Hengenlähtö ei ole ollut varsinaisesti ihan lähellä mutta muutamanan tapahtuman jälkeen on ruvennut sitten miettimään, että pitäiskö jättää extremeleikit vähemmälle.
1. kaverin kanssa oltiin about 12-v talvella ajelemassa pyörillä järvenjäällä. Ulkona oli jo pimeää ja vuodenaika ehkä kevättä. Lähdettiin sitten siirtymään yhdeltä rannalta toiselle ja huomattiin vasta puolessa matkassa, että eihän se jää kestäkään. Poljittiin ihan paniikissa se matka ja koko ajan jää mureni renkaiden alta ja kun katottiin taaksepäin niin näkyi jo vettä. Kun päästiin lähemmäs rantaa niin sitten jää petti mutta ei siinä ollut vettä kun enää puolisen metriä. Silloin tuli mieleen, että mitä jos se olis pettänyt keskellä järveä.
2. Olin ehkä 11-v kun oltiin pelaamassa lätkää. Kaveri sitten laittoi kiekon mailan lavalle ja heitti sen täysiä ilmaan. Olin keskellä kenttää ja katselin ylöspäin kun kaverit rupes huutamaan täysiä "Varoo!!", päähän se sitten kopsahti, onneksi takaraivoon eikä naamariin.
3. Viime kesänä otin pyörällä hyvät vauhdit yhdestä jyrkähköstä mäestä. Mäen jälkeen täyty ylittää tie, joka ei ole kovin vilkas ja autot yleensä pysähtyy töyssyihin. Kun tulin tien kohdalle, vauhtia oli jo aika pirusti ja oikealta huomasin pyöräilijän, joka tuli myös aika hyvää vauhtia. Onneksi en alkanut jarruttaa, vaan otin hieman vasemmalle ja renkaat meni kiviselle pientareelle, matkaa pyöräilijään jäi n. 30cm. Jollain ihmeellä sain pidettyä pyörän pystyssä. Siinä olisi voin saada sekä minä että toinen pyöräilijä mukavan ilmalennon.
4. Autolla ajaessani joskus innostun painamaan kaasua ja muutaman kerran on ollut aika lähellä. Ohituksissa on pari kertaa ollut tosi tiukalla kun on rekka ilmestynyt eteen, siinä tulee kiire polkea sitä kaasua ja saada auto takaisin omalle kaistalle. Myöskään sateisella kelillä ja mutkaisella tiellä ei kannata leikkiä rallikuskia, pirun pelottavaa kun auto lähtee vesiliirtoon ja luisuun.
