Nuoria syrjäytyy paljon. Voidaanko syrjäytymistä estää? Mitä syrjäytyneille ja syrjäytymiselle tulisi tehdä? Mietteitä aiheesta?
Näkemykseni mukaan sosiaalinen syrjäytyminen on prosessi tai tapahtumaketju, jonka tunnusmerkkeinä on erilaisten syrjäytymisriskien (kuten keskenjäänyt koulutus, työttömyys, ahdas asuminen, ystävien puuttuminen, vaikeat ihmissuhteet, vähäinen yhteiskunnallinen osallistuminen, elämänhallinnan ongelmat jne.) vähittäinen kasautuminen. Syrjäyttäjinä voivat toimia niin yhteiskunta (esim. työttömyys, tuloerot), sosiaalinen yhteisö (leimaaminen, syrjintä) kuin yksilökin (sopeutumattomuus, vetäytyminen).
Sosiaalinen syrjäytyminen on siis moniulotteinen käsite, jossa keskeisinä elämänalueina ovat taloudelliset asiat, koulutus, työ, perhe-elämä ja sosiaaliset suhteet.
Näkemykseni mukaan syrjäytymisen teoriassa painotetaan usein syrjäytymisen yhteiskunnallisia piirteitä enemmän kuin syrjäytymiselle altistavia yksilöllisiä piirteitä.
Syrjäytymisestä puhuttaessa on tärkeää miettiä riskitekijöiden lisäksi syrjäytymistä ehkäiseviä ns. "voimavaratekijöitä". Nämä "voimavaratekijät" voivat vaikuttaa kehitykseen myönteisesti ts. ehkäistä syrjäytymistä. Tällaisia ovat mm. yhteisön sosiaalinen pääoma, verkostojen kiinteys, moniarvoisuuden hyväksyminen, itsetunto, lahjakkuudet, sosiaalinen tuki jne. Syrjäytymisen ehkäisemisessä näkisin esimerkiksi hyvän sosiaalisen tuen ja sosiaalisten verkostojen tärkeyden.
Muistaakseni Jahnukainen (2001) on kuvannut syrjäytymistä seuraavan vaihemallin mukaan:
1. ongelmia kotona/koulussa
2. epäonnistuminen koulussa, opintojen keskeyttäminen -> koulutuksesta syrjäytyminen
3. huono asema työmarkkinoilla -> työstä syrjäytyminen
4. huono-osaisen alakulttuurin jäsenyys -> huono koulutus, työttömyys, köyhyys
5. poikkeavan alakulttuurin jäsenyys -> rikollisuus, alkoholismi, huumeiden käyttö
Sosiaalisen syrjäytymisen vastaparina käytetään usein sosiaalisen osallisuuden (= sosiaalisen inkluusion) käsitettä. Tällöin sosiaalisen syrjäytymisen riskit ovat vähäiset. Sosiaalisen inkluusion alueita ovat esimerkiksi kansalaisoikeudet (poliittiset oikeudet ym.), työmarkkinat (pääsy ansiotyöhön, työn laatu), julkiset palvelut (terveyspalvelut, asuminen, koulutus, sosiaalihuolto, liikenne), yksityiset palvelut (kaupalliset palvelut, vapaa-ajan palvelut) ja sosiaalinen verkosto (ystävyydet, asuinyhteisön toimintaan osallistuminen, perhe-elämä).
Jos motivaatio ei lähde omasta itsestään, niin ei sitä voi pakollakaan antaa.
Motivaatio käsitteenä on mielenkiintoinen. Ensinäkin motivaatio ei ole pysyvä tila vaan se on dynaaminen prosessi, jota voidaan muuttaa ja vahvistaa (esim. nämä ovat keskeisiä asioita kuntoutuksessa). Sosiaalinen kanssakäyminen ja kommunikoinnin tavat vaikuttavat myös motivaation viriämiseen. Lisäksi tavoitteilla ja niiden saavutettavuudella on merkitystä. Eli motivaatio on korkeampi, jos tavoite on saavutettavissa ja arvokas ja ympäristö tukee sen saavuttamista.
Kuten Kaapeli kirjoitit, niin tärkeää on, että motivaatio on sisäinen, eikä ulkoinen.
Motivaatiota ei voida pakottaa, mutta sitä voidaan herätellä esim. motivoivalla haastattelulla.
Itse olin lukioikäisenä ja hieman vanhempanakin jossain määrin syrjäytynyt, mut sieltä maasta piti vaan ponnistaa ylöspäin, hankkia sitä itsevarmuutta ja nykyään meininki onkin jo ihan eri luokkaa.
Ennen sosiaalinen verkosto oli about naapurusto, nykyään jo globaalilla tasolla. Muistan kuinka vaikeeta(nykyään naurettavan helppoa) oli mennä johonkin bileisiin, joissa ei tunne ketään, ja vaan liittyä johonkin ryhmään juttelemaan, mutta pakko jos ei halua yksin viettää loppuelämäänsä. Tiivistettynä: Itsestä kiinni, jos haluaa pois sieltä kellarista, pitää vaan potkia itseään perseelle tarpeeksi ja lähteä ulos. Kukaan ei tule sieltä hakemaan.
Func kuvaa yllä sen, kuinka kriittiset elämäntapahtumat voivat virittää muutosmotivaatiota ja antavat virikkeitä tilanteen arviointiin.
Tähän loppuun mietintää siitä, miten motivaatio voi muuttua esim. jos halutaan herätellä sosiaalisen syrjäytymisuhan alla olevan nuoren muutosmotivaatiota. Näkisin, että tässä tarvitaan auttavaa yhteistyösuhdetta sekä hyviä ihmissuhdetaitoja. Nuorta voi lähteä tukemaan empaattisesti nuoren omista lähtökohdista eli auktoriteetti ja vallankäyttö voidaan unohtaa. Lisäksi nuorta voidaan auttaa ja rohkaista tunnistamaan syrjäytymistilanteen ongelmia ja näkemään muutokset edut.
Hui kamala, tulipas pitkä kirjoitus näin sunnuntai-aamuna :D