- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 163
Itse lueskelin aikoinaan sen Per Anderssonin Saharan. Ihan ok kirjalta se ainakin sillon vaikutti ja aika rankkaa toimintaahan se. Heti kättelyssä oli vaihdettu nimet, annettu uus henkilöllisyys ja kaikki yhteydet ulkomaailmaan oli katkaistu, mukaanlukien koti. Sitten tosiaan pienetkin virheet tuntuivat tulleen aika kalliiksi. Jos vaikka satuit iltavapaalla pieneen kahakkaan niin kun sotilaspoliisit poimivat pakettiautoon niin niitä ei paljo kiinnostanut kuka tappelun aloitti jne.. Siinä 160kilonen sotilaspoliisi istui samantien naaman päälle ja välillä vähän toinen hemmo hakkas päätä pakun lattiaan et tietää seuraavana aamuna olleensa ajelulla. Siellä ei totisesti säälin tai terveiden ihmisten kanssa ole paljon tekemistä, mutta jos rajojaan haluaa testata niin mikäpä siinä. Onhan se tietty niin että mitään YK-kavereita ei oikein voi verrata muukalaislegioonaan eikä ole tarviskaan. Nämä tyypit legioonassa eivät totisesti tunne sanaa kipu. Per Andersson sanoi lopuksi kirjassaan että häneltä usein tullaan kyselemään värväystoimistoista ja että kuinka legioonaan pääsee, mutta hän haluaisi mielummin neuvoa kuinka sieltä pääsee pois.