Nykytaide

Valtion taidemuseon sivuilta:

Kuten koko historiansa ajan, ARS pysäytti, kosketti ja puhutti
tälläkin kertaa: tammikuussa ensimmäisen viikon aikana näyttelyyn
tutustui 10 000 kävijää. Vappuun mennessä yleisöä oli
kertynyt jo 100 000, ja kokonaisuudessaan ARSiin ja sen yhteydessä
järjestettyihin tapahtumiin osallistui yli 186 000 kävijää.


Tooosi marginaalista.

ARS 06 – Toden tuntu tarjosi moniulotteisen tulkinnan 2000-
luvun taiteen tavoista käsitellä ympäröivää maailmaa ja esittää
mahdollisia todellisuuksia. Näyttelyn keskeisiä teemoja olivat aikamme arvot ja ihanteet, tahtomme hyvään ja kykymme pahaan
sekä taiteen kyky tarjota lohtua ja koskettavia elämyksiä.
Näyttelyssä oli mukana 40 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää 24
maasta.
Nähdyt teokset olivat merkityksiltään monitasoisia, yllätyksellisiä
ja perinteisiä kauneuskäsityksiä haastavia. Useissa
niistä oli voimakas tunnelataus tai hätkähdyttävää visuaalista
dramatiikkaa sekä monia tulkinnan mahdollisuuksia.

Mitä ilmeisimmin taide on paskaa ihan maailmanlaajuisesti!:wtf:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mitä ilmeisimmin taide on paskaa ihan maailmanlaajuisesti!:wtf:

Minulla on mielipiteeseen oikeus siinä missä sinullakin. Sinun mielestä veskipaperispiraali on hienoa taidetta ja minun mielestä suuri osa "nykytaiteesta" on täyttä paskaa. Mikä siinä kiukuttaa?

Mutta eikö mainitsemani maalaukset ja puutyötkin ole periaatteessa tuota nykytaidetta, jos ne on tehty viime vuosikymmeninä? En tiedä, mutta luulen.. Minun mielestä turhaa paskaa on nuo tekotaiteelliset ja /tai järkytyshakuiset sekavuudet. Lue=takit pitkin portaita, eritteitä sekoittimessa, rojusta kasattu ukko, kanisteriläjä tai mikä vaan, jonka voisin minäkin Suomen epätaiteellisimpana kasata ja keksiä sille jonkun hienon tarkoituksen ja sanoman. Sitten voisi hienopierut esittää taas mietteliäitä teokseni äärellä.

Eli en siis tuomitse kaikkea nykytaidetta. Arvostan kädentaitoja ja "perinteistä" taidetta paljonkin. Kuin myös valokuvataidetta, jos siinä on jotain tolkkua.

Ehkä tämänykyrtaide on seurausta siitä, että monet ihmiset eivät enää poistu kaupungista ja viettävät suuren osan ajastaan tietokoneella tai töllön ääressä. Ehkä tällaiset ihmiset saavat niitävärinöitä jostain psykedeelisestä vaokuvasta tms. Itse saan sitä mielenrauhaa luonnosta ja myös sitä kuvaavista tai sieltä peräisin olevista tavaroista, joita osaa voisi varmaan taiteeksikin kutsua.

Uwish, olet selvästi taiteen ja nykytaiteen ystävä. Voitko naama vakavana väittää, että näistä nykytaiteen ystävistä ei merkittävä(mielstäni suurin) osa olisi juuri näitä tekotaiteellisia ja erikoisuuden taivoitteluun taipuvaisia ihmisiä?
 
Uwish, olet selvästi taiteen ja nykytaiteen ystävä. Voitko naama vakavana väittää, että näistä nykytaiteen ystävistä ei merkittävä(mielstäni suurin) osa olisi juuri näitä tekotaiteellisia ja erikoisuuden taivoitteluun taipuvaisia ihmisiä?

Voin. Pelkällä erikoisuuden tavoittelulla ei apurahoja nostella eikä varsinkaan keräillä arvostettuja palkintoja. Kaikki työt ja taiteilijat eivät tietenkään ole yhtä onnistuneita, mutta niinhän se on kaikissa taiteen muodoissa. Käsitetaide ei ole helppo muoto taiteentekijöillekään, ja nimenomaan sillä saralla moni "putoaa kelkasta", kun taidekokemus ei olekaan pelkästään sen varassa mitä silmät kertovat. Tämä nähdään ongelmana, ja siihen ollaan käsittääkseni puuttumassa mm. taidekasvatuksen keinoin. Jos joku on sitä mieltä ettei se ole kunnollista taidetta niin sitten on. Useimmiten sellaisia kommentteja kuitenkin kuulee henkilöiltä joille alue on tuntematon kuin sademetsä.
 
