Nuorten syrjäytyminen- keskustelua

[Hammaspeikko]

Nuoria syrjäytyy paljon. Itse uskon, että vaikka mitä tehtäisiin, aina tietty osa nuorista syrjäytyy. Yhteiskunnassa joutuu kovaan kilpailuun toisia vastaan ja ne jotka eivät taloudellisessa ja sosiaalisessa kilpailussa pärjää, syjäytyvät. Aina se osa väestöstä, joka kuuluu esimerkiksi siihen 10 prosenttiin, jolla asiat menevät huonoimmin, syrjätyvät. Paskahan tilanne on siinä mielessä, että kaikki saavat täysin erilaiset lähtökohdat elämään.

Voidaanko syrjäytymistä estää? Itse uskon, että syrjäytymistä on hankala estää. Aina sitä osaa väestöstä, jolla menee huonommin kuin muilla, katsotaan kieroon. En usko, että syrjäytymisen kokonaismäärää voidaan kovin helposti estää, mutta siihen, kuka syrjäytyy, voidaan jonkin verran vaikuttaa. Nuoria kannattaisi ehkä rehellisesti kannustaa panostamaan ulkonäköön ja sosiaalisiin taitoihin. Ei nykymaailmassa gandhilaisilla arvoilla pärjää.

Mitä syrjäytyneille ja syrjäytymiselle tulisi tehdä? Mietteitä aiheesta?

 

[S-kolmonen]

Valtion on otettava tiukka ote asiaan. Verotetaan jotain ja kielletään se lainsäädännöllä. Eiks je?



Seriously: noinhan se suurin piirtein menee niin kuin aloituspostissa kerrot.

 

[Kaapeli]

Nuoria syrjäytyy paljon. Itse uskon, että vaikka mitä tehtäisiin, aina tietty osa nuorista syrjäytyy. Yhteiskunnassa joutuu kovaan kilpailuun toisia vastaan ja ne jotka eivät taloudellisessa ja sosiaalisessa kilpailussa pärjää, syjäytyvät. Aina se osa väestöstä, joka kuuluu esimerkiksi siihen 10 prosenttiin, jolla asiat menevät huonoimmin, syrjätyvät. Paskahan tilanne on siinä mielessä, että kaikki saavat täysin erilaiset lähtökohdat elämään.

Voidaanko syrjäytymistä estää? Itse uskon, että syrjäytymistä on hankala estää. Aina sitä osaa väestöstä, jolla menee huonommin kuin muilla, katsotaan kieroon. En usko, että syrjäytymisen kokonaismäärää voidaan kovin helposti estää, mutta siihen, kuka syrjäytyy, voidaan jonkin verran vaikuttaa. Nuoria kannattaisi ehkä rehellisesti kannustaa panostamaan ulkonäköön ja sosiaalisiin taitoihin. Ei nykymaailmassa gandhilaisilla arvoilla pärjää.

Mitä syrjäytyneille ja syrjäytymiselle tulisi tehdä? Mietteitä aiheesta?

Enpä maalailisi niin romanttista kuvaa tyypillisestä syrjäytyneestä nuoresta, että kyseessä olisi tyypillisesti joku "taloudellisessa ja sosiaalisessa kilpailussa" väsähtänyt reppana köyhästä perheestä, jonka tausta estää elämästä normaalia elämää. Omien kokemusten mukaan suurimmalla osalla syrjäytyneistä (eli esimerkiksi päihteisiin, rikoskierteeseen ja pysyvään työttömyyteen ajautuneilla) on kuitenkin ihan keskiluokkainen tausta. Eikä heikot taloudelliset lähtökohdatkaan ole Suomessa este ammatin hankkimiselle, työllistymiselle ja lainkuuliaiselle elämälle.
Useampi näistä niin kutsutuista syrjäytyneistä on luonnevikaisia tai laiskoja hedonisteja, jotka itse lyöttäytyvät huonoon seuraan ja ajautuvat pahoille teille. Ei kiinnosta koulut, työ tai mikään muukaan normaalin elämän osa-alue.

