okortepu sanoi:
Huhujen mukaan maapallolla kuolee yli 30 000 ihmistä päivässä ravinnon puutteeseen. En tiedä onko ravintoa liian vähän vai onko ravinto väärässä paikassa. Vai onko syy peräti siinä, että nälkäisten ruokkiminen on kannattamatonta liiketoimintaa. Oli niin tai näin, uskallan vaittää, että kuluttajia on liikaa siinävaiheessa kun osa kuolee ravinnon puutteeseen.
Jaaha. Ensinnäkin, se että jossain nähdään nälänhätää ei ole ensisijassa kaupankäynnin syytä vaan mätien yhteiskuntarakenteiden. Esimerkiksi käy vaikkapa joku Afrikan maa joka on sisällissodan runtelema, ja jossa on perusinfrastruktuuri niin heikoissa kantimissa ettei yritystoimintaa pääse syntymään. Ihmiset eivät kykene tavoittelemaan korkeamman tason hyvinvointia koska perustasoja (nälkä ja turvattomuus) ei ole tyydytetty.
Toiseksi, oletkos kuullut sellaisesta tarinasta, jossa kaksi länsimaalaista kenkävalmistajan edustajaa lähetettiin toisistaan tietämättä tutkimaan potentiaalista markkina-aluetta jossain kaukaisella alueella. Toinen tuli takaisin ja valitteli, "ei siellä ole mitään mahdollisuuksia, kukaan ei edes käytä kenkiä", kun taas toinen tuli innokkaana, "siellä on rajattomat mahdollisuudet, kenelläkään ei ole kenkiä!". En nyt tiedä havainnollistaako tämä juttu mitenkään vastaustani, mutta siis se että jossain on tyydyttämättömiä tarpeita on talouskasvunkin kannalta positiivinen juttu. Jos markkinatalouden annetaan toimia mahdollisimman optimaalisissa olosuhteissa (vapaat rajat ja riittävä perusinfrastruktuuri, ym.) niin taloudellista lisäarvoa syntyy.
okortepu sanoi:
Ymmärrän mainiosti miksi yritys on olemassa, miksi optiot ovat olemassa ja sen miksi johtajille maksetaan enemmän palkkaa. Sitä en ymmärrä miksi kilpailuun vedoten annetaan tilanteen mennä siihen pisteeseen, että tienpinnat eivät kestä, katot romahtavat niskaan ja se saa urakan, joka parhaiten perseelleen sen laski. Minkätähden voiton ja kilpailukyvyn maksimoimiseksi on potkittava porukkaa pihalle voittoa tekevistä yrityksistä?
Tää on vähän kuin sanoisi että minkätakia ihmisten annetaan kuolla luonnononnettomuuksissa, tai että miksi sodassa jonkun pataljoonan annetaan joutua tilanteeseen jossa suurin osa joukosta kaatuu. Kirjottelin tossa aikaisemmin että talous on erittäin monimutkainen systeemi jonka käytöksen ennustaminen tai edes mallintaminen lähitulevaisuuteen on todella vaikeaa, muistuttaen systeeminä vähän samaa kuin ilmasto tai sota.
Kilpailu on suurimmilla osalla markkinoista yrityksen elinehto. Jos yrityksen tärkeimmän edunsaajaryhmän, eli omistajien, etuja ei tyydytetä niin yritys kuolee pois. Ota huomioon ajallinen ulottuvuus: vaikka nyt tehtäisiinkin voittoa, saattaa vuoden päästä tilanne nykyisellä resurssien käytöllä olla paljon huonompi. On ihan luonnollista että toiminnan tilaa halutaan arvioida tulevaisuuteen (vaikka se onkin vaikeaa).
okortepu sanoi:
Hyvinvointiyhteiskunnan on reagoitava asettamalla kilpailulle rajoituksia, mikäli näin ei tehdä, tulee hyvinvointi rapistumaan pala palalta kilpailun kiristyessä. Tietenkään tavoitteena ei ole tappaa kilpailua, vaan asettaa sille raamit.
Selitin tuossa jo aiemmin miten taloudellinen lisäarvo nostaa hyvinvointia, voit lukea sen sieltä. Kilpailulle ei todellakaan pidä asettaa rajoituksia, sillä kilpailu tehostaa mm. pääoman käyttöä ja on muutenkin markkinatalouden toiminnan kivijalka. Vähän sama kuin säätäisi lain jolla ihmiset saisivat käydä punttisalilla vaan kerran viikossa.
Jos Suomessa edelleen olisi rajoituksia kilpailulle (tarkoitetaan tällä vaikkapa ulkomaisen omistuksen kieltämistä), ei tänne tälläkään hetkellä syntyisi uusia työpaikkoja siihen tahtiin mitä nyt syntyy, eikä yhteiskunnan hyvinvoinnin määrässä tapahtuisi lisäystä.
okortepu sanoi:
Tietysti pienen Suomen on mahdoton asettaa tälläisia sääntöjä yksin, vaan kaikkien tulisi niihin sitoutua. Utopia mikä tuskin koskaan toteutuu, ennemmin kilpailemme itsemme hengiltä.
