Nauraminen väärissä paikoissa

[HABA82]

Käykö kenellekään teistä niin, että jos olette esim. syömässä vähän virallisemmassa tilanteessa, alatte miettiä miten paha olisi, jos nyt rupeaisi hallitsemattomasti naurattamaan.

Siitä alkaa sitten itseään ruokkiva ketjureaktio, joka pahimmillaan johtaa repeämiseen. Jos hyvin käy, saa hillittyä itsensä ohjaamalla ajatuksensa muualle. Usein tosin alkaa tahtomattaan kehittelemään mielessään jotain ÄÄRIMMÄISEN tyhmää.

Esimerkki: on hiljainen hetki ei-läheisen ihmisen hautajaisissa. Alat kuvitella pieraisevasi niin että sali kaikuu. Sitten seuraa tuskallinen hetki kun hikoilet ja pelkäät repeäväsi. JA YRITÄT VAIKUTTAA NORMAALILTA :kippis1: Tilanne pahenee lähes ylivoimaiseksi, jos joku huomaa taistelusi.

Esimerkki2: kaverisi kertoo tätinsä kuolleen hukkumalla. Kehität mielessäsi ylipainoisesta tädistä Titanic-vertauksen. Katsot naama punaisena kaveristasi pois päin pystymättä puhumaan, ja toivot ettei hän sano enää mitään, minkä voit ajatella jotenkin kaksimielisesti.

On ikävä kyllä kokemusta em. KALTAISISTA tilanteista :jahas:

Olipa "hauskaa", kun koulussa pidettiin hiljainen hetki Tsunamin uhrien muistoksi. Tiesin jo etukäteen, että nyt tulee paha paikka - ei siksi, että kyseisessä katastrofissa olisi mitään hauskaa, vaan siksi että aloin ajatella: vaikuttaisin aika hullulta jos... Tuijotin koko minuutin pöydän pintaa, ja kuvittelin intensiivisesti hakkaavani nyrkkeilysäkkiä

Tätä esiintyy kuulemma muillakin "suhteellisen normaaleilla" henkilöillä Kokemuksia? :kippis1:

 

[Yussi]

Esimerkki 2 on erittäinkin tuttua ja sitä tapahtuu aina silloin tällöin.
Samoin se että joku vaikka kaatuu tai
loukkaa jotenkin muutoin "hassusti" itsensä, joskus näille tulee repeiltyä
ihan täysillä vaikkei tietenkään pitäis kun toinen kituu tuskissaan.

 

[Jizzy]

Käykö kenellekään teistä niin, että jos olette esim. syömässä vähän virallisemmassa tilanteessa, alatte miettiä miten paha olisi, jos nyt rupeaisi hallitsemattomasti naurattamaan.

Siitä alkaa sitten itseään ruokkiva ketjureaktio, joka pahimmillaan johtaa repeämiseen. Jos hyvin käy, saa hillittyä itsensä ohjaamalla ajatuksensa muualle. Usein tosin alkaa tahtomattaan kehittelemään mielessään jotain ÄÄRIMMÄISEN tyhmää.

Esimerkki: on hiljainen hetki ei-läheisen ihmisen hautajaisissa. Alat kuvitella pieraisevasi niin että sali kaikuu. Sitten seuraa tuskallinen hetki kun hikoilet ja pelkäät repeäväsi. JA YRITÄT VAIKUTTAA NORMAALILTA :kippis1: Tilanne pahenee lähes ylivoimaiseksi, jos joku huomaa taistelusi.

Esimerkki2: kaverisi kertoo tätinsä kuolleen hukkumalla. Kehität mielessäsi ylipainoisesta tädistä Titanic-vertauksen. Katsot naama punaisena kaveristasi pois päin pystymättä puhumaan, ja toivot ettei hän sano enää mitään, minkä voit ajatella jotenkin kaksimielisesti.

