Pidempään treenanneiden motivaatio

[SMugU]

Mistähän tuota motivaatiota sais salitreenaamiseen? N. 12 vuotta on aika säännöllisesti salilla tullut käytyä 3-5 kertaa viikkoon. Nyt kuitenkin viimeiset 2 vuotta ei vaan ole kiinnostanut enään yhtään ja salitreenit on tippunut 0-3 kertaa viikkoon tahtiin. On tullut kokeiltua ottaa tavotteita, tehdä eri ohjelmia jne mutta motivaatio kestää aina maksimissaan kuukauden tai kaks ja taas tippuu lähes nolliin. Ennen treenaus oli kivaa ja ilman sitä ei voinut olla, mutta nykyään vituttaa jo aamusta alkaen ja töissä koko päivä jos tietää että illalla pitää mennä salille:D onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten niistä on noustu vai onko lopetettu treenaus kokonaan?

 

[TaikuriJoonatan]

16 salivuoden aikana itsellä on ollut 1 vuosi, kun mistään ei oikein tullut mitään. Se oli heti intin jälkeen. Olin kyllästynyt silloiseen urheilulajiini ja päätin sitten jättää lähes kaiken tavoitteellisen harrastamisen. Latasin vähän akkuja ja aloitin uuden lajin. Nyt en taas keksi melkeinpä mitään parempaa, kun käydä yksikseen salilla kurittamassa itseään.

Kyllä se varmaan kuitenkin on niin, että sitä tarvitsee jonkinlaisen tavoitteen, tarpeeksi haastavan sellaisen, että jaksaa päivästä toiseen motivoitua kovaan treeniin.

 

[Rantapallo]

Salivuosia takana hmm 28 vissiinki ja siihen 3 vuotta kotitreeniä päälle. Hommahan on hyvin yksinkertainen jos ei nappaa niin ei mene. Mitäpä siitä stressiä repimään.
Paljon helpompi jos vain käy ilman mitään tavoitteita. Salille silloin kun nappaa ja tekee siellä mitä haluaa. Tässä vaiheessa ei enää olla mihinkään ennätyskuntoon menossa ihan sama mitä tekisi.
Minulle antaa sitä motivaatiota se hyvä olo minkä treenistä saa.

 

[J.S.P]

Pitää sellaisen 7 vuoden tauon ja kun huomaa että kunto alkaa rapistuun niin alkaa taas haluttaan salille. Kun tuollaisen tauon pitää niin huomaa kuinka hitaasti lihakset oikeasti häviää ja kuinka nopeaa saa taas tuloksia kun alkaa uudestaan reenaamaan.

 

[Mike]

Treenaamisesta pitää tykkää, muuten se vaatii tavoitteen jonka takia treenaa.

 

[NHB]

Kaverin kanssa lyötiin veto ja se kertaalleen jo uusittiinkin. Se on motivoinut molempia yllättävänkin hyvin.

 

[jsjarvn]

Kannattaa varmaan lopettaa treenaaminen, jos siitä ei pidä.

 

[SMugU]

Kysehän on vaan hiipuneesta motivaatiosta. Pohjimmiltaan oon aina tykännyt kolistella puntteja. Ehkä myös jatkuvat vaivat jossain päin kehoa vie motivaatiota ja huono kehitys. Tuntuu että on aina kehittynyt todella huonosti ja jos on vähän saanut kehitystä niin joku paikka on mennyt paskaks ja taas homma on alkanut tavallaan alusta

 

[Antiguru]

"Kyllä se sali aina kotiolot voittaa."

 

[SivariKing]

Itselle ei toimi minkäänlainen pakottaminen tai "niskasta kiinni ottaminen", ainakaan pitkässä juoksussa. Samaten jos tiedän, että joku hypoteettisesti "optimi" ohjelma saattaisi tuoda parempia tuloksia, mutta tuntuu treenatessa täysin väkinäiseltä pakkopullalta, niin mieluummin treenaan "väärin", ja samalla nautin hommasta. Paradoksaalisesti usein ne tuloksetkin tuppaavat olemaan ihan eri luokkaa, kun jutusta aidosti tykkää. Se kova treeni tapahtuu ikäänkuin puoliksi huomaamatta, eikä tunnu henkisesti raskaalta, vrt. jokin asia, mitä sä oikeasti et halua tehdä, mutta tahdonvoimaa käyttämällä pysyt hetken aikaa ylläpitämään "keinotekoisesti". Tietty harrastelijalla on vähän eri juttu, kuin jonkin lajin kilpailijalla, kun olet vastuussa vain itsellesi, koska et suoraan yritä voittaa ketään. Tämä on johtanut itsellä usein löysäilyyn ja junnaamiseen treeneissä, mutta usein se into tekemiseen löytyy uudestaan sitten, kun on pari kuukautta hakannut päätä seinään ilman, että kehittyy.

