Lomamatkani on tähän mennessä ollut pelkästään hirvittävä, täynnä kipu ja ylimääräistä rahanmenoa
Ensinnäkin en osannut kristallipallosta katsoa, että tsykiatrinen lääkitykseni lakkaa toimimasta. Lomailu erittäin oireellisena on rankkaa ja melko turhaa, koska olo on hankala ja oleilusta ei varsinaisesti nauti.
Tulomatka tänne jonnekin syrjään on puuduttava juna - linja-auto - taksi -yhdistelmä. Eikä tässä suinkaan kaikki. Saamani täysin virheellisen informaation vuoksi (soitin itse) ei kohteessa ole mitään ravintoa saatavilla. Ei mitään. Joten ravitsemukseeni tulee noin viidentoista tunnin tauko
En varsinaisesti tunne nälkää, mutta olo on huterahko.
Yöllä herään käymään pissillä. Se ei ole kovinkaan yllättävää huomioiden vatsantäytteeksi juomani veden. Ylläri tulee siinä, että hetken päästä pissittää uudelleen. Ja sitten vielä. Ja taas. Tässä vaiheessa aliravittu tietoisuuteeni havainnoi alavatsakivun. Virtsarakko tuntuu koko ajan olevan täynnä. Diagnoosi tulee mieleen salamannopeasti: VTI
Unettoman yön jälkeen hoiperran kädet täristen odottamaan aamiaisen alkamista ravintelisalin oven taa
Syömättömyydestä johtuva päänsärky ja pahoinvointi sekä virtsarakon jomotos seurana lapan mahdollisimman tehokkaasti ruokaa suuhuni.
Pissille. Sen jälkeen seuraa tunteroinen, jonka aikana jätän paikalliseen terveyskeskukseen soittopyynnön, odotan, selitän asiani
Saamani ohjeen mukaan toistan tämän kotipaikkakunnan terv.keskuksen kanssa
Minut ohjataan soittamaan uudelleen lomailupaikkakuntani päivystykseen
Tässä vaiheessa olen varma, että seuraa jonkunlainen virtsaräjähdys, jos mitään tolkkua asiaan ei tule.
Lopulta järjestyy resepti! Koska paikallisliikennettä ei ole, on tilattava mittariauto. Taksilla apteekkiin, viereisestä kaupasta karpalomehua, takaisin majapaikkaan. On muuten kallein koskaan syömäni antibioottikuuri
Nyt odotan lääkkeen vaikutusta, juon mehua ja ramppaan vessassa.
Olen päättänyt, etten koskaan enää matkusta minnekään