Nyrkkeily - yleinen keskustelu, ennakot, uutislinkit jne

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Veikkaisin, että aika vähissä on ne korkean tason ammattiottelijat, jotka eivät tee ollenkaan voimatreeniä. Siinä voi olla hankala pärjätä 12 erää itseään selvästi fyysisemmälle, joka päättääkin pistää painiksi, jos on itse skipannut fysiikkatreenit. Amatöörinyrkkeilyssä nujuamista, repimistä ja raastamista on lähtökohtaisesti selvästi vähemmän ja ottelut lyhyempiä, joten painimalla väsyttäminen ei ole yhtä relevantti taktiikka.
Maailmalla osa ei tee lainkaan "normaalia" punttitreeniä, vaan treenaa vain nopeita lihaksia. Ainakin omat kokemukset mitä nähnyt niin puhuu sen puolesta, että tällä saralla on Suomessa vielä paljon opeteltavaa. Toinen asia mikä muuttunut oleellisesti on juoksulenkit, osa ei näitä harrasta vaan tekee mielummin lajitreeniä koska anaerobinen laji niin ei nähdä apuja juoksemisesta
 
Maailmalla osa ei tee lainkaan "normaalia" punttitreeniä, vaan treenaa vain nopeita lihaksia. Ainakin omat kokemukset mitä nähnyt niin puhuu sen puolesta, että tällä saralla on Suomessa vielä paljon opeteltavaa. Toinen asia mikä muuttunut oleellisesti on juoksulenkit, osa ei näitä harrasta vaan tekee mielummin lajitreeniä koska anaerobinen laji niin ei nähdä apuja juoksemisesta
Joo, menestykseen on monia eri tapoja ja ei ole vain yhtä oikeaa. Itsekään en fysiikkatreenillä tarkoittanut tietenkään mitään perinteistä puntille ja skottipenkkiin haukkaria vääntämään. Canelolla esim. on aika kovia fysiikkatreenejä ja siellä käytetään kahvakuulia sekä ihan perinteisiä punttiliikkeitäkin, mutta kaikki harjoittelu on suunniteltu varmasti tukemaan nimenomaan nyrkkeilyä.

Toisena esimerkkinä nimenomaan taidokkuudestaan tunnettu Lomachenko, jolla on paljon erilaisia koordinaatio ja liikkumisharjoitteita sekä kehonpainoharjoitteita, mutta kyllä sielläkin perusrungossa myös lenkit ja painojen nostelu on rutiineissa mukana. Tämän lisäksi mm. uintia, tennistä ja koripalloa.

Se mikä mun kokemuksen mukaan on erilaista maailmalla ja Suomessa osittain on tuo monipuolisuuden korostaminen. Monessa menestyvässä nyrkkeilymaassa korostetaan monipuolista urheilua. Tehdään voimistelua, yleisurheilua, erilaisia pallopelejä ja vaikka mitä sen nyrkkeilytreenin ja fysiikkatreenin lisäksi. Nämä kehittävät erilaisia ominaisuuksia, tuovat uusia ärsykkeitä kropalle ja ovat mentaalisesti tärkeitä.
 
Maailmalla osa ei tee lainkaan "normaalia" punttitreeniä, vaan treenaa vain nopeita lihaksia. Ainakin omat kokemukset mitä nähnyt niin puhuu sen puolesta, että tällä saralla on Suomessa vielä paljon opeteltavaa. Toinen asia mikä muuttunut oleellisesti on juoksulenkit, osa ei näitä harrasta vaan tekee mielummin lajitreeniä koska anaerobinen laji niin ei nähdä apuja juoksemisesta
Varmaan tarkoitit nopeita lihassoluja 🙂 Olen samoilla linjoilla juoksusta. Lajinomainen kestävyys hankitaan lajitreenillä. Tai mahdollisimman hyvin sitä jäljittelevää. Pelkkä kova juoksukunto ei näy välttämättä kehässä. On niin erilaista juosta ja hengitellä rauhassa kuin yrittää haukkoa happea toisen moukaroidessa nyrkeillä. Juoksu ei ole myöskään hyvä isojen miesten polville. Robbehan mainitsi että otti sparreissa 12 eräisiä matseja 3 x viikossa. Taatusti kehittää enemmän kehässä jaksamista kuin mikään muu aerobinen laji.
 
Moni koittaa vähentää painoa vähentämällä syöydyn ruuan määrää. Syö siis samoja ruokia kuin lihavana ollessaan mutta vähemmän. Harva onnistuu siinä. Robbe vaihtoi ruoka-ainekset toisenlaisiksi. Vähentynyt määrä oli seurausta valinnoista. Ja tiukkana ja terveenä vuodesta toiseen pysyvä kroppa viimeinen seuraus tässä ketjussa.
Riippuu mitä silloin lihavana on syönyt. Jos ruoka on ollut perusterveellistä mutta sitä on ollut liikaa, silloin riittää pelkkä määrän vähentäminen. Tottakai silloin pitää ruoka aineitakin vaihtaa jos nekin ovat olleet perseellään. Yleensä hiilarimäärät ovat liian korkeat. Ei välttämättä tarvitse kuin tiputtaa niitä ja lisätä protskua ja hyviä rasvoja. Naisilla perinteinen moka on myös liian alhaiset kalorit. Mitä olen ruokavalioita tavis dieettaaville tehnyt, niin ehkä joka toinen syö ihan liian vähän. Aineenvaihdunta ei enää toimi. Kalorit ovat olleet reilua tonnia ja rasvan määrä alle 15g päivä. Treeniä 6 x viikossa. Ja ovat miettineet mistä voisi vähentää syömistä kun ei paino tipu. Heidät pitää opettaa ensin syömään että kroppa alkaa toimia. Varsinkaan liian alhainen rasvansaanti ei edistä laihtumista eikä paranna terveyttä.
 
Olet kuutamolla. Ei mikään urheilu pienennä yksistään pakkia. Kaikki riippuu kaloreista. Sinäkin voit vaikka juosta 4 tuntia päivässä, mutta jos syöt 1000 kaloria enemmän mitä kulutat muutut läskiksi. Ruokavaliolla muutetaan vartalo. Liikunta on vain apuväline. Sama pätee niin harrastelijaan kuin Tyson Furyyn.
Ihmettelin asiaa.

Pakko kyllä myöntää, että nyt multa loppuu fontit. Tuon selkeämmin en osaa ajatustani kirjoittaa.
 
Syömällä.
Paljonko edellisestä matsista nousi paino, 10 vai 15 kiloa? Uskallan epäillä, että sinä aikana on tehty muutakin kuin syöty karkkia. Ihraa taisi olla samat 2 kiloa pakissa kuin edellisessä veivauksessa. Pidätän itselläni oikeuden ihmetellä asiaa. :)
 
Siis Furyn paino nousi 4 paunaa, eli vajaat pari kiloa 273 lbs -> 277 lbs. Tuon kokoisella äijällä vaihtelee paino päivän aikana jo nesteestä sen pari kiloa, joten Fury saattoi periaatteessa olla jopa pienempi (läskistä tai lihaksesta) kuin edellisessä ottelussa.

Mutta en kyllä nyt oikein ymmärrä, mikä sinulle on epäselvää. Fury treenaa paljon, mutta syö niin paljon, että on energiatasapainossa. Tuloksena rasvamassa ei muutu kovin paljon.
 
Olen samoilla linjoilla juoksusta. Lajinomainen kestävyys hankitaan lajitreenillä. Tai mahdollisimman hyvin sitä jäljittelevää. Pelkkä kova juoksukunto ei näy välttämättä kehässä. On niin erilaista juosta ja hengitellä rauhassa kuin yrittää haukkoa happea toisen moukaroidessa nyrkeillä.

Oheisharjoittelun ei tarvitse jäljitellä lajiharjoittelua. Noin yleisesti oheisharjoittelulla kannattaa kehittää nimenomaan niitä asioita, jotka eivät kehity kovin hyvin lajiharjoituksissa.
 
Oheisharjoittelun ei tarvitse jäljitellä lajiharjoittelua. Noin yleisesti oheisharjoittelulla kannattaa kehittää nimenomaan niitä asioita, jotka eivät kehity kovin hyvin lajiharjoituksissa.
Toki. Tarkoitin jos ei ole rajattomasti aikaa treenata, pitäisi panostaa siihen lajiharjoitteluun niin paljon kuin pystyy. Oheistreeniä jos ehtii. Meillä on jonkun verran käynyt sparrailemassa maratooni tason kestävyys urheilijoita. Yllätykseksi ovat hyytyneet todella nopeasti kehässä. Juoksulenkillä pesisivät meidät kaikki ei epäilystäkään. Juoksukunto ei siirry sparriin niin hyvin kuin moni olettaa.
 
Toki. Tarkoitin jos ei ole rajattomasti aikaa treenata, pitäisi panostaa siihen lajiharjoitteluun niin paljon kuin pystyy. Oheistreeniä jos ehtii. Meillä on jonkun verran käynyt sparrailemassa maratooni tason kestävyys urheilijoita. Yllätykseksi ovat hyytyneet todella nopeasti kehässä. Juoksulenkillä pesisivät meidät kaikki ei epäilystäkään. Juoksukunto ei siirry sparriin niin hyvin kuin moni olettaa.
Se, kuinka paljon on aikaa tulisi olla käytettävissä treenaamiseen on suorassa yhteydessä siihen, mitkä on tavoitteet lajin suhteen. Harrastelijoille, juuri noin kuten sanoitkin. Sitten jos tavoitteena on oikeasti tähdätä maailman huipulle (tai vaikka ihan Euroopan huipulle), niin kovia uhrauksia on tehtävä ja aikaa on vain revittävä jostain. Ne kilpakumppanit nimittäin sen tekevät.
Ymmärrän täysin, että moni ei niitä uhrauksia ole valmis/ halukas tekemään ja usein on fiksumpaakin panostaa opiskeluun, työhön, sosiaaliseen elämään jne, mutta se on kuitenkin pelin henki, että todennäköisyydet nyrkkeilynkin kaltaisessa lajissa huipulle pääsyyn jäävät hyvin ohkaisiksi jos panostus jää puolivillaiseksi.

Tiedän, että on saleja, joissa esim. juoksua ei hirveästi suosita ja tehdään toisenlaista aerobista treeniä sen sijasta, mutta väittäisin sen kuitenkin suurimmalla osalla maailmahuipuistakin kuuluvan edelleen perusharjoitteluun. Se, että jaksaako maratoonari juoksukuntonsa takia boksata tai saako nyrkkeilijä juoksulenkeillä itselleen kestävyyskuntoa on toki kaksi aivan eri asiaa. Verrattavissa vaikka punttimiesten painivoimaan versus painijat hakemassa puntilla lisävoimaa.
 
Kyllä se Fury punttitreeniä tekee. Jos on painanut kolme vuotta sitte 180kg ei se tarkota, että nyt olis kuin veistos vaikka punteilla käviskin. Varsinkin kun nautiskelee elämästäkin otteluiden välissä.
 
Jonkun ihan muun lajin urheilijoiden käyttö esimerkkinä oheistreenin X hyödyttömyydestä kamppailussa on vähän huono argumentti.

Tässä 60-kiloinen thainyrkkeilijä riepottelee Testo Timoa pystypainissakin miten huvittaa. Siitä tuskin seuraa, että levytankoharjoittelulla ei voisi parantaa thainyrkkeilijän voimatasoja, vaikka Timon levytankoharjoittelu ei olekaan siirtynyt thainyrkkeilyyn kovin hyvin.


View: https://www.youtube.com/watch?v=d0SmeyF2zfM


Tasavauhtisella juoksulla (pyöräily, uinti, assault bike, soutu...) kasvatetaan peruskestävyyttä. Käytännössä se lisää sydämen ja keuhkojen tilavuutta, kasvattaa hiussuonistoa lihaksiin ja lisää soluissa energiaa tuottavien mitokondrioiden määrää. Näitä vaikutuksia ei ole mahdollista saada kovatehoisella intervalliharjoittelulla, joka muistuttaisi nyrkkeilyn tai muun kamppailulajin lajisuoritusta. Ihmisen fysiologia ei vain toimi niin.

Kuitenkaan tämä ei pelkästään riitä, vaan sen lisäksi on tehtävä nopeuskestävyys- ja maksimikestävyysharjoittelua, joilla parannetaan maksimaalista hapenottoa ja laktaattien puskurointi- ja poistokykyä. Nämä ominaisuudet saadaan kuitenkin piikattua melko nopeasti - luokkaa viikoissa - eivätkä ne kehity siitä enää merkittävästi, vaikka harjoittelua jatkaisi pitkäänkin. Peruskestävyys taas alkaa tällöin laskea ja ylikunnon riski kasvaa eksponentiaalisesti. Tämä on se kuuluisa "training camp", eikä sellaisella voi/kannata olla ympärivuotisesti.

Nuo lajikunto-ominaisuudet ovat osittain lihasryhmäspesifisiä (ihmisellä voi siis olla hyvä nopeuskestävyys käsissä ja huono jaloissa yhtaikaa). Siksi olisi edullisinta tehdä ne lajiharjoittelulla, joka kohdistuu kisasuorituksen kannalta oikeille alueille. Ongelma on se, että tämä vaatii aivan hurjaa kuormitusta ja altistaa loukkaantumisille ja rasitusvammoille. Siksi on usein järkevää tehdä osa lajikuntoharjoittelustakin oheistreeninä.
 
Tässä 60-kiloinen thainyrkkeilijä riepottelee Testo Timoa pystypainissakin miten huvittaa. Siitä tuskin seuraa, että levytankoharjoittelulla ei voisi parantaa thainyrkkeilijän voimatasoja, vaikka Timon
Tuossa on taitotaso ihan eri planeetalta. Fysiikalla ei mitään merkitystä jos toinen ei osaa otella ja toinen on ammattilainen. Pystypaini pitää osata ensin teknisesti. Pelkkä voima ei auta mitään. Bodarilla on vain yksi säätönamikka kropassa. Kokoajan täysiä kaikki lihakset jännityksessä. Hyytyy pystypainissa puolessa minsassa. Thaikku jaksaa nujuta vaikka 15 erää koska osaa homman teknisesti.
 
Back
Ylös Bottom