Tietty myös ne oman genetiikan rajat alkavat tulla jossain vaiheessa vastaan, jos eivät absoluuttisina, niin kuitenkin kehityksen hidastumisena etavauhtiin -muodossa. Siinä vaiheessa voi tietty olla paikallaan miettiä, haluaako harrastusta jatkaa tekemisen ilosta, vaiko lopettaa. En mä nää lopettamista tässä kohtaa minään moraalisena heikkoutena, tai -epäonnistumisena, pikemminkin kykynä olla rehellinen omaa itseä kohtaan. Turha mun mielestä yrittää treenin kautta todistaa itselleen jotain, siinä vaiheessa kun suurin osa kehityksestä on jo saatu ( eli siinä 10+ treenivuoden jälkeen ). Ai niin, ja loukkaantumisethan vaikuttavat myös ihan helvetisti siihen, mitä salilla on realistisesti mahdollista tehdä kehittävän treenin puitteissa. Jos on polvet tai alaselkä esim. ottaneet hittiä vuosien aikana, niin se optimi treenikään ei enää voi olla sitä samaa, kuin esim. 5 vuotta vähemmän treenanneena.

 

[nkob]

Treenaamisesta pitää tykkää, muuten se vaatii tavoitteen jonka takia treenaa.

Tää oli hyvin sanottu. Ton alotuspostauksen myötä aloin miettii mikä itseäni motivoi, mutta tämän kirjoituksen myötä tajusin kun ei erityisiä tavoitteita ole (muutakuin olla päivä päivältä parempi, tällä hetkellä voimatasollisesti) niin kai mä sit vaan tykkään siitä itse treenistä.

Jos itsellä olisi viikosta toiseen kuten viestiketjun aloittajalla motivaatio ongelmia ni kyllä mä lopettaisin aika nopeesti ton touhun, harrastuksien kuitenkin kuuluu pääsääntöisesti olla kivaa, aina se välttämättä sitä ei ole jos tuloshakuisesti mennään, mutta noin niiku pääpiirteittäin.

 

[beginner]

Kyllähän se motivaatio tässä pikkuhiljaa rapisee, syynä lähinnä että ammattivalmentaja ei oo saanut oikeestaan minkäänlaista tulosta aikaan. Lähinnä ohjattua epäonnistumista koko touhu. Sen kyllä sanon, että on ihan saatananmoisen rassaavaa tehdä kuukaudesta toiseen valmiiksi mietittyjä treenejä, joilla homma menee päin persettä. Omillaan rämpimisessä on sentään mielenkiintoa kun joutuu itse pähkäilemään mihin suuntaan treenejä vie.

Tässä nyt kuitenkin vielä tasottelen puolieroja lavoissa ja lantiossa, vasta sen jälkeen alkaa nähdä onko toivoakaan. Pianonsoiton aloittaminen on käynyt kieltämättä monesti mielessä.

 

[J.S.P]

Kysehän on vaan hiipuneesta motivaatiosta. Pohjimmiltaan oon aina tykännyt kolistella puntteja. Ehkä myös jatkuvat vaivat jossain päin kehoa vie motivaatiota ja huono kehitys. Tuntuu että on aina kehittynyt todella huonosti ja jos on vähän saanut kehitystä niin joku paikka on mennyt paskaks ja taas homma on alkanut tavallaan alusta

Itse lopetin vähän samoista syistä ja lisäksi oli aina kiire. Nyt kun jäljeenpäin miettinyt niin taisi olla jonkinlaista ylirasitusta koko ajan päällä minkä takia vähän joka paikka oli kipeä tai jumissa ja se vaikutti aika paljon motivaatioon. Eikä kyllä lopussa tuloksetkaan noussu. Nyt olen panostanut enempi järkevään syömiseen ja varsinkin riittävä magnesiumi on tuntunut auttavan eikä ole ollut mitään samoja kireyksiä kuin aiemmin. Ennen oli tosi yleistä että esim sjmv:ssa takareisi tuntui melkein repeävän kun oli niin jumissa. Sai kyllä välittömästi kunnon lihaskivut. Nyt kun aloitin taas niin ajattelin ottaa ihan rennosti ja reenata järkevämmin. Ennen reenasin paikat aina liian loppuun.