Ihmiset, jotka muuten olisivat maanneet sohvalla tai sängyssä ja syöneet chipsejä ottivatkin yhtäkkiä järkyttyneinä osaa julkiseen keskusteluun. Ja Teemu Mäki sai itselleen julkisuutta ja imagoa taiteilijana. Kaikki voitti. Paitsi tietysti se kissa.

Eli siis se oli hyvä että se kissa mestattiin niin ihmiset sai kauhistella sitä? :david:
 
Voin. Pelkällä erikoisuuden tavoittelulla ei apurahoja nostella eikä varsinkaan keräillä arvostettuja palkintoja.

Ai saako ne nykytaiteen ystävätkin apurahoja ja palkintoja? :) Eli en tarkoittanut itse "taiteilijoita". Heistä varmaan suurin osa uskoo tekemisiinsä. Meinasin näitä fanittajia.

Arvostettuja palkintoja... no, antaa olla.

Useimmiten sellaisia kommentteja kuitenkin kuulee henkilöiltä joille alue on tuntematon kuin sademetsä.

Itse olen sitä mieltä, että taide on silloin onnistunutta, jos se säväyttää, vaikka ei olisi kyseiseen taiteenlajiin sen kummemmin perehtynyt.

Tämä nähdään ongelmana, ja siihen ollaan käsittääkseni puuttumassa mm. taidekasvatuksen keinoin.

Kuulostaa todella pimeältä, että pitää oikein kasvattaa pitämään jostain "taiteesta". Ennemmin näille taiteilijoille kasvatusta, että oppivat tekemään taidetta, jota arvostetaan ja ymmärretään.
 
Jos minä olisin levittänyt 3000 takkia tuomiokirkon portaille ennen tätä Kaarinaa olisiko se ollut mahtava taideteos? Entä jos levitän 6000 takkia eduskuntatalon portaille, onko se hyvä taideteos?

Sit mä olen ajatellut tekotaiteellisesti tällaista taideteosta joka kuvaisi ihmisen maailmaa tuhoavaa toimintaa ja ihmisen likaisuutta. Tekisin ihmisten eritteistä (hiki, pissa, kakka, rähmä) sellaisen massan ja muotoilisin siitä ihmisen. Tai nyt tuli samalla inspiraatio: tämä teos kuvaisi ihmisen kehittymistä tuollaiseksi paskiaiseksi. Tässä teoksessa olisi monta eri ihmisen kehitysvaihdetta kuvaavaa figuuria. Vauvasta eteenpäin aikuiseksi. Vauva olisi valmistettu jostain puhtaasta (lumi tms.) ja sitä myötä kun mennään aikuisempaan figuuriin paskan ym. ja puhtaan aineen suhde muuttuisi entistä paskasemmaksi. Sitten se saavuttaisi jossakin aikuisiän paikkeillä täyden paskaisuuden ja alkaisi siitä eteenpäin vanhukseksi päin muuttua puhtaammaksi mutta ei ehtisi kuitenkaan enää muuttua yhtä puhtaaksi kuin vauva ennen kuin risti kuvaisi kuolemaa. Risti voisi olla valmistettu osaksi puhtaasta materiaalista ja osaksi paskasesta. Olisiko tämä hyvä taideteos? Entä jos sen olisi tehnyt vaikkapa Kaarina?
 
Pistetäänpä tähänkin ketjuun tämä lainaus, joka ehkä hieman selventää mistä puhutaan:

Taidekasvatuksestako apua?

