En nyt lähde yleistämään parin ihmisen otannalla, mutta on tullut tunne että etenkin kohtuu nuoret naiset (alle 30v) vaihtelee duunia ihan lennosta vai elänkö mä vaan jossain kuplassa missä mieskavereilla on lähes poikkeuksetta jo tässä iässä sellaisia vähintään 10v yhdellä työnantajalla uria? Jos jätän opiskeluiden aikaiset työt/kesätyöt laskematta, niin olen 40v iässä ollut kolmella työnantajalla töissä. Tiedän että jos tekisin kauluspaitahommia niin tämä EI olisi optimi palkkakehityksen kannalta, (olikos siinä joskus laskettu että 3v välein vaihto parasta?) mutta sitten kun tullaan nuoriin naisiin niin alle 30v iässä saattaa olla jo helposti yli 10 työpaikkaa, ja lopputilejä otetaan tosi heppoisin syin -mielestäni. Onko se jokin keskittymishäiriö ES energiajuoma sukupolvessa, vai onko kyseessä "valveutuneempi minäkuva" ja tietää vahvemmin mitä tahtoo? Vai onko työnantajat vaan perseestä ja mieluiten nimenomaan naisvaltaisilla hommilla kierrättää väkeä vauhdilla ettei kenellekkään tarvii ainakaan mitään ikälisiä maksaa? Siis tämä sama ilmiö voi olla myös nuorilla miehillä, mutta mulla ei ole juurikaan sellasta keskustelukokemusta heidän asioista kuin ryömiehistä jotka avautuu tyttöystävistään.