Edelleen
(Ei ole "pakko" lukea.) Ehkä tämä esimerkki vielä selventää jotain, ehkä ei... (Tarkoitus ei nyt ole varsinaisesti käsitellä homoutta.) Sekin on varmaan ainakin uskonnollisten ihmisten mielestä paheksuttavaa ja "luonnotonta", että haluaisin harrastaa seksiä mahdollisimman monen hyvännäköisen naisen kanssa sitoutumatta koskaan keneenkään. Itsehän en yritä elää minkään tietyn uskonnon hyveiden mukaisesti, vaan sen mukaan mikä minusta itsestäni on oikein. Jostain syystä "sitoutumaton seksi" on kuitenkin aina tuntunut väärältä ja yksiavioinen parisuhde oikealta ja sinänsä tavoittelemisen arvoiselta.
ERITTÄIN
KANNATTAA HYPÄTÄ YLI!
Perheen perustaminen ja yksiavioisuus tuntuvat minusta "ihmisiä vähiten loukkaavalta vaihtoehdolta" ja yhteiskunnan peruspilarilta (lapset tarvitsevat mielestäni sekä mies- että naispuolisen kasvattajan - siis myös omaa sukupuolta olevan samaistumisen kohteen/roolimallin). Sängystä sänkyyn hyppäämällä ennen pitkää hyvin todennäköisesti loukkaa jotakuta ja pidän kyseistä elämäntapaa hyvin kuluttavana ja ihmistä halventavana (siis jos toisen ihmisen henkinen puoli on täysin yhdentekevä). "Irtosuhdekulttuuri" tuottaa "liian paljon" isättömiä lapsia ja jättää siis usein ne seksin seuraukset yksinhuoltajaäitien harteille. On olemassa paljon sellaista "median luomaa ja trendikkääksi tekemää", joka hyökkää ydinperhemallia vastaan. Ydinperhehän alkaa monelle olla lähes kirosana ja ylipäätään jotain vanhanaikaista. Sinkkuilu ja tiheä parinvaihto vaikuttaisi olevan nykyisin trendikästä - naimisiinmeno parikymppisenä lähinnä huvittavaa ja nuoruuden tuhlausta...
Esimerkkejä riittäisi ja periaatteessa pitäisi jo jättää se rautalanka rauhaan, mutta... Tiedostan kyllä, että kulttuuri ja kasvatus ovat vahvasti (ihan oikeiden järkisyiden rinnalla) vaikuttaneet siihen, että monet pitävät ydinperhemallia oikeana ja arvokkaana. Mutta kyllähän myös median antama "kasvatus" väistämättä vaikuttaa siihen, minkä nykyisin koetaan olevan tavoittelemisen arvoista ja "muotia". Kaikki vitun Hollywoodit, Paris Hiltonit ym. "vihjailevat" jo lapsille ja teineille, mitä sinun tulisi olla, jotta olisit jotakin... Sitten ihmetellään miksi ihmiset ovat niin ulkonäkökeskeisiä (kaikki syömishäiriöt ja muu paska) ja muutenkin pinnallisia.
Populaarikulttuuri ja "massaviihde" ylipäätään tyhmentävät ihmisiä armotta. Tyhmät ihmiset, jotka ovat liian laiskoja ajattelemaan eivätkä koskaan kyseenalaista mitään, ovat median suorittaman "jalostustyön" lopputulos. Maksimaalinen nautinnonhakuisuus tuntuisi olevan in ja "kaikki mulle nyt heti -asenne" arkipäivää. Ihmisistä "muokataan" samaan aikaan sekä mahdollisimman tehokkaita kuluttajia että tuotantokoneita. Kyynärpäätaktiikka on hyväksyttyä, kun pyritään "hierarkian huipulle". Ihmisiltä rappeutetaan vähä vähältä perusarvot ja globaalisaatio huolehtii myös kulttuurillisen identiteetin vähittäisestä katoamisesta. Kun tietyt kiinnekohdat on menetetty, eivät ihmiset enää usko mihinkään aidosti oikeaan, absoluuttiseen ja pysyvään, koska kaikki on niin suhteellista ja minä kaiken mitta... Ei hitto, voisinhan kirjoitella vaikka loppupäivän, mutta olisi ehkä parempi mennä pikku hiljaa pointtiin (eniten asiaa löytyy aina asian vierestä :D). Selvennyksen vuoksi vielä - en kuvittele tässä olevan mitään tietoista
salaliittoa taustalla ;)
:kippis1: POINTTI LUULTAVASTI TULOSSA...
Kyllähän tämä kaikki on vaikuttanut yhtä lailla minuunkin - tietyllä osa-alueella huomattavasti vahvemmin kuin ihmisiin keskimäärin. Minulla ei ole minkäänlaista (käytännön) motivaatiota pysyvään parisuhteeseen. Nuoret naiset kiinnostavat ainoastaan potentiaalisina seksikumppaneina. Tiedän järjen tasolla, mikä olisi minusta oikea tapa elää - mutta ei vain "kiinnosta", koska ne "halut ja tunteet" puoltavat niin vahvasti toisenlaista elämäntapaa. Silti en voi (enkä halua) ummistaa silmiäni siltä, että naisten "käytännön esineellistäminen" tuntuu väärältä. Tiedän loukanneeni joitain naisia, kun en ole ollut tosissani heidän suhteensa :(
Tämä on nyt se käytännön esimerkki siitä, että (itsekin) haluan jotain sellaista, mitä omasta mielestäni ei ole oikein haluta. Jos jokin asia tuntuu
itsestä (hmm... minäkeskeisyys ja suhteellinen moraali ;) ) väärältä ja vaikka sitä silti "haluaisikin", ei sitä ole
pakko hyväksyä (olla valmis tekemään). Olen saanut huomata, että kyse on niin perustavanlaatuisesta tarpeesta, että siitä ei luultavasti ole koskaan mahdollista päästä täysin eroon - ainakaan jos haluaa säilyttää normaalit testosteronitasot :D Jos kuitenkin haluan toimia niin kuin itsestäni on oikein, minun on parempi "kiertää nuoret naiset kaukaa". Porno auttaa yllättävän hyvin kontrolloimaan tätä "sairasta" tarvetta ja pysymään kotona :lol2: Porno on siis minulle kompromissiratkaisu ja pienempi paha, kuin lähteä etsimään "seuraa".
Olisi taas työllistyminen edessä ja joudun jälleen "ihmisten ilmoilla" koetukselle ;) Ehti jo haastattelukäynnillä nuori nainen flirttailla (ei siis ollut haastattelija)... Jos naiset tajuaisivat millaista todellinen panetus (miesten testotasoilla) voi olla, he eivät ehkä niin usein "antaisi ymmärtää" - tai ehkä he vain ovat sadisteja ;)
Ehkä onnistuin valottamaan perusteita
omille näkemyksilleni/kannanotoilleni (todennäköisesti ette tajunneet mitään, koska juttu rönsyili holtittomasti - väsyneenä ja nälkäisenä ei pitäisi kirjoittaa...). Unohtakaa kaikki kirjoittamani, älkääkä kyselkö enempää - en jaksa enää :itku: Nyt minun on viimein aika vaieta... Välttäkäämme "valmiita vastauksia" ja muodostakaamme itse omat mielipiteemme - siihen meillä kaikilla on oikeus! :kippis1:
). Kyse on siis täysin subjektiivisesta näkökulmasta, eikä esim. uskonnollisuudesta. Kyllähän monet paheksuvat varmasti pornoharrastustanikin (sekin on lisääntymisen näkökulmasta luonnotonta), mutta se on subjektiivisesti parempi vaihtoehto, kuin jos alkaisin taas "jahdata" naisia... 
