Paniikkihäiriö?

[Nor]

Onko omia kokemuksia?

Samaa kyllä ehdotetiin toisaallakin, mutta jos minulla on se niin varmaan aika lievänä. Tai ei minulla ainakaan mene mitään tunteja päivässä pakkotoimintojen tekemiseen niinkuin wikipediassa sanotaan. Paitsi tietenkin jos lasketaan tuo joskus tapahtuva jonkun asian vainoharhainen miettiminen pitkin päivää/yötä...

 

[IsoDino]

Tarpeeksi kärsinyt asiasta. Nyt lääkitys loppusuoralla eikä ongelmia. Paniikkihäiriö on sairaus jonka kanssa oppii elämää ja sitä pitämään kurissa ajan kanssa. Siitä tuskin kukaan parantuu viikoissa, mulla menny vuosia. Sen kanssa oppii elämää ja sitä oppii käsittelemään. Se on kuin kävis yhden koulun eläessään. Aluksi paha, mutta sen kanssa oppii elämää ja pärjäämään tai jopa pääsee eroon. Itse lähes erossa.

 

[Tigre]

Toihan on siis varmasti ocd eli pakko-oireinen häiriö.On muuten varsin vittumainen tauti.

Joo kyl on muutes vittumainen tauti. Nykyään ei ole mitään, mut pari vuotta sitten oli sellasta et esim. Ennenkuin meni nukkumaan, niin piti monta monta monta kertaa tarkistaa onko ovet lukossa tai hellan levyt poissa päältä, sit oli myös jotain sellasta et piti koskettaa esim. 5 kertaa seinää kun lähti vessasta, sit jos jätin joskus tekemättä niin, niin en saanut ollenkaan mielenrauhaa ja pelkäsin että jotain pahaa tapahtuu jos en käy koskemassa sitä seinää. Kuullostaa hullulta. Sit nää oireet rupes vaan jossain vaiheessa lievenemään enemmän ja enemmän ja lopulta hävisivät.

Toivottavasti tää "oireilu" ei palaa koskaan takas.

 

[lumbago]

Tarpeeksi kärsinyt asiasta. Nyt lääkitys loppusuoralla eikä ongelmia. Paniikkihäiriö on sairaus jonka kanssa oppii elämää ja sitä pitämään kurissa ajan kanssa. Siitä tuskin kukaan parantuu viikoissa, mulla menny vuosia. Sen kanssa oppii elämää ja sitä oppii käsittelemään. Se on kuin kävis yhden koulun eläessään. Aluksi paha, mutta sen kanssa oppii elämää ja pärjäämään tai jopa pääsee eroon. Itse lähes erossa.

Toi on totta, aluks paha mut sitte ku sen kans oppii olemaa ja ns. hallitsemaa ni ei siinä ongelmaa ole. Itelläniki sama homma, lääkitys pitäis tietääkseni saada poijes myös täs jossakin välissä eli loppusuoralla myös :thumbs:

 

[hitmään]

Onko omia kokemuksia?

Samaa kyllä ehdotetiin toisaallakin, mutta jos minulla on se niin varmaan aika lievänä. Tai ei minulla ainakaan mene mitään tunteja päivässä pakkotoimintojen tekemiseen niinkuin wikipediassa sanotaan. Paitsi tietenkin jos lasketaan tuo joskus tapahtuva jonkun asian vainoharhainen miettiminen pitkin päivää/yötä...

On omia kokemuksia,varsin ikäviä sellaisia ja kyllähän toi ihan selvästi on sulla toi ocd,ei mun mielestä pienintäkään epäilystä.Käyhän tolla sivulla niin löydät satoja kohtalotovereita,joilla on samanlaisia oireita kun sulla http://www.stuckinadoorway.co.uk/
Tosiaan siis kaikilla ei tarvitse olla mitään varsinaisia pakkotoimintoja vaan tollanen huolehtimen miettiminen monta tuntia päivässä on itsessään jo pakko-oire.

 

[ladybird]

Aivan järkyttävä ahdistus joka ilta nukkumaan mennessä ollut tässä muutamana iltana. Väsyttää vietävästi, mutta nukahtaminen ei onnistu, asiat pyörii mielessä, verenpaine korkea (sen pystyy jopa tuntemaan). Toivon todella, että ohimenevää, jotain PMSää maybe. Inhottaa kun tulee niin myöhään yöhön valvottua ja sänkyyn meneminen on inhottava ajatus kun tietää, että siellä tulee taas tuskailtua.

 

[Granis]

Joo kyl on muutes vittumainen tauti. Nykyään ei ole mitään, mut pari vuotta sitten oli sellasta et esim. Ennenkuin meni nukkumaan, niin piti monta monta monta kertaa tarkistaa onko ovet lukossa tai hellan levyt poissa päältä, sit oli myös jotain sellasta et piti koskettaa esim. 5 kertaa seinää kun lähti vessasta, sit jos jätin joskus tekemättä niin, niin en saanut ollenkaan mielenrauhaa ja pelkäsin että jotain pahaa tapahtuu jos en käy koskemassa sitä seinää. Kuullostaa hullulta. Sit nää oireet rupes vaan jossain vaiheessa lievenemään enemmän ja enemmän ja lopulta hävisivät.

Toivottavasti tää "oireilu" ei palaa koskaan takas.

Mulla oli kanssa ala-aste aikoihin noita pakko-oireita. Yleensä just ennen nukkumaanmenoa. Tuo aika oli kyllä todella stressaavaa aikaa. Sitten kun oli helpompaa nuo oireet vaan hävisivät.

 

[lumbago]

Aivan järkyttävä ahdistus joka ilta nukkumaan mennessä ollut tässä muutamana iltana. Väsyttää vietävästi, mutta nukahtaminen ei onnistu, asiat pyörii mielessä, verenpaine korkea (sen pystyy jopa tuntemaan).

Toihan nyt tunnetaa yleisesti nimellä Stressi eikä sen kummempaa.

 

[ladybird]

Toihan nyt tunnetaa yleisesti nimellä Stressi eikä sen kummempaa.

Ei tää mitään perusstressiä ole. Stressistä varmaan lähtöisin, mutta ahdistuneisuudeksi sanoisin. Illalla ne asiat, jotka mielessä pyörii, ei aamuisin enää tunnu ollenkaan merkittäviltä. Joskus vuosia sitten mulla oli samanlaista ja silloin sain paniikkikohtauksenkin :(

 

[Stash]

Toihan nyt tunnetaa yleisesti nimellä Stressi eikä sen kummempaa.

mutta mua kyllä henkilökohtaisesti vituttaa tuo stressin vähättely ja siitä puhuminen, kuten se kuuluisi jokapäiväiseen elämään. Stressi ei todellakaan ole jatkuvana mikään leikin asia eikä pelkästään korvien välissä, kuten suurin osa kansasta tuntuu kuvittelevan. Stressi ilmenee aina myös fysiologisella tasolla ja aiheuttaa aina tietynlaisia seurauksia elimistössä. Oon nähnyt jo liian monta stressillä itsensä (lopullisesti?) sairastuttanutta ihmistä (joo, burnout ei ole ainoa pitkäaikaisen stressin seuraus - paniikkihäiriökin voi olla yksi), että alkaa tympiä tämän päivän käsitys, jonka mukaan ihmisen jotenkin "pitää" stressata.

Ja totta kai kaikilla on stressiä ajoittain tai hetkittäin, ei siinä mitään. Kuitenkin näkisin, että stressiä pitäisi ihan tosissaan pyrkiä ehkäisemään, mikä vaatii sitä, että siihen myös suhtaudutaan vakavana terveysriskinä.

 

[herrakoivisto]

tuo paniikki häiriöhän ei kumminkaan paljoa liity stressiin.
se on synnynnäinen ominainuus ainakin itsellä suuremmissa kuin 2 henkilön ryhmissä.
siitä pääsi itse poies vetämällä nappia naamaaan 17 vuotiaana, ja vetänyt niitä jo 10v. hollywood leffoja katsoneet tuntee sen varmaan käsitteellä prozac tai jotain sinnepäin.

vaikka olen itse isokokoinen niin se on jotain käsittämätöntä. henki pakenee ja et edes pysty liikkumaan.
joten ei ei nyt laiteta perus stressiä tähän keskusteluun.

 

[herrakoivisto]

Tarpeeksi kärsinyt asiasta. Nyt lääkitys loppusuoralla eikä ongelmia. Paniikkihäiriö on sairaus jonka kanssa oppii elämää ja sitä pitämään kurissa ajan kanssa. Siitä tuskin kukaan parantuu viikoissa, mulla menny vuosia. Sen kanssa oppii elämää ja sitä oppii käsittelemään. Se on kuin kävis yhden koulun eläessään. Aluksi paha, mutta sen kanssa oppii elämää ja pärjäämään tai jopa pääsee eroon. Itse lähes erossa.

noh, katteleppa vaan ku lääkitys loppuu :D

 

[lumbago]

mutta mua kyllä henkilökohtaisesti vituttaa tuo stressin vähättely ja siitä puhuminen, kuten se kuuluisi jokapäiväiseen elämään. Stressi ei todellakaan ole jatkuvana mikään leikin asia eikä pelkästään korvien välissä, kuten suurin osa kansasta tuntuu kuvittelevan. Stressi ilmenee aina myös fysiologisella tasolla ja aiheuttaa aina tietynlaisia seurauksia elimistössä. Oon nähnyt jo liian monta stressillä itsensä (lopullisesti?) sairastuttanutta ihmistä (joo, burnout ei ole ainoa pitkäaikaisen stressin seuraus - paniikkihäiriökin voi olla yksi), että alkaa tympiä tämän päivän käsitys, jonka mukaan ihmisen jotenkin "pitää" stressata.

Ja totta kai kaikilla on stressiä ajoittain tai hetkittäin, ei siinä mitään. Kuitenkin näkisin, että stressiä pitäisi ihan tosissaan pyrkiä ehkäisemään, mikä vaatii sitä, että siihen myös suhtaudutaan vakavana terveysriskinä.

Eipä toho muuta sanomist oo kun se, että tiiän mitä on kova stressi ja mitä se tekee, koska oon kokenu sen. Kesti vuoden, oli 24/7 kova stressi, mut oliki aika helvetti meneillää silloin, kaikki asiat kusi ihan huolel. Kroppa huus armoo (Paineet tapissaa, pumppu hakkas ihan päin vittua yms.) ja paniikkihärön se rakens lopulta siitä kivasti viime kesänä, että eipäs aleta siel huutelemaa. Onneks nykyää ei oo ressii ja asiat on reilassaan.

Mikäli ahistaa tahi ressaa ihan homonaa, niin siitä kannattaa puhua, eikä patoa päähänsä niitä asioit. Sit se voi kehittää just jotain pikkukivaa kuten mm. paniikkihäiriön, siis jos antaa niiden asioiden vaan kasaantua ja paisua. Riippunee tosin sekin aiheesta, että helpottaako se niiden purkaminen. Mutta näin yleisesti, puhuminen auttaa yleensä kyllä.

Mut siis meiksin korvaan toi sävähtää pelkästään stressaamiselta, eikä ahistelulta, jos siis illalla asiat pyörii mieles eikä tuu uni, ja aamulla/päivällä ei oo sitten mitään. Ihmiset tosin näkee asiat eri tyylil, mut tää on meiksin näkemys asiast.

 

[ladybird]

Sitruunamelissa, rohdoista luotettavin, ei pettänyt mua taaskaan

 

[Nor]

On omia kokemuksia,varsin ikäviä sellaisia ja kyllähän toi ihan selvästi on sulla toi ocd,ei mun mielestä pienintäkään epäilystä.Käyhän tolla sivulla niin löydät satoja kohtalotovereita,joilla on samanlaisia oireita kun sulla http://www.stuckinadoorway.co.uk/
Tosiaan siis kaikilla ei tarvitse olla mitään varsinaisia pakkotoimintoja vaan tollanen huolehtimen miettiminen monta tuntia päivässä on itsessään jo pakko-oire.

Entä mitä mieltä olet siitä, kun wikipediassa sanottiin että tätä sairastavat ovat yleensä kasvaneet hankalissa olosuhteissa? Itse en koe kasvaneeni yhtään normaalia vaikeammissa olosuhteissa.

 

[lumbago]

Entä mitä mieltä olet siitä, kun wikipediassa sanottiin että tätä sairastavat ovat yleensä kasvaneet hankalissa olosuhteissa? Itse en koe kasvaneeni yhtään normaalia vaikeammissa olosuhteissa.

Mulla on sulle vinkki, käy lääkärissä niin ne diagnosoi onko sulla paniikkihäiriö, ocd, vaiko joku muu niin saat varmuuden. Ei ne sulle naura ja ottaa kyllä tosissaan heti.

 

[hitmään]

Entä mitä mieltä olet siitä, kun wikipediassa sanottiin että tätä sairastavat ovat yleensä kasvaneet hankalissa olosuhteissa? Itse en koe kasvaneeni yhtään normaalia vaikeammissa olosuhteissa.

No tuossa nimenomaan sanotaan,että ovat yleensä kasvaneet eli ei aina,mutta siis jos sulla on tollasta aivan oudoista asioista ylihuolehtimista ja ihan omituisia ajatuksia,niin onhan tuo sillon päivän selvä ocd.

 

[thetawaves]

Mikäs pakkislaisten kanta on kofeiinin ja esim. sosiaalisten tilanteiden pelon yhteyteen? Itsellä on ehkä pieniä viittauksia sosiaalisten tilanteiden pelkoon tms: kaikki esiintyminen on vaikeutunut huomattavasti, ulkonaruokailu tyttöystävän kanssa jännittää luvattoman paljon, vaikka sen pitäisi olla jo rutiinia ja kavereiden seurassa en viihdy, paitsi yksitellen. Kahvia tulee kyllä juotua luvattoman paljon. Nyt pari päivää ollut ilman ja päätä särkee aivan saatanasti.

 

[Luckyloser]

Mikäs pakkislaisten kanta on kofeiinin ja esim. sosiaalisten tilanteiden pelon yhteyteen? Itsellä on ehkä pieniä viittauksia sosiaalisten tilanteiden pelkoon tms: kaikki esiintyminen on vaikeutunut huomattavasti, ulkonaruokailu tyttöystävän kanssa jännittää luvattoman paljon, vaikka sen pitäisi olla jo rutiinia ja kavereiden seurassa en viihdy, paitsi yksitellen. Kahvia tulee kyllä juotua luvattoman paljon. Nyt pari päivää ollut ilman ja päätä särkee aivan saatanasti.

Kyllä näillä on yhteys. Kofeiini tuppaa lisäämään ahdistusta ja jännittyneisyyttä jos tällaiseen on taipuvaisuutta.

 

[Shamrock]

Mikäs pakkislaisten kanta on kofeiinin ja esim. sosiaalisten tilanteiden pelon yhteyteen? Itsellä on ehkä pieniä viittauksia sosiaalisten tilanteiden pelkoon tms: kaikki esiintyminen on vaikeutunut huomattavasti, ulkonaruokailu tyttöystävän kanssa jännittää luvattoman paljon, vaikka sen pitäisi olla jo rutiinia ja kavereiden seurassa en viihdy, paitsi yksitellen. Kahvia tulee kyllä juotua luvattoman paljon. Nyt pari päivää ollut ilman ja päätä särkee aivan saatanasti.

Kofeiinilla on yllättävän iso merkitys noihin mainitsemiisi yhteyksiin, koska se on vahva hermostostimulantti. Itse join ennen "vaan" 2 - 4 kuppia päivässä ja olin aina vähän takakireä ja "hermostunut". Testasin vähentää kofeiinia radikaalisti ja juon nykyään vain n. puoli kuppia pelkästään aamulla. Tuolla kofeiinin vähennyksellä tuli radikaali muutos omiin fiiliksiin ja olotiloihin jo parissa päivässä - olen rennompi potenssiin 3 tilanteessa kuin tilanteessa. Täytyy jättää kofeiini jossain välissä kokonaan pois, mutta tuo puolikuppia on kuitenkin niin vähän kofeiinia ja se on pitänyt vieroitusoireet poissa..esim. juuri tuon kovan päänsäryn! (toki menee hetki, että kroppa tottuu noin pieneen määrään). Suosittelisin asteittain vähentämään tuota kahvin juontia.