On ikävä kyllä kokemusta em. KALTAISISTA tilanteista :jahas:

Olipa "hauskaa", kun koulussa pidettiin hiljainen hetki Tsunamin uhrien muistoksi. Tiesin jo etukäteen, että nyt tulee paha paikka - ei siksi, että kyseisessä katastrofissa olisi mitään hauskaa, vaan siksi että aloin ajatella: vaikuttaisin aika hullulta jos... Tuijotin koko minuutin pöydän pintaa, ja kuvittelin intensiivisesti hakkaavani nyrkkeilysäkkiä

Tätä esiintyy kuulemma muillakin "suhteellisen normaaleilla" henkilöillä Kokemuksia? :kippis1:

Mulla henkilökohtaisesti ei ole tuollaisia kokemuksia, mutta usein kun olen vaikka bussissa, ja kuuntelen musaa napit korvilla, tulee mieleen jokin hauska juttu. Inhoittava tunne ku repee melkein nauraa, ja on yksin siinä tilanteessa.

Kyl kerran mun takia lennettiin melkein ulos eräästä juottolasta, kun tanssilattialle ilmestyi +120kiloinen cp-vammainen karpaasi, uskomatonta kuinka se saattaa naurattaa pienessä sievässä. Ja tottakai siitä seuraa se, että moni muukin alkaa hihittelemmän... hahahaa:D

 

[Mike]

Nuo repeilyt on niin tuskallisia. Se on oikeasti ihan kauheaa. Ja silloin kun ei sais nauraa, niin silloin naurattaa kahta kauheammin(jos siis joutuu tuohon mielentilaan)

 

[ossipena]

kyllä muutaman kerran on meinannut revetä ns. "pahassa" paikassa. onneks päässyt häippäsemään jonnekin kulman taakse aina...

 

[sivis]

Noissa tilanteissa toimii ajatusleikki "Margaret Thatcher naked on a cold day, Margaret Thatcher naked on a cold day." Ei hymyilytä enää.

 

[Mike]

Noissa tilanteissa toimii ajatusleikki "Margaret Thatcher naked on a cold day, Margaret Thatcher naked on a cold day." Ei hymyilytä enää.

Meinaat ettei ko. harakka laittaisi repeilemään totaalisesti jos sen näkisit alasti kylmänä syysiltana?

 

[Musta leski]

Nuita tilanteita on ollut ihan liian monta.Joskus hävetti.Enää ei oikeestaan edes hävetä
Ehkä vähän tähän liittyen.
Menin Muijan ja lasten kans srk-kerhon päättäjäisiin.No muijalla oli side kädessä ranteen kohdalla,kun sillä on siinä palovamma.

Päästiin sisälle,niin kerho-ohjaajat kyseli,että mikäs se kädessä on?no muija virallisena selittää jotain palovammasta...Tokaisin siihen väliin,että : ei sillä mikään palovamma ole.Viillelly se on itseään kun joutuu minun kans asumaan.

Kerho-ohjaajat vähän naureskeli,mutta yks kolmas nainen siinä porukassa ei nauranut.No minulle selvisi tilaisuuden alettua,että se kolmas nainen oli pappi...ei vissiin minun huumori uponnut..:lol2:

 

[Mike]

Nuita tilanteita on ollut ihan liian monta.Joskus hävetti.Enää ei oikeestaan edes hävetä
Ehkä vähän tähän liittyen.
Menin Muijan ja lasten kans srk-kerhon päättäjäisiin.No muijalla oli side kädessä ranteen kohdalla,kun sillä on siinä palovamma.

Päästiin sisälle,niin kerho-ohjaajat kyseli,että mikäs se kädessä on?no muija virallisena selittää jotain palovammasta...Tokaisin siihen väliin,että : ei sillä mikään palovamma ole.Viillelly se on itseään kun joutuu minun kans asumaan.

Kerho-ohjaajat vähän naureskeli,mutta yks kolmas nainen siinä porukassa ei nauranut.No minulle selvisi tilaisuuden alettua,että se kolmas nainen oli pappi...ei vissiin minun huumori uponnut..:lol2:

Menee vähän pointi ohi tuo juttu. Tässä on kyse tahattomasta nauramisesta, jota ei tahdo pystyä pidättämään. Tapahtuu usein juuri vallitsevan tilanteen mukaan, sama asia ei yksinään välttämättä naurattaisi yhtään.

Eli simppelisti, olet hississä jonkun 2 muun tuntemattoman ihmisen kanssa, toinen niistä nyt vain jostain syystä omaa vaikka hassut viikset, joka alkaa sua jostain syystä naurattamaan. Pelkäät, että olisi helvetin noloa revetä hiljaisessa hississä ilman syytä ja se pistää asian vielä hankalammaksi. Yrität viedä ajatukset jonnekin muualle, mutta siinä riittää tosi pieni virike totaaliseen repeämiseen.

Tässä on pitkälti malliesimerkki. Esim tuota ei kykene katsomaan edes tässä nauramatta ja tässä ei naurata liikuntavammainen, vaan asioiden summa.

Pätkä on mitä luultavimmin feikki, mutta hyvin se kuvaa varsin kiusallista repeämistä.

 

[John R]

Itselläni on ihan vitun huono pokka ja jos alkaa naurattaa niin en pysty pidättelemään ollenkaan. Todella ärsyttävää joskus. Pistetäänpäs yksi esimerkki:

Oltiin inttiaikana tupakaverin kanssa kunniavartiossa eräällä hautausmaalla jollain muistomerkillä, kyseessä oli joku veteraanipäivä. Kuten kaikki tietää, kunniavartiossa ollaan asennossa naama kivisenä ja minkäänlainen heiluminen on kiellettyä. No, meidän piti mennä sinne jäpittämään noin 20 min ennen kuin veteraanit tulevat kirkosta sinne muistomerkille laskemaan seppeleen, laulamaan virsiä yms.
Siinä trimmattiin itsemme viimeisen päälle ja jäpitys alkoi. Kohta saapuivat sitten veteraanit puolisoineen, pränikkää rinnassa niin perkeleesti kaikilla. Laskivat seppeleen ja kaikki meni hyvin siihen asti kun alkoivat laulamaan virttä, nimittäin samantien kun laulu alkoi, kaks vitun oravaa päätti alkaa vetämään hirveetä rallia väkijoukon takana olevan männyn runkoa ylös alas! Siinä mentiin saatana spiraalia rungon ympäri hirveän vikinän kanssa. Tiesihän sen että kohta pettää pokka, pakko oli purra kieltä ja lujaa että sain pidettyä naaman joten kuten peruslukemilla, eikä asiaa auttanut sekään että näin sivusilmällä että kaveri hytkyy ihan tuskissaan kans. Nooh, ihan kunnialla siitä kuitenkin selvittiin ja mlekoiset huutonaurut pääsi molemmilta kun veteraanit poistuivat paikalta.

Saatan alkaa jopa nauramaan esim. urheiluliikkeessä kun myyjä tulee kysymään että tarvitsetko apua. Säälittävää.

 

[Mur-Mur]

Hautajaiset. Aina odotan kylmä hiki otsalla valmiiksi niitä piinaavia hiljaisia välejä, jostaa kunnon purskahdukset erottaisi. Kerran hautajaisissa luettiin adresseja ja joka nimen jälkeen pidettiin pitkä hiljaisuus. Seurakuntasali oli täysin hiljaa ja järkyttävän kaikuva vielä kaiken lisäksi. Viljo Isomursu oli mulle liikaa ja purskahdin välittömästi. Purin kieltäni minkä pystyin ja onneksi sain naamani piiloon silloisten pitkien hiusten taakse. Porukka varmaan luuli, että märisen kun naama punasena silmät vedessä kihisen jotakin.

Hissit. Varsinkin jos olet kaverin kanssa hississä. Joku tuntematon ihminen tulee samaan hissikyytiin ja satut vahingossa vilkasemaan kaveria ja molemmat tiedostavat sen tuskaisen tilanteen. Itse nolaan näissä tilanteissa lähes poikkeuksetta itseni, ei vaan pokka pidä.

 

[Naene]

Ei mua naurata tilanteissa jossa kerrotaan suru-uutisia tai niissä hiljaisissa hetkissä mitä oli kouluissa, muistan kyllä että ihmeen monelle se oli vaikeata olla nauramatta.
Lukioaikoina olin Carrolsin kassana töissä, ja eräänä päivänä tuli miespuolinen lihava asiakas jolla oli kaulaliina. Eipä siinä mitään erikoista olisi ollut, mutta se oli käärinyt sen kaulaliinan kaulansa ympäri niin moneen otteeseen, että sen kaulan ympärillä oli todella paksu kerros sitä kaulaliinaa. Mies näytti kertakaikkiaan ihan liian typerältä, kaikki muutkin kassat huomasi sen. Purilaismyynti alkoi virnuamalla "no mitä saisi olla". Miehen kertoessa tilausta alkaa nauru hytkyä kehossa, tilausta näppäillessä kassaan tulee jo pientä hekotusääntä ja pään pudistelua ja plussakorttia vetäessä alkaa jo kyyneleet valua. Kääntyessä selin myydäkseen ottaakseen purilaista ja ranskiksia voi jo alkaa ulvoa naurusta. Ei vittu sentään, sori sille kaulaliinamiehelle... Näytti ihan siltä että sillä olisi kaulan tilalla joku helvetin leveä säilykepurkki joka päällä tasapainoili lihava pää. Kaksoisleuat vaan lepäili joka suuntaan kaulaliinahökötyksen päällä.
Vähän typerää nauraa tuollaisille mutta ei mahtanut mitään.


E: nyt kun päästiin alkuun niin pari viikko sitten kävi uudestaan jonkin sortin virnuilua, tosin ei noin kontrolloimatonta. Yliopistolla oli seminaari, jossa oli innostunut saksalainen, joka jossain vaiheessa viittasi Kantiin. Saksalaisella oli just semmoinen tyypillinen kova tarmokas ääni, ja se lausui sen "CUNT!". Ei siitä aluksi olisi viitsinyt välittää mutta kun yhdellä menee pokka niin se on kyllä toisinaan harmillisen tarttuvaa...

 

[jnjsdscsd]

Tässä on pitkälti malliesimerkki. Esim tuota ei kykene katsomaan edes tässä nauramatta ja tässä ei naurata liikuntavammainen, vaan asioiden summa.

Pätkä on mitä luultavimmin feikki, mutta hyvin se kuvaa varsin kiusallista repeämistä.

Jeps, näyteltyhän tuo on, mutta sairaan hauska. :D

 

[Mur-Mur]

Tää sopiikin tänne:
http://www.youtube.com/watch?v=kXf3wx5nPXU&mode=related&search=
E: Hidas ja sokea

 

[Crowley]

tässä hyvin selitettynä kyseinen ilmiö. http://www.youtube.com/watch?v=kkiBNal5qHQ :D

 

[Keiko-]

Totahan pahentaa huomattavasti se, jos jotain kaveria naurattaa kanssa ja sattuu katsomaan sitä silmiin..

Ala-asteella(tais olla kuudes luokka) meiän ryhmässä oli yks poika jolla oli lukihäiriö. Me luettiin kaikkien aineiden kappaleet kirjasta vuorotellen ääneen, eli jokaselle oli oma virkkeensä. Tää poika häpes lukihäiriötään sen verran, että laski aina etukäteen millä kohalla pitäis lukea ja opetteli sanat etukäteen ulkoa. Yleensä poika ei kerennyt tässä opettelussa ihan loppuun asti, joten ekat 10 sanaa tuli nopeasti ja kirkkaasti ja tämän jälkeen alkoi nykimään pahasti ja sanaa kohden meni varmaan 10 sekuntia.

