kääpä - vanha ja laho
Perjantai-iltapäivää kaikille.
Tulin siihen tulokseen, että nyt saa riittää. Neitsyydestä on päästävä. Tarkan harkinnan ja noin puolen vuoden lurkkimisen jälkeen päätin, että tämä on oikea threadi sen menettämiseen. Joten tässä on käävän Eka Kerta (TM).
Kääpä ei ole kääpä siksi, että olisin niin kuiva ja tiukka, vaan siksi, kun olen vanha ja laho. Fyysinen ikä alkaa huidella lähempänä viittä kuin kolmea kymppiä. Henkisen iän testeistä tulee luojan kiitos säännöllisesti 24-27 tulokseksi. Olenkin "ihminen on niin vanha kuin miksi itsensä tuntee"-sanonnan vankkumattomimpia kannattajia.
Salitouhut aloitin yläasteen salilla innokkaasti parin koulukaverin kanssa noin kuusitoistavuotiaana, herra Weiderin (laus. "uiider") opastuksella. Tarkkaan ohjeita seuraten ja ylipainoilla repimistä välttäen, mikä varmaan on säästänyt pahimmilta perusmokilta. Lisäksi kunnon ohjeiden kanssa tuli tehtyä muutakin kuin penkkiä ja hauista.
90-luvun alkupuolisko tuli viihdyttyä välillä varsin intensiivisestikin Atleticolla, mutta kun se muuttui klubimuotoiseksi ja samaan aikaan työ- ja "perhe"kuviot alkoivat vaatia enemmän ja enemmän aikaa, saleiluun tuli muutaman vuoden tauko. Onneksi tänä mustana keskiaikana ei tullut syötyä ja juotua ihan liikaa, tarpeeksi kylläkin.
2000-luvun alkuvuosina aloin käydä työpaikan salilla, aluksi vain kääntymässä, 15-20 minuutin pikkutreeni silloin tällöin viikolla, kunnes jouduin puoleksi vuodeksi komennukselle toiseen yksikköön, jossa työkavereilla oli tapana käydä porukalla salilla. Siitä se taas lähti, ja tyylilleni uskollisena en ole osannut lopettaa. Tällä hetkellä salilla menee noin tunti-puolitoista kolmena iltapäivänä viikossa, ja hyvänä viikkona vielä yksi reilu puolituntinen kerta lisää. Määrä (aika) on ennemmin kasvussa kuin vähenemässä. Pitkästä treeniajasta voi - aivan oikein - päätellä, että tauot eivät ole lyhyet, ja paskanpuhuminen on tärkeä osa treeniä. Jotain sentään tulee silloin tällöin tehtyäkin.
Varsin kiva on olla tämän ikäisenä parhaassa kunnossa koskaan. Kai tämä hinku on oikeasti jotain huonosti peiteltyä keski-iän kriisiä. Toisaalta salihellasärö on minimissä, kun kellokortiton työ sallii livahtamisen salille ennen kotiin lähtöä - se ei siis ole pilttien paapomisesta pois. Muutama (kateellinen?) "voi jumalauta, taasko sää olet työaikana salilla?"-kommentti on kyllä kuulunut. Mitään varsin positiivista ei, mutta en mää perhana tätä muiden takia harrastakaan.
Käyttöpääoman kääpä saa ammattinörtteilystä suuren suomalaisen IT-firman palveluksessa. Asuu Pispalassa vanhassa velkaisessa puutalossa, harrastaa salin lisäksi mainitun talon kunnostamista, liian vähän moottoripyöräilyä, salibandya (puuhelmet on!) valtakunnallisessa sarjassa (ei olla vielä tiputtu vitosdivarista) ja salsan tanssimista.
Ilmeisesti ikä vaikuttaa niin, että tästä ekasta kerrasta tulikin huomattavasti pitempi kuin siitä toisesta. Kiitos tänne asti päässeille, palaamme nyt normaaliin ohjelmistoon. Hyvää viikonloppua.
-kääpä