Nuorten syrjäytyminen- keskustelua

[Kaapeli]

Mitä vitun elämästäpudonneita :O
Eiköhän "syrjäytyneistä" suurin osa ole niitä(empiirisillä kokemuksilla puhuen) joita ei voisi hevonvittuakaan kiinnostaa rikastuttaa entisestään rikkaita, samalla liksalla jonka saa ihan työttömänäkin sillä erotuksella ettei palvele riistäjää.
Nykyään palkat on pieniä, tuotteet kalliita ja työpaikan pitimiksi pitäisi ruveta kumartelemaan ties mitä narreja ja todistella uskollisuuttaan kuin mikäkin koira. Eiköhän siinä ole tarpeeksi syytä valita "syrjäytyminen".

Ja minun kokemusten perusteella tuollaiset höpinät ovat tekosyitä puhtaalle laiskuudelle.
"No kun porvarit riistää mua, jos teen palkkatöitä... Enkä mä nyt miksikään yksityisyrittäjäksikään rupea, koska se tukee kapitalistista järjestelmää ja monikansallista hegemoniaa" tai "Tää on niinku yhteiskunnallinen kannanotto systeemii vastaan, kun makaan vaan kotona ja pössyttelen pilvee muiden ansaitsemilla rahoilla".

Minua ei ärsytä edes se laiskottelu ja saamattomuus, jos asia myönnetään aivan rehellisesti sellaisena kuin se on. Mutta nuo naurettavat hatusta vedetyt ja epäloogiset elämäntapaintiaanien muka korkeampaan moraaliin vetoavat tekosyyt ovat aivan hanurista.

 

[Vartti Mainio]

Mistä olet saanut mieleesi että se on korkeampi moraali? Eikös se ole toisen puhdas mielipide?

 

[Weak]

Ja minun kokemusten perusteella tuollaiset höpinät ovat tekosyitä puhtaalle laiskuudelle.
"No kun porvarit riistää mua, jos teen palkkatöitä... Enkä mä nyt miksikään yksityisyrittäjäksikään rupea, koska se tukee kapitalistista järjestelmää ja monikansallista hegemoniaa" tai "Tää on niinku yhteiskunnallinen kannanotto systeemii vastaan, kun makaan vaan kotona ja pössyttelen pilvee muiden ansaitsemilla rahoilla".

Minua ei ärsytä edes se laiskottelu ja saamattomuus, jos asia myönnetään aivan rehellisesti sellaisena kuin se on. Mutta nuo naurettavat hatusta vedetyt ja epäloogiset elämäntapaintiaanien muka korkeampaan moraaliin vetoavat tekosyyt ovat aivan hanurista.

Kompoti. Naurattaa aina sanat "Riisto" ja sanaparit "Rikastuttaa entistä rikkaampia" :D.

Kannattaa hieman katsella muuta maailmaa. Suomessa hyvinkin yksinkertaisella työllä saa yhtä korkean elintason kuin korkeakoulutettu vaativassa työssä. Pitäisi varmaan ottaa mallia jostain USA:sta, jossa kouluttamattomien täytyy tehdä kahta tai useampaa työtä, jotta saa perheen elätettyä ;). Loppuisi monella inisijällä ininät.

Pitäisi vähän muokata tuota työttömyystukea. Saataisiin lonnijat pois puistoista ja kämpistä kiroamasta riistäjiä

 

[kahlaajalintu]

Ajattelitteko te jossain välissä puhua ihan syrjäytymisestäkin???

 

[Cooper]

Monella menee sekaisin masennus ns. "arkimasennuksen" kanssa. Arkimasennus on kaikille tuttu, ulkona sataa räntää, pitäisi lähteä töihin, ei huvittaisi, masentaa. Varsinkin talvella ja pimeällä mieliala vähän laskee varmasti jokaisella.

Oikea masennus on sitten ihan eri juttu. Ja nimenomaan sairaus.

 

[hemmmo]

Tuo koulutuspointti on kyllä tärkeä. Nykyäänhän jos siivoamisestakin on amk tutkinto...
Itse olen aina ihmetellyt että millä logiikalla 3 vuotta istumalla penkissä voi tulla ammattilaiseksi, varsinkin alalla jota rupeat sitten vasta oppimaan töissä ja miksi ihmeessä on tarpeellista olla vuosia koulussa hommaan jonka oppii n. ensimmäisen työpäivän aikana ja siitä sitten rupeaa kokemus ja vauhti karttumaan. Ja onhan se aika latistavaa jos omaa vuosien teoria- ja käytännönosaamisen alalta x ja sanotaan että et voi edes hakea koska sulta puuttuu paperi...

Itse olen päätellyt tämän johtuvan siitä, että on liian vähän helppoja työpaikkoja. Sitä kun yksinkertaisempiinkin hommiin on muutama sata hakijaa, niin sitä työnantaja valitsee sen kenellä on paras koulutus ja työkokemus. Ja tuosta puolestaan seuraa se, että ihmisten on pakko ylikouluttaa itsensä jos mielii töihin. Myöskään niillä ei ole helppoa jotka olisivat muuten sopivia hommaan, mutta eivät osaa tuoda esiin sitä omaa osaamistaan. Nämä ihmiset jäävät helposti niiden varjoon jotka ovat sosiaalisesti lahjakkaita, vaikka itse työssä ei tarvitsisi olla sosiaalisesti lahjakas. Tilannetta ei myöskään helpota (liian?) tiukat säännökset, millä meriiteillä ihmisiä saa palkata.

käsittääkseni ongelman nimi on rakenteellinen työttömyys. Töihin kyllä nykyään pääsee milloin vaan, kun on koulutus, suhteet ja taitoa. Joku noista jos uupuu, niin tiukkaa voi tehdä. Ja jos töihin ei pääse, niin ei pääse kehittämään suhteita eikä omia taitoja jne.

 

[Kaapeli]

käsittääkseni ongelman nimi on rakenteellinen työttömyys. Töihin kyllä nykyään pääsee milloin vaan, kun on koulutus, suhteet ja taitoa. Joku noista jos uupuu, niin tiukkaa voi tehdä. Ja jos töihin ei pääse, niin ei pääse kehittämään suhteita eikä omia taitoja jne.

40%:lla pitkäaikaistyöttömistä on pelkkä peruskoulu alla, niin jo pelkästään tämä tekee heille työllistymisestä lähestulkoon mahdotonta. Kun työkokemus/kokemattomuus on kahdella hakijalla toisiaan vastaava, on näistä kahdesta koulutettu lähes aina etulyöntiasemassa kouluttamattomaan, vaikka ammatti ei suoranaisesti haettua alaa olisikaan.

 

[JK1]

Peruskoulutusta seuranneena sanoisin, että monesta näkee jo viimeistään 7-luokalla mihin se elämä kallistuu. Harva lapsista on oikeasti heikko koulussa, enemmänkin kyse on motivaation puutteesta. Oma utopistinen haaveeni syrjäytymistä vastaan olisi ylästekoulutuksen myöhäistäminen tietyillä tyypeillä. Tehtäisiin pahin murrosikä vaikka "oikeita" töitä, esim. puistojen hoitoa tms. lain sallimaa hommaa, vaikka se 6h päivässä ja jatkettaisiin sitä koulua (oppivelvollisuutta) sitten, kun pahin murrosiän myllerrys on ohi. Ne keitä koulu kiinnostaa saisivat samalla opiskelurauhan.
Jotakin tuon suuntaista olen miettinyt, kun tuntuu monien lasten (ylä)kouluaika menevän hukkaan (voisivat menestyä PALJON paremminkin).
Kyllähän Suomessa tuo alkoholinpalvontakin varmasti lisää syrjäytymistä, pikkupojat ostarilla ihailee ringissä, kun se 5-6 vuotta vanhempi, jo alkoholisoitunut kaveri örveltää perse vilkkuen räkä poskella.

J

 

[osku]

Tuo koulutuspointti on kyllä tärkeä. Nykyäänhän jos siivoamisestakin on amk tutkinto...
Itse olen aina ihmetellyt että millä logiikalla 3 vuotta istumalla penkissä voi tulla ammattilaiseksi, varsinkin alalla jota rupeat sitten vasta oppimaan töissä ja miksi ihmeessä on tarpeellista olla vuosia koulussa hommaan jonka oppii n. ensimmäisen työpäivän aikana ja siitä sitten rupeaa kokemus ja vauhti karttumaan. Ja onhan se aika latistavaa jos omaa vuosien teoria- ja käytännönosaamisen alalta x ja sanotaan että et voi edes hakea koska sulta puuttuu paperi...

Byrokraatit on luonut ittelleen työpaikkoja.Siinä on yks esimerkki miten vituilleen hommat alkaa mennä.

 

[osku]

Tyypillinen ajatusmalli, jossa masennus on vain laiskuutta, johtaa yleensä siihen, että masennuksesta syytetään henkilöa itseään ja masentuneen odotetaan itse pystyvän vain päättämään, että lakkaa olemasta masentunut.

Noin ylimielisesti mäkin ajattelin ennen kuin sain ite palan tota elämän maukasta hedelmää.

 

[Alyssa]

40%:lla pitkäaikaistyöttömistä on pelkkä peruskoulu alla, niin jo pelkästään tämä tekee heille työllistymisestä lähestulkoon mahdotonta. Kun työkokemus/kokemattomuus on kahdella hakijalla toisiaan vastaava, on näistä kahdesta koulutettu lähes aina etulyöntiasemassa kouluttamattomaan, vaikka ammatti ei suoranaisesti haettua alaa olisikaan.

Johtuu myös siitä, että koulutus kertoo ihmisestä muutakin kuin sen, että hän on opiskellut lukiossa pitkää matikkaa. Myös koulutuksen jättäminen pelkkään peruskouluun kertoo ihmisestä paljon.

Voin rehellisesti myöntää, etten ymmärrä ollenkaan syrjäytyneitä ihmisiä. Enkä sano tätä mitenkään pahalla tavalla, sanon vaan etten ihan oikeasti tajua sitä ajatusmaailmaa, koska se eroaa omastani niin paljon. Miten joku voi pystyä elämään ilman mitään työtä/koulutusta/virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja? Miten joku voi antaa elämänsä mennä siihen pisteeseen?

Sinänsä kiehtova aihe, mua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla jonkun yhteiskunnasta syrjäytyneen ajatuksia.

 

[rjs]

Syrjäytyminen koulutusputkesta on helppoa jos perheessä on esim. alkoholismia. Onhan ihan tunnettua että alkoholistien lapsilla on huono itsetunto, eikä riittävästi kannusteita kehittää itseään ja pyrkiä eteenpäin elämässään. Kun on saanut herkät kasvuvuotensa kuulla kotona että "ei susta ikinä tule mitään" (tällä juoppovanhempi on tietenkin tarkoittanut itseään eikä lastaan), uskoo sen alitajuisesti eikä edes yritä.

Sillä on yllättävän paljon merkitystä että lapselle sanotaan että kyllä susta voi tulla vaikka mitä jos haluat, vaikka se kuulostaakin naivilta.

 

[osku]

Miten joku voi pystyä elämään ilman mitään työtä/koulutusta/virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja? Miten joku voi antaa elämänsä mennä siihen pisteeseen?

Mulla on kokemuksia molemmista päistä.Eli on työ/koulutus/virikkeitä/sosialismia.Sitten niitä yrittää haalia lisää ja lisää treenaamalla mieltä,kroppaa ja hakemalla kokemuksia.Sitten pikkuhiljaa alkaa väsähtämään,mielenkiintö hiipuu ja ei enää jaksa.Ja sitten kun makaa tarpeeks kauan niin alkaa se todellinen masennus josta on hankala nousta.

 

[kahlaajalintu]

Voin rehellisesti myöntää, etten ymmärrä ollenkaan syrjäytyneitä ihmisiä. Enkä sano tätä mitenkään pahalla tavalla, sanon vaan etten ihan oikeasti tajua sitä ajatusmaailmaa, koska se eroaa omastani niin paljon. Miten joku voi pystyä elämään ilman mitään työtä/koulutusta/virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja? Miten joku voi antaa elämänsä mennä siihen pisteeseen?

Masennus on yksi sellainen asia jonka tuo en välinpitämättömyyden. Enkä nyt puhu mistään 7-päivää lehden julkkis masennuksesta tai siitä, että jotain ei vaan huvita. Se masennus nyt mistä tässä puhutiin on sitä kun jäät jumiin sinne sohvan pohjalle. Voi olla, että olet sen vankina useamman viikon. Et käy suihkussa etkä juuri edes syö. Et jaksa käydä kaupassa ja kun olet saanut sen tehtyä olet tuosta suorituksesta niin väsynyt, ettet voi kuin nukkua. Toisille se ruoka maittaa ja toiset ovat nälissään, kun eivät saa aikaiseksi tehdä sitä ruokaa.
Usein siihen vielä tulee nämä itsetuhoiset ajatukset. Se on aika synkkää kun olet useamman kuukauden miettinyt sitä miten tappaisit itsesi. Se miksi useammat eivät niin tee johtuu siitä ettei heillä siihen ole voimia. Suurin osa itsemurhista masentuneista tapahtuukin masennuksesta ulos tullessa, kun sulla on voimia tehdä se.

Kotona ollessasi katoaa pikku hiljaa ne sosiaaliset kontaktit. KAverit yleensä jaksaa jonkun aikaa tsempata sua, mutta jossain välissä ne kyll'styy siihen, ettet vastaa. Se on oikeesti aika murheellista katsella sitä puhelinta kun se soi. Ei halua ihmisiin kontaktia. Siihen voi olla montakin syytä, mutta yksi on häpeä, et halua puhua ihmisten kanssa. Etenkin ne "miten sulla menee??" tai "mitä sulle kuuluu" kysymykset vituttaa yli kaiken, kun sulla ei mene hyvin eikä mitään kuulu. Pitäskö tuohon sitten vastata, että olen tuijottanut pari viikkoa seinää, en ole juuri syönyt enkä käynyt suihkussa.

Voin luvata, ettei tuossa ole kenenkään kohdalla kyse laiskuudesta tai siitä ettei tuosta olosta halua pois. Ainiin joo... sitten tämä mielenterveystoimisto, johon jossain vaiheessa hakeudut. No se prosessi menee siten, että sä varaat ajan lekurille, joka toivottavasti sulle antaa lähetteen mt-toimistoon, jossa sitten tämän lääkärin lähetteen pohjalta päätellään oletko avun tarpeessa. Mikäli vastaus oli myönteinen niin aikaa on voinut kulua helposti monta kuukautta kunnes saat sen ensimmäisen ajan. Toi prosessi on jo sen verran ikävä ja voimia kuluttava, että siihen ei moni pysty.

Tällä välin toki sun laskut kasaantuu kun et niitä kirjekuoria saa auki tai pääse sinne sosiaalitoimistoon tai työvoimatoimistoon. Laskut jäävät maksamatta ja sulta menee luottotiedot, joka sitten tuokin omia mukavuuksia kuten vaikeuksia saada asuntoa jne jne.

Siinä olis vähän tota mielikuvaa siitä mitä se masennuksen aiheuttama syrjääntyminen voi olla

 

[Alyssa]

Mutta kun mä en ymmärrä sitä, että miksi? Ja miksei pysty? Tietysti tarkat syyt ovat aina henkilökohtaisia, mutta miten voi olla mahdollista, että tosta vaan lamaantuu täysin?

 

[kahlaajalintu]

Mutta kun mä en ymmärrä sitä, että miksi? Ja miksei pysty? Tietysti tarkat syyt ovat aina henkilökohtaisia, mutta miten voi olla mahdollista, että tosta vaan lamaantuu täysin?

Mites olis vaikka sellainen sairaus, kun kaksisuuntainen mieliala häiriö. Voit masentua ihan ilman mitään selitystä. Jos jotain laukaisevaa tekijää haetaan ni se saattaa olla joku muuttunut tekijä sun elämässä, kuten uuteen asuntoon muutto. Noi tulee usein hieman viiveellä. Aivokemiat kun on päin vittua ni minkäs teet

Joku toinen sitten masentuu jostain toisesta syystä. Tossa nyt oli vaan yksi skenario miten se voi tapahtua ja tapahtuukin.

Miksei siitä sitten pysty vaan nousemaan ja jatkamaan elämää?? Jaa a... todella hyvä kysymys. Sen voin sanoa, että siitä ei vaan pysty nousemaan. Aktiivinenkin kaveri voi joutua sinne sohvan pohjalle kykenemättä siitä sitten nousemaan.

 

[rjs]

Mutta kun mä en ymmärrä sitä, että miksi? Ja miksei pysty? Tietysti tarkat syyt ovat aina henkilökohtaisia, mutta miten voi olla mahdollista, että tosta vaan lamaantuu täysin?

Tässä keskustelussa on aiemminkin ihmetelty samaa asiaa, ja samalla lailla voi vastata, että sama kuin sanoisi Parkinson-potilaalle että kävele nyt vähän nopeemmin.

 

[osku]

Mutta kun mä en ymmärrä sitä, että miksi? Ja miksei pysty? Tietysti tarkat syyt ovat aina henkilökohtaisia, mutta miten voi olla mahdollista, että tosta vaan lamaantuu täysin?

Jos sulta tehtäis toimintakyvyttömäksi joku tietty osa aivoja niin tajuaisit.Sama kun sulta esim osittain halvaantus joku raaja ja se ei kertakaikkiaan enää liikkuis vaikka kuinka yrittäisit,ja se yrittäminen itsessään vielä väsyttäis enemmän.

 

[Hippa]

Johtuu myös siitä, että koulutus kertoo ihmisestä muutakin kuin sen, että hän on opiskellut lukiossa pitkää matikkaa. Myös koulutuksen jättäminen pelkkään peruskouluun kertoo ihmisestä paljon.

Voin rehellisesti myöntää, etten ymmärrä ollenkaan syrjäytyneitä ihmisiä. Enkä sano tätä mitenkään pahalla tavalla, sanon vaan etten ihan oikeasti tajua sitä ajatusmaailmaa, koska se eroaa omastani niin paljon. Miten joku voi pystyä elämään ilman mitään työtä/koulutusta/virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja? Miten joku voi antaa elämänsä mennä siihen pisteeseen?

Sinänsä kiehtova aihe, mua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla jonkun yhteiskunnasta syrjäytyneen ajatuksia.

Tässä on yksi juttu. Sä luulet, että syrjäytyneisyys on valinta. Että on jotenkin ihmisen ajatusmaailmasta kiinni syrjäytyykö vai ei. Kaikki eivät pääse peruskoulun jälkeen opiskelemaan. Se ihmismäärä on vähäinen, mutta ne on just ne, jotka helposti sitten syrjäytyy. Minun tuttuni on hakenut joka vuosi ammattikouluun eikä ole päässyt. Kun ikää on jo yli 20 niin ei hirveästi huvita lähteä uudelleen peruskouluun. Yhteiskunnan vika on siinä, että syrjäytymisen uhkaan ei puututa ajoissa. On myöhäistä ruveta oppilaan kanssa miettimään peruskoulun viimeisenä keväänä, että on numerot vähän huonot, pitäisköhän tsempata. Vaikea tsempata, kun se pohja koulutaidoilta voi puuttua kokonaan. Siinä alkaa helposti se alamäki. Kun ei pääse opiskelemaan, jää kotiin. Sitten aika tekee tehtävänsä. Aluksi voikin olla ihan letkeää hengailla himassa ilman velvoitteita, mutta ajan myötä se ei enää ole hauskaa ja poispääsy on vaikeaa.

Depressiokaan ei ole valinta. Mä olen ollut 10 vuotta sitten niin pahasti masentunut, että mä vaan makasin kotona. En syönyt enkä peseytynyt, nukuin vain. Päivän kovin tsemppi tarvittiin siihen, että jaksoi mennä vessaan. Enkä sitä valinnut. Kaikki alkoi loppuunpalamisesta. Olin todella aktiivinen ennen depressiota. Harrastin, tapasin kavereita, kävin töissä, opiskelin kahdessa eri lukiossa. Sitten hyydyin ihan täysin. Ilman lääkitystä en siitä olisi pois päässyt, mutta poispääsy kesti aika kauan. Neljä vuotta elämästäni on Sen jälkeen vannoin, että minähän en enää ikinä sairastu depressioon. Toisin kävi. Tosin tämä väsymykseen liittyvä lievä depressio on jotain ihan muuta kuin se, mitä koin vuosituhannen vaihteessa.

Oletko koskaan ollut niin väsynyt, ettet jaksa yhtään mitään? Masennusta sairastavalla ihmisellä on lakkaamatta sellainen olo. Kaikki tuntuu toivottomalta. Koko elämä ja tulevaisuus on pelkkää harmaata. Tunteet on kadonneet kokonaan. Mikään ei tunnu miltään. Kaikenlainen motivaatio on täysin poissa. Pieninkin ponnistus tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä.

Harvoin kukaan kertaheitolla täysin lamaantuu, mutta depressio on salakavala sairaus. Se vaan hiipii eikä sitä välttämättä tajua ennen kuin on toimintakyvytön.

 

[kahlaajalintu]

Tässä on yksi juttu. Sä luulet, että syrjäytyneisyys on valinta. Että on jotenkin ihmisen ajatusmaailmasta kiinni syrjäytyykö vai ei. Kaikki eivät pääse peruskoulun jälkeen opiskelemaan. Se ihmismäärä on vähäinen, mutta ne on just ne, jotka helposti sitten syrjäytyy. Minun tuttuni on hakenut joka vuosi ammattikouluun eikä ole päässyt. Kun ikää on jo yli 20 niin ei hirveästi huvita lähteä uudelleen peruskouluun. Yhteiskunnan vika on siinä, että syrjäytymisen uhkaan ei puututa ajoissa. On myöhäistä ruveta oppilaan kanssa miettimään peruskoulun viimeisenä keväänä, että on numerot vähän huonot, pitäisköhän tsempata. Vaikea tsempata, kun se pohja koulutaidoilta voi puuttua kokonaan. Siinä alkaa helposti se alamäki. Kun ei pääse opiskelemaan, jää kotiin. Sitten aika tekee tehtävänsä. Aluksi voikin olla ihan letkeää hengailla himassa ilman velvoitteita, mutta ajan myötä se ei enää ole hauskaa ja poispääsy on vaikeaa.

Tää on se yks juttu mihin yhteiskunta voisi puuttua. Kouluissa opiskelurauha kaikille ja tarvitseville tarvittavan paljon keskittymistä siihen opiskeluun. Kasvavat luokka koot haittaavat näitä oppilaita joilla on oppimisvaikeuksia.

Ihan henk koht kokemuksena voisin kertoa, että olin tasan 4.0 keskiarvon oppilas ja jäin 7 luokalle 2 kertaa putkeen. Koulun vaihto auttoi siinä määrin, että sain uuden alun siellä ja opiskella rauhassa ja sain vajaan 9 keskiarvon päästötodistukseen, mutta ilman tuota vaihtoa ois se keskiarvo varmaankin ollut siinä vitosen pinnassa, jolla sitten ei olisi tehnyt mitään.