- Liittynyt
- 1.8.2007
- Viestejä
- 2 612
Söin mm Cipralexiä aikoinaan masennukseen, eikä se tainnut oikeen auttaa siihenkään. Ainakin psykiatrini oli sitä mieltä, että lääkkeillä ei ollut osuutta paranemiseeni.
Paniikkihäiriö?
- Keskustelun aloittaja turre101
- Aloitettu
Söin mm Cipralexiä aikoinaan masennukseen, eikä se tainnut oikeen auttaa siihenkään. Ainakin psykiatrini oli sitä mieltä, että lääkkeillä ei ollut osuutta paranemiseeni.
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 19.4.2007
- Viestejä
- 1 664
seroniliä ja ketipinorii(seroquelii) varmaan puolivuotta-vuosi, cipraplexii sellaiset 6 viikkoa kunnes tulin siihen lopputulokseen että mikään näistä ei vaan toimi ja heitin kaikki roskiin ja aloin itse yrittään vaikuttaa asiaan. en kyllä menis kovinkaa uskomaan että ihan oikea paniikkihäiriö niin vaan paranis, välttämättä koskaan? en oo varma, voi olla että jokin tapahtuma elämässä saattais sen poistaa, mutta en usko että joku serotononiin tason nostaminen sitä sairautta mihinkään poistaa, ehkä jos on vaan tätä leikisti paniikkihäiriöö nii sit varmaan.
joo tiedän että bentzot olis se hetkellinen apu, mutta on sitä vaan moniaki jotka on 10 vuottaki ollu bentzoilla, joo en välttämättä itsekkään haluis "pöllyssä" olla jatkuvasti mutta eiköhän se tämän omassa pienessä vankilassa olemisen voita.
tällähetkellä pärjään ihan hyvin sosiaalisis tilanteis ja tälläistä en pelkää ihmisiä tai mitään koska oon täynnä puhdasta agressioo nykyään jonka takia tunnen oloni varmaksi ja pystyn pakottamaan itseni lähes kaikkeen. mutta jossain vaiheessa tätäkään ei välttämättä enää ole. jossain vaiheessa tulee se aika ku katson elämääni ja totean että näin on ihan hyvä ei tähän enempää tartte, niin sitte hajotaanki tähän paniikkihäiriöön sun muihin taas ku ei oo niin suurta pakkoa sietää/vähätellä/kestää/jatkaa.
ja tälhetkel asun nyt himassa toistaiseksi niin paniikkikohtaukset ei ole ylipääsemättömiä vaikka olenki kohtauksen aikana varma että nyt lähtee henki, mutta tiedän että jos multa lähtee taju tai kuolen tai vastaavaa niin joku huomaa sen ja soittaa ambulanssin. koska paniikkihäiriöni takia menen lääkäriin enää vaan paareilla koska niin monet oireet paniikkihäriö on mulle valehdellu että en kertaakaa kehtaa enää jollen oo täysin varma että kyseessä on puhtaasti fyysinen vaiva.
ku elämä monottaa sopivasti päähän niin paniikkihäiriön kanssa pärjää, ja ku on vaan sitä munaa itsellään, mutta kohtaukset onki sitten eriasia, niille ei mahda mitää vaikka olis kuinka kova jätkä, neku sais edes pois niin olis jees.
- Liittynyt
- 2.12.2008
- Viestejä
- 99
Itselläni paniikkihäiriö jotenkin petollisesti muutti luonnettaan ahdistuneisuushäiriöksi. Paniikkikohtauksia ei ole ollut vuosiin (pahimmillaan olen joutunut ambulanssilla sairaalaan), mutta pelko niistä vaanii jatkuvasti edelleen ja se on johtanut jatkuvaan ahdistukseen. En tunne itseäni turvalliseksi ja ainoa kunnon apu on ollut bentsot (alpratsolaami). Muita lääkkeitä on tullut syötyä ainakin kymmenen erilaista mutta mikään ei ole kunnolla tehonnut. Tuloksena on "mukava" bentsokoukku. Parin viikon päästä olisi tarkoitus aloittaa pitkä ja hidas vieroitus niistä (tukilääkkeitä tullaan tarvitsemaan ihan vain vieroitusoireiden takia, jotka jo sinänsä voivat laukaista mm. kohtauksia). Ahdistaa se että joudun niitä popsimaan vaikka ei olisi välitöntä tarvetta sille ainoastaan estääkseni vieroitusoireita. Riippuvuus rajoittaa kuitenkin elämää liikaa, kun siedettävä olo on kiinni punaisella kolmiolla varustetusta purkista niin se ei mitään hehkutettavaa todellakaan ole.
Olen todella usein lukenut että "tavallisista" masennuslääkkeistä (SSRI:t, SNRI:t jne) ei ole ollut kovinkaan paljoan apua paniikki/ahdistuneisuushäiriöstä kärsiville. Näin itsellänikin. Onkin harmi että on joutunut turvautumaan rajumpiin lääkkeisiin, mutta ainakin niiden avulla on elämä jotenkuten sujunut.
Pahinta paniikkihäiriössä ei itselläni ollut kohtaukset, vaan pelko niistä. Se pelko rupesi hallitsemaan elämää miltei rajoittamattomasti. Kaupassakin käynti oli pelottavaa jossain vaiheessa. Sosiaalinen elämäkin rupeaa murenemaan kun aina haluaa pelata "varman päälle" ja vetäytyy kaikista tilanteista joissa kohtaus voi tulla.
Edit: 3 vuotta tuli käytyä terapiassakin eikä siitä pahemmin hyötyä ollut. Uskon kuitenkin että monelle siitä saattaa olla aika paljonkin hyötyä. Henkilökemian pitää kuitenkin toimia hyvin terapeutin kanssa.
Olen todella usein lukenut että "tavallisista" masennuslääkkeistä (SSRI:t, SNRI:t jne) ei ole ollut kovinkaan paljoan apua paniikki/ahdistuneisuushäiriöstä kärsiville. Näin itsellänikin. Onkin harmi että on joutunut turvautumaan rajumpiin lääkkeisiin, mutta ainakin niiden avulla on elämä jotenkuten sujunut.
Pahinta paniikkihäiriössä ei itselläni ollut kohtaukset, vaan pelko niistä. Se pelko rupesi hallitsemaan elämää miltei rajoittamattomasti. Kaupassakin käynti oli pelottavaa jossain vaiheessa. Sosiaalinen elämäkin rupeaa murenemaan kun aina haluaa pelata "varman päälle" ja vetäytyy kaikista tilanteista joissa kohtaus voi tulla.
Edit: 3 vuotta tuli käytyä terapiassakin eikä siitä pahemmin hyötyä ollut. Uskon kuitenkin että monelle siitä saattaa olla aika paljonkin hyötyä. Henkilökemian pitää kuitenkin toimia hyvin terapeutin kanssa.
- Liittynyt
- 17.8.2006
- Viestejä
- 15 051
- Ikä
- 34
Essitalopraamia 6 viikkoo on hyvin lyhyt aika muuten käyttää. Voi mennä 8-12 viikkoo, ennen kun mitään hyötyä ilmaantuu. Paniikkihäiriön hoitoon tarvitaan aika helkkarin usein terapiaa, monet karsastaa terapiaa(kuten itekkin aluks), mutta kärsivällisyys palkitaan.
Itteä on auttanu cipralex sosiaalisten tilanteiden pelkoon äärimmäisen hyvin. Kai se on, että jotakin asiaa opitaan pelkäämään. Aina samoissa tilanteissa toimitaan samallalailla, eli ns. ehdollistutaan pelkäämään.(tämä tapahtuu siis tiedostamatta)
Miettisin oikeesti terapiaa.(ei oo tarkotus sanoo vittuilessa tms.) Harvemmin ilman lääkkeitä ja terapiaa tuosta paranee.
Nimimerkillä tärissy viikon peläten kuolemaa. Oli hauskaa, not.
- Liittynyt
- 29.6.2007
- Viestejä
- 66
Voiskohan se olla paniikkihäiriö..Tilanne laukes pääsiäisen tarkkailussa leposyke 130..sen jälkeen on jäänyt päälle pieni pelko sydämen pettämisestä..Illalla ku menee nukkumaan niin sykkeet korkealla ja pikkuhiljaa laskee ja PAM näkee tähtiä ja vähän joutuu paniikkiin sen johdosta..EKG:ssä olen käynyt jo kolme kertaa eikä mitään ole löytynyt..Sairaanhoitaja ehdotti googlettamaan paniikkihäiriötä ja hyperventilaatiota?Alkaa tilanne olla vähän epätoivoinen..
- Liittynyt
- 4.10.2006
- Viestejä
- 308
Repesin kans tolle, varmaan nykyään jengi niin paljon selittää että kun luin sieltä googlesta.. :D
- Liittynyt
- 29.8.2003
- Viestejä
- 705
No mä oon saanu avun Opamoxista (30mg) jota syön hyvin varovasti. Joku lääkäri voi korjata mutta käsittääkseni on aika turha vertailla keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä koska ne vaikuttavat jokaiseen ihmiseen vähän eri tavalla kun jokaisen keskushermosto on vähän erilainen.
Musta on hieman harmillista että bentsoilla on nykyisin niin huono maine. Ne on hurjan halpoja ja hyviä lääkkeitä täsmäkäyttöön. Mua ahdistaa niin harvoin että paljon mielummin syön silloin harvoin kun tarttee yhden Opamoxin, kuin että olisin joka päivä Cipramillilla.
(Säännöllinen liikunta vastaa keskivahvaa mielialalääkitystä)
- Liittynyt
- 9.5.2004
- Viestejä
- 632
Itselle iski viimeyönä täysin irrationaalinen ja vainoharhainen pelkotila. Sydän hakkasi, hikoilutti ja pelkäsin että tuo ei mene koskaan ohi ja tulen hulluksi. Täydellinen kontrollin menettämisen pelko. Tämä kesti kokonaisuudessaan viisi tuntia ja nukuin ehkä muutaman minuutin. Nytkään ei ole normaali olo vaan sydän hakkaa normaalia vahvemmin ja vähän väliä pitää ottaa henkeä normaalia syvempään. Äidilläni on kilpirauhan liikatoimintaa. Olen myös viimeakoina ollut ns. alkoholin suurkuluttaja, eli magnesiuminkin puutetta voi olla.
Tuli oltua noin kuukausi sitten Amsterdamissa ja tietenkin piti kokeilla kannabista ensimmäisen ja varmaan viimeisen kerran. Sain pilvessä todella samankaltaisen pelkotilan kuin viimeyönä, mutta silloin pystyin sentään lohduttautumaan sillä, en ole selvinpäin ja tämä menee mitä todennäköisemmin ohi.Ajattelin suunnata maanantaina lekurille, mutta ensi yö pelottaa...
Tuli oltua noin kuukausi sitten Amsterdamissa ja tietenkin piti kokeilla kannabista ensimmäisen ja varmaan viimeisen kerran. Sain pilvessä todella samankaltaisen pelkotilan kuin viimeyönä, mutta silloin pystyin sentään lohduttautumaan sillä, en ole selvinpäin ja tämä menee mitä todennäköisemmin ohi.Ajattelin suunnata maanantaina lekurille, mutta ensi yö pelottaa...
- Liittynyt
- 23.6.2005
- Viestejä
- 607
Itellä nimenomaan tuo Amsterdamin matka samoilla yrteillä laukas hullun pelko/ahdistuskohtauksen noin vuosi sitten. Tuon aiheuttama sosiaalisten tilanteiden pelko/hetkittäiset ahdistuneisuushäiriöt jatkuvat vieläkin. Marssin lekuriin josta sain muutamankokeilun jälkeen suhteellisen hyvän lääkityksen, jonka lopettamista tosin nyt harkitsen. Mun neuvo on, että jos noi jatkuu vähäänkään pidempään ku kerran tai pari, niin mee lekuriin. Ei oo mitään järkeä jäädä kärvistelemään jos ei ole pakko.
- Liittynyt
- 9.5.2004
- Viestejä
- 632
Kiitos vastauksesta. Melkein ajattelin mennä jo nyt huomenna, koska vieläkin hiukan ahdistaa vaikka olo onkin jo kymmnen kertaa parempi kuin yöllä. Käveleminen auttoi hetkellisesti. Kerroitko lääkärillesi, että olet käyttänyt kannabista? Miten suhtautui?
Melko älytöntä, että toisessa lähteessä kannabis on sama ku joisit vettä ja toisessa se on pahin perkele. No, itsehän poltin tiedostaen riskit. Tai ainakin luulin. En tiennyt, että kerrasta voi seurata tällaista. Jos tämä nyt siis siitä kannabiksesta on, mitä vähän pelkään.
Melko älytöntä, että toisessa lähteessä kannabis on sama ku joisit vettä ja toisessa se on pahin perkele. No, itsehän poltin tiedostaen riskit. Tai ainakin luulin. En tiennyt, että kerrasta voi seurata tällaista. Jos tämä nyt siis siitä kannabiksesta on, mitä vähän pelkään.
Ryan1
Banned
- Liittynyt
- 22.5.2007
- Viestejä
- 1 216
Kyllä toi ihan paniikkihäiriöltä vaikuttaa. Jos sulle tulee uudestaan samanlainen olo niin ota joku pussi mielellään paperinen ja hengittele rauhallisesti siihen, veren happipitoisuus vähenee ja sun keskushermosto alkaa rauhoittumaan. Jos vaan hengität normaalisti alat jossain vaiheessa hyperventiloida ja sun veren happipitoisuus kasvaa liian suureksi, seuraa sydämen tykytys, ahdistava olo, paniikki.
Jos on mahdollista niin tee jotain sellaista mikä saa sun ajatukset muualle. Esim. meet kävelemään, katot jotain leffaa tai luet kirjaa. Käy viileässä suihkussa, myös se auttaa. Älä juo mitään kofeiini pitoista illalla.
Enpä usko että tolla kannabiksella on mitään tekemistä tuon kanssa, jos se oli tosiaan kannabista mitä vedit. Tuli tää kohtaus mieleen http://www.youtube.com/watch?v=ZqJyNw8tGE0
Jos on mahdollista niin tee jotain sellaista mikä saa sun ajatukset muualle. Esim. meet kävelemään, katot jotain leffaa tai luet kirjaa. Käy viileässä suihkussa, myös se auttaa. Älä juo mitään kofeiini pitoista illalla.
Enpä usko että tolla kannabiksella on mitään tekemistä tuon kanssa, jos se oli tosiaan kannabista mitä vedit. Tuli tää kohtaus mieleen http://www.youtube.com/watch?v=ZqJyNw8tGE0
- Liittynyt
- 9.5.2004
- Viestejä
- 632
Siis...Anteeksi pieni offtopic. Ihan laillisesta coffee shopista ostettiin. Lajike oli vissiin joku S5 (myyjä suositteli, kun ei tiedetty mitään), että kai sen pitäisi olla ihan kunnollista. Tuolla hamppu foorumilla puhelevat, että kannabis saattaa penkoa mielen perukoilta juttuja, mitä ei muuten tavoittaisi. En tosin ole tavoittanut nytkään, koska en tiedä mikä minua ahdisti. Todella monella tuntuu ilmenevän paniikkikohtauksia.
Siellä käyttäjä multakurkku kirjoitti:"Tuntuu, että kun se on kerran tullut niin se on koko ajan päällä,., joko hyvin pienenä piilevänä taustalla tai Voimakkaina aaltoina tuleva. " . Tuo jatkuvasti piilevänä oleminen kuulostaa todella nihkeältä.
Kiitos ihmiset vastauksista. Nyt olo on jo parempi, ehkä hiukan liikuttunut. En oikein tiedä miksi. Ehkä tästäkin kauhukokemuksesta voi olla loppujenlopuksi jotain hyötyäkin. Harkitsen vielä sitä huomista terkkarikäyntiä.
Mulle iski jouluaattona saatanallinen paniikkihärö päälle sairaalassa. Kyllä oli perseestä kun iski hyperventilaation siinä päälle, hengittelin käsiä vasten niin sai ees jokseenkin ajatuksen kasaan. Tuntu siltä, että nyt tuli lähtö. Lekurit tyrkkäs Propralia nassuu ni helpotti hetkes. Se vaan jysähti päälle, oli eka kerta ja ihan helvetin hirveetä. Vaikuttaa tuo sin kertoma myös ihan paniikkihäröltä.
Laslo : Ettei sulla vaan olis verenpainetta ? (mikäli tätä tredii joskus katot edes enää). Se tekee ainakin tota, mitä olet kertonut, eli mm. Näät tähtiä. Takykardiallekkin tuo kuulostaa, eli nopealyöntisyyttä, johtuu verenpaineesta, ja/tai Vagus hermon jumituksesta. Pään sisäinen paine ampuu vagus hermoa pitkin pumpulle nopealyöntisyyttä, samaten jos se hermo on puristuksissa jossain matkan varrella. Kiertäjähermo suomeksi.