Epämukavan tai kiistanalaisen taiteen ongelman syyksi on esitetty riittämätöntä taidekasvatusta. Jean C. Rush lähestyy ongelmaa esteettisen havainnon ja asenteen näkökulmasta. Hän ehdottaa, että moraalisia tuomioita teoksille antavat ihmiset ovat esteettisesti liian vähän koulutettuja, he eivät ymmärrä sitä, mikä taiteessa on olennaista ja miten hyvän kriteerit taiteessa määritellään. Sen seurauksena he soveltavat taiteen arvottamisessa vääriä kriteerejä, esteettisten kriteerien sijaan esimerkiksi moraalisia ja sosiaalisia. Arvostamisen kysymys liitetään tässäkin luokittelun ongelmaan: Rush oikeastaan väittää, että ihmiset eivät välttämättä osaa luokitella objekteja taideteosten kategoriaan eivätkä ainakaan tiedä, millaisia kriteerejä tämän kategorian ilmiöiden arvostamiseen pitäisi soveltaa. Siksi he asennoituvat taideteoksiin"väärin".

Vaikka Mapplethorpen intentiosta ei ole mielekästä kiistellä, Kramer sohaisee yhtä nykytaiteen kannalta keskeistä kysymystä. Väittely siitä, onko jokin taide esteettistä vai ei, on toisinaan asian ydin: monet teoreetikot ovat todenneet, että nykytaide on sanoutunut kokonaan irti esteettisestä. Tällöin esteettisellä ymmärretään jotain esteettisesti harmonista, miellyttävää ja kaunista. Perinteisiä formalistisen modernismin kannattajia arveluttaa, että taiteella voisi olla ensisijaisesti muita kuin esteettisesti miellyttävään tähtääviä tavoitteita, mutta monille nykytaiteilijoille se on itsestäänselvyys.


Edellämainittu Mapplethorpe luo teoksensa hyvin perinteisen klassisen sommittelun keinoin, mutta teosten aihe estää useimmilla katsojilla esteettisen kontemplaation pinnan kauneudesta huolimatta. Monet muut taiteilijat pyrkivät taiteessaan nimenomaan rikkomaan katsojan kontemplatiivisen esteettisen asenteen. Puhtaan esteettisyyden puolesta puhuminen ei siis ratkaise ongelmaa muunmuassa siksi, että monien mielestä kiistanalainen taide on niinsanotusti antiesteettistä ja siksi, että estetismillä voidaan, kuten edelliset esimerkit osoittivat, sekä puolustaa että vastustaa tiettyjä taideteoksia. Samoin dickieläinen taidemaailma-insituutioon perustuva taiteen määritelmä on suhteessa moraalisiin ongelmiin epätyydyttävä, koska se ei ota asiaan oikeastaan kantaa. Tosiasia joka tapauksessa on, ettei itse taide tänä päivänä useinkaan perustu esteettisen miellyttävyyden tavoitteluun.

Taidekasvatus elää murrosaikaa monella tasolla. Tässä tilanteessa kysymys taiteen olemuksesta on taidekasvattajalle keskeinen. Sitä pohtimalla on mahdollista tehdä tietoisempia, perusteltuja ja taidekasvatuksen kannalta hedelmällisiä ratkaisuja. Yksi askel tähän on tiedostaa työssämme käyttämiemme taideteosesimerkkien keskeinen asema. Näiden teosten avulla tulemme kertoneeksi, mitä taide on, ne toimivat paradigmanmäärittelijöinä taidekäsitysten suhteen. Epämukavan taiteen ongelma on tässä yhteydessä kysymys lukuisten muiden joukossa. Kysymyksen auki jättäminen ei vakuuttane moraalisesti närkästyneitä, mutta moraalikäsityksemme ovat erilaisia ja siksi yhteistä normistoa on mahdotonta löytää. Samasta syystä eri teokset ovat eri ihmisille epämukavia: kun nykytaide on monille estetismin nimeen vannoville suurelta osin epämiellyttävää, asennoituu feministinen taiteentutkija nimenomaan taiteen historian tiettyihin ilmiöihin kielteisesti. Torjuntaan voi liittyä myös kulttuurisen "toiseuden" kokeminen epämiellyttävänä tai rumana, kuten amerikkalaisessa keskustelussa kiistanalaisesta taiteesta näyttää tapahtuneen. Tämän problematiikan keskellä taidekasvattaja miettii esteettisen kokemuksen luonnetta: hän ei voi lähteä siitä ajatuksesta, että sulkeistaisi itselleen jostain syystä sopimattoman taiteen työnsä ulkopuolelle. Taidekasvattaja ryhtyy työstämään epämiellyttävyyden kokemusta.


(koko teksti: http://www.tsv.fi/T
TAPAHT/997/paajoki.htm )
 
Öööh. Tottakai nyky"taiteen" ystävät yrittävät puolustella omia touhujaan. Ei se tee jostain asiasta sen todempaa tai parempaa, jos siitä paasaa joku ulkomaan elävä. Kyllähän sitä saa ihmisen uskomaan tai pitämään mistä vaan, jos oikein tolkutta. Siitä on esimerkkejä maailma täynnä.

Eiköhän nykyäänkin Suomessa nuo perus kuvikset ja musiikin tunnit riitä. Nykytaidettakin pitää tietty näyttää, mutta ei millään tapaa tuputtaa tai väkisin "opettaa" siitä pitämään.

Mikakinlie, tuo kuvaamasi "taideteos" olisi takuulla maailman menestys, jos sen tekisi joku näiden fiksujen ja filmaattisten nykytaiteentuntijoiden fanittama ja arvosettuja :david: -pystejä kerännyt kissanraiskaaja.

Orionin uudessa mainoksessa saa muuten nykytaide kyytiä :)
 
Ai saako ne nykytaiteen ystävätkin apurahoja ja palkintoja? :) Eli en tarkoittanut itse "taiteilijoita". Heistä varmaan suurin osa uskoo tekemisiinsä. Meinasin näitä fanittajia.

Arvostettuja palkintoja... no, antaa olla.


Ai fanittajia? Itse liikun sattuneesta syystä sillä "toisella puolella", en tiedä millainen ryhmä nuo "fanittajat" keskimäärin on. Uskoisin kuitenkin ettei kukaan järkevä ihminen jaksa mitään teeskentelyä, mikä pointti siinäkin olisi? Ja oma kokemukseni näyttelyissä käyvistä ihmisistä on että he ovat ihan tavallisia, järkeviä, normaaleja, avoimia ihmisiä. Jotka myös pohtivat ja ihmettelevät ääneen jos jokin juttu ei aukene.

Et pidä taiteilijapalkintoja arvostettuina? Kuten Finlandia? Ars Fennica? No, joku voisi määritellä "arvostetuksi" jo ihan rahamäärän vuoksi.

Itse olen sitä mieltä, että taide on silloin onnistunutta, jos se säväyttää, vaikka ei olisi kyseiseen taiteenlajiin sen kummemmin perehtynyt.


Kyllä, tuotakin voi pitää kriteerinä. Monella taiteilijalla tuo on myös lähtökohtana. Mitä se säväyttäminen on, siitäkin varmasti on erilaisia käsityksiä. Joku voi tarkoittaa tuollakin termillä puhtaasti "kauneudesta haltioitumista", joku taas ihan muunlaista tunnetilaa.

Kuulostaa todella pimeältä, että pitää oikein kasvattaa pitämään jostain "taiteesta". Ennemmin näille taiteilijoille kasvatusta, että oppivat tekemään taidetta, jota arvostetaan ja ymmärretään.

Ei kasvattaa pitämään, vaan käsittelemään.
 
Laitanapa minäkin ulkomaan ihmisen sanomisia, niin ei olla keskenään Halmeen kanssa :D

Sama lähde kuin Uwishilla:

Smithin kanta on, että hänen antitaiteeksi kutsumansa taide ei ole todellista taidetta. Taidekasvatuksen kannalta hänen ratkaisunsa kiistanalaisen taiteen kohdalla olisi, että se sivuutettaisiin ja keskityttäisiin erinomaiseen taiteeseen, mestariteoksiin joissa taiteen todellinen luonne parhaiten tulee esiin. Toisin sanoen Smith uskoo, että vastatessaan näin kysymykseen "Onko se taidetta?", hän ratkaisee myös taidekasvatuksellisen ongelman lyhyeen vastaamalla kiistanalaiselle nykytaiteelle "Ei ole".


:hyvä:
 
Laitanapa minäkin ulkomaan ihmisen sanomisia, niin ei olla keskenään Halmeen kanssa :D

Sama lähde kuin Uwishilla:

Smithin kanta on, että hänen antitaiteeksi kutsumansa taide ei ole todellista taidetta. Taidekasvatuksen kannalta hänen ratkaisunsa kiistanalaisen taiteen kohdalla olisi, että se sivuutettaisiin ja keskityttäisiin erinomaiseen taiteeseen, mestariteoksiin joissa taiteen todellinen luonne parhaiten tulee esiin. Toisin sanoen Smith uskoo, että vastatessaan näin kysymykseen "Onko se taidetta?", hän ratkaisee myös taidekasvatuksellisen ongelman lyhyeen vastaamalla kiistanalaiselle nykytaiteelle "Ei ole".


:hyvä:

Jatkuu näin:

Smith ei ole antitaidehyökkäyksessään erityisen johdonmukainen. Itse asiassa hän laajentaa kommenttinsa paikoitellen koko modernismin mentaliteetin kritiikiksi, ja näkee tämän kehityksen lähtökohdat jo romantiikassa. On kuitenkin kiintoisaa kysyä, miten modernismin taidekäsitys ja taiteilijakuva on vaikuttanut taidekasvatukseen ja miten se liittyy tässä käsillä olevaan epämukavan taiteen ongelmaan? Usein on sanottu, että moderni taide on aina ollut suurelle yleisölle epämukavaa: "tavallinen ihminen" on pitänyt modernismia liian vaikeana lähestyä ja teoreetikot ovat alkaneet puhua taiteesta norsunluutornin eristäytyneisyydessä. Sitä on pidetty, hyvässä ja pahassa, eliittitaiteena populaarimman kulttuurin saavuttaessa isompien joukkojen suosion.

Nykytaiteen myötä taidekäsityksen muuttuminen on tuonut vain uudenlaisen epämukavuuden kokemuksen korkeakulttuuria harrastaneelle eliitille. Akateemis-humanististen piirien suhdetta taiteeseen pohtinut Carol Duncan toteaa, että estetismi on varsinkin amerikkalaisessa taidemaailmassa totuttu mieltämään positiivisesti. Kun esimerkiksi feministinen kritiikki nostaa modernista taiteesta esiin piirteitä, jotka se tulkitsee naista alistaviksi, joidenkin on vaikea hyväksyä kritiikkiä siksi, että idealistisen perinteen pohjalta esteettinen liitetään hyväksyttäviin arvoihin.
 
Ai fanittajia? Itse liikun sattuneesta syystä sillä "toisella puolella", en tiedä millainen ryhmä nuo "fanittajat" keskimäärin on. Uskoisin kuitenkin ettei kukaan järkevä ihminen jaksa mitään teeskentelyä, mikä pointti siinäkin olisi?

Sitä minäkin ihmettelen. Onko pointtina esittää kultturellia ja tuntea ylemmyyttä siitä vai mikä, mutta näitä erikoisuuden tavoittelijoita kyllä piisaa. Eikä pelkästään taideporukoissa.
 
Jatkuu näin:

Smith ei ole antitaidehyökkäyksessään erityisen johdonmukainen. Itse asiassa hän laajentaa kommenttinsa paikoitellen koko modernismin mentaliteetin kritiikiksi, ja näkee t...........................eesta esiin piirteitä, jotka se tulkitsee naista alistaviksi, joidenkin on vaikea hyväksyä kritiikkiä siksi, että idealistisen perinteen pohjalta esteettinen liitetään hyväksyttäviin arvoihin.

Eipä näissä lainauksissa ole mitään järkeä. Tuo tekstihän on tehty nykytaiteen puolustamiseksi ja välissä ollut kritiikki sitten koitetaan kumota. Onko tolkkua tuoda nykytaidedebattiin toista vastaavaa päälle. Ei ole. Ei tässä asiassa voi olla oikeassa. Makuasioita pohjimmiltaan.

Kyllähän jotkut esittävät pitävänsä mitä kummallisimmista sapuskoistakin joissain gurmet-kerhoissa ;)
 
Epämukavan tai kiistanalaisen taiteen ongelman syyksi on esitetty riittämätöntä taidekasvatusta.


Itse tykkäsin tuosta pätkästä, tosin uskon että se on enemmänkin "taiteilijoiden" riittämätön kasvatus jos ei voida kaunista ja taitavaa tehdä kuin niiden jotka eivät ymmärrä että ruma on kaunista ja roska on hyvää.

Ja oskulle:
Menee aika mauttomaksi tollainen.. varsinkin kun takaa löytyy ihan normaali joskin hyvään kuntoon treenattu nainen. ns. "huono yritys"
 
Nimenomaan taiteilijoiden on katsottava peiliin, jos valtaosan mielestä suurin osa nykytaiteesta on turhaa tai jopa paskaa. Taiteilijoille sitä taidekasvatusta.
 
Ennen: taiteilija kärsi, yleisö nautti
Nyt: taitelija nauttii, yleisö kärsii
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom