Muukalaislegioonaan

[Actor]

oho

 

[Takakäsi]

Rykmentti/osasto sama se miten halkoo hiuksia tai nussii pilkkua ...

Eikä anneta sen vaivata mieltä jos siellä todella joku suomalainen pärjää
:arvi:

Itse pärjäsin kyseisessä paikassa 5v vuotta joten en nussi pilkkua vaan korjaan asiavirheitä ,mitä helposti syntyy kun kerrotaan kuulopuheita varmana tietona.

 

[Matsku]

Itse pärjäsin kyseisessä paikassa 5v vuotta joten en nussi pilkkua vaan korjaan asiavirheitä ,mitä helposti syntyy kun kerrotaan kuulopuheita varmana tietona.

Jos tuo nyt pitää paikkaansa eikä ole vitsi niin nostan hattua ...

 

[Takakäsi]

Jos tuo nyt pitää paikkaansa eikä ole vitsi niin nostan hattua ...

Pitää paikkansa, palvelin aikana 14/01/98-14/01/03.

 

[Deadly Poison]

Miltä tuntuu näin jälkeenpäin, kaduttaako vai oliko hyvä kokemus?

 

[Takakäsi]

Miltä tuntuu näin jälkeenpäin, kaduttaako vai oliko hyvä kokemus?

Mitään en kadu.Välillä oli hauskaa ja välillä vitutti, vähän niinkun joka duunipaikassa ;)

 

[Matsku]

Minkäslaisia hommia siellä tuli tehtyä ... ?
tai tarkemmin osasto/yksikkö

Mites kieli taito kaunko meni ?

 

[ratrace]

Hieman on vanha keskustelu, mutta kaivan nyt kuitenkin esiin kun on ajankohtaista omassa elämässäni...

Kyllä on monenlaista kommenttia aiheesta, ja kielteiset vastaukset kulkee yleensä rataa "Särkänniemeen vaan jos seikkailua kaipaat". Varmaan suurin osa legioonasta "haaveileva" onkin liikaa leffoja nähnyt wannabe-rambo, mutta on meitä ehkä hieman vakavamminkin otettavia.

Itse olen nyt reilu kolmekymppinen mies, työelämässä olen raatanut viisitoistavuotaasta saakka. Olen akateemisesti koulutettu ja hyvässä duunissa, toimihenkilönä suuressa tehtaassa ja alaisia vajaa sata. Palkka ihan kohdallaan eikä muutenkaan pitäisi olla valittamista, mutta... elämä on täysin tyhjää ja vailla päämäärää. En tiedä sairastanko masennusta vai missä viiraa, mutta elämästä on kadonnut kaikki mausteet. Olen menettänyt läheisiä ihmisiä enemmän kuin laki sallii, ja kolmen läheisen itsemurhat eivät ole omiaan kohentamaan mielialaa. Joskus unelmoin perusasioista kuten vaimo, koira, 2½ lasta, omakotitalo ja farmarivolvo... tota perusbullshittiä mitä kaikki pitää elämän tarkoituksena. Miksi ihmeessä tämä maailma kaipaisi lisää pentuja, ruoka kun ei riitä enää jo syntyneillekään? Miks ihmeessä mun pitäis lisääntyä ja perustaa pesä? Sukulaisten painostuksesta? Siksikö että "niin muutkin tekee"? Pah.

Ensimmäisen siirtoni tein viime vuonna, muutin uuteen, outoon kaupunkiin ja otin avioeron. Nyt olen aloittamassa "uutta elämää" tyhjältä pöydältä, mutta ne "perushaaveet" ei kiinnosta enää pätkääkään. Duunipaikka on hyvä, mutta siihen se jääkin. Olen jopa heikkoina hetkinä hautonut itsemurhaa mutta niin raukkamaista tekoa en ole valmis tekemään, mä kun en anna koskaan periksi. Olisin täysin valmis myymään kaiken, heittämään repun selkään ja lähtemään kohti tuntematonta. Jääköön "unelmaduuni" joka on todellisuudessa elinvoiman tuhoava pohjaton kaivo, ahneessa maailmassa jossa ihmisarvo on unohtunut. Olemme pelkkiä korvattavia osia suuressa rahasammossa. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Legioona saattaisi hyvinkin hyötyä kaltaisestani ihmisestä joka on jättänyt kaiken maallisen taakseen eikä aio taakseen vilkuilla. Mies joka jättää huippuduunin ja hyvän liksan... ja rakastavan vaimon... mies joka ei pelkää kuolemaa. Naurakaa vain, ei voisi vähempää kiinnostaa mitä ajattelette.

 

[Aimo]

En tiedä sairastanko masennusta vai missä viiraa, mutta elämästä on kadonnut kaikki mausteet. .... Naurakaa vain, ei voisi vähempää kiinnostaa mitä ajattelette.

Kyllä sinä olet masentunut. Mieti omalta osaltasi vielä kannattaako korjauttaa tila itse vai lähteä sitä karkuun?

Tsemppiä jokatapauksessa. :thumbs:

 

[MEV]

Hieman on vanha keskustelu, mutta kaivan nyt kuitenkin esiin kun on ajankohtaista omassa elämässäni...

Kyllä on monenlaista kommenttia aiheesta, ja kielteiset vastaukset kulkee yleensä rataa "Särkänniemeen vaan jos seikkailua kaipaat". Varmaan suurin osa legioonasta "haaveileva" onkin liikaa leffoja nähnyt wannabe-rambo, mutta on meitä ehkä hieman vakavamminkin otettavia.

Itse olen nyt reilu kolmekymppinen mies, työelämässä olen raatanut viisitoistavuotaasta saakka. Olen akateemisesti koulutettu ja hyvässä duunissa, toimihenkilönä suuressa tehtaassa ja alaisia vajaa sata. Palkka ihan kohdallaan eikä muutenkaan pitäisi olla valittamista, mutta... elämä on täysin tyhjää ja vailla päämäärää. En tiedä sairastanko masennusta vai missä viiraa, mutta elämästä on kadonnut kaikki mausteet. Olen menettänyt läheisiä ihmisiä enemmän kuin laki sallii, ja kolmen läheisen itsemurhat eivät ole omiaan kohentamaan mielialaa. Joskus unelmoin perusasioista kuten vaimo, koira, 2½ lasta, omakotitalo ja farmarivolvo... tota perusbullshittiä mitä kaikki pitää elämän tarkoituksena. Miksi ihmeessä tämä maailma kaipaisi lisää pentuja, ruoka kun ei riitä enää jo syntyneillekään? Miks ihmeessä mun pitäis lisääntyä ja perustaa pesä? Sukulaisten painostuksesta? Siksikö että "niin muutkin tekee"? Pah.

Ensimmäisen siirtoni tein viime vuonna, muutin uuteen, outoon kaupunkiin ja otin avioeron. Nyt olen aloittamassa "uutta elämää" tyhjältä pöydältä, mutta ne "perushaaveet" ei kiinnosta enää pätkääkään. Duunipaikka on hyvä, mutta siihen se jääkin. Olen jopa heikkoina hetkinä hautonut itsemurhaa mutta niin raukkamaista tekoa en ole valmis tekemään, mä kun en anna koskaan periksi. Olisin täysin valmis myymään kaiken, heittämään repun selkään ja lähtemään kohti tuntematonta. Jääköön "unelmaduuni" joka on todellisuudessa elinvoiman tuhoava pohjaton kaivo, ahneessa maailmassa jossa ihmisarvo on unohtunut. Olemme pelkkiä korvattavia osia suuressa rahasammossa. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Legioona saattaisi hyvinkin hyötyä kaltaisestani ihmisestä joka on jättänyt kaiken maallisen taakseen eikä aio taakseen vilkuilla. Mies joka jättää huippuduunin ja hyvän liksan... ja rakastavan vaimon... mies joka ei pelkää kuolemaa. Naurakaa vain, ei voisi vähempää kiinnostaa mitä ajattelette.

Mun elämän toive:

1. Lisäravinteisiin ei ole rahallista pulaa ikinä
2. Ihan sama mikä paska kerrostalon asunto, kunhan se ei ole vuokra, eikä paikkakunta saa olla huono salikäyntiä katsoen.
3. Työ ei mene salin eteen, vaan pystyn treenaa aina kun on aikaa ja kehittyä mieleni mukaan (tarkoittaa, että huonoja treenipäiviä ei tule työn takia)

Voin vaihtaa ystäväni ja koirani noihin kolmeen asiaan. Se vaan on jumalallinen fiilis kävellä ympäriinsä kun kroppa on täydessä kunnossa.
Vaimoa en tarvitse, mutta voin pistää paksuksi naisia, ettei monikulturismi voita suomea.

Ei muuta, itket mielestäni tyhjästä, aika outoa mulle

 

[ratrace]

Masentunut, kyllä. Mutta syy on tässä kiireisessä ja ahdistavassa ahneessa länsimaisessa elämäntyylissä, ja sitä on hieman vaikea lähteä muuttamaan. En ajattele lähtöä pakona, vaan mahdollisuutena.

 

[Aimo]

Mun elämän toive:

1. Lisäravinteisiin ei ole rahallista pulaa ikinä
2. Ihan sama mikä paska kerrostalon asunto, kunhan se ei ole vuokra, eikä paikkakunta saa olla huono salikäyntiä katsoen.
3. Työ ei mene salin eteen, vaan pystyn treenaa aina kun on aikaa ja kehittyä mieleni mukaan (tarkoittaa, että huonoja treenipäiviä ei tule työn takia)

Voin vaihtaa ystäväni ja koirani noihin kolmeen asiaan. Se vaan on jumalallinen fiilis kävellä ympäriinsä kun kroppa on täydessä kunnossa.
Vaimoa en tarvitse, mutta voin pistää paksuksi naisia, ettei monikulturismi voita suomea.

Ei muuta, itket mielestäni tyhjästä, aika outoa mulle

Kirjoitapa noi paperille, laita kuoreen ja avaa 10 vuoden kuluttua.

 

[Reason]

Mun elämän toive:

1. Lisäravinteisiin ei ole rahallista pulaa ikinä
2. Ihan sama mikä paska kerrostalon asunto, kunhan se ei ole vuokra, eikä paikkakunta saa olla huono salikäyntiä katsoen.
3. Työ ei mene salin eteen, vaan pystyn treenaa aina kun on aikaa ja kehittyä mieleni mukaan (tarkoittaa, että huonoja treenipäiviä ei tule työn takia)

Voin vaihtaa ystäväni ja koirani noihin kolmeen asiaan. Se vaan on jumalallinen fiilis kävellä ympäriinsä kun kroppa on täydessä kunnossa.
Vaimoa en tarvitse, mutta voin pistää paksuksi naisia, ettei monikulturismi voita suomea.

Ei muuta, itket mielestäni tyhjästä, aika outoa mulle

Voi jessus sentään.

 

[Aimo]

Masentunut, kyllä. Mutta syy on tässä kiireisessä ja ahdistavassa ahneessa länsimaisessa elämäntyylissä, ja sitä on hieman vaikea lähteä muuttamaan. En ajattele lähtöä pakona, vaan mahdollisuutena.

Ymmärrän. Et kyllä varmasti rauhaa löydä ainakaan muukalaislegioonasta. Mitäs jos pakkaisit laukkusi ja kävisit tutustumassa muutaman kuukauden verran maailmaan. Kyllä sieltä aina paikka löytyy.

 

[MEV]

Kirjoitapa noi paperille, laita kuoreen ja avaa 10 vuoden kuluttua.

Kukaan ei ota vakasti juttuja mitkä on 18v pojan kirjoittamana :D

Mutta tosta muukalaislegioonasta, eikös suurinosa niistä ole entisiä rikollisia ketkä menee muukalaislegioonaan, koska muukalaislegioona pyyhkii rikollistaustat/koko elämän pois ja sitten voi aloittaa uudelta paperilta?

 

[ratrace]

Et kyllä varmasti rauhaa löydä ainakaan muukalaislegioonasta.

Rauhaa? En mä mitään rauhaa ole etsimässä, uusia haasteita vain... nykyinen elämä kun tuntuu niin harmaalta. Koko länsimainen elämäntyyli perustuu mukavuudenhalulle ja vätystelylle, ja saan ponnistella tosissani säilyttääkseni edes jonkinlaisen fyysisen kunnon tullessani väsyneenä "toimistolta". Jengi vaan lihoaa ja valittaa, ja vaatii enemmän ja enemmän vaikka jengillä on jo aivan liikaa tarpeetonta sälää kaapit pullollaan. Ihan sairaan ärsyttävää touhua. Elän mieluummin täysillä muutaman vuoden, kuin hitaasti kytemällä ja muumioitumalla eläkeikään saakka. Harrastankin maratonjuoksua joita takana onkin jo kuusi kappaletta, ja mitä enemmän sattuu sitä parempi. Tämä ei ole mikään hetken mielijohde vaan olen hautonut legioona-ajatusta jo vuosia, läpi nousujohteisen uraputkeni ja opintojeni. Tää shitti mitä me täällä mahat pystyssä vätystellään ei oo mun juttu.

 

[ratrace]

Mutta tosta muukalaislegioonasta, eikös suurinosa niistä ole entisiä rikollisia ketkä menee muukalaislegioonaan, koska muukalaislegioona pyyhkii rikollistaustat/koko elämän pois ja sitten voi aloittaa uudelta paperilta?

Pienet rikokset tai linnatuomiot ei haittaa sisäänpääsyä, mutta "verisiä" rikoksia ei saa tililtä löytyä, Ranska miettii nykyään tarkemmin kenellä aseen antavat. Sanonta kuuluukin" We want our recruit´s to be angels, but it does not matter if they have some shit on their wing´s". Meikäläisen siivet on puhtaat.

 

[Trident]

Masentunut, kyllä. Mutta syy on tässä kiireisessä ja ahdistavassa ahneessa länsimaisessa elämäntyylissä, ja sitä on hieman vaikea lähteä muuttamaan. En ajattele lähtöä pakona, vaan mahdollisuutena.

Ei perkele, nyt ollaan hakoteillä. Muukalaislegioona varmaan kuulostaa tosi romanttiselta, mutta taitaa olla ihmiskunnan syvimpiä persereikiä. Sehän kuuluu Ranskalle? Mitä helvetin hienoa olis kuulua Ranskan armeijaan? Siellä ni istu Maginot - linjalla ku sakemannit kruisas tyynesti Ardennien läpi. Amerikkalaisten, brittien, kanukkien yms piti sitten lopulta tulla hoitaa homma kotiin. Ja miten Frääns tästä kiittää? Veti kaiken tuen pois USA:n Irak-operaatiolta. Aijai, kai olet Suomen armeijan kasvatti sentään? Ajatteles, talvisota, 105 kunnian päivää. Lukkopulttinen mosin-nagant, harvalukuiset Suomi-konepistoolit ja PERKELE. Ilmoittaudu vaikka vapaaehtoisiin maanpuolustuskursseihin tai kertausharjotuksiin ja liity johonkin kiltaan joka järjestää erilaista sykettä. Etsä niitä Ranskiksia tarvitse, vaikka ne ilomielin ottaiskin sut sinne pilaamaan elämäs. Harkitse myös käyntiä lääkärissä keskustelemassa oireistasi, sun oireet on oikeastaan vaan merkki terveydestä. Kuka muu kuin terve ihminen oirehtisi noin tässä nykymaailmassa? Tsemiä. :thumbs:

 

[ratrace]

Ei perkele, nyt ollaan hakoteillä. Muukalaislegioona varmaan kuulostaa tosi romanttiselta, mutta taitaa olla ihmiskunnan syvimpiä persereikiä.

En ajattele lähtöä lainkaan poliittisesti, ja viestisi oli täynnä viittauksia moisiin asioihin. Haluan irti tästä rahasammosta ja fyysistä kärsimystä tän aivovenytyksen vastapainoksi, ja mitä syvempi perseenreikä jossain odottaa ja mitä enemmän sattuu, sen parempi. Suomeksi sanottuna haluan vit***n tästä lihoavasta ja itsekkäästä shitistä, ja mitä kusisempaan paikkaan sen parempi. Viimeisimmällä maratonillani oksensin kuusi kertaa ja shitti lensi toisesta päästä jo puolivälissä, ja nylkyttelin naureskellen kumarassa maaliin saakka... ja uskallan väittää että 99% jengistä olisi siinä kunnossa jättänyt leikin kesken ja lähtenyt köllöttelemään jonnekin mukavalle sohvalle kiskomaan bisseä. Oli jumalauta ihan kuningasfiilis ku siitä selvisin, ja vaikka lähes konttasin maaliin hieman harmitti kun matka loppui kesken juuri kun alkoi todella heikottamaan. Mulla on ihan väärä duuni ja elämä, näin itsetuhoiselle ja kipua sietävälle on varmasti olemassa järkevämpiäkin paikkoja työskennellä ku joku fucking tietokone meluisan tehtaan uumenissa.

 

[ratrace]

En edes oleta että joku ymmärtäisi, sen verran monta kertaa olen tässä elämässä joutunut toteamaan olevani täysin erilainen kuin lähes kaikki muut. Joko olen täysin sokea ja muut tajuaa missä mennään, tai sitten olen todella avannut silmäni ja muut on sokeita.