- Liittynyt
- 17.8.2004
- Viestejä
- 3
En löytänyt aikaisempaa thrediä kyseisestä aiheesta, sori jos sellainen on jo.
Olen seurustellut noin puolitoista vuotta. Suhteemme toimii mielestäni juuri niinkuin pitääkin luukuunottamatta minun mustasukkaisuuttani.
Kyse ei ole niinkään siitä että olisin täysin varma tyttöystäväni uskottomuudesta, vaan hetkellisistä mustasukkaisuus puuskista.
Tiedän että hän rakastaa minua ja että ei menisi sänkyyn asti kenenkään kanssa niin kauan kun olemme yhdessä. Olemme erään riidan jälkeen sopineet että peli poikki ennenkuin lähdetään muihin peteihin.
Perinteinen tilanne on se että menemme jollain porukalla baariin, tyttöystäväni pitää paljon tanssimisesta ja on oikeastaan lähes koko illan tanssilavalla. Ennemmin tai myöhemmin yksi tai useampi mies tulee piirittämään häntä ja tanssiminen saattaa jatkua mielestäni aivan liian "läheisellä"tavalla.
Kyse ei siis ole mistään nuolemisesta etc. vaan toisiaan lähellä olevasta tanssimisesta, kun sitten havaitsen tämän touhun tuntuu siltä että joku lyö puukolla vatsaan, mustasukkaisuus reaktio on valmis.
Joko käännän selkäni ja mökötän koko illan tai sitten menen avautumaan. (väkivaltaiseksi en ole koskaan käyny) Yleensä tälläisen tilanteen jälkeen on aina riita mikä on yleensä päättynyt jonkinlaiseen kompromissiin.
Olen yrittänyt selittää miltä tuntuu kun näen jonkun miehen kädet hänen lanteillaan , mutta kun se on sille tanssia ja mulle vähintään esileikkiä.
Viime aikoina nämä tilanteet on vähentyny koska välttelen samaan aikaan baariin joutumista.
Viimeisin tapaus oli kun muija oli kavereittensa kanssa ankkarockissa. Katselin sieltä otettuja valokuvia ja yhdessä kuvassa muijani roikku jonkun jätkän kaulassa, ajattelin että se on joku kännihalaus tai vastaavaa. Mutta eipäs se auttanut minun pientä sieluani, kyseinen kuva kummitteli päässäni jonkun pari kolme päivää ja samalla ahdisti niin vitusti.
En edes viittinyt kysyä mitä siinä kuvassa tapahtuu koska olen melkein varma että siitä keskustelusta ei seuraa hyvää. Sen verran kova agre nousee kuvasta että se menisi kumminkin ennenpitkää avautumiseksi.
Olen miettinyt mistä tämä viha ja ahdistus oikein kumpuaa.
Ensinnäkin silloin kun tutustuin laivalla nykyiseen heilaani hän oli varattu, mutta eihän se menoa haitannu ja päädyimme samaan hyttiin.
Jälkeenpäin asian nostettuani pöydälle, silloinen jätkäkaveri oli kai käytännössä ollut jo menneen talven lumia.
Toiseksi olen poikamies vuosinani ollu lukuisten varattujen naisten kanssa pönkittääkseni paskaa itsetuntoani.
Olen varma että kahdella aikasemmalla kohdalla on vaikutus nykyisiin ajatuksiini, en vain osaa olla ajattelematta "pahoja asioita" heilastani.
Silloin kun nämä asiat ei riivaa mieltäni meillä menee tosi hyvin ja on hauskaa. Enkä edes kaipaa poikamies elämää se on sen verran hajottavaa touhua.
Missään nimessä en halua ruveta kahlitsemaan muijani menoja tai ottamaan kaikenkieltävää asennetta.
Nyt kysyisin millä ihmeellä saan tämän kalvavan mustasukkaisuuden pois mielestäni ja millä pystyisin niinä synkkinä hetkinä käsittämään sen että olen se ainoa ja oikea muijalleni, niinkuin hän on sen itse sanonut.
PS. Luettuani tuon äskeisen itkuvirren läpi ajattelin itsekseni että, voi vittu mitä tekstiä. Samalla tavalla tämä teksti tuntuu lapselliselta, pienisieluisen itsetunto ongelmaisen nuoren miehen avautumiselta kun miltä tuntuu sen jälkeen kun on oikesti mustasukkaisena avautunut muijalle. Mutta minkäs koira karvoilleen voi, tarvis vaan keksiä joku ratkaisu.
Olen seurustellut noin puolitoista vuotta. Suhteemme toimii mielestäni juuri niinkuin pitääkin luukuunottamatta minun mustasukkaisuuttani.
Kyse ei ole niinkään siitä että olisin täysin varma tyttöystäväni uskottomuudesta, vaan hetkellisistä mustasukkaisuus puuskista.
Tiedän että hän rakastaa minua ja että ei menisi sänkyyn asti kenenkään kanssa niin kauan kun olemme yhdessä. Olemme erään riidan jälkeen sopineet että peli poikki ennenkuin lähdetään muihin peteihin.
Perinteinen tilanne on se että menemme jollain porukalla baariin, tyttöystäväni pitää paljon tanssimisesta ja on oikeastaan lähes koko illan tanssilavalla. Ennemmin tai myöhemmin yksi tai useampi mies tulee piirittämään häntä ja tanssiminen saattaa jatkua mielestäni aivan liian "läheisellä"tavalla.
Kyse ei siis ole mistään nuolemisesta etc. vaan toisiaan lähellä olevasta tanssimisesta, kun sitten havaitsen tämän touhun tuntuu siltä että joku lyö puukolla vatsaan, mustasukkaisuus reaktio on valmis.
Joko käännän selkäni ja mökötän koko illan tai sitten menen avautumaan. (väkivaltaiseksi en ole koskaan käyny) Yleensä tälläisen tilanteen jälkeen on aina riita mikä on yleensä päättynyt jonkinlaiseen kompromissiin.
Olen yrittänyt selittää miltä tuntuu kun näen jonkun miehen kädet hänen lanteillaan , mutta kun se on sille tanssia ja mulle vähintään esileikkiä.
Viime aikoina nämä tilanteet on vähentyny koska välttelen samaan aikaan baariin joutumista.
Viimeisin tapaus oli kun muija oli kavereittensa kanssa ankkarockissa. Katselin sieltä otettuja valokuvia ja yhdessä kuvassa muijani roikku jonkun jätkän kaulassa, ajattelin että se on joku kännihalaus tai vastaavaa. Mutta eipäs se auttanut minun pientä sieluani, kyseinen kuva kummitteli päässäni jonkun pari kolme päivää ja samalla ahdisti niin vitusti.
En edes viittinyt kysyä mitä siinä kuvassa tapahtuu koska olen melkein varma että siitä keskustelusta ei seuraa hyvää. Sen verran kova agre nousee kuvasta että se menisi kumminkin ennenpitkää avautumiseksi.
Olen miettinyt mistä tämä viha ja ahdistus oikein kumpuaa.
Ensinnäkin silloin kun tutustuin laivalla nykyiseen heilaani hän oli varattu, mutta eihän se menoa haitannu ja päädyimme samaan hyttiin.
Jälkeenpäin asian nostettuani pöydälle, silloinen jätkäkaveri oli kai käytännössä ollut jo menneen talven lumia.
Toiseksi olen poikamies vuosinani ollu lukuisten varattujen naisten kanssa pönkittääkseni paskaa itsetuntoani.
Olen varma että kahdella aikasemmalla kohdalla on vaikutus nykyisiin ajatuksiini, en vain osaa olla ajattelematta "pahoja asioita" heilastani.
Silloin kun nämä asiat ei riivaa mieltäni meillä menee tosi hyvin ja on hauskaa. Enkä edes kaipaa poikamies elämää se on sen verran hajottavaa touhua.
Missään nimessä en halua ruveta kahlitsemaan muijani menoja tai ottamaan kaikenkieltävää asennetta.
Nyt kysyisin millä ihmeellä saan tämän kalvavan mustasukkaisuuden pois mielestäni ja millä pystyisin niinä synkkinä hetkinä käsittämään sen että olen se ainoa ja oikea muijalleni, niinkuin hän on sen itse sanonut.
PS. Luettuani tuon äskeisen itkuvirren läpi ajattelin itsekseni että, voi vittu mitä tekstiä. Samalla tavalla tämä teksti tuntuu lapselliselta, pienisieluisen itsetunto ongelmaisen nuoren miehen avautumiselta kun miltä tuntuu sen jälkeen kun on oikesti mustasukkaisena avautunut muijalle. Mutta minkäs koira karvoilleen voi, tarvis vaan keksiä joku ratkaisu.
Moraalilla varustettu tyttönen läpsäyttäisi vieraan miehen kädet pois lanteiltaan ja sitten jatkaisi riehumista. 
