Mittee tiiät?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja tarkemo
  • Aloitettu Aloitettu
Helsinkiin lähtiessä päätin, että en perkele puhu koko matkalla helsingin sanaa - kymenlaakson murteella on pärjättävä.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Itse olen asunut niin monella paikkakunnalla ja sekä itä- että länsimurteiden alueella, että valitettavasti en osaa puhua mitään murretta kunnolla. Puheeni lienee siis lähinnä ns. yleiskieltä, mutta omaa kyllä joitakin piirteitä savonmurteesta (asuin Kuopiossa 9-vuotiaasta 20-vuotiaaksi): ossaa, tullee, mennee yms. kaksoiskonsonantit, en tiijä (=tiedä) yms. Ilmaus "en kehtaa" aiheuttaa joskus myös huvitusta etelä-suomalaisissa tuttavissa (savonmurteessahan ko. ilmaus tarkoittaa siis "en viitsi").

IMO murteet ovat hieno asia :thumbs: :worship:
 
On muuten saatanan ärsyttävää kuunneltavaa, kun iisalmelaiset puhuu. "En mie kehtoo" "Ne on likkoomassa."

Puhelinkeskustelu iisalmelaisen kanssa:

- Ketä siellä on?
- Oon täällä yksin.
- KETÄ SIELLÄ ON?!
- Oon yksin...?
... pitkän ajan kuluttua tuleekin sitten selville, että kysymys onkin, että kuka siellä on.


Jostakin syystä vituttaa myös joittenkin vantaalaisten ja espoolaisten lähiösankareitten "slangi". Ei saatana. Oikeasti: haistakaa vitun pitkä vittu :curs:. Menkää "dissaamaan" ja "vetämään viikseen" itseänne.
 
Yksi hauska sattuma on jäänyt mieleen liittyen Savo/Hki-asetelmaan. Joskus yläasteen lopussa teimme luokkaretken Etelä-Savon porukalla Helsinkiin ja tietysti räväkkään teini-ikään ehtineet tytöt halusivat tehdä vaikutuksen "stadin pojuihin". Jostain syystä huomiota ei lohjennut hyvässä mielessä, kun kaupungilla keskustelut alkoivat jäänmurtajalla "myö ollaan hesalaisia". Yleensä tuota replaa pidemmälle ei kanssakäymisessä päästy :) Jälkeenpäin ihmeteltiin poikien moninaisia reaktioita.

Reilu 20 vuotta Savossa varttuneena ja vajaa 2 vuotta aikoinaan Hki:ssa asuneena voi jälkianalyttisena todeta, että puheen perusrytmi ei muutu radikaalisti, mutta yksittäiset sanat muuttuvat nopeaan arkipuheessa (ruoka = safka, paikka = mesta, bussi = dösä jne....aika päivittäiset perussanonnat). Melkoista sekasortoahan puhe varmaan ollut ("männäänkö kebulle, ois lätty femmalla"), mutta siitä olen kaiken viimeisenä stressannut, että onkohan seuraava lause korrektisti muodostettu juuri tässä seurassa.

Jos myös puheesta, niin ennen kaikkea savolaisesta lupsakkuudesta ihmiset aavisteli alkuperän. Yleensä ihmiset piti tästä (haluan olla tässä uskossa), mutta monelle ylpeällä ja arvonsa tietävälle tämä saattoi olla liikaa, kun tuntematon saattoi jopa puhua spontaanisti ja avoimesti, ilman tarvittavaa alkukyräilyä ja background-checkiä.

PS. Kirjoittaessa vain ja ainostaan kirjakieli (ainakin jalo pyrkimys). Karmea lukea mm. postauksia foorumilta murteella kirjoitettuna.
 
Asuinpaikka ja vaikutteet loistaa minulla melko selkeästi puheesta läpi, enkä kyllä häpeä sitä tai yritä kitkeä pois. Savossa syntyneenä ja asuvana puhe on välillä pitkää kiemurtelua ja kaartelua lisättyine vokaaleineen, mutta koska moni sukulaisista on asunut Oulun läänissä, on sanoja tarttunut siitäkin murteesta. Puhe on siis pääasiassa lupsakkoo, eikä haittaa itteäni yhtään. Joskus puhe kuitenkin mukautuu ympäristön kanssa, eikä sitä oikein itekkään huomaa vaihtavansa yleiskieleen, vaikka niin tekeekin. Jos vertaan omaa puhettani vanhan koulukunnan savolaisiin, niin näkyyhän siinä kuitenkin selkeä ero: enemmän alkaa tuo murre sotkeutua minullakin kirjakielen ja nettislangin kanssa, mutta selkeät savolaiset piirteet paistavat kuitenkin läpi.

Mutta liekkö tuolla sitten loppujen lopuks mitään merkitystä, meneekö se minkään murteen sisällä.
 
Vejä kättee!
Mittää pahhaa ikkää tehny.

Tuollei kuulemma puhun, asun pohjoisessa keskisuomessa. Ainakin savvoo tuossa on, mutta myös jotain muuta. Me varmaan täällä keskellä sekotetaan joka suunnasta? :D
 
Puhun juuri niin kuin puhun. Sitten voidaankin koko ilta selvitellä, että mitä tarkoitan jollain tietyllä sanalla tms. Jos alkaa mennä liian paljon selityksen puolelle, niin saatan vaihtaa puhetapaa enemmän harkituksi ja kirjakieleen päin.

Puhun nykyisinkin vielä automaattisesti sekaisin "mie, sie, mää ja sää" - muotojen välillä, yleensä vielä seuran puhetavan mukaan. Tämä johtuu siitä, että olen joutunut kuuntelemaan näitä muotoja sekaisin koko ajan. Tämä ei ole siis harkittua. Hesan "murre (varsinkaan slangi)" ei ole kovin mukavaa kuunneltavaa.

Murteita on ihana kuulla, ja niistä on mukava keskustella. Aitous on valttia. Niin ja pohjoisesta ollaan :)
 
Sabine sanoi:
Puhun juuri niin kuin puhun. Sitten voidaankin koko ilta selvitellä, että mitä tarkoitan jollain tietyllä sanalla tms. Jos alkaa mennä liian paljon selityksen puolelle, niin saatan vaihtaa puhetapaa enemmän harkituksi ja kirjakieleen päin.

Puhun nykyisinkin vielä automaattisesti sekaisin "mie, sie, mää ja sää" - muotojen välillä, yleensä vielä seuran puhetavan mukaan. Tämä johtuu siitä, että olen joutunut kuuntelemaan näitä muotoja sekaisin koko ajan. Tämä ei ole siis harkittua. Hesan "murre (varsinkaan slangi)" ei ole kovin mukavaa kuunneltavaa.

Murteita on ihana kuulla, ja niistä on mukava keskustella. Aitous on valttia. Niin ja pohjoisesta ollaan :)
Click to expand...

Siis, sellainen wanhojen gubbejen vääntämä alkuperäinen slangi rokkaa (vrt. Z-salamapartio, Mats ja Rauski :D). Sitten taas tämä nykyaikainen suomi/englanti/ruotsi/nettikieli-sönkötys on ärsyttävää.
 
arni sanoi:
Sitten taas tämä nykyaikainen suomi/englanti/ruotsi/nettikieli-sönkötys on ärsyttävää.
Click to expand...

Totta.

Olen kansainvälisessä koulussa ja liikun sellaisissa piireissä, missä ihmiset puhuvat 50 % ajastaan englantia (koulussa ja kavereiden kanssa). On sanomattakin selvää, että puhe on välillä aikamoista finglishiä. Pyrin yleensä löytämään kaikille sanoille suomenkieliset vastineet koulukaveripiirin ulkopuolella ja niin kauan kun ei tarvitse erikoissanastoa/terminologiaa (mitkä olen saattanut oppia pelkästään englanniksi), kaikki sujuu hyvin. Koulukavereiden kanssa en jaksa välittää, sanat tulevat sillä kielellä millä ne ensiksi ajattelen ja kaikki ymmärtävät kyllä toisiaan.

Meidän luokalla oli alussa joku ihmeen villitys, että porukka valitti koko ajan unohtaneensa suomen kielen. Se ärsytti ihan tosissaan, koska ei äidinkieltään noin vain unohda, ainakaan kun asuu vielä Suomessa. Kai se oli sitten hienoa puhua puoliksi englantia ja puoliksi suomea :jahas:

Jos totta puhutaan, en tykkää mistään murteista. Ihan perus puhekieli on paras :)
 
Olen kateellinen niille jotka osaavat puhua murteella. Isänpuoleinen suku tulee Savosta ja niiden kanssa olisi kiva vääntää savoa, mutta kun ei vaan osaa....

