Oletteko itse ollut lähellä delausta?

[torquemada]

Originally posted by Rauta1
Oltiin ykspäivä sähköhommissa sellasessa vanhassa murjussa.
Näin, että katosta roikkuu sellanen helevetin paksun maakaapelin pää johtimet näkyvillä. No ajattelin, että ei tossa oo virtaa(tyhmä minä). Kuiteski työkaveri ehti sanoa, että mittaa ny varmuuden vuoksi. Tulihan sinne se 400v ja käytiin kaapilla kattoon niin 80 ampeerin kahvasulake. ois siinä aika kuivaksi jätkä menny.

Oon ite kans tehnyt sähköhommia ja sen verran tiedän et tommonen kasikymppinen sulake ei ihan pienestä vikavirrasta laukee.. Oon pitänyt semmosta sähkökynää aina mukana niin ei tarvii juosta kaapilla jatkuvasti kattomassa. Sen tiedän kanssa että ikinä en pidä sormusta hommissa.. On niin monta surullisenkuuluisaa tapausta ollut kun joku on kiikkunut tikkaiden varassa ja livennyt.. sitten ollaankin kiikuttu sormuksen varassa. Isälleni kävi tämmönen homma mutta siinä ei mennyt muuta kuin sormus paskaksi. Mutta se on hienoa kun jää sormen varaan roikkumaan ja sormeen tulee virtaa koko ajan.. Joltakin hepulta oli kuulemma sormi sulanut siinä roikkuessa.. Sori muuten kun meni vähän offtopiikiksi tää mun juttu.

 

[LSA_Vinnie]

Mielenkiintoinen threadi. Kiva kuitenkin kuulla nämä tarinat kaikkien itsensä kertomina. :kippis1:

Eipä seuraavissa tarinoissa välttämättä henki olisi mennyt, mutta vähän ne olisivat voineet kirpaista kuitenkin:

Tipuin järveen laiturilta ja olin niin pieni, etten osannut vielä uida. Isi nosti ylös.

Mutta mitäs sitten itselleni on käynyt. Joskus nuorempana ~12 vuotiaana tjsp. oltiin kavereiden kanssa vähän "ärsyttämässä" yhtä ukkoa, jonka kanssa vuosien varrella tullut vähän erimielisyyksiä mm. siitä, mihin niitä vesi-ilmapalloja heitellään, kun toinen ottaa aurinkoa omassa pihassaan. Tuli sitten tarve ottaa jalat alle ja rynnistin yli autotien, jolta tulikin auto. Tuskin se montaa metriä ohi meni, mutta en kyllä yhtään ajatellut siinä vaiheessa kun lähdin tien yli.

Joskus kaupungilla olin ajatuksissani odottamassa vihreiden vaihtumista jalkakäytävällä. Autojonoon tuli tauko, jolloin oletin vihreiden vaihtuneen ja lähdin ylittämään suojatietä. Päästessäni tien puoleen väliin alkoi autoja vilistä edestä ja takaa aika vauhdilla ja seisoin siinä sitten kaistojen välissä odottaen vihreää.

Kun pari kesää sitten tuli hankittua moottoripyörä, niin silloin jo totesin, että kun nopeus ylittää 80 km/h, niin eipä siinä henkiinjäämismahdollisuudet onnettomuuden sattuessa enää kovin hääppöiset ole. Näin ollen kaikki tuota nopeammat nopeudet ovat mielestäni koko ajan hengen vaarantamista, mutta samapa se sitten onko lasissa sata tai kaksi...

Jotain muitakin harrastuksiani pidetään vaarallisina, mutta...

 

[Fletch]

Originally posted by Mixu
Joskus 5-6-vuotiaana, kun ei vielä uiminen sujunut, niin juoksin uimarannalla kuitenkin suoraan laiturin päähän ja sieltä veteen.

Minä suoritin samanmoisen tempun jo parin vuoden iässä.

 

[Force]

Mopo iässä kuolema kolkutteli ovelle muutamaan kertaan, mutta kaikista tilanteista selvittiin säikähdyksellä. Järjetöntä touhua ajaa Suzuki PV:llä yli 100km/h ilman valoja, pelkkä takajarru toiminnassa. Jarrutusmatkakin satasen vauhdista on ihan järkyttävän pitkä. Yhden läheltäpiti tilanteen jälkeen pumppu hakkasi ja paikat tärisi niin, että oli pakko heittäytyä maahan makamaan moneksi minuutiksi.

 

[lazki]

Kerran kaverin kanssa ajeltiin pimeällä tiellä autolla kotiin päin. Kaveri ajo, juteltiin siinä niitä näitä. Oli syksy ja tais vettäkin hieman sataa, kuitenkin näkyvyys oli melko huono. Katsoin että vastaan tulee semmonen ajoneuvo joka ei näytä ihan tavalliselta, mutta olin niin keskittynyt jonkun jutun selittämiseen etten kiinnittänyt siihen ihmeemmin huomiota. Sitten kohta tajusin että voi hitto, sehän oli "Leveä kuljetus" - kyltti joka siinä autossa oli. No kaveri posottelee melko lähellä keskiviivaa eikä tajua että se leveää kuljetusta kuljettava rekka vilkuttaa valoja. Kohta kuuluu SSSWUSSSSHHHH ja rekka suhisee ehkä parin kymmenen sentin päästä (tai no siltä se ainakin tuntui), hyvä että kaveri tajusi vääntää ratista sen verran vastaan ettei rekka imaissut autoa alleen. Sitten tuli semmonen 10 sekunnin hiljaisuus ja kaveri toteaa "oli muuten aika lähellä, hyvä ettei peili lähtenyt". Ja loppumatka oltiin aika hiljaisena.

 

[Dat Dude]

mä en ite nyt muista mitään isoja tilanteita, mut on sitä kaveri joutunu pari kertaa nykäsee hihasta etten sporan alle kävele( on muuten häijy fiilis kun spora vilahtaa nenän eteen ilman et sitä siihen odottaa)...

 

[Helie]

Oltiin vuosi sitten muksun kanssa kävelyllä, meidän neiti oli vielä ihan vauva, joten vaunujen kanssa oltiin liikenteessä. Oli alkutalvi ja sellanen loskakeli, tosi liukasta. Oli sitten sellanen risteys, mistä meinattiin mennä yli, vihreet valot paloi ja käveltiin keskelle risteystä, siinä oli sellanen levennys. Jotenkin mulle vaan tuli mieleen pysähtyä kun mä luulin, että mun puhelin soi. Otin puhelimen taskusta ja saman tien siitä edestä meni auto ohi.. Jarrut lukossa ja liukui vielä kokonaan suojatien yli.. Olisi voinut käydä aika huonosti molemmille.. Oli vielä ihan asiallisen näköinen kuski, eikä mikään ns. "teiniautoilija". En tiedä, mikä siihen tuli, oliko se kuski vaan jotenkin ollut omissa ajatuksissaan, eikä huomannut punaisia valoja, vai mikä oli.. En jäänyt paikalle kyselemään vaan tuli sellanen olo, että pitää päästä äkkiä kotiin neljän seinän sisälle.. (Vähän niin kuin siinä Simpsonien Strong Arms of Ma -jaksossa..)

Toinen oli kanssa just tollanen tyypillinen prätkäjuttu, ilman kypärää kyydissä, kun jätkä halusi näyttää, miten peli kiihtyy. :jahas: Onneksi sain juuri ja juuri pideltyä takista kiinni.

Noiden jälkeen olen aina käyttänyt kypärää ja autossa turvavyötä, enkä kävele enää ikinä punaisia päin ja katson, tuleeko autoja, vaikka vihreä valo palaisi.:evil:

 

[Jarek]

Kuusi vuotta sitten oli asunnolla pientä hämminkiä.
Oli kuuma kesäilta ja olin juuri tullut väsyneenä töistä kotiin.
Telkkari päälle ja sohvalle pitkäkseen huilaamaan.Jossain vaiheessa nukahdin ja hetken torkuttuani heräsin siihen,kun palohälytin huusi pienessä yksiössäni niin perkeleesti.
Huomasin heti,että"peijakas,teevee on tulessa".Nousin sohvalta rauhallisesti,heitin tossut jalkaan ja ajattelin mennä kertomaan asiasta naapuritaloon.
Matkalla hokasin,että"jumalauta talo palaa".Täysi paniikki päälle ja juosten ulos talosta.Päästyäni pihalle,pirtistä poksahti ikkunat ja koko yläkerta oli liekeissä.
Hengenlähtö oli varmasti muutamasta kymmenestä sekunnista kiinni.

:turhapurohätähätähätä:

 

[trebla]

Originally posted by Dat Dude
(on muuten häijy fiilis kun spora vilahtaa nenän eteen ilman et sitä siihen odottaa)

Juu nuo sporat on kyllä pelottavia kapistuksia. Tuossa muutama kuukausi sitten olin Helsingin keskustassa ensimmäistä kertaa auton kanssa hakemassa kaveria rautatieasemalta. Kaveri oli neuvonut reitin etukäteen aika selvästi, mutta jotenkin kuitenkin yllättäen hukkasin itseni ja pyörin jossain siinä rautatieaseman ympäristössä. No, ajoin suoraa mukulakivikatua ja päätin kääntyä vasemmalle. En oikein nähnyt kaistamerkintöjä mukulakivistä ja pienoisesta paniikista johtuen, joten olin yhden kaistan liikaa oikealla (luulin kuitenkin olevani vasemmanpuolimmaisella kaistalla). Iskin vilkun päälle ja pysähdyin odottamaan vastaantulevaa ratikkaa ja juuri kun nostin kytkintä niin vasemmalta puoleltani suhahtaa toinen spora täyttä vauhtia kulkien siis samaan suuntaan kuin minun nokka näytti. Sekunti enemmän niin olisin ehtinyt kääntymään ja ratikka olisi tullut kylkeen :o Autossa sisällä istuessa on vaikea arvioida välimatkoja mutta niin läheltä se meni että ihmettelin miksei peili lähtenyt mukaan. Sen jälkeen ajoin auton suoraan parkkiin ja istuin paikallaan kauan.. niin perkeleesti siinä säikähti.

 

[rintafile]

Harrastin aikoinani freestyle-pyöräilyä. Mulla oli molemmat jarruvaijerit poikki, enkä viittiny pihasta lähteä. No hypin meijän pihatiellä (kadulle päin) sellasten pinottujen lankkujen yli sillä fillarilla. No hyppäsin yli ja sitten katoin, että perkule onpas paljon vauhtia ja rupesin jarruttamaan jaloilla asfalttia vasten. Orapihlaja-aidat peitti hyvin näkyvyyttä siihen tielle. Muutama metri ennen tietä kuulin hirveetä jarrujen kirkumista. OOOO SHIT AUTO!! Tajusin heti, että nyt törmätään. Onneks oli vanhassa Corollassa niin paskat jarrut, että törmäsin kylkeen enkä jääny alle. Ei ees mustelmaa tullu. Makasin vaan siinä maassa. Fillarista meni stemmipultista kierteet. Mutsi sen sijaan säikähti pahemman kerran, kun kuuli jarrutuksen ja pamauksen ja näki mut makaamassa siellä tiellä. "RIIIINTAFILEEEEEEEE!!!" se kirku sieltä. Huusin takasin: "Ei käyny kuinkaan." Hulluinta tossa oli se mutsin reagointi.

Piti päästä kamerakännykällä leikkimään, kun olin matkalla silloiselle tyttöystävälle. Ajoin yksin autoa ja päätin ottaa kuvan nopeusmittarista, kun viisarin kohalla on isoja numeroita. Tyhjällä tiellä nelonen silmässä, toinen käsi ratilla, toisessa kännykkä valmiina ottamaan kuvan, painoin kaasun pohjaan. Auto meni kuin sukkasilteen. Joku 160 km/h vauhtia ja nappasin kuvan. Oli vähän vaikeeta sihdata ja tuli kuva ratista No uusiks vaan. Katse tiessä kaasu pohjaan. Katoin, että tie alkaa hieman kaartua edessäpäin ja totesin, että kerkeen hyvin ennen mutkaa, eikä mutkan jälkeenkään näkynyt autoja. Nelosella tappiin asti ja mittarissa pyöreet 200 km/h ja kuva. Mutka lähestyy ja rupeen jarruttelemaan. Tie rupee kaartumaan. Vaikka jarrutin varovasti, jarrutin silti liian lujaa. Paino siirtyi eteen ja perä keveni mutkassa. Tunsin, kuinka perä lähti irtoomaan tiestä. Lens aika iloseen se uus kännykkä siitä toisesta kädestä, kun rupesin tekemään pientä vastaohjausta. Onneks ei mitään paniikkia, vaan jalka irti jarrulta ja pieni ohjaus vastaan. Sit oltiinkin tien päällä. Kun pääsin likkafrendilleni, en tajunnu mitään, mitä se puhu mulle. Olin niin outo, et se tajus, et jotain oli pielessä. Sit jouduin kertomaan ja näyttämään kuvan. Ei silittänyt päätä kuitenkaan. Tuli muuten hyvä kuva ja se on vieläkin kännykässä

ps. En kaipaa mitään moraalisaarnoja, kuinka joku asfaltin värinen samooja, olis saattanu jäädä huomaamatta. Tehty mikä tehty ja vitun tyhmää se oli. Sen verta kattelin, ettei autoja ole ja tiesin, ettei oo risteyksiäkään. Tiekin meni pellon keskellä. Oppi tostakin jotain... Tästä lähtien, kun ajan lähelle kolmeasataa tiedän jarruttaa ennen mutkaa, niin kuin Grönholmit ja Räikkösetkin tekee :arvi:


Onhan noita muitakin, ja saa olla onnellinen, ettei oo käyny mitään. Toivottavasti ei käykään. Monet "vähältä piti" -tilanteet on kyllä herätelly. Monesti oon kelannu, että jotain tyhmää olis voinu tulla tehtyä uudestaan, ellei olis oppinu oikeen kunnolla säikähtämällä. "Virheistä oppii!" :Shakespear:

 

[JJP]

Tunsin, kuinka perä lähti irtoomaan tiestä. Lens aika iloseen se uus kännykkä siitä toisesta kädestä

Heh, tuttu fiilis. Kävin hakemassa yhden projektin, 1983 Sapporo Turbon, pari vuotta sitten Joensuusta ja siinä kotio päin päästellessä juttelin kaverin kanssa luurilla. Ja tämä siis keskellä talvea, tiet ihan lumen peitossa.

- no mites se kulkee?
- nooh, nyt on femma silmässä ja nyt painan kaasun pohjaan VTTU

Kaveri kuuli luurista vain kolinaa kun se lensi apparin jalkatilaan, koppi oli nimittäin sen verran täynnä käsiä kun 80- luvun turbotekniikka teki aimo muulinpotkun ja pääsi ahdoille. Takana kitkarenkaat vuosimallia miekka ja kivi ja hintaluokkaa halbis, pisteeksi i:n päälle pari edellistä autoa oli olleet etuvetoja mutta näppituntuma oli onneksi tallessa.

Oli vähän mutta sanotaan nyt että tuli siinäkin tilanteessa vastaan auto, jonka kuski älysi höllätä kun etenin poikittain kohti. Tuskin siinä henki olisi mennyt mutta pari autoa olisi ehkä lunastettu.

- JjP

 

[Kai Nalo]

1. N. 14-15 vuotiaana putosin talvella rakennustyömaalla talon katolta. Matkaa oli alas ~5m, koko talon ympärillä oli harjateräksiä ja kaikenlaista romua. Onnekseni putosin juuri itseni pituiseen väliin. Toisella puolella betoniromua, toisella niitä harjateräksiä. Kun lähdin putoamaan olin varma, että kuolen. No nyt meni vaan ilmat pihalle.

2. Kaverin kanssa epävirallisissa ralliharjoituksissa, epävirallisella, turvakaarettomalla autolla. Tultiin n. 120-130km/h, suhteellissen loiva, kuitenkin pikkuisen kiristyvä mutka edessä. Jostain syystä se tuli täysin silmille. Tein sellasen epätoivosen räkäheiton, et jos vaikka pysyisi tiellä. Matka jatkui n. tangentin suuntaisesti, ja auto nousi jo kahdelle pyörälle, ja oltiin menossa katto edellä puihin. Pelastukseksi koitui kuitenkin sähkötolppa. Olimme jo pientareella kun viimehetkellä auton takapää osui ko. tolppaan. Tolppa heilautti auton suoraan ja jotenkin se palasi tielle. Muutama hetki täytyi puhallella tapahtuman jälkeen.

Sen jälkeen loppui mun siviilissä kaahailut.

 

[Stiltskin]

1.Noin 5.vuotiaana uimassa, ei jalat yltäneetkään pohjaan. Pääsin "pomppimalla" pohjaa pitkin rantaan, vettä keuhkoissa, mutta elossa.

2. Umpisuolileikkauksessa heräämössä kieli "valui" kurkkuun, ihan kiva et hoitajat oli paikalla. Siis olin tuolloin vielä anestesialääkkeiden vaikutuksen alaisena, eli tajuttomana.

3. Serotoniinisyndrooma. En tiedä miten lähellä kuolemaa olin, olo ei olisi voinut tuosta heikommaksi enää mennä. Miljoonia muurahaisia ja 1000kg painoa rinnan päällä. Liikuntakyky katosi täysin. (lue:nuoruuden tyhmyyttä :( )

 

[Dee]

Mä oon meinannu hukkua joskus 5-vuotiaana.

En osannu vielä uida ja oltiin mun kaks vuotta vanhemman frendin kanssa sellasessa lasten vesiliukumäessä. Mä laskin sitä mäkeä sillai reunoista kiinni pitäen ja jarruttaen, mut sit se mun frendi rupes kiusaamaan tyyliin "et uskalla päästää käsiä irti noista reunoista"... no, meitsi tietty teki työtä käskettyä ja eiku täysillä veteen. Muistan ihan selvästi, kun vajosin pinnan alle ja tajusin, etten voi hengittää ja vajoan vaan syvemmälle koko ajan. Sit meni taju. Seuraava muistikuva on rannalta, jossa mun faija hakkaa mua rintakehään ja mä alan yskiä ja oksentaa sitä suolavettä ulos keuhkoista.

 

[bafurina]

Oltiin 10-vuotiaina kaverini ja koiriemme kanssa ulkona.
Vedet olivat vielä tuohon vuodenaikaan jäässä.
Koirat pääsivät huomaamattamme livahtamaan jäälle,ja huusimme ne tietenkin heti pois.
Touhu staffini unohti keppinsä jäälle,ja tietenkin ampaisi sitä hakemaan.Huusin heti hätäisesti koiraa pois sieltä,ja juuri kun se oli poistumassa jääalueelta luokseni,jää petti.
Kauhuissani juoksin paikalle,pettämiskohta oli aivan laiturin lähellä.En millään saanut riittävää otetta koirasta,ja virta jään alla oli todella kova,koira oli aivan hädässä.Sen enempää miettimättä,hyppäsin itse perään.Sain kaulapannasta kiinni niin,että itkun sekainen kaverini sai nostettua koiran laiturille.
Mutta sitten en päässytkään itse ylös,eikä tietenkään kaverillani ollut voimia nostaa minua.
Kesäaikaan laiturin koukussa roikkuminen ei olisi ollut ollenkaan paha,mutta sen verran oli järki ja kroppa jo jäässä että ylös oli päästävä.
Älyttömällä onnella paikalle sattui kaksi nuorta miestä ,jotka olivat kuulleet kaverini avunhuudot.He tulivat juosten paikalle(paikka oli Töölössä,Hietaniemen hautausmaan takana oleva niemenkärki,jossa harvoin liikkuu ihmisiä varsinkin tuohon vuodenaikaan),ja saivat nostettua minut ylös.
Siinä oli kaksikin henkeä vaarassa.
Joku saattaa miettiä,että hypätä nyt jäihin koiran perään,mutta kuka olisi voinut katsoa koiransa uppoavan jäiden alle.Eikä siinä oikeastaan mitään muutakaan olisi ollut tehtävissä.

 

[Tomi]

Työnsin 4-vuotiaana pistorasiaan sellaisen töpselin, missä oli 30 cm pätkä johtoa ja viimeiset 5 cm kuorittu paljaaksi. 230 volttia tuntui ilmeisesti aika mukavalta. Oli kuulemma kuulunut julmettu pamaus ja mä olin itkenyt naama mustana lattialla. Tässä voi hyvinkin olla syy mun nykyiseen käytökseen ja juttuihin.

 

[Stiltskin]

Originally posted by Tomi
Työnsin 4-vuotiaana pistorasiaan sellaisen töpselin, missä oli 30 cm pätkä johtoa ja viimeiset 5 cm kuorittu paljaaksi. 230 volttia tuntui ilmeisesti aika mukavalta. Oli kuulemma kuulunut julmettu pamaus ja mä olin itkenyt naama mustana lattialla. Tässä voi hyvinkin olla syy mun nykyiseen käytökseen ja juttuihin.

Sähköiskuja nyt edes lasketa! ;)

On tullut otettuu noita sätkyjä varmaan yli 20 krt tähän mennessä. Verkkovirrasta siis.

Tietty vähän eri asia kun puhutaan lapsesta...

 

[Natupelle]

Lähdön hetki on ollut lähellä useasti, ohessa joitakin.

- Kun Halonen valittiin presidentiksi
- Kun Alatalo valittiin eduskuntaan
- Kun nuuskan myynti päätettiin kieltää Suomessa
- Kun putosin puusta (ei liity evoluutioon)
- Kun yritin nostaa yksin penkistä 90 kiloa ollessani 40 kiloinen seitsemäsluokkalainen joka penkkasi oikeasti ehkä 35kg.


Ikäviä oikeitakin läheltä-piti tapauksia on riittävästi mutta kelläpä maailmaa nähneellä ei olisi ja paskaako sitämoisia muistelemaan.

 

[ZannaZ]

Kaikenlaista onkin pakkislaisille käynyt. No ihmekös tuo...

Mulle kävi tässä oisko ollu edellis kesänä sellanen että meinasin hukkua. No oli vapun tienoo (ei siis itse vappu vaan joku päivä siinä lähellä) ja päätin sitten mennä kastamaan talviturkkina... No siinä sitten pulahdin Tammerkoskeen (Mältinrannasta) ja perkele ku se oli odotettua kylmempää (ehkä jotain viis asteista). Siinä sitten rupes kramppaamaan ja lamaantumaan lihakset hyvää vauhtia. Rupes tuntumaan siltä että "ei perkele, mä en pääse tarpeeks nopeesti täältä ylös" et "mä en pysty liikottamaan jalkojani, nyt tulee noutaja". Siinä sitten hoin itelleni että "Sanna perkele, sä pystyt siihen, ui ui, ui sinne rantaan". Pääsin kuin pääsinkin ylös mutta tulos oli hypotermia. :kalikali: :( . En ole sen koommin ennen kesäkuuta talviturkkia ees kuvitellut kastavani :evil:

 

[matrix]

No hengenlähtö oli 16vuotiaana hiuskarvan varassa, kun kevytmoottoripyörällä tuli lähetettyä liikennevaloista oikein kunnolla vauhtia oli 60 rajoitusaluella reippaasti yli sadan ja sitten joku papparainenhan sieltä tuli kolmiontakaa skodalla eteen, seuraava muistikuva olikin sitten sairaalasta. Pikkuisen aikaa olin aika pihalla missä olin... homma alkoi valjeta, kun oli letkuja ja kaikenmaailman härveleitä jokapuolella ihan niinkuin leffoissa ja sitten vielä joka paikka sattui niin helvetisti. Kuulemma hyvä kypärä ja roppakaupalla onnea pelasti. Vieläkin on pari arpea muistona nuoruuden typerästä liikennekäyttäytymisestä. Loppujen lopuksi selvittiin pienellä aivoruhjeella ja parilla murtuneella luulla ja helvetilisellä määrällä naarmuja ja muita ruhjeita.