- Liittynyt
- 18.5.2006
- Viestejä
- 143
Tämä varmasti voikin pitää paikkansa, jos on kyse ahmimisesta, jolloin verensokerin pysyminen tasaisempana voi estää tarvetta ahmia. Puhuinkin vain omasta puolestani, ja itse en ole koskaan syömishäiriöni aikana ahminut, vaikka oksentanut olenkin. Jos ahmimisesta on kyse, kannattaa varmasti välttää näitä ruoka-aineita kunnes ahmimisensen on saanut lopetettua. Ja jos vähähiilarinen ruokavalio tätä edistää, niin varmasti on kokeilemisen arvoista.Mielestäni natalie ei mitenkään väittänyt, että pitäisi korvata yksi pakkomielle toisella, vaan että runsaan proteiinin syöminen saattaa helpottaa ongelmasyöjän oloa.
"Ja kyllä mielestäni syömishäiriöiselläkin pitää olla ns. sallittuja ja kiellettyjä ruoka-aineita."
Tästä kai olisi lähinnä tarkoitus päästä eroon, kun yritetään parantua syömishäiriöstä, jotta tulevaisuudessa mikään ei olisi ns. kielletty. Toki terve järki pitää aina pitää mukana syömisessä ja syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Tarkoituksena olisi kai oppia, että jos tekee kovasti mieli jotain hyvää, niin on ihan sallittua syödä vaikkapa korvapuusti, ilman että sitä tarvitseen kompensoida jotenkin parin seuraavan päivän aikana tai pelätä, että aamulla huomaa lihoneensä 10kg yhden korvapuustin takia.
Ja jos kehon ja mielen välillä on yhteys, on täysin epäloogista että syömishäiriöinen ensin kävisi terapiassa ja vasta sitten rupeaisi syömään terveellisesti.
Nämä kaksi asiaa, terapia ja terveellinen syöminen kulkevat varmasti aika pitkälti käsi kädessä. Toki jos kärsii pahasta aliravitsemuksesta, niin yleensä sitä kai pyritään korjaamaan ensin parempaan suuntaan, ennen kuin aloitetaan terapiaa. Ainakin mulla on se käsitys, että esim. lapparissa pahasti alipainoisten potilaiden tulisi ennen terapian aloittamista saada nostettua paino lähemmäs normaalia.
Itselläni syöminen on taas edistynyt suuresti aloitettuani terapian. Olen syönyt liian vähän ennen terapiaa, mutta ilmeisesti kuitenkin tarpeeksi, jotta en ole onnistunut aiheuttamaan itselleni kovin pahaa aliravitsemusta ainakaan. Mieliala on kyllä kohentunut suuresti terapian aloittamisen jälkeen. Toki siihen varmasti on vaikuttaneet lääkkeet, joita aloin myös syömään sekä se, että ruokavalioni on monipuolistunut ja syön enemmän. (proteiinit jäänyt reippaasti vähemmälle kuin ennen ja hiilareita en enää niin pelkää!!)
Sitten on varmaan hyvä ottaa rajanveto syömishäiriöisen ja "ongelmasyöjän" välillä. En ole itse kärsinyt oikeasta syömishäiriöstä, joten en osaa sanoa miten vakavasti sairastuneen ihmisen kannattaisi toimia. Jos kuitenkin kärsii vain jostakin syömishäiriön light-versiosta, tuo proteiinidieetti saattaa oikeasti auttaa, kun verensokerin heilahtelut eivät aiheuta mitään äkillisiä syömäpuuskia.[/QUOTE]
Näinpä juuri. Itselläni taas kirjojen mukaan kai määrittelemätön syömishäiriö, jossa siis anorektisia ja bulimisia oireita, mutta ahminut en tosiaan ikinä ole, enkä toisaalta ollut reilusti alipainoinenkaan. Omista kokemuksistahan tässä vain osaa puhua ja niiden perusteella ottaa kantaa, kun ei kerran asiantuntijan koulutusta ole.
Hiiri ja näppis ei oikein skulaa näillä sivuilla, lainaukset ei oikein onnistunut.. argh... (ihan btw, tänkin takia olis varmaan ennen lentänyt hiiri johonkin seinään, mutta nyt lähinnä hymyilyttää:D Kyllä se ruoka saa ihmeitä aikaan:D)