Useampi näistä niin kutsutuista syrjäytyneistä on luonnevikaisia tai laiskoja hedonisteja, jotka itse lyöttäytyvät huonoon seuraan ja ajautuvat pahoille teille. Ei kiinnosta koulut, työ tai mikään muukaan normaalin elämän osa-alue.
No mitä näille ihmisille sitten voi tehdä? Eipä juuri mitään. Jos motivaatio ei lähde omasta itsestään, niin ei sitä voi pakollakaan antaa.
Tämä näkemys on kyllä vaan pieni osatotuus asiasta. Tämä on huomattavasti monimutkaisempi asia kuin, että ihmiset olisivat vaan laiskoja. Tässä muutama pointti, joita en ole juurikaan nähnyt itse käsiteltävän tälläisissä keskusteluissa. Nämä liittyvät nyt lähinnä vaan työnsaantiin, mutta yleensä se syrjäytyminen lähtee siitä, kun töitä ei saa:
Tässä asiassa täytyy pitää mielessä, että esim vielä 80-luvulla meillä ei ollut tälläistä työttömyysongelmaa mitä nyt on. Tässä vaiheessa päästään aika mielenkiintoisiin loppupäätelmiin jos sanotaan, että nykyisin yhteiskunta ei ole vastuussa työelämästä syrjäytymisessä. Tiedetään, että ihmisen luonteen kehittymiseen vaikuttaa 2 tekijää. Perinnölliset tekijät ja ympäristö. Tässä tapauksessa ympäristön loppujen lopuksi luo meidän yhteiskunta. Jos siis väitetään, että ihmiset ovat nyt laiskempia kuin ennen, ainoa päätelmä on se, että ihmiset olisivat nyt jotenkin geneettisesti heikompia kuin esim vielä 30 vuotta sitten. Tuo on taas evoluutiobiologian valossa täysin naurettava väite. En itse tässä asiassa voi syyttää juurikaan muuta kuin yhteiskuntaa, että työttömyys on päässyt tälle tasolle ja siitä siitä seuraa syrjäytyneisyyttä.
Se on tietenkin totta, että osalla yksilöistä ei ole sellainen perimä, että se johtaisi sopivaan luonteeseen tässä yhteiskunnassa, mutta voidaanko tälläisessä tapauksessa syyttää yksilöä siitä, että hän on saanut sopimattomat geenit? Mielestäni ei. Ja jos joku kokee, että voidaan niin kysympä vaan mitä se hyödyttää? Se ei vaan vain auta ketään, jos todetaan yksilön olevan paska ja sopimaton tähän yhteiskuntaan. Kyllä itse näkisin, että yhteiskunnan täytyisi luoda vaikka väkisin työpaikkoja joihin olisi helppo päästä.
Usein näissä keskusteluissa törmää myös siihen väitteeseen, että jos olet tarpeeksi aktiivinen, niin töitä löytyy varmasti. Mitenkäs sitten jos kaikki olisivat yhtä aktiivisia? Saisiko kaikki sen työpaikan, vai nostaisiko se vaan ennestään kilpailua työpaikoista ja vaatimukset työpaikan saantiin kasvaisivat edelleen? Itse olen vahvasti tuon jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla, sillä keskimäärin suomalaisilla on nyt paljon parempi koulutus ja sitä kautta paremmat valmiudet tehdä töitä kuin 30 vuotta sitten ja silti meillä on työttömyyttä paljon enemmän.
Kyllä itse noista päätelmistä pääsen siihen tulokseen, että nykyajan syrjäytyminen johtuu lähes täysin rakenteellisesta työttömyydestä. Toisin sanoen siis työnvaatimukset ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei kaikki pysy kärryillä. Ennen riitti, että oli halua tehdä töitä. Nyt vaaditaan paljon enemmän osaamista ja tai sosiaalista älykkyyttä ja kaikilta sitä ei valitettavasti löydy riittävästi. Ja tosiaan, jos aletaan ihmisiä syyttämään siitä että he vaan ovat niin huonoja ettei heille ole paikkaa yhteiskunnassa on aika hedälmätön keskustelu eikä tasantarkkaan ratkaise ongelmaa. Kyllä sen ongelman ratkaisun pitäisi lähtä siitä, että töitä löytyisi helpommin ja siitä maksettaisiin jopa vaikka yksilön kykyjen yli, että sitä kannattaisi tehdä verrattuna maksettuihin tukiin. Miten tuollainen sitten käytännössä voitaisiin toteuttaa on hankala ja monimutkainen kysymys.