Kovasti haluaisin tietää miksi väität kilpailun "tappavan meidät kaikki", mutta tuskin siihen vastaat kuitenkaan. Todella vääristynyt väite.
okortepu sanoi:
Aiheesta taitaa olla jokunen kirja kirjoitettu, en tosin itse niitä ole lukemaan vaivautunut. Syntejä nimettiin 7 ja tasapuolisuuden vuoksi mainittakoon, että myös kateus lukeutuu näihin. Rautalanka on tilapäisesti loppu, enkä tämän topicin tiimoilta enää asiaan jaksa palata.
Hieno juttu. Jossain vihreiden puoluekokouksessa tuollainen logiikka (vrt. "mutku ydinvoima vaan on väärin!") ehkä toimisi, täällä asioille yleensä vaaditaan perusteluja.
okortepu sanoi:
Maailmassa on tasan yksi todellinen sääntö; mitä mies voi tehdä ja mitä mies ei voi tehdä. Tämä on kuitenkin yhteiskunnan etua ajatellen todettu huonoksi jo kauan sitten. Kaikki muut säännöt ovat keinotekoisia ja toimivat vain jos niitä kaikki noudattavat ja naudattamatta jättämisestä on rangaistus määrätty. Suurin osa säännöistä on melko hyviä, joskin muutama huono mahtuu sekaan. Säännöt myös tähtäävät yleisen hyvinvoinnin parantamiseen.
Tässähän voi alkaa vääntämään vaikka mitä lähtien demokratian perusteista ja edeten käymällä kaikenlaisia hienoja valtio-opillisia teorioita ym. lävitse, mutta jos vaikka oikaistaan vähän... Kyllä ihmisiä ja taloudellisia toimijoita voi ohjata valtion taholta siten että niille asetetaan sopimuksia joiden noudattamatta jättämisistä rankaistaan, mutta sitä ennen on oltava tiedossa se tavoite mitä kohti halutaan yhteiskunnan kehittyvän, ja ennen kaikkea että mitkä asiat toteutuvat yhteisössä itsestään. Aikoinaan väännettiin teorioita joissa ihminen ymmärrettiin luonteeltaan täysin rationaaliseksi oman edun ajajaksi, mutta myöhemmin on tutkittu myös sitä että ihminen saattaa käyttäytyä vastavuoroisesti toisia ihmisiä kohtaan, myös sellaisia joihin tällä ei ole sukulaisyhteyksiä. Siis se pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtaja saattaa ihan geneettisen perimänsä pohjalta tuntea sääliä jotain kaukaista ryhmää kohtaan johon hänen päätöksillään on vaikutusta. Liika toiminnan sääntely on tietynlaisen taloudellisen toiminnan hengen vastaista, juuri niiden menetettyjen vaihtoehtoiskustannusten takia, mutta liian vähäinen sääntelykin on haitallista. Siitä välistä löytyy optimi jota voi tavoitella valtion tasolla tiedostamalla kokonaisuuden kannalta paras hyöty.
Käyttäytymistieteilijät ovat yhdessä taloustieteilijöiden ym. kanssa tutkineet noita yhteistyömalleja jo vuosikymmeniä, kehoittaisin tutustumaan vaikkapa yhteistyön peliteoriaan jos asia kiinnostaa.
okortepu sanoi:
Niin pitkään kun kiinalainen kaverimme Singsong ei nauti sosiaaliturvaa ja hädän tullen asuu katuojassa sekä tonkii ruokansa kaatopaikalta, on yhteiskuntamme kilpailukeinot vähissä. Voimme joko vaatia parempaa sosiaaliturvaa Kiinaan, tinkiä omasta sosiaaliturvastamme tai kehittää sääntöjä, jotka estävät yritysten siirtymisen. Eräs tällainen sääntö voisi olla minimipalkan määrittäminen. Mikäli Singsongillekin olisi maksettava vähintään 7 €/h, ei yrityksillä olisi kovinkaan suurta painetta siirtää tuotantoa, mikäli kotimaasta vain työvoimaa riittää. Onneksemme Suomi ei paini ongelman kanssa yksin, vaan se koskettaa kaikkia hyvinvointivaltioita. Toistaiseksi ahneus on vain estänyt sopimusten synnyn ja varmasti tulee estämään jatkossakin, onhan Kiinan etu, että sinne työpaikkoja syntyy (vaikka huonopalkkaisiakin). Yritykset ovat mielissään halvasta työvoimasta, onhan yhteiskuntavastuu tuntematon käsite ja yritys olemassa vain omistajiaan varten. Häviävänä osapuolena kiistassa on hyvinvointivaltio.
Kyllä se kiinalainen työskentelee varmasti mielummin euron tuntipalkalla Nokian alihankkijan tehtaassa kuin 5 sentin tuntipalkalla riisipellolla. Nykyinen länsimainen hyvinvointi on sen ansiota että maatalousyhteiskunta on tuottanut lisäarvoa siirtyessään teollisuusyhteiskunnaksi, se siellä Kiinassakin on parhaillaan tapahtumassa. Jos siellä säädettäisiin tuollainen minimipalkka, ei ulkomaiset yritykset investoisi Kiinaan eikä se kiinalainen enää pääsisi euron tuntipalkalla töihin, vaan joutuisi palaamaan riisipellolle.