No mitä näille ihmisille sitten voi tehdä? Eipä juuri mitään. Jos motivaatio ei lähde omasta itsestään, niin ei sitä voi pakollakaan antaa.

Vai tarkoititko kenties sellaisia syrjäytyneitä, jotka irrottautuvat täysin yhteiskunnasta ja eivät selviä tavallisesta jokapäiväisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä enää? Silloinhan kyseessä on varmaankin jokin psyykkinen sairaus, jota voidaan hoitaakin. Minusta nuo ovat kuitenkin paljon harvinaisempia ja harmittomampia kuin nämä perinteiset "rakkari-syrjäytyneet", joita ei vaan nappaa mikään normaali.

 

[Kalervo Kolli]

Retkuja ja reppanoita on ollut aina, ei tämä ole mikään moderni ilmiö. Nyt vasta alkaa se kaakatus julkisesti. Minun mielestäni tässä valtiossa kaikki saavat alussa yhtäläiset mahdollisuudet menestyä. Loppu on itsestä kiinni. Kaikilla ei rahkeet riitä ja heitä tietenkin pitäisi auttaa jaloilleen sen verran mikä on sopivaa.

 

[Pulla]

Minun mielestäni tässä valtiossa kaikki saavat alussa yhtäläiset mahdollisuudet menestyä

No ei kyllä saa. Vaikka tässä maassa puulusikka perseessä syntyvällä on paremmat oltavat kuin Darfurin orvolla niin ei kyllä millään samalta viivalta lähde kaikki.
.

 

[kärpänen]

Kyllä näen itsekin asian niin, että nimenomaisesti tässä valtiossa kaikilla on lähes samat mahdollisuudet menestymiseen. Itsestä se on kiinni. Enimmäkseen. Joka paikassa on ihmisiä, joille varallisuus tulee jotain muuta kuin oman työn kautta, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomessa on tasoitettu tietä kaikille yhteismitallisesti. En ole vielä miettinyt loppuun saakka onko se hyvä vai huono juttu.

 

[Kalervo Kolli]

No ei kyllä saa. Vaikka tässä maassa puulusikka perseessä syntyvällä on paremmat oltavat kuin Darfurin orvolla niin ei kyllä millään samalta viivalta lähde kaikki.
.

Täällä jokainen lapsi pääsee ilmaiseen peruskouluun. Se on mielestäni tarpeeksi tasoittava mahdollisuus menestykseen. Jos sitä ei ymmärrä hyödyntää, on typerä.

 

[func]

Eiköhän iso ongelma ole se syrjäytyminen joka johtaa sosiaalisten piirien ulkopuolelle. Kun huomaa olevansa ihan yksin ja ketään ei kiinnosta paskaakaan, tilanne on aika paha. Kukaan ei tule sieltä kellarista sua repimään ylös ja täällä jörömaassa kontaktien luominenkin on aika vaikeeta. Ei auta kun vaan repiä itseään niskasta ylös ja lähteä tuonne ulos muiden ihmisten pariin.

Itse olin lukioikäisenä ja hieman vanhempanakin jossain määrin syrjäytynyt, mut sieltä maasta piti vaan ponnistaa ylöspäin, hankkia sitä itsevarmuutta ja nykyään meininki onkin jo ihan eri luokkaa. Ennen sosiaalinen verkosto oli about naapurusto, nykyään jo globaalilla tasolla. Muistan kuinka vaikeeta(nykyään naurettavan helppoa) oli mennä johonkin bileisiin, joissa ei tunne ketään, ja vaan liittyä johonkin ryhmään juttelemaan, mutta pakko jos ei halua yksin viettää loppuelämäänsä.

Tiivistettynä: Itsestä kiinni, jos haluaa pois sieltä kellarista, pitää vaan potkia itseään perseelle tarpeeksi ja lähteä ulos. Kukaan ei tule sieltä hakemaan.

