautta, muuten sen kanssa on pärjättävä. Toki taas työt ja työnantaja vaihtuu, joten pysyy ainakin se puoli tuoreena.
Toki näiden salitouhujen osalta on jo tovi sitten siirretty painotus enemmän lihaskunnon ylläpitoon/hitaaseen kohentamiseen. Pääasia on, et ois selkeästi paremmassa kondiksessa kuin se keskimääräinen suomalainen mies, nyt ja jatkossa.
Mut joo, arjen/työn aiheuttama uupumus on jotain joka ei taida lopullisesti poistua kuin lottovoiton kautta, muuten sen kanssa on pärjättävä. Toki taas työt ja työnantaja vaihtuu, joten pysyy ainakin se puoli tuoreena.
- Liittynyt
- 11.5.2014
- Viestejä
- 2 064
- Liittynyt
- 7.3.2019
- Viestejä
- 40
Kiinnostava lanka. Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, että miten sitä jaksaa vuodesta toiseen. Ikää on päälle 40, haastava duuni ja lapsilla paljon harrastuksia. Ennätän tyypillisesti treenata 21 jälkeen illalla ja välillä väsyttää 
Motivaatiossa on sellainen juttu, että suurimmaksi osaksi se on illuusiota eikä tämä päde pelkästään salitreenaamiseen vaan aivan kaikkeen - opiskeluun, työssä kehittymiseen tai musan soittoon. Motivaatio tulee ja menee. Heikkoina hetkinä pitää katsoa peiliin ja kysyä, mitä minä haluan? Jos vastauksena on "kehittyä", ei lopputuloksena voi olla sohva. Joskus tsemppaan itseni rautapakkojen ääreen itsepetoksella. "Teen vaan kovat kyykyt ja sitten riittää - max 30 min". Tyypillisesti kun kropan saa liikkeelle niin treenistä tulee hetkellisestä heikotuksesta huolimatta oikein hyvä.
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, paras tapa pysyä motivoituneena on tehdä vaan ja pitää tavoitteet kirkkaana mielessä.
Motivaatiossa on sellainen juttu, että suurimmaksi osaksi se on illuusiota eikä tämä päde pelkästään salitreenaamiseen vaan aivan kaikkeen - opiskeluun, työssä kehittymiseen tai musan soittoon. Motivaatio tulee ja menee. Heikkoina hetkinä pitää katsoa peiliin ja kysyä, mitä minä haluan? Jos vastauksena on "kehittyä", ei lopputuloksena voi olla sohva. Joskus tsemppaan itseni rautapakkojen ääreen itsepetoksella. "Teen vaan kovat kyykyt ja sitten riittää - max 30 min". Tyypillisesti kun kropan saa liikkeelle niin treenistä tulee hetkellisestä heikotuksesta huolimatta oikein hyvä.
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, paras tapa pysyä motivoituneena on tehdä vaan ja pitää tavoitteet kirkkaana mielessä.
Sama.
Paitsi että lähden salille tekemään " edes jotain pientä".
Vaikka jäisikin siihen niin parempi sekin. Hyviä treenifiiliksiä tulee ja menee mutta itselle toimii säännöllisyys. Liikaa tai liian vähän ja vituiksi menee.
Jos ei maistu niin suosilla pumppailee ja sit kun maistuu niin tekee kovempaa
- Liittynyt
- 26.11.2002
- Viestejä
- 268
Täällä alkaa oleen 37v takana enemmän ja vähemmän punttia,sen verran tullut mukavuuden haluiseksi että kesätauko sisäliikunnasta alkoi jo huhtikuulla.Kesät ainoastaan maastopyöräilyä,syyskuulla taas sisäliikunnan pariin.
Ja huomannut että kun salilta pysyy pois niin on terveempi ei selkä kipee ym ym
Ja huomannut että kun salilta pysyy pois niin on terveempi ei selkä kipee ym ym
- Liittynyt
- 12.6.2013
- Viestejä
- 198
Voisin kirjoitella tänne, mutta olisiko suosituksia uudenlaisesta treeniohjelmasta. Salia takana varmaan 15 vuotta ja erilaisia 2, 3, 4 jakoisia on vempattu vuodesta toiseen. Samanlaiset liikkeet toistunut vuodesta toiseen. Alkanut kyllästymään.
Elämäntilanne on muuttunut lasten myötä eikä salilla pysty enää käymään useaa kertaa viikossa, mutta joku 3 kertaa onnistuu. Olisiko tuollainen 1-jakoinen voima ohjelma (5x5) ihan hölmö idea?
Elämäntilanne on muuttunut lasten myötä eikä salilla pysty enää käymään useaa kertaa viikossa, mutta joku 3 kertaa onnistuu. Olisiko tuollainen 1-jakoinen voima ohjelma (5x5) ihan hölmö idea?
- Liittynyt
- 20.1.2010
- Viestejä
- 2 763
Miksei, jos vaan tuntuu mielekkäältä.
- Liittynyt
- 1.7.2007
- Viestejä
- 2
- Liittynyt
- 18.10.2018
- Viestejä
- 12
Näin 30+ vuotta treenanneena minulle on muodostunut tärkeämmäksi se rutiini käydä salilla ja "hieman" rääkätä itseään kun tulokset. Kunto on kyllä tietyllä tavalla parempi nyt kun mitä nuorena oli, mutta se johtuu täysin siitä, että on matkan varrella oppinut enemmän sekä omasta kehostaan, että menetelmistä vahvistaa sitä. Yllätyksenä tulikin jo aika aikaisessa vaiheessa henkinen vahvistuminen harjoittelun myötä. Siitä on siis tullut masennuslääke joka auttaa vitutukseen kun vitutukseen. Tietynlainen mantra joka menee train-eat-sleep-repeate.
Nykyään kun kaikki pitää tapahtua nyt ja heti, niin tämä harrastus onkin sitten jotain aivan muuta ja hieno vastapaino kaikelle härdellille. Askeettinen ja rutiininomainen pyrkimys, joka palkitsee heti henkisesti ja pidemmällä tähtäimellä vielä enemmän ja monipuolisemmin. Eli jos tökkii treeni, niin no worries, koska sitä se tekee meillä kaikilla aika ajoin. Yrittäkää tehdä tästä harrastuksesta myös henkinen pyrkimys, jossa taistellaan vain itseään vastaan, niin takaan sen, että kiinnostus pysyy koko elämän.
Mikään ei ole arvokasta, jos sen eteen ei tarvitse tehdä kovaa työtä.
Nykyään kun kaikki pitää tapahtua nyt ja heti, niin tämä harrastus onkin sitten jotain aivan muuta ja hieno vastapaino kaikelle härdellille. Askeettinen ja rutiininomainen pyrkimys, joka palkitsee heti henkisesti ja pidemmällä tähtäimellä vielä enemmän ja monipuolisemmin. Eli jos tökkii treeni, niin no worries, koska sitä se tekee meillä kaikilla aika ajoin. Yrittäkää tehdä tästä harrastuksesta myös henkinen pyrkimys, jossa taistellaan vain itseään vastaan, niin takaan sen, että kiinnostus pysyy koko elämän.
Mikään ei ole arvokasta, jos sen eteen ei tarvitse tehdä kovaa työtä.
- Liittynyt
- 4.9.2021
- Viestejä
- 35
Yksi syy miksi tätä vieläkin jaksaa on ikuinen oppipoikamode. En sit tiedä olenko hidas oppimaan asioita, mutta 25 vuoden jälkeen joka vuosi tulee asia tai pari jonka vihdoinkin tajuaa ja yleensä se konkretisoituu tuloksiksi jossain muodossa. Tykkään kyllä vaan treenata. Tykkään rasittaa kehoa ja lihaksia. Tuntea miten ne työskentelee ja miten se hetken tuntuu pahaltakin. Se tuntuu oikealta asialta tehdä.
- Liittynyt
- 21.1.2008
- Viestejä
- 90
Motivaatio on pitkäs juoksus hyödytön jos pelkästään fiiliksen varassa.. Itsekuri sit taas mikä paljon hyödyllisempi. Nousin edellises duunis joka päivä klo3 aamulla treenaa ennen kuin töihin klo6. Mun sali oli tasan metrin päässä sängystä mutta silti, Tekeekö mieli heti ekana tehä kyykkyä. No ei ku ekana juoksee päässä että "haista ny v*ttu" mutta pakottaa ittensä.
