Gillyanne sanoi:
Haba, sulla on pointtia tuossa - juuri näinhän on tapahtunut myös esim. roska/pikaruoan suhteen. Silloin joskus kauan sitten, kun itse olin teini-ikäinen, hampurilaisella/pizzalla käytiin harvoin, ehkä kerran kuussa tai jotain vastaavaa - nykyteinit taas popsivat mäkkisapuskaa yms. myötäänsä (ja sen kyllä huomaa...). :(
Tässä Herra Haba ja Gilly-täti ovat pääsemässä hyvin lähelle asian syviä vesiä ja todellista ydintä. Mennään taaksepäin, noin vuoteen 1984. Montakohan Hampurilaispaikkaa Helsingissä oli? Olikohan noin KOLME! (Kaisaniemenkadulla oli muuten jonkun aikaa Burger King, sitä ei moni tiedä. Samoissa tiloissa oli myöhemmin Bar Fat Mama). Aivan kuten sä Gilly kirjoitat, paskaa vedettiin harvoin. Hampurilaisia ei tavallaan käsitteellistetty "ruuaksi", vaan ne oli jotain kummallista Amerikkalaista party-huttua. Vielä oleellisempaa on se, että eihän sitä paskaa tullut syötyä, kun EI NIITÄ RAFLOJA VITTU OLLUT! Ei saanut Tebarilta hodaria ja hampparia. Ei tehnyt Saarioinen hampurilaisia, joita sitten myytiin maitokaupassa. Ei tehnyt. Nyt mä kirjoitan taas capsilla, tekee mieli: MIKROHAN OLI VITTU VASTA ÄSKETTÄIN KEKSITTY! Miettikää ihan oikeesti, että miten paljon perkelettä toi helvetinkone on ihmiskunnalle tuottanut. Sillä perinteisellä systeemillä tulee väkisinkin terveellisempää. Tuskin olen kovin hakoteillä, jos väitän, että mikrossa valmistettavat safkat näyttelee aika pientä osaa pakkislaisten ravintoympyrässä.
Ja sama noitten raflojen kanssa: Saa nykyisin aika helvetin kaukana sivistyksestä asua, että kävelymatkan päässä ei olisi joku Hesen tai Mäkkärin pulju. Mitenköhän monella suomalaisella oli 20 vuotta sitten edes MAHDOLLISTA hilpaista hakemaan säkillinen paskaa lauantai-illan ratoksi. Nyt on joka saatanan notkelma ja saarelma täynnä Marmaris-kebabhouse-alanya-pizza-rules-kojuja. Olisi ihan vitun kiinnostavaa nähdä joku tilasto, jossa on kaikki Suomen kebab/pizza/hamppari-paikat vuonna 1985 ja Sama nyt. Senhän nyt kaikki tietää, että mikä se tilanne oli 1975.
Sitten oli just tämä, että "Karkki on paskaa, se tuhoaa hampaat, siksi on karkkipäivä". Jaffaa sai mahataudissa ja synttäreillä. Ehkä saunan jälkeen. Sipsiä myytiin 50 gramman pussissa ja Kokispullon koko oli 3 desiä. Niin ja se pullo oli sellainen hieno tiimalasin muotoinen. Nyt se satsi on tosiaan se 3 litraa, mikä sokerivettä ostetaan kerralla. Mä väitän, että meidän nuoruudessa ei olisi tullut KUULOONKAAN, että kouluihin hommattaisiin karkki- ja limuautomaatit, joista pennut saisi ostaa sokeria milloin vain. Ja nyt setä kertoo, että miksi nykyisin tulee: Koska ne perkeleet keksi KSYLITOLIPURKAN. Ksylitoli on suoraan saatanasta. Samaan aikaan ton keksinnön kanssa hävisi se äitejä kasvatustyössä auttanut mantra siitä, että "Karkki on vaarallista hampaille". Nyt se ei enää ole; syö kilo mässyä ja syö purkka päälle. Tadaa, olet pelastettu.
Ehkä kaikkein suurin syy on kuitenkin siinä, että suomalaiset eivät enää arvosta yhteistä ruokahetkeä. Vielä silloin, kun minä olin pieni, se ruoka syötiin kello viisi. Yleensä silloin, kun iskä tuli töistä. Tämä nyt on ihan puhdasta mutua, mutta ymmärtääkseni aika harvassa perheessä sitä ruokaa enää tehdään. Siis ihan oikeasti tehdään, eikä vain lämmitetä.
Tulikohan nyt "hieman" vaahdottua...Vituttaa vaan duunissa kattoa, kun mimmit laihduttaa skippaamalla lounaan ja korvaamalla sen karkilla. Se on jotenkin NIIN sairasta. Mä väitän, että jos kaikki toi paska leikataan veke, niin aika vaikea on kasvavan nuoren vetää ns. "kotiruokaa", että lihoisi. Vituttaa se, että ihmisiä pakotetaan syömään 20 minuutissa.
Eli tämä ydinajatukseni on tämä: Ei ihmisten tarvi tietää proteiinin ja hiilihydraatin eroa pysyäkseen hoikkana ja syödäkseen terveellisesti. Ei ne tienny sitä 50-luvullakaan. Enkä mä usko, että sen tietäminen, mikä on paskaa saa valtaosaa syömään yhtään sen paremmin. Väittäisin, että noin 100% (virhemarginaali +/-1%) läskeistä naisista TIETÄÄ, että sokeri ja rasva lihottaa. Mä väitän, että ne tiettää PAREMMIN kuin hoikat kanssasisarensa 50-luvulla. Niin kauan, kuin mainonta, volyymi ja TARJONTA on tätä mitä se on, tämä kansakunta lihoaa ja syö paskaa. Mä en usko yhteenkään diettiin, en yhteenkään laihdutuskuuriin. Mä uskon elämäntapojen muutokseen. Ja keskiverto pakkislainen on sen verta marginaalitapaus, että siitä on ihan turha vetää yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuutta. Ehkä joku psykohistorioitsija osaisi selittää, mistä tämä suomalaisen ja amerikkalaisen elämänmuodon samanlaisuus johtuu. Minun intelligentsiani ei siihen ihan riitä.
Tää menee niiiiiiin vituiksi.
Se vain on niin, että tämän päivän maailmassa on sitä tietoa joka asiasta niin paljon, ettei sitä kaikkea yksi ihminen voi hallita. Ikävän usein sitten juuri nämä omaa elämää ja terveyttä eniten koskettavat asiat jätetään vähälle huomiolle, koska niillä ei esim. työmarkkinoilla ole mitään arvoa. Kahvipöytäkeskustelussakin on enemmän hyötyä siitä, että tietää, mitä Selviytyjien viime jaksossa tapahtui.
