Olen rauhallinen ihminen, mutta joskus tätä rauhallisuuden linnaketta yritetään järkyttää kaikenlaisilla sanomisilla ja teoilla. Tulee mieleen 1,5 viikkoa sitten tapahtunut... tarina kertoo seuraavaa:
Työn puolesta tutuksi tullut rapia 35v nainen oli vieressäni seisoskelemassa ja aloimme juttelemaan niitä näitä. Puhe eksyi treenaukseen jossain vaiheessa ja muistaakseni kommentoin naiselle, että sain juuri dieetin päätökseen ja sen johdosta muun elämän helpottumista. Kommentoin myös sitä, että eipä ole paljon järkeä vetää enää tästä tiukempaan kuntoon, koska poltetun lihaksen määrä alkaa nousta matalemmille rasvoille dieetatessa ja että en ole kuitenkaan kisoihin menossa. Tähän nainen kommentoi kuta kuinkin seuraavaa...
- Mistäs sinä enää laihdutat? (fiilikset tässä vaiheessa hyvät, "ai kiitos, no eihän tuossa vatsapalikoiden ympärillä ole oikeastaan mitään enää")
- Ja mihin kisoihin sinä muka olisit menossa? Korkeintaan fitnekseen tai aerobicciin. ( samalla nauraen hirnuen ja alan pikku hiljaa hahmottaa, että mitä nainen hakee takaa )
- Eihän sinulla näytä hauistakaan olevan eikä reisiä... ( samalla kokeilee kauluspaidan hihassa olevaa tyhjää ja katsoo reisiä )
Jep jep, siihen loppui se keskustelu ja muistui mieleen taas, että miten on joskus hyvä yrittää olla hienotunteinen puheissaan.
Ikinä ennen en ole kokenut noin röyhkeää käytöstä ja puhetta kenenkään suusta. Ei mikään "paras huomautus" välttämättä, mutta ainakin ikimuistoinen. Ja kyllä siellä hihassa ja reisissä jotain on, kun on kuitenkin 6 vuotta treeniä takana, painoa 182 cm varressa 90 kg ja vielä 10 rasvoilla.