 

[Hippa]

Täällä jokainen lapsi pääsee ilmaiseen peruskouluun. Se on mielestäni tarpeeksi tasoittava mahdollisuus menestykseen. Jos sitä ei ymmärrä hyödyntää, on typerä.

Niin ja kotioloillahan ei ole mitään merkitystä. Ihan samalla viivalla on koulutuksen suhteen lapsi, jonka kotona kannustetaan koulunkäyntiin, joka saa kunnollista ravintoa, hyvät yöunet ja jolla on lämpimät suhteet perheeseensä, ja lapsi, jonka koti näyttää kaatopaikalta, vanhemmat juopottelee/käyttää huumeita suurimman osan viikosta, jonka kotona tapellaan yöt läpeensä ja siinä sivussa saa perheen lapsetkin osansa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Ihan samat lähtökohdat on joo koulunkäyntiin.

 

[Kalervo Kolli]

Eiköhän iso ongelma ole se syrjäytyminen joka johtaa sosiaalisten piirien ulkopuolelle. Kun huomaa olevansa ihan yksin ja ketään ei kiinnosta paskaakaan, tilanne on aika paha. Kukaan ei tule sieltä kellarista sua repimään ylös ja täällä jörömaassa kontaktien luominenkin on aika vaikeeta. Ei auta kun vaan repiä itseään niskasta ylös ja lähteä tuonne ulos muiden ihmisten pariin.

Itse olin lukioikäisenä ja hieman vanhempanakin jossain määrin syrjäytynyt, mut sieltä maasta piti vaan ponnistaa ylöspäin, hankkia sitä itsevarmuutta ja nykyään meininki onkin jo ihan eri luokkaa. Ennen sosiaalinen verkosto oli about naapurusto, nykyään jo globaalilla tasolla. Muistan kuinka vaikeeta(nykyään naurettavan helppoa) oli mennä johonkin bileisiin, joissa ei tunne ketään, ja vaan liittyä johonkin ryhmään juttelemaan, mutta pakko jos ei halua yksin viettää loppuelämäänsä.

Tiivistettynä: Itsestä kiinni, jos haluaa pois sieltä kellarista, pitää vaan potkia itseään perseelle tarpeeksi ja lähteä ulos. Kukaan ei tule sieltä hakemaan.

Nimenomaan. Yhteiskuntaa ei voi kuitenkaan osoittaa syyttävällä sormella tämänkaltaisesta syrjäytymisestä. Vaikeaa keksiä myöskään miten se voisi auttaa. Kaveruuteen on hankalaa pakottaa ja ei sellainen olisi mitään aitoa meininkiä.

Jotkut ovat luonteeltaan arkoja ja syrjään vetäytyviä, mutta siihen ei ole syytä vedota miksi ei menesty koulussa tai saa aikaan itselleen ammattia/työtä.

 

[Hippa]

Nimenomaan. Yhteiskuntaa ei voi kuitenkaan osoittaa syyttävällä sormella tämänkaltaisesta syrjäytymisestä. Vaikeaa keksiä myöskään miten se voisi auttaa. Kaveruuteen on hankalaa pakottaa ja ei sellainen olisi mitään aitoa meininkiä.

Jotkut ovat luonteeltaan arkoja ja syrjään vetäytyviä, mutta siihen ei ole syytä vedota miksi ei menesty koulussa tai saa aikaan itselleen ammattia/työtä.

Yhteiskuntaa voi syyttää syrjäytymisestä siltä osin, että yhteiskunnan tukitoimet eivät ulotu niihin ihmisiin, jotka ovat joko syrjäytymisvaarassa tai jo syrjäytyneet. Jo syrjäytyneiden auttaminen on äärimmäisen vaikeaa, koska mikään laitos ei heitä tavoita. Syrjäytyneisyyteen liittyy usein masennusta ja se taas aiheuttaa sen, ettei ihmisellä ole voimia lähteä liikkeelle.

Arkuus ja syrjään vetäytyvyys eivät ole sama asia kuin syrjäytyminen enkä usko, että ne edes hirveästi korreloi syrjäytymisen kanssa. Arka ja ujo ihminen ei ole sama asia kuin syrjäytynyt ihminen. Minäkin olen arka ja ujo enkä ole koskaan mieltänyt itseäni syrjäytyneeksi.

(Ironiavaroitus) Niin ja itseään ei voi potkaista takapuoleen. Sopii yrittää vaan. Ei onnistu.

 

[Kalervo Kolli]

Niin ja kotioloillahan ei ole mitään merkitystä. Ihan samalla viivalla on koulutuksen suhteen lapsi, jonka kotona kannustetaan koulunkäyntiin, joka saa kunnollista ravintoa, hyvät yöunet ja jolla on lämpimät suhteet perheeseensä, ja lapsi, jonka koti näyttää kaatopaikalta, vanhemmat juopottelee/käyttää huumeita suurimman osan viikosta, jonka kotona tapellaan yöt läpeensä ja siinä sivussa saa perheen lapsetkin osansa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Ihan samat lähtökohdat on joo koulunkäyntiin.

Okei, myönnän etten ottanut tarpeeksi huomioon muitakin tekijöitä väittäessäni että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet. Mutta nuo tekijät eivät välttämättä johda syrjäytymiseen. Tunnen monia jotka ovat nostaneet päänsä paskakasasta ja vastaavasti toisenlaisia tapauksia jossa olosuhteet ovat olleet mitä parhaat, mutta ihminen itse kusee hommansa. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus, ja sanoin myös että jos jossain vaiheessa ei kykene ilman apua selviämään, sitä apua pitää myös antaa. En kuitenkaan kannata nenän niistämistä, jossain vaiheessa ihmisellä on itselläänkin vastuu omasta elämästään.

Kuten aikaisemmassa postissani mainitsin tämä nuorten syrjäytyminen ei ole mikään uusi juttu jos joku on mediasta tai ketjun aloituspostista sellaisen kuvan saanut. Ennenkin vanhemmat osasivat ryypätä ja hakata lapsiaan.

 

[Hippa]

Mitä sä pidät syrjäytymisenä?

 

[Kalervo Kolli]

Mitä sä pidät syrjäytymisenä?

Omasta mielestäni syrjäytyminen on sitä ettei ole oikein mitään suuntaa elämässä. Ei ole työtä, koulua tai sosiaalista kontaktia yhtään mihinkään. Entä vastaavasti sinun näkemyksesi?

Offtopic. Tuohon ironialauselmaasi. Kokeilin btw potkaista itseäni perseeseen, sain kantapään hieman läpsäisemään ahteria. En kokenut tarmonpuuskaa :(.

 

[Hippa]

Omasta mielestäni syrjäytyminen on sitä ettei ole oikein mitään suuntaa elämässä. Ei ole työtä, koulua tai sosiaalista kontaktia yhtään mihinkään. Entä vastaavasti sinun näkemyksesi?

Jotain tämän suuntaista: "Syrjäytyneinä pidetään henkilöitä, jotka eivät kykene osallistumaan täysipainoisesti talous-, yhteiskunta- ja siviilielämään ja/tai joiden tulot ja muut resurssit (henkilökohtaiset, perheen ja kulttuuriset) ovat niin riittämättömiä, että he eivät kykene nauttimaan elintasosta, jota heitä ympäröivässä yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävänä" (Lähde)

Tämäkin on osuvasti sanottu: "Syrjäytymisessä on aina kyse jäämisestä tai joutumisesta yhteiskunnan keskeisten
toiminta-alueiden sekä sosiaalisesti ja kulttuurisesti arvostetun elämän
valtavirran tai keskiön ulkopuolelle" (Lähde)

 

[Hippa]

Tunnen pari pahasti syrjäytynyttä henkilöä. Voin vaan sanoa, että sieltä suosta on TODELLA TODELLA vaikea päästä pois, vaikka olisi jotain yritystäkin.

 

[Kalervo Kolli]

Tunnen pari pahasti syrjäytynyttä henkilöä. Voin vaan sanoa, että sieltä suosta on TODELLA TODELLA vaikea päästä pois, vaikka olisi jotain yritystäkin.

Mikä heitä sitten estää ryhdistäytymästä? Vaikeusko? Eikö yhteiskunta jeesaa?

 

[Delgado]

Mäkin tunnen yhden, lähisukulaisen. On pahasti masentunut ja kärsii kroonisista, elämää vaikeuttavista kivuista, joihin ei ole löydetty helpotusta, ja kivut eivät ainakaan masennusta paranna. Tarvitsisi jotain terapiaa ja apua siihen masennukseen, mutta tähän mennessä sopivaa apua ei ole löytynyt. On niin mennyt kerälle itseensä ja mielen ja ruumiinsa sairauksiin, että sieltä ei näytä oikein tulevan ylös. Kyseinen henkilö kärsii myös massiivisesta asennevammasta, joka kuitenkin on kietotunut erottamattomasti masennukseen eikä niistä pysty sanomaan, että mistä toinen alkaa ja toinen loppuu. En tiedä, voiko mikään oikein auttaa, mutta niin vakavia psyykkisiä ongelmia siis on ettei niistä selviä yksin ainakaan, koska masennus ei parane sillä että "vain alkaa olemaan iloinen", kuten jotkut ajattelevat.

 

[ChildInTime]

Useampi näistä niin kutsutuista syrjäytyneistä on luonnevikaisia tai laiskoja hedonisteja, jotka itse lyöttäytyvät huonoon seuraan ja ajautuvat pahoille teille.

Ja /thread.

Uskon ite, kuten varmasti muutkin tässä thredissä, että se paraneminen lähtee itestä. Tiiän useamman tyypin joita ala-asteella sorsittiin, jotka on nyt ihan ässiä tyyppejä ja kaikenlaisessa urheilussa sun muussa kiinni. Jos ei halua olla hyvä jossain ei varmasti koskaan tule olemaan hyvä missään.

 

[Hippa]

Mikä heitä sitten estää ryhdistäytymästä? Vaikeusko? Eikö yhteiskunta jeesaa?

Depressio. Niin kuin Delgadokin sanoi niin depressiosta ei parane vaan päättämällä parantua. Syrjäytymiseen liittyy avuttomuuden ja toivottomuuden tunteet. Ei se ole niin helppoa vaan ryhdistäytyä.

Tämä toinen alkaa jo olla eläkeiässä, mutta toinen taas yrittää ryhdistäytyä. On hakenut joka vuosi ammattikouluun (ikää pikkuisen päälle 20), muttei pääse pääsykokeisiinkaan. Hakee sellaiselle linjalle, johon ei ole hirveästi tunkua ja yleensä täydennyshaussakin on kyseinen linja. Eikä täydennyshakukaan tärppää. Nyt on hakenut kiinteistönhoitajan koulutukseen, johon on non-stop-haku ja otetaan kerralla 30 ihmistä, joista 20 pääsee varsinaiseen koulutukseen. No ei päässyt sinnekään. Armeijassa olisi halunnut olla vuoden ja ajaa E-kortin, että työllistyisi vaikka rekkakuskina, mutta pistettiin rivijääkäriksi 6kk palvelukseen. Ei auttanut vaikka koitti sille kapteenille puhua. Minäkin koitin kapteenille puhua, mutta ei auttanut.

Että tämänkin tapauksen kohdalla voisi joku ovi aueta. Ei hän mitään kovin ihmeempiä vaadi, kunhan nyt johonkin koulutukseen pääsisi ja elämään kiinni. Nyt voisin jo melkeen väittää, että yhteiskunnassa on jotain vikaa. Jos syrjäytynyt yrittää jotain niin olisi äärimmäisen tärkeää, että siitä kynnyksestä pitäisi tehdä mahdollisimman helposti ylitettävä. Enkä nyt puhu siitä, että joku syrjäytynyt ex-narkomaani pitäisi päästää ylilääkäriksi tosta noin vaan, vaan jos realistiset tavoitteet on niin kyllä sitä pitäisi se toinen puoli vähän joustaa.