Laitanpa tässä oman lusikkani soppaan, vaikken ole jaksanut vaivautua katselemaan niitä pätkiä. Uskon kuitenkin, että 2v 3kk vanhan tyttären isänä, minullakin on jotain sanottavaa aiheeseen liittyen.
Itse en näe mustavalkoisena (tai en ainakaan myönnä) koko hommaa, vaan lähinnä niin, että meillä oli taloudellinen pakkorako pistää tyttäremme hoitoon 1v 2kk ikäisenä. Varmasti hirvittää joitakin keskustelijoita tältäkin palstalta. Vaikka rahatilanne oli tiukka jo aiemminkin, niin odotimme silti kunnes hän oppi kävelemään, ettei aivan olisi jäänyt jalkoihin. Mielestäni hän on vuoden aikana kehittynyt huomattavasti, ja nyt, kun hän on taas kotona (avovaimo viimeisillään raskaana), hän puhuu jatkuvasti tarhasta ja tarhakavereista sekä -tädeistä. Eli tuskin kovin traumaattista on ollut, lähinnä hän tahtoisi käydä siellä morjestamassa kavereitaan (ja ollaan käytykin.)
Tottahan se on, ettei se ole pelkkää sosialistumista, vaan siinä on kyse muustakin. En nyt väitä, että kotona elettäisiin kuin pellossa eikä opeteltaisi käytöstapoja, mutta sitä peruskäyttäytymistä kuitenkin oppii eri tavalla samanikäisten tovereitten kanssa (esim. ettei saa ottaa lelua toisen kädestä jne.)
Ne, jotka älähtävät, että onhan olemassa muskareita ja sen sellaisia. Niin on - hieno asia onkin. Eri asia on, onko perheellä varaa viedä lastaan niihin maksullisiin harrastuspaikkoihin. Muskari maksaa täälläpäin melkein sata euroa, oliko se nyt sitten kuusi kertaa. Vauvauinti on vielä kalliimpaa. Ne joilla ei ole lapsia, voivat tuskin puhua kokemuksen äänellä niistä asioista. On ihan eri asia saada ne muutamat eurot tukirahaa kotona ollessa vs. se, että käy edes 30 tuntia viikossa istumassa siwan kassalla. Eroa on monta sataa euroa kuussa.
Itse teen yövuoroa (hui kauhistus!) jotta taloudellinen tilanteemme olisi jotenkuten vapaa siitä senttien laskemisesta. Aamulla töistä tullessani oli tapana heittää muksu tarhaan, eli hänen ei todellakaan tarvinnut "herätä aikaisin aamulla" vaan sai nukkua kahdeksaan asti (hän heräsi yleensä jo seitsemän aikoihin aamupalalle.)
Ja sitten piti vielä sitä kommentoida, että voi olla haitallista myös äidin hyvinvoinnille olla kotona vuodesta toiseen, kun ainut sosiaalinen kanssakäyminen on mainitut perhepäiväkahvilat ja sen sellaiset kerran kuussa tai kahdessa. Ainakin meidän emäntä oli pelkästään onnellinen kun pääsi takaisin työelämään, jossa tapasi uusia ystäviä ja sai olla välillä muissakin piireissä kun ns. "mammapiireissä."
Lumimuflonin oliko se ekalla vai tokalla sivulla ollut pitkä yleistys oli kyllä aika perseestä. Mutta siihen joku pureutuikin niin syvällisesti, etten rupea sitä enää ruotimaan. Ja kyseessähän taisi muutenkin olla tämä Mikkosen juttu, joten anteeksi off-topicini, ja suljen nyt turpani tältä erää.
Edit: Niin, vielä lisäyksenä, että minimipäiväraha tosiaan on 300€ - verot, ja siihenhän saa vielä lapsilisän 100€ +-20€, en nyt muista tarkalleen paljon se on.