Laslo : Ettei sulla vaan olis verenpainetta ? (mikäli tätä tredii joskus katot edes enää). Se tekee ainakin tota, mitä olet kertonut, eli mm. Näät tähtiä. Takykardiallekkin tuo kuulostaa, eli nopealyöntisyyttä, johtuu verenpaineesta, ja/tai Vagus hermon jumituksesta. Pään sisäinen paine ampuu vagus hermoa pitkin pumpulle nopealyöntisyyttä, samaten jos se hermo on puristuksissa jossain matkan varrella. Kiertäjähermo suomeksi.
rintafile
Stifmeister
- Liittynyt
- 18.4.2002
- Viestejä
- 773
- Ikä
- 40
Veri on terveellä ihmisellä aina maksimaalisesti happeutunutta, kun se lähtee keuhkoista. Ei auta vaikka kuinka hönkäilis, niin happipitoisuus ei nouse. Hiilidioksidia sen sijaan poistuu enemmän, jos hyperventiloi. Hyperventiloinnista johtuvat "paniikkioireet" johtuukin siitä, että veren hiilidioksidipitoisuus laskee. Tämmösessä tilanteessa pussiin hengittely auttaa, koska uloshengitetty hiilidioksidi ei pääse karkaamaan ja veren hiilidioksidipitoisuus alkaa nousta normaaliksi.
- Liittynyt
- 23.6.2005
- Viestejä
- 607
Lääkäri suhtautui ihan asiallisesti. Eihän siinä mitään rikosta tehty edes. Yleensä noi jutut kuulemma kytee pinnan alla, ja joku esim. tässä tapauksessa hamppu voi laukasta sen... niin lekuri mulle kertoi. Puhui vielä jotain reseptoreiden aktivoitumisesta.
En sinuna jäis miettimään sitä, oletko tehnyt moraalisesti jotain väärin tai vastaavaa, vaan keskittyisin hoitamaan itseni.
- Liittynyt
- 4.2.2007
- Viestejä
- 438
Haha, mulkin kävi samalla lailla :D.
Eräänä päivänä töissä tuli ihan puun takaa nämä paniikkikohtauksen tyypillisimmät oireet: järkyttävä tärinä, hengenahdistusta, huimausta, näkökentän supistuminen, suun kuivuminen jne. Tuli sellanen olo, että tää elämä oli tässä. "I was ready to die".
Ei mikään kiva kokemus kuitenkaan. Tää on fyysisesti niin perkeleen raju vaiva. Kyl sen tietää tässä vaiheessa, ettei siihen kuole.
Näinpä, ja sitte kun sitä ei edes tiedetä, että mikä sen laukasee... Se vaan voi tulla että WHAM, aikaa ja paikkaa kattomatta.
- Liittynyt
- 9.5.2004
- Viestejä
- 632
Joo. Viikko on melkeen menny, mutta en oo vielä saanut aikasiks mennä lääkärille. Tuntuu niin hölmöltä mennä valittamaan mitään, kun toisaalta aamuisin olo on ihan normaali. Enää en ole saanut vastaavia kohtauksia, mutta aina välillä sydän alkaa hakkaamaan kovempaa ja vatsanseudulla/rintakehässä tuntuu sellainen ikäänkuin kylmä pelon aalto... Jotkut tietyt ajatukset laukaisevat tämän selvästi helpommin kuin muut ja siksi joutunut ikäänkuin välttelemään niitä. Nukahtaessa pitää välillä miettiä, mitä miettii. Ei kyllä mistään kotoisin sekään, että joutuu sensuroimaan omia ajatuksiaan. Aiemmin olen miettinyt paljon poliittisia, filosofisia ja uskonnollisia asioita ja tarpeeksi syvälle mentäessa nekin ovat saattaneet aiheuttaa ahdistusta. Ehkä silläkin voi olla jotain tekemistä asian kanssa.
Eli yhteenvetona: kai se on vaan mentävä sinne lekurille.:P
Edit: Pitää vielä lisätä, että itse en ole alkanut pelkäämään mihinkään menemistä tai sosiaalisia tilanteita (sen enempää kuin ennenkään). Ehkä tämä ei minulla ole niin vakavaa tai tiedostin vain tarpeeksi ajoissa, että tämä on vain omassa päässäni. Emt. Ensimmäistä kohtausta seuraavana päivänä isovanhempieni vierailu meinasi kyllä laukaista kohtauksen, mutta silloin oloni muutenkin melkein koko päivän surkea, koska en ollut edes nukkunut yhtään.
Eli yhteenvetona: kai se on vaan mentävä sinne lekurille.:P
Edit: Pitää vielä lisätä, että itse en ole alkanut pelkäämään mihinkään menemistä tai sosiaalisia tilanteita (sen enempää kuin ennenkään). Ehkä tämä ei minulla ole niin vakavaa tai tiedostin vain tarpeeksi ajoissa, että tämä on vain omassa päässäni. Emt. Ensimmäistä kohtausta seuraavana päivänä isovanhempieni vierailu meinasi kyllä laukaista kohtauksen, mutta silloin oloni muutenkin melkein koko päivän surkea, koska en ollut edes nukkunut yhtään.
Noniin, itekki taidan huomenna painella lääkärille, koska alkaa asia vituttamaan ja häiritsemään isolla kädellä. Täs on nytten keuhkokuumetta sairasteltu vähän yli viikko ja.. :
Viime keskiviikkona alko sitte helvetillinen huimaus/ihme flippailu. Kävin lekurissa 2x valittamassa pelkkää huimausta, koska oletin että se saadaan pois. Lääkärit sanoi, että sain liian vahvat antibiootit, vaihtoi ne toisiin, ja huimauksen pitäisi loppua.
No huimaus ei loppunut. Tulee useasti päivässä sellanen "outo olo", en osaa sitä muuten kuvailla, samalla pelottaa ihan vitusti että taju menee tms, sekä huimaa. Eikös tuo aika selkeä paniikkikoiske ole ? Ilmeisesti tuo huimailu laukoo kohtauksia tällä hetkellä, olettaisin... Sillä ½ vuoteen ei niitä juurikaan ollut ja oletin, että niistä on päästy.
Ei tässä kuitenkaan pelota mihinkään mennä, voin istuskella vaikka koneella ja yhtäkkiä huimaa ja sitten iskee helvetillinen pelko päälle. Häiritsee moinen, joten ajattelin, että lekurille mars mars menen huomenissa. Hierojallakin käytävä, koska se on selkeästi se, joka laukoo asiat käyntiin. Huimaa > Ihme flippailua (Helvetin outo olo) ja pelkoa.
Terveyskeskuksee soittelin, ni ne sano et nyt ku on keuhkokuume, ni pitää juua vaan vitusti enemmän, että se voi huimata. Omasta mielestäni ei nestehukkaa kyllä ole, joka huimaisi.. Mutta tiedä sitten. Sanoivat myös, että huomenna lääkärille mikäli jatkuu veden lotraamisesta huolimatta.
Viime keskiviikkona alko sitte helvetillinen huimaus/ihme flippailu. Kävin lekurissa 2x valittamassa pelkkää huimausta, koska oletin että se saadaan pois. Lääkärit sanoi, että sain liian vahvat antibiootit, vaihtoi ne toisiin, ja huimauksen pitäisi loppua.
No huimaus ei loppunut. Tulee useasti päivässä sellanen "outo olo", en osaa sitä muuten kuvailla, samalla pelottaa ihan vitusti että taju menee tms, sekä huimaa. Eikös tuo aika selkeä paniikkikoiske ole ? Ilmeisesti tuo huimailu laukoo kohtauksia tällä hetkellä, olettaisin... Sillä ½ vuoteen ei niitä juurikaan ollut ja oletin, että niistä on päästy.
Ei tässä kuitenkaan pelota mihinkään mennä, voin istuskella vaikka koneella ja yhtäkkiä huimaa ja sitten iskee helvetillinen pelko päälle. Häiritsee moinen, joten ajattelin, että lekurille mars mars menen huomenissa. Hierojallakin käytävä, koska se on selkeästi se, joka laukoo asiat käyntiin. Huimaa > Ihme flippailua (Helvetin outo olo) ja pelkoa.
Terveyskeskuksee soittelin, ni ne sano et nyt ku on keuhkokuume, ni pitää juua vaan vitusti enemmän, että se voi huimata. Omasta mielestäni ei nestehukkaa kyllä ole, joka huimaisi.. Mutta tiedä sitten. Sanoivat myös, että huomenna lääkärille mikäli jatkuu veden lotraamisesta huolimatta.
