Near death experience! Oletko huijannut kuolemaa?

[Jallis]

Viime keväänä osuin ruosteisella 80-luvun Fiestalla hirveen. Sitä tunnetta on vaikea kuvata, kun tajuaa, että "Ei vittu tämä ei ehdi pysähtyä, vissiin kuolen nyt!"
Kauhean pamahduksen ja äkkipysähdyksen jälkeen avasin silmät ja totesin olevani hengissä. Tuulilasi oli tullut sisälle, kädestä valui verta ja kylkeen sattui, muita vamoja ei ollut havaittavissa. Hirvi nousi pystyyn ja sekoili auton ympärillä hetken, sitten sekin ontui metsään.

Lisäksi vuosien mittaan on tullut kännipäissä sekoiltua lukemattomia kertoja erittäin vaarallisissa tilanteissa. Esim. kävelyä moottoritiellä aivan taulu vinossa.

 

[Bauer]

Oli kaunis aurinkoinen kesäpäivä, grillaillin siinä aivan rauhassa makkaraa itselleni. Siinä sitten kävin syömään sitä kabanossia, samalla mietin mitä tekis tänään. Kun on niin kaunis keli, kohta havahduin siihen kun oli vaikeeta syödä. Kurkkukin tuntui oudolta, kun makkara oli jäänny kurkkuun jumiin. Siinä sitten sinisenä lähdin äidin luo viitoten että tukehdun, noh se tempas syli otteella mahasta ja samalla ite yskin siinä. Makkara lens kaaressa, tilanne oli kuin hidastettu :D Ei se tukehtuminen tunnu oikein miltään, ei vaan pysty puhumaan.

Tuli oltuu isän moottoripyörän kyydissä, oltii käyty jossaa messuilla ja kotiin oltiin jo menossa. Siinä tuli otettua pienet tirsat, 130km/h oli vauhtia.. Ois se voinnu tuntuu jos ois tipahtanu kyydistä..

Tuli pudottua 4-4.5m korkeudesta alas, luulin että siinä on iha matala kohta. Ei siinä muuta käynny ku tuntu selässä pirusti, kun jaloilleni tipuin ja naaman löin kovaan pakkas lumeen sitte.. Verta tuli tietenkin nenästä sen jälkeen. Onneksi oli ees joku 30senttii lunta siinä..

Vasara tuli joskus pienenä päähän, kimpos päähän kun heitin majaa joka oli puussa. Tuntu aika kovalta tärskyltä kun tuli toho ohimon yläpuolelle, verta tuli ihan sairaasti.. Juoksin nopee sisälle ammeeseen, oli hienon näkönen amme.. Ihan punanen verestä.. Pieni arpi muistuttaa vielä siitäkin kokemuksesta, onneksi ei osunu suoraan kasvoihin.. Ois muuten vähä silmät ehkä vinksin vonksin.

 

[vond]

Olin menossa ampumaan Helsinki Shooting Clubille sinä sunnuntaina ku Sanna Sillanpää (olihan se sen nimi?) siellä ampui ihmisiä. Oli rata varattu jo, olisin ollut siellä just silloin ku se ampui, samalla vuorolla. Syy miksen mennyt oli se että toinen aseeni oli mökillä, ja peruin varauksen.
Toki, tää tarina ei ehkä ole yhtä hurja ku muut tässä threadissa, mutta jotenkin tuli, ja tulee edelleen, kumma olo ku miettii miten siinä olisi voinut käydä.

 

[enceli]

Näitä löytyy,

Joskus kolmen- neljän vanhana päätin mennä pesemään naapurin kissan pennut, sellaiseen 100 l peltisaaviin, joka oli upotettu maahan, huonostihan siinä kävi, onneksi serkkutyttö ehti repiä hiuksista pois.

Hirvikolarissa olen ollut kerran, oltiin liikenteessä Ibizalla, joten ihme että kaikki säästyivät hengissä.
Mutsin kyydissä pikku Fiatilla loskakelillä urasta kunnon nousuun ja suoraan metsään, onneksi pamahti kahden puun väliin.
Kaveri veti Orionin katolleen, radiota ei ollut koskaan ruuvattu kiinni, joten se irtosi ja reunarauta suoraan leukaan, tuloksena useita tikkejä, jos olisi päänasento ollut vähänkin erilainen olisi kurkkutorvesta tullut entinen, tuloksena, muitten vammojen ansiosta, kaksi vuotta urheilukieltoa, oli pitkä kaksi vuotinen.
Toissa kesänä meinasin ajaa prätkällä hirven kanssa kolarin, pumppu tykytti niin paljon, että oli pakko pysähty Mäntsälässä polttamaan useampi rööki.
Toissa syksynä vedin MP:llä mutkan suoraksi, pimeällä katsoin, että tie on suora, eipä ollut, onneksi oli niin paljon vauhtia, että meni ojan yli pellolle, jos olisi "töksähtänyt" siihen ojan reunaan, jälki olisi taatusti ollut rumaa.
Nämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen, MP:llä kylläkin tuntuu, että joka toisella reissulla meinaa joku puolisokea ajaa päälle :(

 

[Tytteli]

2-vuotiaana meinasin hukkua, kun hieman katselin "vedenalaista maailmaa"...täti ehti ajoissa hätiin. Toinen läheltä piti-tilanne sattui 18-vuotiaana juuri kortin saaneena, kun lähdin ohittamaan bussia...siellä tulikin toinen auto vastaan...ehdin nipin napin takaisin omalle kaistalle.

 

[Mr.Referee]

Kaverin kyydissä kolme kertaa katonkautta autolla metsään... väistettiin kissaa.

Intissä, pari kertaa torhkahdin Pasin rattiin... maantiellä, 80hm/h vauhtia ja 15 muuta äijää kyydissä. onneksi heräsin. kallioleikkaus ja syvä oja olisivat olleet vaihtoehtoja...

 

[mölliskö]

Meidän perhe oli vuokrannut syrjäisen lomamökin lapista. Minä 6kk, sisko 5v +isä&äiti. Eka yönä olivat heränneet siihen kun katto natisee. Jonkun aikaa olivat sitä kuunnelleet ja päättäneet sitten mennä varmuuden vuoksi ulos.
Katto(sisä?) oli tullut kokonaan alas melko pian. Minä oisin kuulemma ehkä selvinnyt ku olin ollut rattaissa jossain välikössä (vai oliko se nyt takan edessä) mutta tuskin siinä ois viikkoa pärjänny jos ei kukaan ois tullu pelastaan....Eli meidän koko perhe meinas mennä vuonna -80.

 

[Milja]

Itse olen ajanut kerran hirvikolarin ja kaksi kertaa ollut todella lähellä. Ja tosiaan, hirvet on niin tyhmiä, että ne ei ymmärrä edes väistää: seisovat vain keskellä tietä tai löntystelevät rennosti, vaikka ajovalot lähenee... Tuntuu, että ei niillä ole edes minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, tyhmin eläin ikinä?

Hirvet ei osaa erottaa liikkuvaa kohdetta, kun nopeus ylittää tietyn rajan, muistaakseni se oli noin 80 km/h. Eli ei ne nää mitään. On mystisiä otuksia, just huippuja...

Itse meinannut törmätä peuraan. Kymmenen minuuttia ennen sitä olin viisi vaille ojassa. Sainoin vain "joojoo" kun mulle varoiteltiin liukkaudesta ja peurista.. Hassu juttu, kun yleensä kun säikahtää, alkaa tärisemään. Nyt oli vain "saatanan peura älä yritä pilata mun viikonloppua" :curs: ja hermosauhut perään.

 

[Zodiakki]

Lapsena kun olin tarhassa kävi kuolema/halvaantuminen aika lähellä:

Tarhan pihassa oli muutama omenapuu jossa oli penskana hauska kiipeillä, kerran kiipeillessä alhaalta kahtia jakautuneen puun oksilla tipuin n. 2-2,5 metrin korkeudesta pää edellä rungon jakautumiskohtaa kohti, mutta en kolauttanut päätä runkoon ja katkaissut niskaani, vaan jäin roikkumaan koukussa olleella oikealla jalallani lyhyestä oksantyvestä.

Koukussa ollut jalka oli siis tuurilla sattunut osumaan polvinivelen kohdalta oksaan ja jäin roikkumaan pää alaspäin, pää jäi 20-30 sentin päähän rungon jakautumiskohdasta. Helppo arvata miten olis käynyt jos olisin rysäyttänyt pää edellä siihen runkoon. Naps!:(

 

[hoplaa]

1. Napanuora kaulan ympärillä synnytyksessä.

2. Taaperona vedin pöydällä olevaa liinaa, ei siinä mitään mutta sen liinan päällä oli telviisio -> tuli rymisten päälle (ikää alle vuosi tms)

3. Oltiin perheen kanssa telttaretkellä. Lähellä kulki vuolas joki, tottakai rantaan patsastelemaan. Jossain vaiheessa sitten olin mennyt liian lähelle rantapenkerettä ja lipesin veteen. Sain jollain ihmeellä jostain rantavarvusta kiinni ja huutelin siinä sitten apuja. Muistan vieläkin sen tunteen kuinka se virta koetti vetää mukanaan tosi kovasti. Mitään traumoja tuosta ei ole jäänyt

4. Kävelin talvella koulusta kotio, matkalla silta (kevyenliikenteenväylistä ei oltu kuultukkaan tuohon aikaan) jonka reunaan oli kerääntynyt lunta, ja hioutunut todella liukkaaksi ihmisten jalkojen alla. Liukastuin keskellä siltaa sitten ja luisuin keskemmälle tietä. Samalla sekunnilla jyristelee lastattu tukkirekka takaa ohi, matkaa renkaisiin taisi jäädä alle 30cm. Ikää oli joku 7-9v tms.

 

[amf]

Näitä löytyy,

-Hirvikolarissa olen ollut kerran
-Fiatilla suoraan metsään kahden puun väliin.
-Orionin katolleen, tuloksena useita tikkejä.
-Toissa kesänä prätkällä hirvenkolari.
-Toissa syksynä vedin MP:llä mutkan suoraksi.

Nämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen, MP:llä kylläkin tuntuu, että joka toisella reissulla meinaa joku puolisokea ajaa päälle

Pikkasen pätkittynä toi kuulostaa kyllä nyt siltä, että kannattais varmaan harkita julkisten kulkuvälineiden käyttöä. ;)

 

[Pyranha]

Harrastuksen parissa on varmaan vakavin sattunut eli olin koskimelomassa kymijoella ja siinä sitten pitkän päivän veivanneena ja väsyneenä meloskelimme alavirtaan helpohkoja koskia kohti rantautumispaikkaa.
Erästä koskea puolihuolimattomasti poikittaen laskiessani tajusin että 10metrin päässä alempana odottava "surffiaalto" olikin jäiden mukana jonkun rannasta lähtenyt 10 metrinen laiturinrämä joka oli kanittanut kivien väliin.

En sitten siinä sekunnissa ehtinyt enää väistää vaan ajauduin päin ja nojasin hetken yläkropalla vasten laiturin vedenpäällistä osaa, sitten ote kirposi ja virtaava vesi pääsi kajakin kannelle ja sen seurauksena kaaduin tottakai ylävirran puolelle ja vesi painoi mut sen laiturin alle.
Ajattelin että henkeä pidätän ja alta mennään mutta eipä mennykkään, siellä oli jotain paaluja edessä
Otin laiturin reunasta ja koitin vetää itseni ylävirran suuntaan sen alta pois enkä jaksanut. Virta oli liian kova. Kajakistakaan en mahtunut tulemaan pois kun laiturin ja pohjan väli oli ehkä puolimetriä ja vesi virtasi kovaa.
Jotenkin sitten onnistuin kanittamaan melani jonkun lankkujen väliin ja hirveellä paniikkirepimisellä tajusin liikkuneeni sivusuunnassa niin paljon että pääsin sieltä. Tein eskimokäännöksen ja lähdin melomaan, kolmen vetoparin jälkeen ihmettelin miksi oikea käsi "lyö tyhjää" ja älysin katsoa, puolet lasikuitumelasta oli jäänyt laiturin alle.

Hyvät ihmiset jos teillä on mökki joen rannalla ja laituri on lähtenyt painelemaan niin koittakaa vähän etsiskellä, kun siellä joella liikkuu muitakin.
Ko. laiturin omistavaa persenaamaa olin pitkään valmis takomaan isän kädestä, meinasi kyllä harrastus siihen loppua muttei onneksi :thumbs:

 

[sekosammy]

Tampereelta tullessani tuli entisella autolla kokeiltua huippuja.250km/h se kulki ku oikein poljetti,renkaat oli niin loppuun kuluneet ku voi vain olla.No jokusen km ennen kotia 80km/h vauhdissa sitten vasen takarengas räjähti.

Mietin vaan missä sitä olis ku se ton 250 kohdalla olis räjähtänyt...

ja kahdesti on ollut mutka ohimolla,onneksi ei vaan napsahtanut viel :D

 

[Nicho]

Kersana uimahallissa lähtivät kellukkeet irti ja ketään ei huomannu metrisen kaverin uppoamista. Muistan vaan sen et aina kun upposin pohjaan saakka ponkaisin sieltä vauhtia ja tälla tavoin pääsin altaan reunalle. Sekin jäänyt hyvin muistiin kun pärskin tämän tapahtuman jälkeen kloorivettä uimahallin saunassa pitkän tovin. Vieläkin inhoan kloorin hajua.

Sit on ollut pari läheltä piti tilannetta liikenteessä joista selvitty hengissä ihmeen kaupalla.

Niin ja onhan sitä pari kertaa tuijoteltu aseen piippuakin ja veitseenkin on tultu tutustuttua.

On se vaan kummaa miten tälläinenkin pojan viikari on selvinnyt hengissä lapsuudestaan.

 

[emex]

Olin joku ala-asteikäinen ja olimme kaverin kanssa leikkimässä hänen uudella jousipyssyllään. Se oli tarkkuusammuntaan tarkoitettu, ei siis mikään ihan lelu. Kaveri ampuili nuolia huvikseen 8-kerroksisen talomme katolle. Nuolet olivat metallikärkisiä. Yht'äkkiä äiti huusi minua syömään ja lähdin innoissani säntäämään kotiin. Olin kuulevinani kaverini sanovan jotain ja käännyin takaisin. Samalla katolle päätymätön nuoli iskeytyi nurmikkoon n. puolen metrin päähän jalastani.

Tuli vähän outo olo ja emme leikkineet jouskarilla vähään aikaan. En nyt tiedä oisko tosssa voinut kuolla, mutta nuoli ainakin upposi melko syvään maahan.

 

[TRENT]

Ja just se, että vaikka itse ajaisi kuinka varovasti, hiljaa, jne, ei voi koskaan tietää, jos joku kaasari ryykää vastapalloon omalla kaistallani piripäissään tai huolimattomuuttaan tai sairauskohtauksen saaneena tai...

Kyllä. Ei parane muistella tätä threadia kun seuraavan kerran lähtee tien päälle. Ei saatana mennä sinne rattiin jos olo on valmiiks puolikuollut. Jos siinä riskeeraisikin vaan oman henkensä niin samapa tuo sitten, mutta kun siinä tosiaan voi teilata samalla muutaman muunkin.

EDIT: Joskus penskana meinasin hukkua mökkirantaan kun tuli jostain syystä mentyä liian syvälle. Isosisko tuli ja pelasti.

 

[RRKalle]

Joskus olen sammunut auton rattiin yli 150 vauhdissa. heräsin siihen kun kylki edellä ryskäsin johonkin kaiteeseen. Hyvä säkä että olin kaidepaikassa, muuten oli mettää ympärillä.

Toisen kerran ajettiin kaverin kanssa molemmat autoilla poispäin Turun moottoritietä, molemmat aika kännissä ja muussa, eli aivan mahdottoman huonossa ajokuosissa . Heräsin ratista siihen kun kaveri soitti omasta autostaan ja kysyi onko kaikki OK, kun mun auto heittelehtii siihen malliin.Vauhtia 170-200 koko ajan.

Enää en ole ajellut minkään vaikutuksen alaisena, yksi parhaista kavereista ajoi ekan kerran eläissään kännissä ja ajoi ulos. R.I.P.

 

[Mixu]

n. 7-8-vuotiaana Oittaalla äiti toi meidät uimaan ja juoksin suoraa päätä laiturin päähän, putosin veteen ja upposin pinnan alle. En muista tarkalleen, mitä tapahtui, mutta joku minut sieltä poimi (muistaakseni nuorehko tyttö) ja sitten taas juoksin suoraa päätä äidin luokse shokissa. Olen sitä mieltä, että jos minua ei olisi huomattu, niin olisin hukkunut.

 

[Ponipeikko]

Mulla oli edesmenneen hevoseni kanssa hengenlähtö lähellä pariin otteeseen. Tuo polle oli vähän persoonallisempi tapaus, joka lähti välillä viemään ryöstölaukkaa, eikä sitä saanut sen jälkeen pysäytettyä millään.

1. Pahin tilanne taisi olla, kun hepo lähti vetämään kiitoa alamäkeen. Mäen alla oli mutka ja mutkan takana tukkiauto keskellä tietä. Tie oli sellainen kärrytie, että tukkiauto tukki sen kokonaan. Missään ei ollut tilaa kääntyä, vaan ympärillä oli tiheää metsää. Ohjasin hevosen kohti tukkikasaa että se pysähtyisi. Ei pysähtynyt, vaan hyppäsi tukkipinon ja tukkiauton juuri ylösnostaman tukin välistä. Mulla oli siinä vaiheessa jo silmät tiukasti kiinni, kroppa vedettynä mahdollisimman matalaksi ja ajattelin vain, että loppu tulee. Ei sitten onneksi tullut, ja hetkeä myöhemmin sain ohjattua hevosen pellolle jossa sain sen pienelle ympyrälle ja pysäytettyä.

2. Hevonen veti (taas kerran) kiitoa kohti kotia. Tiesin, että siinä vaiheessa käy väkisinkin jossain vaiheessa hullusti, ja kun päästiin mutkaan jossa oli asfalttipäällyste, hevonen liukastui asfaltin päällä olleeseen soraan. Hevonen nurin ja minä selästä, pää iskeytyi n. puolen metrin päähän metallisesta kärrynpyörästä (postilaatikkoteline).

3. Kiitolaukkaa jäiseen mutkaan, hevonen kaatuu ja lennän selästä. Pää iskeytyy kannon viereen. Ranteeseen tuli pirstaleinen murtuma.

4. Kiitolaukkaa pitkin tukkitietä, mutkassa vastaan tukkirekka. Päästiin onneksi pudottautumaan viereiselle pellolle (en halua edes ajatella mitä olisi tapahtunut, jos auto olisi tullut vastaan n. 50 metriä myöhemmin kun peltoa ei enää vieressä ollut).

Jälkeenpäin kun noita asioita miettii, niin olisi kyllä voinut henki ihan oikeasti lähteä. Jokaisen tapahtuman jälkeen mä kuitenkin edelleen kiipesin tuon hepan selkään, ja tein niin vielä vuosien ajan. Tosin loppuaikoina opin jo vähän tekemään reittisuunnitelmia turvallisuuden maksimoimiseksi.

 

[HarryG]

Mulla oli edesmenneen hevoseni kanssa hengenlähtö lähellä pariin otteeseen. Tuo polle oli vähän persoonallisempi tapaus, joka lähti välillä viemään ryöstölaukkaa, eikä sitä saanut sen jälkeen pysäytettyä millään.

1. Pahin tilanne taisi olla, kun hepo lähti vetämään kiitoa alamäkeen. Mäen alla oli mutka ja mutkan takana tukkiauto keskellä tietä. Tie oli sellainen kärrytie, että tukkiauto tukki sen kokonaan. Missään ei ollut tilaa kääntyä, vaan ympärillä oli tiheää metsää. Ohjasin hevosen kohti tukkikasaa että se pysähtyisi. Ei pysähtynyt, vaan hyppäsi tukkipinon ja tukkiauton juuri ylösnostaman tukin välistä. Mulla oli siinä vaiheessa jo silmät tiukasti kiinni, kroppa vedettynä mahdollisimman matalaksi ja ajattelin vain, että loppu tulee. Ei sitten onneksi tullut, ja hetkeä myöhemmin sain ohjattua hevosen pellolle jossa sain sen pienelle ympyrälle ja pysäytettyä.

2. Hevonen veti (taas kerran) kiitoa kohti kotia. Tiesin, että siinä vaiheessa käy väkisinkin jossain vaiheessa hullusti, ja kun päästiin mutkaan jossa oli asfalttipäällyste, hevonen liukastui asfaltin päällä olleeseen soraan. Hevonen nurin ja minä selästä, pää iskeytyi n. puolen metrin päähän metallisesta kärrynpyörästä (postilaatikkoteline).

3. Kiitolaukkaa jäiseen mutkaan, hevonen kaatuu ja lennän selästä. Pää iskeytyy kannon viereen. Ranteeseen tuli pirstaleinen murtuma.

4. Kiitolaukkaa pitkin tukkitietä, mutkassa vastaan tukkirekka. Päästiin onneksi pudottautumaan viereiselle pellolle (en halua edes ajatella mitä olisi tapahtunut, jos auto olisi tullut vastaan n. 50 metriä myöhemmin kun peltoa ei enää vieressä ollut).

Jälkeenpäin kun noita asioita miettii, niin olisi kyllä voinut henki ihan oikeasti lähteä. Jokaisen tapahtuman jälkeen mä kuitenkin edelleen kiipesin tuon hepan selkään, ja tein niin vielä vuosien ajan. Tosin loppuaikoina opin jo vähän tekemään reittisuunnitelmia turvallisuuden maksimoimiseksi.

Käy mielessä, että onko sitä "kiitoa" pakko vetää tollasissa paikoissa? Tai edes kotiinpäin?