Near death experience! Oletko huijannut kuolemaa?

[TJJ]

painoa "vainajalla" oli ollut melkein 4,5kg...

4,6kg (eli minä) ~150cm äidistä...en mahtunut. Syntymäni jälkeen pari viikkoa sairaalassa.. ehkä se selittää jotain minusta..

 

[MissEvilEve]

No nytpäs muistin yhden lisää, kaikkea sitä aina sattuu ja tapahtuu:

Olin ekaluokkalainen ja juuri saanut syntymäpäivälahjaksi uuden pyörän, ajelin sillä onnessani ekat kaksi viikkoa ja oletan että pieni huolimattomuuden poikanen siinä pääsi yllättämään kun en yhtenä päivänä katsonut oikealle enkä vasemmalle enkä hiljentänyt. Ajoin parkkialueen läpi kohdasta josta kävellään tai mennään pyörällä [kapea ja pitkä tori jossa pysäköinti molemmin puolin ja tämän halki pääsee oikaisemaan], pakettiauto oli parkkeerattu siihen viereen mistä pyörällä lasetin ja sieltäpä ajoi auto.

Auto sitten osui pyörääni, lensin pyörän päältä maihin ja auto ajoi etuhaarukan päältä niin että pyörä työntyi minua kohti mun maatessani maassa ja katsoen kuinka rengas lähestyy kasvoja. Joku 30-50cm ennen mun naamataulua nainen sai pysäytettyä autonsa, oli kauhusta kankea ja kirkui ihan paniikissa koska varmaan luuli murskanneensa mun pään. Mun ainoa huoli oli se että isä suuttuu kun pyörä vääntyi, itkeä tihrustin vain sitä ja nainen oikaisi niin paljon voimillaan sitä kun pystyi muttei ihan riittänyt. Sitten ei auttanut muu kuin antaa naisen taluttaa minut ja pyöräni kotiin [asuin 50m päässä] jotta voi kertoa vanhemmilleni tapahtuneesta. Ainoa mitä pelkäsin ja surin oli pyörän kohtalo [jonka sai korjattua ihan kuntoon], se ei käynyt mielessäkään että olisin voinut kuolla. Niin sitä kai lapsena on vähän eri asiat tärkeitä, pyörä voittaa elämän :lol2:

 

[Mniska]

sillon kun kävelemään oppi niin on kuulemma nostettu pari kertaa vesitynnyrin pohjalta kun on sinne pitänyt mennä tutkimaan.

merkkaritkin joskus pienenä jäi kurkkuun siksi aikaa että ehti pää sinertyä tai ainakin reippaasti punakoitua.

liikenteessä:
pikatiellä etummainen näytti merkkiä että mene ohi vaan. en oikein miettinyt koko asiaa (tai aivot raksutti hitaasti, että mitäs nyt tapahtuu) ja 1 sek myöhemmin jyrkässä alamäessä auto vastaan.

kaveri oli saanut kortin ja pikatiellä sääti jotain peiliä ja mä katselin maisemia vieressä. sitten katsoin eteeni ja huomasin että ollaan vastaan tulijoiden kaistalla, auto tulossa päin ja mietein että mitä toi pelleilee, jonka jälkeen sain sanotuksi, auto tulee.

 

[Tonza]

Niin sitä kai lapsena on vähän eri asiat tärkeitä, pyörä voittaa elämän :lol2:

Nyt vähän vanhempana vasta se kolmas pyörä voittaa elämän.

 

[Tommy Gun]

7-vuotiaana koulumatkalla päätin oikaista tien yli... katsoin oikeaan mutta en vasemmalle... hujahti vaan naaman edessä ja kun auto ajoi ohi satasta ohi noin 20 sentin päästä. Peukalo osui radio antenniin joka oli onneksi taipuisa ja peukalo on vielä keskellä kämmentä...
8-vuotiaana hirttäydyin t-paidasta koulun pihalla kiipeilytelineeseen ja roikuinkin siinä aika pitkään. Muistan vain kun keuhkot ei meinanneet enää toimia kun sitten vihdoin ja viimein yksi opettajista oli juossut pihalle apuun. Pihalla ollut valvova opettaja oli ollut "kahvilla"...
12-vuotiaana asuinalueen vanhemmat "kingit" eivät pitäneet minusta ja näin sitten uutenavuotena yksi päätti ampua thunder kingin (nämä on niitä vanhoja kingejä joilla sai tosi pahaa jälkeä aikaiseksi) kohti minua. Muistan vain kun valopallo tuli kohti ja räjähtisuoraan pään yläpuolella. Onneksi oli paksu karvalakki joka kylläkin oli riekaleina sen jälkeen. Myöhemmin samainen kolli tuli uhkailemaan ja yritti puukottaa mutta se siitä...
Verkkovirtaakin olen saanut kahdesti kehon läpi. Ensimmäisellä kerralla olin asentamassa putkivalaisinta ja olin väsyneenä unohtanut nappasta virrat pois... otin johdon käteen ja kurkotin toista kohti. En edes kerennyt johtoon koskea kun aaltomainen tunne meni kropan läpi ja silmissä sumeni. Löysin itseni polviltaan lattialta ja olin kuulema kiroillut erittäin kovalla äänellä mitä en kylläkään itse muista. Toisella kerralla kaulketju osu johonkin sähkölähteeseen, näkyi kirkas välähdys ja jalat pettivät silloinkin. Kaulketju oli sulanut katki niskan kohdalta ja kaulan ympärillä oli muutaman päivää kirkkaan punainen kaulaketjun muotoinen jälki...
Armeijassa olin kokelaana pitämässä taistelu ammuntoja ja yhden taisteluparin kohdalla pelotti jo alkuunsa koko homma. Siinä sitten tetsailivat eteen päin erittäin jäisellä uralla. Toinen oli juuri etenemässä kun toinen suojasi... juokseva henkilö oli erittäin lähellä ampuma linjaa ja horjahduksen vuoksi kaverin ampuma luoti meni enemmän kuin läheltä... Onneksi se oli viimeinen luoti joka kaverilla oli siinä ammunnassa jäljellä...

 

[Topah]

Laskuvarjohypyssä ois voinu käydä huonommin, jos oisin jarruttanu pikkasen myöhemmin. Nivelsiteet vaan meni.

Auton konepellillä on tullu oltua 80-100km/h vauhdissa. Mutkissa alkoi voimat vähentyä ja lähtö oli lähellä. Kännissä olin kuin käki tietenkin.

Oon ollu autossa, joka ajoi mettään 90km/h. Takapenkillä ei ollut edes turvavöitä. Silmät aukes vasta TYKSissä. Ei sitä tajunnu maailmanmenosta mitään.

On noita muitakin tainnu olla, mut noi tuli tähän hätään mieleen.

 

[gmarx]

Pikkupenskana olin kuolla häkämyrkytykseen. Muistan vieläkin kun heräsin ulkoa märältä nurmikolta, jonne äippä oli puolitolkuissaan mut raahannu.

Jokunen vuosi sitten minut ja poliisin jahtaaman autovarkaan toistasataa kulkevan mazdan erotti ~300millinen terästolppa. Mazda lähti sivuluisuun, osui tolppaan ja satoi iloisesti kilon paloina taivaalta tielle, josta vastaantulevana samantien hurautin yli. Huligaanilta lähti henki ja palomiehet lapioivat Mazdan parempaan talteen. En osta Mazdaa.

 

[Gixxer]

Vaikea määritellä near death exp, mutta on muutama tilanne ollut missä oli katastrofin ainekset:

Armeijassa tein penkkiä, painoa tangossa oli noin 70kg, sarjan lopuksi ripustin tangon pidikkeisiin mutta toinenhan ei mennytkään kohdalleen. Eli toinen puoli tangosta rysähti korvan viereen niihin ihaniin turvakaiteisiin mitkä voi penkin sivuun laittaa, naamallehan tuo olisi muuten tullut.

Juoppokuskina aamuyöllä ajamassa porvoon keskustan läpi reipasta ylinopeutta "kun eihän täällä enää ketään ole liikkeellä", joku tuuppasi suoraan stop merkin takaa eteen ja kaksi autoa lunastukseen. Itseltä puuttui turvavyö, naama rattiin ja ikenet repesi tikkauskuntoon. Pahemminkin olisi voinut käydä, ei tosin voinut syyttää kun itseään. Melkein pari viikkoa näytin siltä kun olisin tunkenut purkin nuuskaa huuleen.

Moottoripyörällä Ahveniston radan takasuoralla etupyörä jarrutuksessa alta (lehtiä radalla) ja minä siitä pienen ilmalennon kautta asfalttiin, pitkä liuku, pysähdys tuli onneksi muutama metri ennen vallia. Takana tullut kaveri ehti väistää minua viimehetkellä. Saldona prätkä lunastukseen, mustelmia ympäri kroppaa ja lievä aivotärähdys.

Kalliokiipeillessä Olhavalla, reitillä oli pätkä jossa ei hyviä varmistuksia mutta päätin mennä silti, piti kiivetä n. 9 metrin korkeudelta n. 16 metriin ilman varmistusta. Yksi virhe ja metrien tiputus terävälle kivikielekkeelle siellä 7 metrissä.

Itseäänhän sitä noista voi syyttää, enemmän järkeä ja malttia niin vältytty olisi, mutta joka virheestä on yleensä jotain oppinut.

 

[HarryG]

Nyt on tietty pakko kysyä, miten paljon tiedät hevosista? Luulisin, että kyseinen ratsastaja ei ole valinnut itse tuota "kiitoa" etenemismuodoksi. Ja omaa hölmöyttä tuossa on tietysti se, että ei ole tiedostanut isoa ongelmaa joka tuolla hevosella on, vaan asia on pitänyt toistaa kerta toisensa jälkeen uudestaan.Mutta toisaalta. On minuakin viety pelhameilla. Ja ne ei ole enää mitkään ihan kevyimmät hallinta välineet hevoselle. Seuraavaksi hallinta keinoksi tuossa tilanteessa en keksi muuta kuin hevosen kaatamisen. Ja kuka sen uskaltaa/haluaa tehdä.. noh.. käykää kokeilemassa.

Itsellä on todellakin se tavoite, että sama hevonen ei minua kahdesti vie. Kerran voi yllättää..

En hirveästi. Jotain.. ;)

Jos se hevonen veis sua kymmenen kertaa, niin eiköhän sille löydy ratsastaja joka saa sen kuriin. Tai jos ei saa niin sit siitä vaan ei oo sellaseen.

 

[Sepi80]

On sitä joskus nappulana tullu nuppineula nielastua, kun tuli leikittyä puhallusputkileikkejä

Hee, joku muukin on syöny neuloja! Minun syömä oli vielä sellanen isompi 4 cm neula. Ja aivan samalla tekniikalla, eli puhallusputkella. Oli se hyvä että tollanen sattu pentuna, jolloin ei vielä osannu pelätä..Lääkäri sanoi ettei mitään hätää, sieltä se ulos tulee. Ja minähän nukuin yöni onnellisena, voisi nykyään olla muutama uneton yö tuossa tilanteessa vatsaa kuunnellen ja pistosta oottaen.

 

[SerialLoser]

Eiks Near Death Experience ole se, jossa irtaudutaan omasta kropasta ja katellaan katon rajasta sitä omaa kroppaa, kuljetaan jopa hetken aikaa ehkä kohti kirkasta valoa, tai jotain sen suuntaista?
No, whatever the fuck, taannoisen tyttökaverin pelastin auton alle jäämästä. Niin kuin kaikki Tampereella asuvat/käyneet tietävät, useimmat manselaiset ajavat kuin aivokuolleet runkkarit. Kaistanvaihto perustuu täydelliseen yllätykseen ja sitä rataa.

Meille vaihtu vihreä valo, ja tyttökaveri oli astumassa suojatielle. Kuulin moottorin huutoa, joka tytöltä kai meni ohi, ja kiskaisin hänet takista takaisin, ja samalla hetkellä joku sankari kaahasi suojatien yli ja kylki edellä kurviin.

Kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt kapsahtaa kaulaani, kiitellä julmetusti, viedä minut heti takaisin himaan ja antaa monta tuntia tauotonta blowjobia.

Kävikö näin?
Like fuck, jatkettiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti siihen vitun nukenvaatenäyttelyyn johon oltiin menossa.

Se oli muutenkin elämäni pisin seksitön seurustelusuhde,
7kk ilman fjöösaa. Minkä jälkeen päätin ettei ikinä enää seurustelua äidintyttöjen kanssa, joiden elämää hallitsevat hevoset ja koirat.

 

[Jerska]

Setäni oli aikoinaan ollut kuskaamassa kuorma-autolla soraa eräälle siltatyömaalle. Ajankohta oli tuolloin sateinen ja pimeä syysaamu. Setäni pakitti kuormuria sillalle ja alkoi kippaamaan soraa pois kyydistä. Kukaan ei huomannut että sähköjohdot kulkivat kuormurin yläpuolella. Kun lava oli tyhjä ja edelleen ylhäällä setäni päätti hypätä auton kyydistä sillalle niin samassa sähkön voimasta hänen toinen kätensä tarrautui auton runkoon kiinni ja toinen sillan kaiteeseen ja tunsi kuinka sähkö kulki lävitsensä. Jonkin aikaa setäni yritti rimpuilla siitä irti kunnes menetti tajuntansa. Seuraavan kerran heräsi sairaalasta ja ihmetteli missä oli. Lääkärit tuumasivat olevan suoranainen ihme, että on vielä hengissä.

Toinen juttu tulee mieleen, kun ex-tyttöystäväni ajoi soratiellä autolla mutkan suoraksi. Auto pyörähti katolleen tien vieressä olevalle pellolle. Hieman hitaammalla vauhdilla auto olisi voinut jäädä katolleen pitkittäin tien ja pellon välissä olevaan erittäin syvään ojaan jossa oli runsaasti vettä. Oja oli sen verran kapea että ovia ei olisi saanut auki auton ollessa katollaan ojan pohjalla. Onneksi vauhtia oli hieman reippaammin.

Omalle kohdalle sattui tiukka paikka auton ('88 vuosimallin Corolla) kanssa kun olin matkalla kotipuoleen. Vauhtia mittarissa oli noin 110km/h kunnes saavuin nyppylälle josta ei heti nähnyt ihan lähietäisyydelle, koska nyppylän jälkeen tuli pieni mutta jyrkkä alamäki. Nyppylän huipulla huomasin että edessäni oli porotokka tien molemmilla kaistoilla. Tilanteesta muistan sen verran että vedin renkaat sutissa menemään porojen välistä toivoen parasta. Kuin ihmeen kaupalla en osunut yhteenkään poroon. Hankalaksi tilanteen teki se että tie oli aika kapea ja molemmin puolin oli kaiteet. Tuon jälkeen piti pysähtyä ensimmäiselle P-paikalle, sillä koko mies oli aika vetelänä tapahtuman jälkeen.

 

[Kultakutri]

Tämä on ainoa joka tulee mieleen.
Olin noin 7-vuotiaana naapurin tytön kanssa leikkipuistossa illalla. Leikkipuiston ympärillä kulkee iso ja korkea pensasaita. Pensasaita on täynnä lapsien tekemiä polkuja. Kiipeilimme sitten kaverini kanssa kiipeilytelineessä kun pensaasta ilmestyi mies telineen viereen. Hän kysyi että lähtisimmekö hänen kanssa kiskalle ostamaan karkkia. Olin jo innoissani menossa hänen luokseen kun huomasin että kaverini oli menossa kauemmas miehestä. Hetken mietittyäni lähdin kaverini perään. Muistan vieläkin miten se mies ojensi minulle kättään houkutellen minua mukaansa. Päästyäni keverini luokse kysyin eikö häntä karkit kiinnostaneet. Kaverini vain osoitti pensaisiin jonne mies oli piiloutunut. Näin että hän oli ottanut housunsa alas ja runkkasi siellä pidellen toisessa kädessä isoa veistä ja ositellen sillä meitä. Juoksin kotiin niin lujaa kuin jaloista lähti.
Vasta nyt vanhempana sitä ymmärtää mitä kaikkea olisi voinut käydä.

 

[Jilly]

En hirveästi. Jotain.. ;)

Jos se hevonen veis sua kymmenen kertaa, niin eiköhän sille löydy ratsastaja joka saa sen kuriin. Tai jos ei saa niin sit siitä vaan ei oo sellaseen.

Juu.. kuten sanoin. Minuakin saa kerran "viedä". Toinen kerta ei tule minun kohdalla onnistumaan. Keinoja kaakin pysäyttämiseen on kuitenkin useita.

Muutaman luupään olen elämäni aikana tavannut ja niitten kanssa "lähellä" on tietty nuorempana käynyt useasti.

En tiedä kokiko ystäväni kuoleman läheisyyden erään ihanaisen ravurin kanssa, kun tämä yksilö päätti ensiksi säikähtää ohi ajavaa junaa.. ja tämän jälkeen kuitenkin ruveta juoksemaan sitä kohti.. Tiedättekö. Junan pyörissä on sellaiset pehmeämmästä metallista tehdyt "renkaat". Ne kaikki kuluu puhki paniikkijarrutuksessa. Ne eivät ole halpoja.. Mutta onneksi on vakuutusyhtiöt

 

[sgege]

SerialLoser, se on out of body experience. Ei minusta mitenkään liity tähän.

 

[SerialLoser]

SerialLoser, se on out of body experience. Ei minusta mitenkään liity tähän.

Shit dude, olet oikeassa, pahoittelen.
Mut vois se liittyäkin, jos vaikka joku näistä huppariin hirttäytyjistä ois roikuskellut kaulakiikussa niin kauan, että olisi elo paennut ja olisi irtautunut siinä ruumiistaan.

Elikäs läheltä piti -tilanne menis jo ihan HIRVEEN läheltä.

Täytyy sanoa että jumankekka olen elänyt suojattua elämää, kun mulle ei ole tapahtunut, kun verrataan edellä kerrottuihin, käytännössä mitään.

vähän avioeroo ja sen sellasta, mutta että henki ois ollu noin kinttaalla, ei koskaan.

 

[VoimaSuomi]

10.06.1998
Oli leikkimässä rakennustelineillä ja sitten tipahdin tyhjälle parvekkeelle käsi pää edellä (4metrin korkeus) Juuri ja juuri sain käden eteen ja menihän se ihna nuuskaksi ja sen takia en koskaa saan sitä suoraksi ja kisoissakin joudun aina päätuomarille ilmoittamaan asiasta :(

 

[B-fit]

Ensinmäinen läheltä piti tilanne syntyi kun olin joskus 5-7vuotiaana isoveljen kanssa leikkimässä kevät jäillä .Meitä oli kielletty menemästä jäälle mutta sen ikäisille pojille sillä taisi olla paremminkin "kehoitus" vaikutus .No jossain välissä minä sitten tipahdin jään läpi ,onneksi oli isoveli auttamassa ja pääsin säikähdyksellä ja kastuneilla vaatteilla.Pelkäsin mennä kotiin kun tuli tehtyä sellaista mikä oli kiellyttyä, joten jäin kuivattelemaan vaatteita kevät aurinkoon.Lopuksi veli haki vanhemmat paikalle koska en suostunut lähtemään rannalta pois.

Toinen kerta mikä muistuu mieleen tapahtui jenkeissä kun olin vähän yli 20 vuotias.Oltiin lähdetty parin kaverin kanssa sinne opiskelemaan lentolupakirjaa
TOP GUN elokuvan innostamina .Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes oli kolmas yksinlento kerta kyseessä ja piti harjoitella niin sanottua pehmeän kentän lähtöä.Siinä on tarkoitus saada kone mahdollisimman aikaisessa vaiheessa irti kentästä jopa alle normaalin sakkaus nopeuden ja kerätä sitten tarpeeksi nopeutta aivan kentän pinnassa lentäen.
Minä tietenkin tulevana lentäjä ässänä kiskaisin koneen ilmaa liian alhaisella nopeudella(n.60mph) ja kun oikaisin nokan takaisin kentän suuntaisesti niin kone(cessna170) tipahti takaisen kenttään ,hiukan vasen pääpyörä edellä
Jonka seurauksena kone kääntyi kiitotie vasemman puoleiselle nurmikolle ,ajattelin jo hetken että tästä päästään pelkällä säikähdyksellä mutta kuinka väärässä olinkaan,suoraan edessäni oli aika syvä oja jonka jälkeen alkoi maissipelto. Kone lähestyi ojaa varmaankin n.60mph nopeudella
minä olin tietenkin paniikissa työntänyt ohjaussauvan aivan eteen ettei kone vahingossakaan enää nousisi,sen seurauksena kone oli aika etupainoinen .Tullessani ojan kohdalle nokkapyörä repeytyi irti ja tipahti ojaan
kone ja minä jatkettiin viellä hiukan aikaa matkaa kunnes koneen potkuri osui maissipeltoon jonka seurauksena kone nokan kautta ympäri ja katolleen maissipellolle.Onneksi koneessa nelipiste vyöt ,minä jäin roikkumaan pää alaspäin turvavöihin.Hetken mietittyäni missä taivas missä maa ,tajusin että mitään vakavampaa ei ole itselleni tapahtunut.Seuraavaksi koneesta "masterit" pois päältä ettei syty tuleen ja sen jälkeen vyöt auki tipahdus kattoon sekä ryömiminen ulos koneesta .
Ulkona ollessani huomasin että sillä koneella ei kyllä vähään aikaa lennettäisi.Itselleni suurin kolaus tapahtui omalle egolle.Oli siinä lennonopettajalla ihmettelemistä kun kävelin takaisin lennonjohtoon ja se kysyi että enkö lähtenytkään lentämään.Sanoin että joo joo mutta lento oli aika lyhyt ja nyt kone on parkeerattu pellolle.
Pienen paperisodan ja kuulustelujen jälkeen päästiin taas lentämään mutta seuraavat pari tuntia harjoiteltiin opettajan johdolla kyseistä lentoon lähtöä.Loppujen lopuksi sai suoritettua sen lupakirjan romuttamatta enempää koneita.

Kolmas kerta kun oli tuuria mukana tapahtui kun olin jotain 25v.Olin lainannut kaverin moottoripyörää viikonlopuksi .Oltuani päivän reissussa ja lähtiessäni seuraavana aamuna toive rikkaana kohti uusia seikkailuja.
Olin Vaasan ja Mustasaaren rajalla ja lähdin liikennevaloista kiihdyttämään edellä olevien autojen ohi.Luulin omaavani suuret ajotaidot ja ohittavani pari autoa vasemmalta puolelta siten että mahdun pyörän kanssa autojen ja keski- korokkeen välistä ,no en mahtunut.Moottoripyörän etupyörä hipaisi keskikoroketta jonka jälkeen kuljettajasta tuli matkustaja,roikuin hetken sarvissa kuin pyykki narulla.Pyörä nurin n.100km nopeudessa, pyörä liukui siististi kyljellään korokkeen yli vastapuolen kaistalle ja sitten ojaan.Itse perässä korokkeelle en niinkään siististi(voltit/kärrynpyörät) jonka jälkeen vastapuolen kaistalle ja ojaan.Onneksi ei ollut vastaan tulijoita.Volttien jälkeen kun saan kypärän pois päästä ja tajuan olevani omilla jaloillani;niin ensinmäiseksi huomaan että samaan suuntaan menevä auto jonka nähtävästi olin ohittanut liikennevaloista lähtiessäni hidastaa kohdallani vauhtia ja huutaa ikkunasta:"aivan oikeen sinulle kaahari "ja jatkaa matkaa.
Taas selvittiin muutamalla mustelmalla.
Kaveria piti rauhoitella hiukan pidempään ,koska hänen piti lähteä pyörällä parin viikon päästä europpaan,onneksi pääsi matkaa vaikka olikin hiukan teipattu kasaan.

Viellä yksi joka tapahtui kun olin töissä.Meille tuli tyypillinen ilmoitus että joku pieni teollisuushalli on tulessa.Kaverin kanssa oltiin ensinmäinen savusukelluspari ja lähdettiin konttaamaan letkun kanssa siihen suuntaan missä epäiltiin että tulipalo olisi saanut alkuunsa.Palo ei ollut levinnyt viellä kovin laajalle alueelle ja koska kyseessä oli metallivertas niin ajateltiin ettei siellä sitä palokuormaakaan olisi kovin paljon.
Kun paikallistimme palopesäkkeet(näkyväisyys aika surkea ja savuraja alhalla)ja olimme aloittamassa sammuttamista, niin huusin edellä olevalle kaverilleni että vuotaako sinun paineenalentajasi vai mistä toi suhina tulee.Lähdin konttaamaan ääntä kohdin ja ajattelin törmääväni kaverin paine-ilmapulloon mutta edessäni olikin 11kg nestekaasupullo joka oli täysin auki ja venttiili paskana.Siitä sitten hätäinen ilmoitus kaverille että lähden viemään pulloa ulos.Onneksi oli helppo löytää ulos letkua pitkin,ulos päästyä pullo hankeen jäähtymään ja tyhjentymään sekä ilmoitus pullosta muille ,Sen jälkeen takaisin sisälle kaveria auttamaan.Vaikea sanoa .kuinka paljon sitä kaasua sinne oli päässyt vuotamaan mutta ei ainakaan niin paljon että seos oli syttynyt.Koska eipä tässä oltaisi tätä kirjoittamassa jos seos olisi ollut otollinen viikatamiehelle.

 

[Juzzi87]

Mulla oli lähellä, vähintään halvaus jopa hengenlähtö kun joskus 7-9 vuotiaana laskettiin kavereiden kanssa liukumäkeä, jumalauta tietenkin liukuri lipesi persiin alta ja juuri samalla hetkellä pullonpohja sattu olemaan siellä alla, meni ihan helvetin läheltä selkäydintä tai mikä onkaan, oli oikeesti todella syvä vekki alaselässä. En oo laskenu liukurilla sen jälkeen :D

Ja kerran meinasin tukehtua niihin ufo karkkeihin, oli niin kirpeetä että joutu imeskelee silleen ihmeelllisesti niin vittu sehän muljahti kurkkuun ja jäi jotenkin jumiin, sain oksennettua sen pois mutta on aivan hirveä tunne kun meinaa tukehtua.

 

[HarryG]

Ensinmäinen läheltä piti tilanne syntyi kun olin joskus 5-7vuotiaana isoveljen kanssa leikkimässä kevät jäillä .Meitä oli kielletty menemästä jäälle mutta sen ikäisille pojille sillä taisi olla paremminkin "kehoitus" vaikutus .No jossain välissä minä sitten tipahdin jään läpi ,onneksi oli isoveli auttamassa ja pääsin säikähdyksellä ja kastuneilla vaatteilla.Pelkäsin mennä kotiin kun tuli tehtyä sellaista mikä oli kiellyttyä, joten jäin kuivattelemaan vaatteita kevät aurinkoon.Lopuksi veli haki vanhemmat paikalle koska en suostunut lähtemään rannalta pois.

Toinen kerta mikä muistuu mieleen tapahtui jenkeissä kun olin vähän yli 20 vuotias.Oltiin lähdetty parin kaverin kanssa sinne opiskelemaan lentolupakirjaa
TOP GUN elokuvan innostamina .Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes oli kolmas yksinlento kerta kyseessä ja piti harjoitella niin sanottua pehmeän kentän lähtöä.Siinä on tarkoitus saada kone mahdollisimman aikaisessa vaiheessa irti kentästä jopa alle normaalin sakkaus nopeuden ja kerätä sitten tarpeeksi nopeutta aivan kentän pinnassa lentäen.
Minä tietenkin tulevana lentäjä ässänä kiskaisin koneen ilmaa liian alhaisella nopeudella(n.60mph) ja kun oikaisin nokan takaisin kentän suuntaisesti niin kone(cessna170) tipahti takaisen kenttään ,hiukan vasen pääpyörä edellä
Jonka seurauksena kone kääntyi kiitotie vasemman puoleiselle nurmikolle ,ajattelin jo hetken että tästä päästään pelkällä säikähdyksellä mutta kuinka väärässä olinkaan,suoraan edessäni oli aika syvä oja jonka jälkeen alkoi maissipelto. Kone lähestyi ojaa varmaankin n.60mph nopeudella
minä olin tietenkin paniikissa työntänyt ohjaussauvan aivan eteen ettei kone vahingossakaan enää nousisi,sen seurauksena kone oli aika etupainoinen .Tullessani ojan kohdalle nokkapyörä repeytyi irti ja tipahti ojaan
kone ja minä jatkettiin viellä hiukan aikaa matkaa kunnes koneen potkuri osui maissipeltoon jonka seurauksena kone nokan kautta ympäri ja katolleen maissipellolle.Onneksi koneessa nelipiste vyöt ,minä jäin roikkumaan pää alaspäin turvavöihin.Hetken mietittyäni missä taivas missä maa ,tajusin että mitään vakavampaa ei ole itselleni tapahtunut.Seuraavaksi koneesta "masterit" pois päältä ettei syty tuleen ja sen jälkeen vyöt auki tipahdus kattoon sekä ryömiminen ulos koneesta .
Ulkona ollessani huomasin että sillä koneella ei kyllä vähään aikaa lennettäisi.Itselleni suurin kolaus tapahtui omalle egolle.Oli siinä lennonopettajalla ihmettelemistä kun kävelin takaisin lennonjohtoon ja se kysyi että enkö lähtenytkään lentämään.Sanoin että joo joo mutta lento oli aika lyhyt ja nyt kone on parkeerattu pellolle.
Pienen paperisodan ja kuulustelujen jälkeen päästiin taas lentämään mutta seuraavat pari tuntia harjoiteltiin opettajan johdolla kyseistä lentoon lähtöä.Loppujen lopuksi sai suoritettua sen lupakirjan romuttamatta enempää koneita.

Kolmas kerta kun oli tuuria mukana tapahtui kun olin jotain 25v.Olin lainannut kaverin moottoripyörää viikonlopuksi .Oltuani päivän reissussa ja lähtiessäni seuraavana aamuna toive rikkaana kohti uusia seikkailuja.
Olin Vaasan ja Mustasaaren rajalla ja lähdin liikennevaloista kiihdyttämään edellä olevien autojen ohi.Luulin omaavani suuret ajotaidot ja ohittavani pari autoa vasemmalta puolelta siten että mahdun pyörän kanssa autojen ja keski- korokkeen välistä ,no en mahtunut.Moottoripyörän etupyörä hipaisi keskikoroketta jonka jälkeen kuljettajasta tuli matkustaja,roikuin hetken sarvissa kuin pyykki narulla.Pyörä nurin n.100km nopeudessa, pyörä liukui siististi kyljellään korokkeen yli vastapuolen kaistalle ja sitten ojaan.Itse perässä korokkeelle en niinkään siististi(voltit/kärrynpyörät) jonka jälkeen vastapuolen kaistalle ja ojaan.Onneksi ei ollut vastaan tulijoita.Volttien jälkeen kun saan kypärän pois päästä ja tajuan olevani omilla jaloillani;niin ensinmäiseksi huomaan että samaan suuntaan menevä auto jonka nähtävästi olin ohittanut liikennevaloista lähtiessäni hidastaa kohdallani vauhtia ja huutaa ikkunasta:"aivan oikeen sinulle kaahari "ja jatkaa matkaa.
Taas selvittiin muutamalla mustelmalla.
Kaveria piti rauhoitella hiukan pidempään ,koska hänen piti lähteä pyörällä parin viikon päästä europpaan,onneksi pääsi matkaa vaikka olikin hiukan teipattu kasaan.

Viellä yksi joka tapahtui kun olin töissä.Meille tuli tyypillinen ilmoitus että joku pieni teollisuushalli on tulessa.Kaverin kanssa oltiin ensinmäinen savusukelluspari ja lähdettiin konttaamaan letkun kanssa siihen suuntaan missä epäiltiin että tulipalo olisi saanut alkuunsa.Palo ei ollut levinnyt viellä kovin laajalle alueelle ja koska kyseessä oli metallivertas niin ajateltiin ettei siellä sitä palokuormaakaan olisi kovin paljon.
Kun paikallistimme palopesäkkeet(näkyväisyys aika surkea ja savuraja alhalla)ja olimme aloittamassa sammuttamista, niin huusin edellä olevalle kaverilleni että vuotaako sinun paineenalentajasi vai mistä toi suhina tulee.Lähdin konttaamaan ääntä kohdin ja ajattelin törmääväni kaverin paine-ilmapulloon mutta edessäni olikin 11kg nestekaasupullo joka oli täysin auki ja venttiili paskana.Siitä sitten hätäinen ilmoitus kaverille että lähden viemään pulloa ulos.Onneksi oli helppo löytää ulos letkua pitkin,ulos päästyä pullo hankeen jäähtymään ja tyhjentymään sekä ilmoitus pullosta muille ,Sen jälkeen takaisin sisälle kaveria auttamaan.Vaikea sanoa .kuinka paljon sitä kaasua sinne oli päässyt vuotamaan mutta ei ainakaan niin paljon että seos oli syttynyt.Koska eipä tässä oltaisi tätä kirjoittamassa jos seos olisi ollut otollinen viikatamiehelle.

Joo-o. Et sitte hirveesti oo ehtiny tekemään...