Kerran tunnilla tuli sitten pojan vuoro lukea ja taas alku meni sujuvasti... sitten stoppas. Tässä vaiheessa mun kaveri(myös kyseisen pojan kaveri) repes aivan sairaaseen huutonauruun.. Mä koitin pidätellä naurua mutta en pystynyt vaan nauroin kaverille kanssa. Opettaja tietenki suuttu ja alko huutaa meille että lopettakaa toi ja me pyydeltii anteeks naurun seasta.. Lopulta poika sitten rupes itkee ja kyselemää et mikste oikeen nauratte... Se tietenki vaan pahensi meidän tilannetta ja kyllä siihen rauhottumiseen menikin useempi minuutti :D

 

[Kuki]

Viime talvena ovikelloa soitti joku nuori kaveri, joka oli väsännyt omakustanteisen runokirjan. Kundi ei antanut suunvuoroa, vaan silmät kohti taivaanrantaa veti pitkän runollisen markkinapuheen kirjastaan ja heti valkeni, että jätkä on lievästi latvakakkonen. Yritin saada naamaa peruslukemille, että voin kohteliaasti kieltäytyä ostamasta moista tekelettä, mutta kaveri jatkoi samaan hengenvetoon lukemalla "maistiaisen" runokokoelmastaan. Siinä vaiheessa meinasin kyllä jo revetä liitoksistani, ilmoitin vedet silmissä etten halua ostaa mitään ja oven saatuani kiinni repesin täysin.

 

[Lapo]

Lukiossa kemian tunnilla joskus harjoittelija pyysi mainitsemaan metallien ominaisuuksia. Eräs kaveri tokaisi että "niistä ei nää läpi". Harjoittelija meni ihan jäihin, samoin kaveri. Ei jumaliste että siitä alkoi hysteerinen repeily yhden toisen jäbän kanssa, vaikka juttu nyt ei niin kummoinen ollutkaan. Taisi tosin olla joku iltapäivätunti että vähän väsytti muutenkin. Valehtelematta vartti hirnuttiin siellä takapenkissä kyyneleet silmissä ja kuset housussa, opettajakin joutui tulla kysymään että onko jokin hätänä. Ei tuo nyt niin sinänsä kauheaa ollut, helvetin siistiä oli nauraa. Pariin otteeseen tosin koko luokka kääntyi katsomaan että mikä ihme on nyt noin hauskaa. Toivottavasti saan samanlaiset naurut vielä joskus toistekin.

 

[2bad]

Mulla tapahtuu repeämiset ihan normaaleissa tilanteissa jos esim. opettaja tulee joskus juttelemaan. Siinä ei ole mitään hauskaa, mutta aina tulee mieleen, että ei saa nauraa. Kun sitä tarpeeksi ajattelee suu alkaa vääntyillä jo siihen malliin, että se on pakko purkaa. Erittäin tuskallisia tilanteita =)

 

[Tähtityttö]

Kaikista pahin IKINÄ oli mummin hautajaisissa, koko suku koolla, ja pappi kertoo jotain tarinaa mummosta ja sen miehestä. "Tiina ja ERKKI sitä ja tätä".. kun miehen oikea nimi oli Kalevi! (nimet muutettu). Kelatkaa nyt! Useita kertoja, se kertoo Erkistä, erkki sitä ja erkki tätä. Ei herranjestas kun me naurettiin systerin kanssa vedet silmissä. Piti vaan nauraa niin ettei kukaan kuulisi. Joku kyllä huomasi ihan varmasti. Aivan kamalaa, kiva moka papilta!

Tänään viimeksi repesin metrossa, kun muistin yhden todella hupaisan jutun teinivuosilta. Siinä sitten oli taas naurussa pidättelemistä. Hullunahan nuo pitäisivät jos yksinäsi hihität julkisessa kulkuneuvossa..:lol2: