Paniikkihäiriö?

SOOSOO sanoi:
No niin, kävin nyt lääkärillä ja määrättiin tuota yllä mainittu Cipralexiä itsellekin. Lääkäri sanoi, että vedän alkuun kuukauden 10mg ed ja jos ei potki niin 20mg ed. Onko tuo lääke auttanut muilla oireisiin?
Click to expand...

kyllä toi 10 millinen potkii ja pelittää hyvin. Mulla oli alkuun viikon 5mg annos jonka jälkeen söin ½ vuotta 10mg. Sitte se olikin ikään kun parantunut ja nyt oon ollu ilman mitää nappeja jo melkosen pitkään eikä oo mitään tullu takas koska päätin aikanani, kun kyseinen vittumaisuus diagnosoitiin, että selätän kyseisen paskavaivan eikä tarvi loppuelämää nappeja syyä. :thumbs: Tasan 1 paniikkikoiske iski nappien jälkeen ja sekin oli samalla viikolla kun ne sain.

Napit ku lopetettii ni tuli vittumaisii sähköiskun tapasii säväreit mut nekin onneksi loppu parin viikon sisään kuten täällä sanottiinkin, kun asiasta kyselin.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Cisse sanoi:
Täällä todettu vaikea paniikki- ahdistus ja jännitystila/sosiaalisten tilanteiden pelko joskus 15- vuotta sitten. Viimeiset kymmenen vuotta rouskutellut Oxaminia ja annos todella minimaalinen, lähes olematon nykyään. Noihin jää helposti koukkuun ja esim. ammattitaitoinen lääkäri sanoi viimeksi, että Kelakin tarkkailee jostain syystä pamireseptejä ja pitkäaikaiseen (kuukausien vai vuosien?) käyttöön pitää olla todella pätevä syy, jota lääkäri voi joutua Kelalle perustelemaan.

Tuli tota lääkettä ennen kokeiltua kaikkia yleisimpiä lääkkeitä, mut kun mikään muu ei tehoa, niin käytän tota Oxaminia/Oxepamia (samaa kamaa). Omalla annostuksella nyt ei mitään haittoja edes tule.

Oireiden takia meni aikoinaan opinnot, kaverit, harrastukset... kaikesta sosiaalisesta jouduin luopumaan. Nykyään asiat on onneksi hyvin :thumbs:
Click to expand...

Tämä on jo aika vanha posti, mutta yhdyn tähän kuitenkin ja toivottavasti kaveri liikkuu vielä foorumilla?!

Miten jatkoit, kun jätit opinnot kesken?

Itsellä jäi syksyllä opinnot kesken, jännitys, ahdistus ynms takia, joita minulla on ollut aina ja tuottanut suuria ongelmia aina opinnoissa.
Koska kärsin suuresta jännityksesta, ahdistustilanteista ja sosiaalistenpaikkojen kammosta, jotka on diagnosoitu. Tuntuu hirveen vaikeelta alottaa taas koulu tai mennä töihin, ku sosiaaliset paikat pamauttaa ton kauheen jännityksen(jota reagoin vatsallani) ja sitä myöden ahdistuksen. Onneksi olen käyny koulussa pari tuntia päivässä, erään opettajan luona eli en ole joutunut isoihin ryhmiin, jotka ovat kaikkein pahimpia ja tämä helpottaa vähän ettei sulkeudu kotiinsa. Onneksi sain vapautuksen näitten takia armeijasta, ettei tarvi sitä ressata. Mutta eniten ressaa tulevaisuus, kun ei ole koulutus ja sitä vaikee aloittaa, ei ole töitä ja sinne myös vaikee mennä tai lähes mahdoton (ainakin omasta mielestäni). Psykologilla/-atrilla käyn kerran viikossa ja huomenna pitäis olla palaveri, tän opettajan kans, joka minua auttaa, myös vanhempieni ja psykologin kanssa ens syksystä/tulevaisuudesta. Saas nähdä miten miehen käy.
 
pakko tulla tänne vähä avautumaan, avauduin viimeks tänne vissiin pari vuotta sitte samasta aiheesta, hitusen vituttaa ku ei oo sitte tää paniikkihäiriö parantunukkaa vaikka kaikkea on tullu tehtyä. en tiedä muusta mutta viimeyönä oli vähä jänskä tilanne jo, normaalisti istuessani syke nousi yli 150 kohtauksen tullessa, ei se vielä mitään mutta alko jännättään ku ne lyönnit oli vitun kovia ja se vielä että muljahduksia tuli samaan aikaan, mietinki että ei varmaan hirveen terveellistä ku tuossa sykkeessä tulee noit helvetin mitä ne ny onkaa muljahduksia ny kuitenki. toissayö oli kans yhtä helvettiä, alkoholilla kylläkin ollu osuutta asiaan, lopetin putken jokunen päivä sit.

pitäis varmaan hankkiutua hoitoon, vois sit ehkä elää kai normaalistikki?

ei oo lääkitystäkää ollu noin 2 vuoteen ku kyllästyin siihen nenänvarttapitkin katsomiseen ku yritti vinkata et josko NYT viimeinki voitais kokeilla niitä bentzoja. no pimeitä ryynejä väliin tulee otettuu ja kyllä jelppaa. luulin et tää korjaantuis kokemuksilla ja ajankanssa, mut paskat mitää, pahenee vaan joka kokemuksesta.

vittu on kyllä paska häiriö, en suosittele tappaa sosiaalisen elämän ja tekee yksinolostaki vitun vaikeeta.
 
Mulla oli joitakin vuosia sitten oikein vaikea vaihe masennuksen kanssa, silloin oli myös vaikeita paniikki- ja ahdistuskohtauksia, jotka hankaloitti elämää. Kävin kunnallisella terveyskeskuslääkärillä, joka sanoi noihin kohtauksiin ja siihen oloon vaan että "sun pitää nyt vaan ajatella järkevästi ja positiivisia asioita, olet terve nuori nainen, pitää vaan opetella ajattelemaan järkevästi. ". Ihan oikeasti! Näin se sanoi vaan. Siis ei mitään apua! Ei puhettakaan mistään lääkehoidosta tai mistään. Siitä olo paheni oikeen kamalaks. Itkin ja sekoilin. Sitten päätin mennä yksityiselle psykiatrille, vaikka se maksaakin hunajaa. Se pisti samantien lähetteen kunnalliselle puolelle, psykiatriselle yksikölle, missä on vähän enemmän ammattitaitoa. Lisäksi määräsi ssri-lääkkeitä, rauhottavia ja nukahtamislääkkeitä.

Suosittelen pistäytyy yksityisellä psykiatrin tuolilla.
 
Onko monella sellasta vittumaista "unenomaista outoa oloa" pääkopassa jatkuvasti tai edes silloin tällöin? Tää on hemmetin ärsyttävää.. Varsinaisia paniikkikohtauksia en ole saanut hetkeen, sosiaaliset tilanteet ahdistaa mutta vähemmän kun ennen ja olo on muutenki helvetin jees. MUTTA tämä "outo olo" päässä jatkuu ja jatkuu ja tuntuu, ettei mistään saa kaikkea irti kun ei pysty keskittymään kunnolla. Tavallaan sellanen darranen olo koko ajan ja ikäänku ois joku "verho" todellisuuden ja mun välissä (kuulostipa friikiltä). Tiedän että olen tässä ja nyt, mutta aina ei tunnu siltä... Tämän paremmin en osaa selittää. ja jos joku on päässy eroon tosta olosta niin kertokoon miten.
 
tiksutuksu sanoi:
Onko monella sellasta vittumaista "unenomaista outoa oloa" pääkopassa jatkuvasti tai edes silloin tällöin? Tää on hemmetin ärsyttävää.. Varsinaisia paniikkikohtauksia en ole saanut hetkeen, sosiaaliset tilanteet ahdistaa mutta vähemmän kun ennen ja olo on muutenki helvetin jees. MUTTA tämä "outo olo" päässä jatkuu ja jatkuu ja tuntuu, ettei mistään saa kaikkea irti kun ei pysty keskittymään kunnolla. Tavallaan sellanen darranen olo koko ajan ja ikäänku ois joku "verho" todellisuuden ja mun välissä (kuulostipa friikiltä). Tiedän että olen tässä ja nyt, mutta aina ei tunnu siltä... Tämän paremmin en osaa selittää. ja jos joku on päässy eroon tosta olosta niin kertokoon miten.
Click to expand...

Onko sulla hartiat/niskat jumissa?
 
itelläni joskus ku sain kohtauksia niin nielu katkes, elikkä en pystyny nielemään kohtauksen aikana. olisin vissiin tukehtunu jos olisin syöny jotain ja yrittäny nielaista sitä ja kohtaus oliski yhtäkkiä ollutkin päällä. sitte nykyäänki tulee yleisimpänä oireena kohtauksesta se että alan pelkäämään kieleni nielaisemista, joka taas tekee hitusen vaikeaksi olon ku täytyy pitää päätä alaspäin ja kieltä kontrollis ku nielaisee ja sillonhan sitä vasta nieleskeleekin ku ajattelee nieluaan. onko kellää ollu muuten vastaavia?
 
Kannattaa tutkituttaa kilpirauhanen(arvot, aivolisäke yms.) myös, jos kärsii paniikkihäiriöstä. Paniikkihäiriö kun on yksi kilpirauhashäiriöiden monista oireista, ja sitä voi esiintyä sekä liika- että vajaatoiminnassa.
 
Seryli sanoi:
Kävin kunnallisella terveyskeskuslääkärillä, joka sanoi noihin kohtauksiin ja siihen oloon vaan että "sun pitää nyt vaan ajatella järkevästi ja positiivisia asioita, olet terve nuori nainen, pitää vaan opetella ajattelemaan järkevästi. ". Ihan oikeasti! Näin se sanoi vaan. Siis ei mitään apua! Ei puhettakaan mistään lääkehoidosta tai mistään.
Click to expand...

Kaverille myös tk-lääkäri sanoi aikalailla saman virren mitä sinulle. Hän sitten korotti ääntään ja teki selväksi että nyt tarvitaan jotain muuta kuin positiivista asennetta. Jotain nappeja hälle sitten määrättiin.
 
Onko muut saaneet tuosta Cipralexistä helvetin inhottavia sivareita? Itellä alkoi heti ensimmäisestä päivästä todella kova hikoilu, päänsärky, huimaus ja ajoittainen kuumeinen olo. Kuukauden jälkeen tuplasin annoksen ja oireet tuplaantuivat samalla. Muutaman kerran olen yöllä herännyt ja joutunut kävellessä ottamaan tukea, kun on huimannut niin paljon. Kaikki treeni on mennyt aivan perseelleen, kun olen aivan puhki pienestäkin hikoilusta. Ensimmäiset sarjat salilla aiheuttavat niin pahan olon, että olen pari kertaa oksentanutkin. Yhtään treeniä en ole viimeiseen reiluun kuukauteen pystynyt vetämään loppuun asti. Epäilin itse aluksi pitkälle vietyä ylikuntoa, mutta lopetin nappien ottamisen ja parissa päivässä olin kuin uusi mies ja kaikki oireet hävisivät. Treeni kulkee paremmin kuin koskaan, enkä aio noita nappeja enää ottaa kun ei niistä mitään hyötyäkään ollut.

No joo, pitää varmaan soitella lekurille. Kyllähän se varoitteli, että jollekin voi jotain pahoinvointia aiheuttaa, mutta olisi pitänyt mennä parissa viikossa ohi.
 
tiksutuksu sanoi:
Onko monella sellasta vittumaista "unenomaista outoa oloa" pääkopassa jatkuvasti tai edes silloin tällöin? Tää on hemmetin ärsyttävää.. Varsinaisia paniikkikohtauksia en ole saanut hetkeen, sosiaaliset tilanteet ahdistaa mutta vähemmän kun ennen ja olo on muutenki helvetin jees. MUTTA tämä "outo olo" päässä jatkuu ja jatkuu ja tuntuu, ettei mistään saa kaikkea irti kun ei pysty keskittymään kunnolla. Tavallaan sellanen darranen olo koko ajan ja ikäänku ois joku "verho" todellisuuden ja mun välissä (kuulostipa friikiltä). Tiedän että olen tässä ja nyt, mutta aina ei tunnu siltä... Tämän paremmin en osaa selittää. ja jos joku on päässy eroon tosta olosta niin kertokoon miten.
Click to expand...

On tuttua. Se on derealisaatiota, joka on varsin tyypillistä paniikkihäiriölle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatiohäiriö

Älä mene paniikkiin tuosta, se on vaan elämää.
 
En tiedä, mikä itellä on, mutta ihmiselle puhuessa pulssi nousee ja hikoo kädet ja kainalot samantien yms. Rajottaa niinkun jotenkin kaikkea, ei tee edes töihin mieli hakea. Ellei olis sitten yksintehtävää työtä.
 
Bowseri sanoi:
En tiedä, mikä itellä on, mutta ihmiselle puhuessa pulssi nousee ja hikoo kädet ja kainalot samantien yms. Rajottaa niinkun jotenkin kaikkea, ei tee edes töihin mieli hakea. Ellei olis sitten yksintehtävää työtä.
Click to expand...

Käy lääkärille kertomassa. Antaa varmaan Propralia. Se poistaa jännityksen näkyvät oireet.
 
Bowseri sanoi:
Arvaa uskallanko:rolleyes:
Click to expand...

Mikset uskaltaisi? Päivittäin jengi siellä ravaa tuollaisten asioiden kanssa. Propral on siis betasalpaaja jota mm. esiintyjät kuten konserttipianistit ym usein syö. Vanha kuin taivas lääkkeenä. Tai sitten ihan menet kertomaan asiasi ja katsot mitä ehdotuksia saat. Eihän niitä ole pakko noudattaa. Jos olet nuori, niin luultavasti tai ainakin mahdollisesti aika korjaa tämän. Jos on elo hankalaa eikä voi edes töihin tai kouluun mennä, niin hakeutuisin kyllä lääkärille. Ei ole muuten kovin mielekäs tulevaisuus edessä.

Taitaa masennus ja vastaavat olla se yleisin nuorehkojen työelämästä ja mahdollisesti myös elämästä poistava sairaus, eli ottaisin kyllä vakavasti.
 
En ole aivan varma olenko kärsinyt paniikkihäiriöstä, mutta lapsena tapasin saada nukkumaan mennessäni tai keskellä yötä herätessä sellaisia tuntemuksia että sydän hakkaisi aivan järjetöntä nopeutta ja tuntui kuin kuolisi. Kohtauksiin liittyi myös oudot tunto aistimukset, kuten se että tyyny tuntui kovalta ja pieneltä. Mikä näin jälkeenpäin kuulosta todella oudolta. Kohtauksiin liittyi myös outo maku suussa, sellainen todella paha maku, mutta en osaa määritellä sitä erityisesti. Lisäksi näkökenttä vääristyi samalla tavalla kuin katsoisi kiikareilla väärinpäin. Muista oireista olen päässyt, eikä niitä ole ilmaantunut moneen vuoteen enään, mutta tuo näkökentän vääristyminen tapahtuu vielä silloin tällöin jos vaikka katson jotain tiettyä kohtaa pitempään.

Olisi mukava kuulla onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia, olen jo pitkään miettinyt mistä noi lapsena saadut kohtaukset johtuivat.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom