Deleted member 40111
NATIAINEN on kyllä täysin väärässä sen suhteen, että nykyiset painoluokat määräävät nostajan pituuden. 170cm nostajia on aina superraskaaseen sarjaan asti, ja valtaosa esim. -120kg sarjan nostajistakin voimanostoliiton kisoissa on keskipituutta lyhempiä. 180cm tai yli(puhumattakaan 190cm) tyypin tulee nostaa superraskaassa/painorajattomassa luokassa, jos ei halua antaa BMI:ssä tai mittasuhteissa etua lyhyille nostajille. Käytännössä kilpailu korkealla tasolla ei tule onnistumaan, koska antaa liikaa etumatkaa lyhemmille em. asioissa. No onko kaikkien 185+-senttisten järkevää syödä itsensä 140-kiloon, jotta pystyisi voimanostossa pärjäämään? Minun mielestä ei.
Tämä idea on hyvä, mutta yksinkertaisempi olisi suhteuttaa tulos painoindeksiin, luulen että tällä saataisiin kaikkein tasapuolisin tilanne. Vaikka 2-metrisiä se ei suosisi siltikään. Esimerkiksi Ed Coan oli 163-senttinen -110kg sarjan nostaja, joka olisi aikanaan voittanut kisoja myös superraskaassa sarjassa. Mutta jos BMI-luokat olisi, niin Coanin suhteellinen kehonpaino olisi ollut samaa luokkaa kuin yli 190-senttisen nostajan 140-kiloisena. Ei siis ihme että Coan, joka lahjakkaana ja lyhytvälitteisenä nostajana korkean suhteellisen painon omaavana pystyi absoluuttisessa voimassa haastamaan 150-kiloiset hieman pidemmät superin miehet.
Painonnostossa kaikkien aikojen kovimmat raudat nostanut Leonid Taranenko oli myös superraskaassa sarjassa vain hiukan yli 180-senttinen. No suomalaisen miehen keskipituus kun hipoo nykyään tuota 180-senttiä, niin näin verrantona voisi todeta että raskaimmissa sarjoissakaan nostajat eivät ole huomattavan pitkiä lähimainkaan aina.
Kamppailulajeihin vertaus on ontuva siinä mielessä, että kamppailulajeissa pituudesta on usein myös hyötyä, ja urheilijat selkeästi pidempiä raskaassa sarjassa kuin keskisarjassa. Voimailussa näin ei ole, kun tangon korkeus lattiasta maastavedossa on vakio, penkkipunnerruksessa oteleveys on rajattu, kyykky on periaatteessa tasapuolisin, kun jalka-asennon leveyttä ei ole rajattu. Siinäkin vaan pitkäreitiselle tulee aivan toisenlainen momentti kumottavaksi kuin kääpiölle jos rauta vakioidaan.
Tämä idea on hyvä, mutta yksinkertaisempi olisi suhteuttaa tulos painoindeksiin, luulen että tällä saataisiin kaikkein tasapuolisin tilanne. Vaikka 2-metrisiä se ei suosisi siltikään. Esimerkiksi Ed Coan oli 163-senttinen -110kg sarjan nostaja, joka olisi aikanaan voittanut kisoja myös superraskaassa sarjassa. Mutta jos BMI-luokat olisi, niin Coanin suhteellinen kehonpaino olisi ollut samaa luokkaa kuin yli 190-senttisen nostajan 140-kiloisena. Ei siis ihme että Coan, joka lahjakkaana ja lyhytvälitteisenä nostajana korkean suhteellisen painon omaavana pystyi absoluuttisessa voimassa haastamaan 150-kiloiset hieman pidemmät superin miehet.
Painonnostossa kaikkien aikojen kovimmat raudat nostanut Leonid Taranenko oli myös superraskaassa sarjassa vain hiukan yli 180-senttinen. No suomalaisen miehen keskipituus kun hipoo nykyään tuota 180-senttiä, niin näin verrantona voisi todeta että raskaimmissa sarjoissakaan nostajat eivät ole huomattavan pitkiä lähimainkaan aina.
Kamppailulajeihin vertaus on ontuva siinä mielessä, että kamppailulajeissa pituudesta on usein myös hyötyä, ja urheilijat selkeästi pidempiä raskaassa sarjassa kuin keskisarjassa. Voimailussa näin ei ole, kun tangon korkeus lattiasta maastavedossa on vakio, penkkipunnerruksessa oteleveys on rajattu, kyykky on periaatteessa tasapuolisin, kun jalka-asennon leveyttä ei ole rajattu. Siinäkin vaan pitkäreitiselle tulee aivan toisenlainen momentti kumottavaksi kuin kääpiölle jos rauta vakioidaan.
