Nämä nyt eivät sinänsä tapoja ole, mutta omituisia kyllä...
- En pysty kuuntelemaan kuin n. kolme lausetta yhdeltä ihmiseltä putkeen. Tässä vaiheessa puhe "puuroutuu" ja silmät alkaa harittaa kohti nurkkia... (nimenomaan nurkkia, en koskaan kattele esim. kelloo, tauluja, paperia tms. nurkkia vaan.) Vuorovaikutteinen keskustelu kyllä pääsääntöisesti onnistuu :D
- En muista/tunnista ihmisten kasvoja, kuin vasta pitemmän tuttavuuden jälkeen tai paneutumalla. En pysty "kuvailemaan" ihmisen ulkonäköä tarkasti.
- Piirrän jatkuvasti symmetrisiä kuvioita ajatuksissani. Vaihtoehtisesti jotain nuotteja tms.
- En ymmärrä kielikuvia. Tai ymmärrän, mutta näitten suhteen mulla on vielä pitemmät piuhat ku muuten.
- En pysty tekemään mitään, ennen kuin hahmotan koko asian, oli kyse sitten opiskeluista tai töistä. Sitten kun ymmärrän asia, ja tulee joku probleema eteen, asia ikäänkuin levittäytyy mun päähän ja löydän ratkaisun, mutta en osaa sanoa selkeästi sitä ennekuin olen kirjoittanut sen paperille, koska ajatukset tulee niin ...noh... moniulotteisina.
- Ajatukset "jumittaa": jos tiedän jonkun asian, niin menee tosi hankalaksi että saan muuttuneen asianlaidan tarttumaan päähäni. Toisaalta olen kyllä sopeutumiskykyinen tilanteisiin, mutta jotkut ajatusmallit jumittaa.
Ai miten niin tarkkaavaisuushäiriö...