En muuten ole kenenkään kuullut puhuvan oikeaa stadin slangia (vaikka itse tulen siltä seudulta). Mahtaa olla poiskuoleva keski-ikäisten duunareiden juttu jota Sami Garam vielä pidättelee hengissä? Itse puhun ainakin yleiskieltä ja niin puhuvat kaveritkin. Tosin meillä oli koulussa yksi "paremman perheen" tyttö joka puhui lähestulkoon kirjakieltä, ja hänen vaikutuksensa näkyy ainakin minun puheessani. Joku pitää ehkä snobbailuna, mutta on se hyvä jos saadaan pidettyä yllä vaativampaa suomen kieltä. Ja sillä saa kätevästi vastapuolen hämilleen jos parikymppisen puhe on kuin 50-luvun suomifilmistä. :D

e. Ei nyt suoranaisesti liity aiheeseen, mutta ymmärtääkö joku murreseudulta tuleva Värttinän laulujen sanoja ilman googlettamista/sanakirjaa? Olisipa hienoa jos oma suomenkieli riittäisi siihen. :(
 
Lähes tunnusmerkitöntä puhekieltä. Korkeintaan persoonapronominien mie ja sie käyttö voi antaa osviittaa kotipaikasta, mutta nykyään etelänhetelmät samaistaa varmaan senki anttituiskuun.
 
Mielestäni mikään murre ei ole sinänsä ärsyttävä, mutta se on, jos kuulee että puhe ei tule luonnostaan. Murteet ovat olleet jossain määrin kovassa huudossa viime vuosina, kaikenlaisia sarjakuvia ja pornolehtiä käännetty murteille jne. Ihmiset ovat ylpeitä juuristaan, ja se on hyvä. Puhekielen pitäisi kuitenkin käsittääkseni olla sellaista, että sitä ei tarvitse mitenkään erikseen miettiä. "Oikea" viäntäminen kuulostaa ihan yhtä hyvältä kuin mikä tahansa puhe, väkisinväännetty kuulostaa urpolta. Joku savon murrekin on niin laajalle alueelle levinnyt, että sen äärilaitojen puhe kuulostaa keskenään hyvin erilaiselta, mutta kyllä sen kuulee jos joku puhuu itselleen vierasta murretta väkisin. Vrt. aksentti englantia puhuessa; natiivilta alkaa kuulostaa vasta hyvin pitkän harjoittelun jälkeen vaikka ääntämistä ja nuottia kuinka tankkaisi.

Itse olen syntyjäni stadilainen, mutta pois muuttanut, joten olen kai oikeutettu jonkinlaiseen kotiseuturakkauteen. Joillekin tämä ei tunnu olevan ihan helppo asia ymmärtää, mutta eipä kamalasti kiinnosta mitä mieltä joku muu on ihan mistä tahansa kaupungista tai sen puhetavasta. Välillä puheeseen saattaa lipsahtaa äidin sukujuurilta joku "mitteekä?", ja jos on kauan jossain reissussa alkaa puheen nuotti ehkä vähän mukailla paikallisia, mutta ei tämä nyt mielestäni mikään haudanvakava asia ole. Puhuu sitä mitä sattuu suusta tulemaan; joskin työtilanteissa pyrin tietoisesti jättämään nämä modernit välimerkit pois.
 
Pidän ehdottomasti murteita kunniassa! Varsinkin kun kuulee esim. itä-suomalaisia tai Oulun murteita, tulee jostain syystä hyvä mieli. Itse puhun aika vahvaakin stadin slangia, ja se on ollut aina musta persoonatonta. Salaa olen jopa ihaillut niitä muutamia sukulaisia ja tuttavia jotka vetävät jotain paksua murretta. Siitä tulee fiilis, että ihmisen juuret on jotenkin syvemmällä. Stadin slangia puhuu myös se suuri osa helsinkiläisistä jotka ovat kotoisin muualta. Ja kokemuksesta olen huomannut, että myös lähes kaikkien ulkosuomalaisten kieli alkaa kehittyä kohti stadin slangimpaa suuntaa, joka nykyisin tuntuu olevan aika lailla lähimpänä suomalaista yleiskieltä. (En siis puhu vanhasta slangista, vaan tästä nykyisin puhuttavasta pehmeämmästä mihin tämäkin on kehittynyt). Tai ehkä se tapahtuu vaan meidän kesken ja on vaan mun vaikutusta.

Mutta ehdottomasti murteet on siistin kuuloisia! Vaikka henkilökohtaisesti mua jostain syystä vituttaa yli kaiken Turun murre ja joskus sen kuuleminen sen harvan kerran kun sitä joutuu kuulemaan saa mut raivon partaalle, en toivo että ihmiset lopettaisi sen puhumisen. Toihan on tietty mun ongelma, ja murteista tulee sentään jotain autenttisuutta.
 
Pidän murteista todella paljon, etenkin Oulun-seudun ja Lapin murteet saavat hyvälle tuulelle, ihan kuin kotona olisi! Muutenkin murretta puhuvasta ihmisestä tulee tunne, että hän on aito, oma itsensä ja tuntuu helposti lähestyttävältä.

Itse puhun melko murteetonta kieltä omasta mielestäni, mutta yleensä aina joku huomauttaa, että taidan olla muualta lähtöisin. Tahallani en ole omaa rakasta lapinmurrettani karsinut pois. Kotipaikassa kun menen käymään, tulee puheeseen heti muutama ylimääräinen h-kirjain lisää :D
Myös kelekka ja pulukka saattaavat lipsahtaa huomaamatta..

Muualla kuin Helsingissä en ole törmännyt teini-ikäisten tyttöjen puhetapaan, jossa leukaa ja suuta liikuttamatta puhutaan nenän kautta naristen. Ihan jotain järkkyä, liekö sitten yleistymässä kaikilla teini-ikäisillä ympäri Suomea?
 
Melkein yhtäpaljon kuin murre-sanat kuuluu ihmisestä hänen puhetapansa. Onko sekin sitten murretta? Nimittäin onko se feikkiä jos muuttaja alkaa puhumaan paikallista murretta?

Olen täysin samaa mieltä siitä, että murteet ovat muodissa.
 
Mä en puhu oikeesti mitään kunnollista murretta, mutta veikkaisin että aika nopeasti kuulija tunnistaa minut savolaiseksi. 9 vuotta Keski-Suomessa on ehkä lisännyt puheeseeni konsonanttimonistusten lisäksi vokaalien venytyksen (liinja-aauto), jota en tosin itse huomaa harrastavani. Jotkin sanat on myös vaihtuneet, linikka on nykyisin bussi ja yhä useammin huomaan yrittäväni muistaa lausua myös d-kirjaimen (se on vaikee!). Toki savolaisten seurassa puhun levveempää kieltä, mutta ei oo tullut mieleen, että pitäisi puhua yleiskielellä. Puhun yh(d)ellä tavalla ja kirjoitan toisella.
 
Tapaus lohjalta parin viikon takaa, parin kaverin kaa siellä reissussa ja eräs perisavolainen menee tilaamaan lounasta huoltiksella(juuri niin rennosti lausuttuna tuo mehästäjänleike kun vaan savolainen voi sen sanoa :D).

kaveri: Mehästäjänleike
Myyjä: mitä?
kaveri: Mehästäjänleike.. ....siis metsästäjänleike

:D

eniten kyl inhoan tuota murteen pakollista tuputtamista jos se ei ole luontevaa puhujalle, varsinki tälleen foormumeilla tulee tiputettua suuri osa murresanoista pois.

...ehkä kaikki ei ymmärtäis mistä puhun jos keittäsin sajua tai joisin plöröt :)
 
Mielenkiintoinen threadi.

Mun mielestä ihminen joka puhuu omalla tavallaan, on se sitten stadii tai lappii, on mielenkiintoinen. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka Bassoradion tyypit, jotka puhuvat mitä kummalisinta Itä-stadin katuslangia. Kuitenkin näitä kavereita kuuntelee mielellään, koska huomaan että heidän ilmaisunsa tulee suoraan sydämestä heidän omalla erikoisella tavallaan.

Murteet ja slangi on vain kielen rikkautta. Itse en häpeä puhua omaa Jä'genkieltä, vaikka välillä kyllä huomaan että se sisältää sellaisia elementtejä, joista voisi oppia eroon. Olkaa ylpeitä omasta itsestänne ja juuristanne/juurettomuudestanne.

vilpertt sanoi:
...ehkä kaikki ei ymmärtäis mistä puhun jos keittäsin sajua tai joisin plöröt :)
Click to expand...

Toki mä ymmärrän. Jätkä vetää savut ja dokaa jotain omakeitto viinaa.. :D
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom