- Liittynyt
- 31.10.2014
- Viestejä
- 305
No näinhän se tietenkin pitäisi olla, mutta ainakin itselläni kun vuonna 1996 bodaushommia aloittelin oli mallina Dorian Yates ja Blood & guts jota VHS:ltä kytättiin. Ja täysin jäi huomioimatta se että liikkeen negatiivisessa osassakin oli kontrollia... Toinen raamattu oli KP Ourama & Mega Duty-kirja jossa sanottiin suunnilleen että ei se lihas tiedä miten pitkällä liikkeellä sitä rasitetaan ja että painoa vaan lisää vaikka puolikkailla toistoilla. No, omalla kohdallani tuo sitten ainakin meni siihen että treenattiin nimenomaan niitä liikkeitä jotta sai lykkiä lisää rautaa tankoon mahdollisimman nopeasti. Ja vaikka kyykyssä 6-8 toiston sarjoja teinkin 165 kilolla, niin sivuprofiilista katsottuna jalkojen ja perseen suhde oli niinkuin appelsiiniin olisi laitettu kaksi hammastikkua roikkumaan. Kyykyt tehtiin aina siihen syvyyteen jossa lonkka oli alempana kuin polvi, näin joku isompi salilla valisti.
Hyvä todellakin jos nykyään on itsestäänselvää että tehdään liikkeitä säilyttäen tuntuma, mutta rohkenisin väittää esim. eilisen salilla vilkuilun perusteella, että suurin osa salijannuista ei tiedä missä esim alataljasoudun pitäisi tuntua, vaan liikettä tehdään forkut pumpissa hauiksilla repien. Samoin kyykyissä näyttää olevan valttia isot painot, polvia koukistetaan 90 asteen kulmaan, sen jälkeen alaselkää notkolle jolla saadaan laskettua tankoa 10 senttiä lisää, sitten vähän jullea jolla lasketaan tankoa loput 10cm ja sitten noustaan tyytyväisenä ylös.
Pointtini koittaa siis olla, että ainakin minulle tämä koko tuntuma-asiasta kohkaaminen on "antanut luvan" muuttaa ajattelutapaa juurikin tuohon ns. oikeaan suuntaan ja vaikka edelleenkin ryskän välillä isommilla painoilla, niin koko ajan koitan pitää tuntuman sillä treenatavalla lihaksella. Aina ei ole ollut niin. Nyt olen vain tyytyväinen jos saan esim jalat treenattua tohjoksi pienemmillä painoilla, ilman että päästä paukkuu verisuonet poikki.
