En ole herrasmies (ainakaan aina), enkä ole varma osaanko pelatakaan, mutta vastataas nyt silti :D
Kiitos vastauksesta. Yksi paradoksi ihmetyttää: Olen tässä threadissa törmännyt usein kommentteihin, että tuon NL100-200 tason biittaa ihan perupelillä ja pääsee kymmenien eurojen tuntitaksoille. Perupeleiksi on esitetty muutamia variaatioita tiukasta ja agressiivisesta tyylistä, jossa aloitetaan lyöminen PF muutamilla eirttäin hyvillä korteilla. Ei ole sitten enää käytännössä merkitystä mitä pöytään tulee. Lyödään vaan lisää pottiin monitorin kulmaan kirjoitetun yksinkertaisen algoritmin mukaan. Toinen varma tapa on mennä minimi BI:llä pöytään, "odottaa naulat", lyödä kaikki sisään ja lähteä pois tuplauksen jälkeen. Joka tapauksessa metodit on niin yksinkertaisia, että vastustajaa ei tarvitse analysoida ollenkaan ja 12 vuotias kiinalainenkin osaa pelata tuota peliä.
Kysyn siis: Onko tuo oikeasti noin helppoa päästä tuhansien eurojen kuukausitiliin rakebackien kanssa, klikkailemalla koneellisesti pöydässä kolmen rivin muistilapun mukaan, vai onko nämä vain puheita? Oma järjenkäyttö on jopa epäsuotavaa, koska se mitä potin koossa voittaa, kun vähän varioi, häviää enemmän, koska ajattelu vie aikaa ja näin kerkiää pelaamaan vähemmän käsiä.
Lähinnä siis asiassa viehättää se, että esitetyt teoriat ovat täysin suljettuja, eivät vaadi minkäänlaista havainnointia pöytäkorteista, tai vastustajista, ulkomaailmasta. Onko nettipokeri niin uusi juttu, että se ei ole saavuttanut saturaatiota näistä klikkailijoista, jolloin voitot näillä klikkailijoilla alkavat lähestyä nollaa?
Otin itseasiassa aikanaan ylös Alnan asiallisesti kirjoittaman kuvauksen automaatioon perustuvasta "saletisti voittavasta" pelistä NL25 - 200 tasoilla tässä threadissa. Siinä nyt oli hieman mukana open limppausta pienillä pareilla ja vähän sen flopinkin analysoimista, mutta ideana kuitenkin, että taktiikka vaatii pelaajalta sähkörauskun ÄO:ta.
Onko tämä nyt näin helppoa? Itseäni kiinnostaa, koska olen tässä työskennellyt itseni it-alalla totaaliseen vitutukseen ja olisi ensi kesään asti aikaa tehdä jotain ihan muuta. Vaihtoehtoina suunnilleen pikkutuloilla kotona makaaminen, lisää it-paskaa, raksa tai holdem, tai joku näiden yhdistelmä. Holdemissa vain pelottaa ainakin seuraavat asiat:
- Olen ihan helvetillisissä tunnekuohuissa pelatessani ja on jo valmiiksi hieman damagea yöunissa. Eli ollaan lakanat perseessä kun käyrä on ylös tai alas.
- Olen sököringeissä ollut voitollinen ja hyvänä pidetty, mutta tyyliltäni lagari, kauheeta räiskijän imagoa vetänyt, yksinkertaistettuna bluffailemalla ja sooloilemalla pienissä poteissa ja sitten saanut hyvät rahat kun kortti osuu. Tämä ei kerro taidoista mitään, mutta tyylistä jotain. Tämä ei sovi tuohon grindaukseen ollenkaan. Jaksaako sitä vuoden jauhaa "aivottomana", jotta pääsee näkemään isommilla tasoilla jossa oma tyyli ja yleisesti kait voittavana pidetty tyyli, alkaisi purra, että onko sitä itsestä rahantekijäksi kortilla. Kyllä se rutiini kuitenkin tullakseen aika monta jakoa vaatii. Kuulostaa aika naurettavalta tosin, että sata jakoa holdemia pelannut kaveri höpisee ammatista, mutta alusta asti ottaisin erittäin ammatillisen näkökulman koko asiaan. Monihan, jotka lätkii, ammatista haaveilee, mutta harva osaa. On sitä jo aika objektiivisesti oppinut analysoimaan, mihin saattaisi pystyä ja mihin ei. Ja epätodennäköistähän se kuitenkin on, että tuolla päätulonsa saisi, joka vaatisi keskimäärin yli 5k tuottoja kuussa. Oikeissa töissä saan vähemmän, mutta pokerin stressiä pitää jollain kompensoida.
Hmm, HU voisi olla sellainen nl-laji, jossa voisi alkaa jo alemmilla tasoilla siirtyä pois tiukasta grindaamisesta?
Joulukuun alussa olisi jokatapauksessa tarkoitus laittaa veronpalautuksista satanen tai kaksi tilille ja fiilistellä hommaa.
Juu-u