Nauraminen väärissä paikoissa

[Raskolnikov]

20 kymppinen

aika :wanha: muija

 

[Wildemar]

Kun originaalit thaikut puhuu alkeellista suomea niin helvetin nopee ja korkeelta...

-Olikotämakomukanakotäsa?!
-Mmm... ai mitä?
-Olikotäsamukanatakona?
-Mmm...
-Tulikonakotämamukana?
-Mmm'm...

:lol2:

 

[tälli]

http://www.riemurasia.net/jylppy/displayimage.php?pos=-10559

Tuossa paikassa ei passais repeillä. Äänet isolle niin kuuluu paremmin :D

 

[Jonegh]

Repesin kunnolla "Paha maa"-leffassa, kohdassa jossa päähenkilö kaatoi vaimonsa tuhkat tuuleen rannalla. Kohtaushan oli hulvaton, mutta koko muu sali oli aivan hiljaa, joten tunsin itseni hieman psykoottiseksi. Peruskoulussa jouduimme kaverin kanssa pidättelemään naama punaisena repeämistä naurukierteen yllätettyä, kun kesken tunnin pidettiin kahden minuutin hiljaisuus edesmenneen opettajan muistolle.

 

[vaksi]

Saa nähdä pystyykö pitämään pokeria huomenna yo-juhlassa koulussa.

Mulkku rehtori yhdistettynä helvetin teennäiseen ja huonoon huumoriin on yllättävän paha yhdistelmä. Ja jos vielä pikkaisen skumppaa pohjalla, kuuma ilma ja kaikki kaverit ympärillä, niin voi pojat kun saa mutsi mahdollisesti hävetä. :D

Edit. Ja nyt tietty kun tiedostaa tämän riskin, niin se kasvaa kahta kauheammaksi.

 

[enssi]

Omakohtainen kokemus naurun tarttumisesta tulee lukion äidinkielen tunneilta, kun kaverin kanssa pidettiin esitelmää runouden eri tyylilajeista. Nohevasti oltiin itse tehty kaikenlaisia runoja joita sitten luokalle esitettiin.

Siinä vaiheessa kun kaveri pääsi kohtaan "pahvia, sen pitää olla PAHVIA!", repesin itse aivan täysin. Kuitenkin onnistuin kokoamaan itseni ja esitin seuraavan pätkän, jonka aikana sitten kaveri repesi. Tästä seurasi ketjureaktio, joka johti siihen, että koko luokka hyrskyi opettajaa myöten esityksen loppuun. Taidettiin vielä saada kehuja esityksestä vaikka puolet siitä menikin hysteerisesti nauraen.

 

[Ultimecia]

Muutama vuosi sitten istuin yksin arkiaamuna krapulassa metrossa, jonka kuulutuslaitteet olivat rikki. Asiallinen kuuluttajaääni hoki koko matkan putkeen sekaisin pysäkkien nimiä (Siilitie - Brändö - Brändö - Kulosaari - Kaisaniemi - Brändö - Igelgottsvägen - Brändö - Brändö - Brändö). Kenenkään muun mielestä tämä ei ollut yhtään hauskaa, mutta alun hihittelyn jälkeen nauroin täysin hysteerisesti ja todella kovaan ääneen (vrt. Kusela: Naurava kulkuri) Mellunmäkeen asti, vedet valui silmistä eikä henki kulkenut. Loppuvaiheessa muut matkustajat alkoivat naureskella myös, ilmeisesti minulle.

Vastaava tapaus noin vuoden sisään edellisestä; aamulla ruuhkabussissa (joka oli niin täysi, että käytävätkin pullistelivat seisovia matkustajia) kuuntelin korvalapuilla sekalaista kasettia (pitkä tukka peitti johdot ja nappikuulokkeet). Yhtäkkiä kesken jonkun muun biisin alkaa soida em. Naurava kulkuri, ja jälleen pienen alkupeittelyn jälkeen hohotin yksinäni erittäin kovaäänisesti. Tuttuja oli bussin perällä, itse seisoin keskivaiheilla. Oli kuulemma ollut kiehtovaa seurattavaa.

 

[suortti]

Äsken puhuin terveyskeskuslääkärin kanssa puhelimessa mun polvivaivasta. Ensin kyseli, että miten se nyt jaksaa, niin vastasin: "ei enää kipuile, kun oon keventäny treenejä". Lopussa kysy: "minkälaisia harjotuksia olet tehnyt jaloille... stepperiä". Vastasin tähän hymy korvissa, että en, vaan olen käyttänyt prässiä ym. Siihen lääkäri, että pitäis lopettaa sellaset kokonaan ja pyöräillä, juosta ja käyttää stepperiä. Tässä vaiheessa jo piti vähän imee hymyy, ja loppuun lääkäri totes vielä, että muistan sit "treenata" vaan 20 min kerrallaan:D.

Aiheessa ei sinänsä mitään hauskaa ole, mutta pisti vähän naurattamaan toi stepperin töksäyttäminen tohon, kun itellä pyöri mielessä ihan muut liikkeet. Stepperi :D ei helvetti.

Onneks videopuhelut ei ole vielä yleisessä käytössä.

edit: lisätääs tähän viel yks vanhempi tapahtuma.
Ainut tilanne intin ulkopuolella, missä on oikeasti joutunu imemään hymyä tapahtui, kun olin eräs kesä lenkillä. Gunther oli tuolloin "kuumaa" kamaa ja itellä olikin muutama kipale lenkillä mukana. En tiedä olenko ainoa, mutta jostain kumman syystä repeilen Guntherille välillä ihan täysin. No sitten soittimesta pärähti soimaan Guntheria ja samaan aikaan joku pariskunta käveli vastaan, niin vaikutus jotenkin tuplaantui. Biisiä oli pakko vaihtaa ja tilanteesta selvittiin pelkästään leveällä hymyllä.

 

[Peppe Halti]

Joskus lukion alkupuolella oltiin menossa jonnekin retkelle koulun kanssa, en muista enää minne, niin ennen bussin lähtöä rehtori nousi bussiin ja ilmoitti erään opettajan kuolemasta. Sen jälkeen pidimme kolmen minuutin hiljaisen hetken, joka oli hiljainen ehkä puoli minuuttia.
Loput kaksi ja puoli minuuttia olikin yhtä tuskaa kun minä ja kaverini yritämme epätoivoisesti pidätellä naurua huonolla menestyksellä. Koko bussin takaosalla tuntui olevan sama ongelma mikä teki tilanteesta entistäkin huvittavamman:jahas:.

 

[Funky]

Noi intin iltavahvarit on pahoja. Ite tuli repeiltyy aina alokasaikana niissä.

Paras kuitenkin tapahtui johtajakaudella.
Oltiin saatu alokkaat muotoon pihalle ja alettiin valmistautumaan nimenhuutoon. Kaikki johtajat olivat vielä silloin (viimeinen kerta) muodossa mukana, paitsi tietenkin apuvalvoja, joka suoritti vahvuuslaskennan.
Ennen kuin laskenta alkoi jouduime moneen otteeseen käskemään "naamaa näkkärille", sillä alokkaat tipahtelivat ihan huolella.
Kun sitten saatiin alokkaat aisoihin ja laskenta käyntiin alkoi kaikki mennä ihan päin metsää. Kyseinen alikki joka suoritti nimenhuudon karjui naama punasena edessä. Alokkaat kuuntelivat tilitystä pienellä pelonsekaisella tunteella (olihan kyseessä ensimmäinen viikko), mutta johtajat taas kiinnittivät huomiota ainoastaan apuvalvojan suusta lentävään räkään. Ei mennyt kovin pitkään kunnes koko jotaja porukka alkoi tirskumaan ja pyörimään tuskissaan paikoillamme.
Onnekksi rykmentin valvoja (joka sattui sinä päivän olemaan yksikkömme kouluttaja) tuli vetämään meidät pois muodosta ja käski meidät kulman taakse, jossa repeilimme huolella laskennan loppuun asti

 

[Stander]

Tänään ylioppilasjuhlatilaisuudessa kouluni liikuntasalissa moni tilanne aiheutti pienimuotoista naurua. Mm. eräs hanuriesitys. Siis vittu että naurattaa vieläkin.
Koulumme musiikinopettaja aiheutti minussa ja parissa vierelläni olevassa tytössä hilpeyttä, kun minulle tuli mieleen hänen kommelluksensa ja tempauksensa, jotka jaoin myös vierustovereiden kanssa. Sellainen small-talk vitsailu oli muuten jännittävässä ja stressaavassa tilaisuudessa ihan paikallaan. Miettikää vielä näillä keleillä puvut päällä sisätiloissa huonossa ilmassa (ainakin mitä tänään Turussa oli/on).

 

[Phantomas]

Pitkänmatikan kokeessa kun kaikki teki koetta hiki hatussa mää rupesin nauraan, ei jessus. Viimenen tehtävä oli eräänlainen paraabeli tehtävä missä tyyppi heitti palloa ja piti laskea etäisyys ympyrän yhtälöstä tjs. No mää tein sen verrannolla mikä oli huvittavaa, asiaa pahensi vielä kun kaveri piirsi konseptiin pallon heittäjän ja pallon. Olin niin kujalla kokeessa ja ajattelin että nyt ei saa nauraa ja aloin nauraa ja opettaja alko kyylään. Sitten piti ottaa kynä käteen nopeesti ja piti alkaa pohtimaan tehtäviä, ihan kuin kiinnostaisi.

Tän lisäksi ties missä paikoissa näitä naurukohtauksia on tullut.