 

[TaikuriJoonatan]

Yksi tekijä, jonka koen todella tärkeäksi, unohtui tuosta omasta postauksesta. Eli se oma porukka siellä salilla. Onni on pienikokoinen sali, jossa on tiivis tunnelma ja hyvä jengi.

Kyllähän kaikki harrastaminen on vähän sellaista aikuisten leikkiä loppupeleissä. Ammattilaiset sitten erikseen.

 

[Wannabe Athlete]

Kyllä tuon itsekin on todennut, että jos ei ole kisatavoitteita keho- eikä voimapuolella on näillä treenivuosilla tärkeintä, kunhan treenaaminen on kivaa. Sitä treenisysteemiä vaihdetaan jos homma käy tylsäksi ja jos sali ei kiinnosta, käydään vaikka lenkillä. Tässä kun on vastuussa vain ja ainoastaan itselleen pitäisi olla ottamatta turhaa stressiä ja välttää pakkomielteisyyttä. Asennoituu enempi sen kautta, että kunhan on aktiivinen eikä jää sohvalle makaamaan.

 

[jsjarvn]

Kysehän on vaan hiipuneesta motivaatiosta. Pohjimmiltaan oon aina tykännyt kolistella puntteja. Ehkä myös jatkuvat vaivat jossain päin kehoa vie motivaatiota ja huono kehitys. Tuntuu että on aina kehittynyt todella huonosti ja jos on vähän saanut kehitystä niin joku paikka on mennyt paskaks ja taas homma on alkanut tavallaan alusta

Jos mua alkaa vituttamaan treenit toden teolla tai tuntuu että kehitystä ei tule, niin ravistelen vaan rutiineja sitten huolella. Voimailusta bodyreeniin, pääliikkeitä vaihtoon, vaikka joku oly-noston opettelu työn alle, odd object lifting-hommat, otevoimailu jne. En siis tarkoita, että kannattais hyppiä koko ajan hommasta toiseen, mut joku kolmen kuukauden blokki JOTAIN IHAN UUTTA tekee ihmeitä pääkopalle ja mahdollisesti myös sille kropallekin.

Viimeisin oma innostus on voimatyylinen hauiskääntö. Suora käsitreeni on tähän asti suorastaan vituttanut, mutta nykyään oikein odottelen noita kääntötreenejä. Onko ahkerassa hauiskääntelyssä mitään tolkkua? En tiedä, enkä välitä, kunhan hommat maistuu.

 

[beginner]

Harmillista. Muistanko silti väärin, vai eikö sul oo/on ollu keskivertoa kovemmat voimatasot perusliikkeissä yms? Tääl Pakkiksel oli joku ikivanha ketju, mihin porukka ilmotti tuloksiaan. Muistan lukeneeni tota joskus, ku en ite treenannu viel ollenkaan juuri. Vissiin poistettu jo. Joko se olit sinä, tai nimimerkki Powerhousu. Pidän muistiani aika hyvänä, mut voi olla et sekotan johki. Olennainen kysymys, koska jos oot alunperinki vahva, ni ei voi olettaa ihmeitä. Alitajunnasta muistuu mieleen jtn ''100kg sarjaa ranskalaises'' mm.

Väärin muistat, heikko paska oon ollu (jos oikeesti vahvoihin vertaa) ja ihan liian hankalaa tässä vaiheessa kun ei olla vielä kunnolla vanhoissa ennätyksissäkään.

Jos mua alkaa vituttamaan treenit toden teolla tai tuntuu että kehitystä ei tule, niin ravistelen vaan rutiineja sitten huolella. Voimailusta bodyreeniin, pääliikkeitä vaihtoon, vaikka joku oly-noston opettelu työn alle, odd object lifting-hommat, otevoimailu jne. En siis tarkoita, että kannattais hyppiä koko ajan hommasta toiseen, mut joku kolmen kuukauden blokki JOTAIN IHAN UUTTA tekee ihmeitä pääkopalle ja mahdollisesti myös sille kropallekin.

Tää on yks mikä on tullu itellenikin mieleen, mutta se olis jollain tasolla kuitenkin tappion myöntämistä eikä pitkässä juoksussa auta kuitenkaan eteenpäin. On ne kehittymisen ongelmat ratkottava, vaikka kieltämättä joku psyykkinen lepojakso vois olla ihan omiaan.

 

[jsjarvn]

Tää on yks mikä on tullu itellenikin mieleen, mutta se olis jollain tasolla kuitenkin tappion myöntämistä eikä pitkässä juoksussa auta kuitenkaan eteenpäin. On ne kehittymisen ongelmat ratkottava, vaikka kieltämättä joku psyykkinen lepojakso vois olla ihan omiaan.

Toki kehittymisen ongelmien ratkaisemisen puolesta puhun itekin, mutta en usko ns. väärässä kohtaa pakottamiseenkaan. Se on kuitenkin aika fine line, että millon itteensä pakottaa sopivasti ja milloin ruoskii itsestään sen lopunkin motivaation kartanolle. Just tollanen psyykkinen lepo vaikka toisenlaisen liikkeen variaation parissa on ainakin mulle hyvä juttu aika ajoin.

 

[RSH]

Treenaamisesta pitää tykkää

JOTAIN IHAN UUTTA

Näillä kahdella hyvin pitkälti motivaatio kyllä säilyy. Harrastus tämä kuitenkin on, ei mitään järkeä harrastaa jotain mistä ei tykkää.

Variaatioilla ja uusilla nostoilla yms. uudella säilyy mielenkiintoisena ja pystyy myös menemään ohi kehitys-jumeista. Jos noston kehitys jumii, niin sen voi myös pudottaa kokonaan pois muutamaksi kuukaudeksi ja tehdä sopivaa variaatiota pääliikkeenä.

 

[SivariKing]

Väärin muistat, heikko paska oon ollu (jos oikeesti vahvoihin vertaa) ja ihan liian hankalaa tässä vaiheessa kun ei olla vielä kunnolla vanhoissa ennätyksissäkään.



Tää on yks mikä on tullu itellenikin mieleen, mutta se olis jollain tasolla kuitenkin tappion myöntämistä eikä pitkässä juoksussa auta kuitenkaan eteenpäin. On ne kehittymisen ongelmat ratkottava, vaikka kieltämättä joku psyykkinen lepojakso vois olla ihan omiaan.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että onko sun tavoite nimenomaan olla absoluuttisesti niin vahva, kuin mahdollista? Eli siis liikuttaa "isoissa" liikkesissä niin paljon rautaa, kuin mahdollista ( et ilmeisesti kuitenkaan skabaa voimannostossa? ). Kysyn vain siksi, koska itse olen lukuisten loukkaantumisten ja kropan yleisen kulumisen vuoksi vaan hyväksynyt sen, että en tule luultavasti koskaan olemaan "vahva". Itseasiassa mä olen yhteistuloksella mitattuna nyt ihan helvetisti heikompi, kuin esim. vielä joku reilu 3 vuotta sitten. Mutta tämä johtuu lähinnä just noista vammoista, eikä kerro koko tarinaa kehittymisestä, tai sen puutteesta.

Jotkut liikkeet vain ovat nykyään risk-reward suhteeltaan sellaisia, että en koe niiden parantamiseen vaadittavan työmäärän enää oikeuttavan itseään. Esim. takakyykky ja mave kuuluvat juuri tähän kategoriaan, ei voi mitään. Etaria, ssb kyykyä, hackia, yhden jalan kyykkyjä ja muita alaselkää suhteessa säästäviä liiikkeitä pystyi ainakin 5 kuukautta sitten vielä tekemään. Mutta koskaan ei tiedä..

Tarkoitus on seuraavaksi alkaa treenaamaan monijakoisella, volyymiin perustuvalla ja selkeästi bodaukseen painottuvalla ohjelmalla. Saan ehkä jalatkin kasvamaan takaisin, jos käy hyvä tuuri. Gb Gymin pitäisi nyt vaan aueta, niin pääsisi toteuttamaan tota ohjelmaa.. Siihen saakka tosin on hauskaa, kun voi hyvällä omatunnolla keskittyä yläkerta pumppailuun, ehkä saan myötöoteleuoissa jopa jotain kehitystä hyvällä tsägällä..

Tsemiä treeneoihin!